Tulkaa kaikki – ihan kaikki
Tulkaa kaikki –liikkeen nimi on velvoittava. Kutsumme kaikkia, emme vain tuttuja ja omanlaisia, meikäläisiä ja samanmielisiä vaan kaikkia. Meitä opastaa Vapahtajamme ehdoton avoimuus: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” (Matt. 11:28)
Toivon, että kaikesta Tulkaa kaikki –liikkeen ihmisten toiminnasta välittyy ensisijaisesti täysi avoimuus, sylintäydeltä kutsuva rakkaus: ”Tulkaa kaikki”. Maailmassa on paljon yksinäisiä ja kodittomia. Me kaikki olemme sellaisia. Jeesus Kristus kutsuu meitä kaikkia luokseen ja kirkkoonsa. Kaiken toimintamme tulee järjestyä niin, että Kristuksen kutsu kuuluu. Voimakkaasti ja selvästi.
Tulkaa kaikki -liike tekee tietä Kristukselle avaamalla kirkon ovia ja poistamalla evankeliumin esteitä. Rakennamme toiminnassaan ja päätöksenteossaan avointa kirkkoa. Rakennamme lähimmäisenrakkautta toteuttavaa syrjimätöntä kirkkoa. Rakennamme kirkkoa, jonka jäsenet jakavat saamaansa hyvää. Rakennamme kirkkoa, jossa eri tavoin ajattelevien välillä vallitsee luottamus ja yhteys.
Ymmärrämme, ettei elämä Kristuksen kirkossakaan voi olla ristiriidatonta. Jo alkuseurakunnassa Jerusalemissa oli kiistoja. Miten muuten voisi ollakaan, kun kirkon jäseninä on meitä inhimillisiä ihmisiä, joiden elämä ei muutenkaan ole erityisen sopuisaa ja mallikelpoista?
Avain ristiriitojen myönteiseen ratkaisuun ei ole hyssyttely vaan avoimuus. Sanotaan selvästi mutta ystävällisesti, mitä mieltä ollaan. Ja kuunnellaan myös muita osapuolia. Avoimuuden myötä voi syntyä luottamus. Ja kun on luottamusta, moni asia näyttäytyy uudessa valossa.
Erimielisyys seurakuntien varojen jakamisesta
Yksi konkreettinen kysymys, josta seurakunnissa on viime vuosina oltu eri mieltä, on seurakuntien yhteisten varojen jakaminen. Jotkut luottamushenkilömme eivät ole voineet tukea kaikkia lähetysjärjestöjä entisten käytäntöjen mukaisesti, koska he ovat havainneet joidenkin järjestöjen toiminnassa syrjivyyttä. Tämä on ymmärrettävästi herättänyt pahaa mieltä näiden järjestöjen ja niiden ystävien keskuudessa. Osa luottamushenkilöistämme on halunnut jatkaa kaikkien järjestöjen tukemista. Tulkaa kaikki -liike ei ole ottanut yhteistä kantaa asiaan, mutta on kehottanut keskusteluihin.
Sanon ihan suoraan, että jos olisin seurakunnan luottamushenkilö, minun olisi erittäin vaikeaa olla jakamassa seurakunnan yhteisiä varoja järjestölle, jonka yhteistyökumppaneiksi puolet kirkkomme papeista ei kelpaa, koska he ovat naisia. Tai jonka lehden pääkirjoituksessa kehotetaan irtisanoutumaan puolesta kirkkomme piispoista, koska he ovat tukeneet seksuaalivähemmistöjä. Tämä siitä huolimatta, että olen täysin sitoutunut luottamuksen ja yhteyden etsintään juuri kyseisten järjestöjen kanssa.
Syrjintä on vakava asia. Se on vastoin sitä, mitä Kristuksen kirkko on. Toivon, että syrjinnästä syytetyt järjestöt miettivät tykönään saamaansa kritiikkiä. Haluavatko järjestöt toimia koko kirkon, siis myös naispappien ja seksuaalivähemmistöjen lähetysjärjestöinä? Myös kritisoijia on kritisoitu. Toivon, että lähetysjärjestöjä kritisoineet niin ikään miettivät tykönään saamaansa kritiikkiä. Onko muistettu lähetysjärjestöjen työn hyvät puolet?
On huomattavan vaativa haaste kannattaa määrärahaleikkauksia joltain järjestöltä ja samaan aikaan välittää ”Tulkaa kaikki” -viestiä. Voiko se onnistua? Kuullaanko yhteyttä etsivä viestimme niissä järjestöissä, joilta on viety määrärahoja? Pelkään, ettei välttämättä kuulla.
Miten me voimme edistää yhteyttä?
Olemme jo pari vuotta sitten käynnistäneet lähetysjärjestöjen ja Tulkaa kaikki -ihmisten välisen keskusteluyhteyksien etsinnän. Olemme saaneet rohkaisevia vastauksia. Tie keskusteluille on auki, mutta voimia käydä kärsivällisiä keskusteluja ehkä puuttuu. Molemminpuolisessa luottamuksessa on vielä paljon rakentamista. Mitä me Tulkaa kaikki –ihmiset voisimme nyt tehdä yhteyden ja luottamuksen hyväksi?
Ensimmäinen asia, jonka voimme tehdä on, että ihaillen ja kiitollisina tunnustamme kaikkien lähetysjärjestöjen hyvän työn. Suurin osa myös niin sanottujen konservatiivisten lähetysjärjestöjen työstä on suurenmoista, uhrautuvaa, itsensä alttiiksi antavaa, Kristuksen rakkautta välittävää, Kristuksen kirkkoa rakentavaa työtä. Sen työn tekijöille kuuluvat kuninkaan sanat viimeisellä tuomiolla:
”Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.” (Matt. 25:34-36)
Toinen asia on se, että meidän on ystävällisesti ja täsmällisesti osoitettava ne käytännöt ja tavoitteet joidenkin järjestöjen toiminnassa, jotka meidän mielestämme ovat toisia ihmisiä poissulkevia. Emme voi hyväksyä naispuolisten pappien ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien sulkemista ulos Kristuksen kirkosta, jota lähetysjärjestöt työllään rakentavat.
Onko yhteys mahdollista?
Voimmeko näistä lähtökohdista käsin toivoa luottamuksen tai yhteyden syntymistä konservatiivisten järjestöjen kanssa? Lähtökohtamme avoimesti julki lausuen olemme valmiit keskusteluihin ja kohtaamisiin kaikkien järjestöjen ja kaikkien kristittyjen kanssa. Puhutaan lähetystyöstä. Puhutaan siitä, mitä tarkoittaa yhteinen kirkko. Puhutaan siitä, mikä on kristillisessä uskossa keskeisintä. Puhutaan siitä, minkä viestin ennen kaikkea haluamme toisillemme välittää. Pyydetään yhdessä päästä lähemmäs Kristusta ja samalla toisiamme. Saarnataan toisillemme Johannes Krysostomoksen (347 - 407) tavoin:
”Siis tulkaa kaikki sisälle Herranne iloon. Niin ensimmäiset kuin toiset, iloitkaa juhlasta. Rikkaat ja köyhät, riemuitkaa toinen toistenne kanssa. Kilvoittelijat ja välinpitämättömät, kunnioittakaa tätä päivää. Te, jotka paastositte, ja te, jotka ette paastonneet, riemuitkaa tänä päivänä.”
(ks. koko saarna http://tulkaakaikki.net/johannes-khrysostomoksen-paasiaissaarna/)
Vesa Hirvonen
Tulkaa kaikki -liikkeen koordinaattori
36 kommenttia
Helsingin kirkkovaltuustossa 90-luvulla syntyi myös erimielisyyksiä tukemisesta. Vaikka olin ja olen naispappeuden kannattaja lähdin siitä että kaikkia ns virallisia lähetys järjestöjä tulee tukea. Muu johtaa mielivaltaan ja on jo nyt johtanut.
En epäile ollenkaan etteikö TK liikkeessä olisi muitakin Hirvosen kaltaisia sovintoon ja keskusteluun pyrkiviä. Liikkeen näkyvimpiin kellokkaiden kanssa on kuitenkin mahdotonta keskustella. He nimenomaan pyrkivät riitaan ja sijaitsevat vain samaa mieltä olevia. Siksi liike kokonaisuudessaan aiheuttaa kirkolle vain suurta haittaa?
On hyvä, että TK-liike yrittää luoda yhteyksiä kirkossa. Blogissa sanottua: ”. Rakennamme kirkkoa, jossa eri tavoin ajattelevien välillä vallitsee luottamus ja yhteys. Sanotaan selvästi mutta ystävällisesti, mitä mieltä ollaan. Ja kuunnellaan myös muita osapuolia. Puhutaan lähetystyöstä. Puhutaan siitä, mitä tarkoittaa yhteinen kirkko.”
Kuitenkin viime vuosina on toimittu myös hyvin radikaalilla tavalla, mikä ei ole välttämättä ollut yllä kerrottujen linjausten mukaista ja siksi luottamuspula on ehkä vain lisääntynyt. Yksi esimerkki vaikkapa alla oleva uutinen.
Tulkaa kaikki-liikkeen julkikuva on muodostunut sen näköiseksi, että liikkeen näkyville edustajille kelpaavat oikeiksi kristityiksi vain ne, jotka hyväksyvät kaiken sen, mitä TK-laisten mielestä pitää hyväksyä. Tällaisella asenteella on hyvin vaikea rakentaa yhteyttä siitä huolimattakin, että varsinaisista uskon ydinasioista oltaisiinkin samaa mieltä. On surullista, että kirkko uhkaa jakautua kahtia vain etiikkaa koskevien tulkintaerimielisyyksien takia. Pitäisi löytää semmoinen todellinen suvaitsevuus, joka sallisi kunkin ajatella ja puhua omantuntonsa mukaisesti. Voltaire ei ollut kovinkaan kristillismielinen henkilö, mutta hänen asenteensa sopisi ohjeeksi myös meille kristityille: ”Olen täsmälleen vastakkaista mieltä kanssasi, mutta puolustan kaikin voimin oikeuttasi olla sitä mieltä kuin olet.”
Kiitokset kaimalle tärkeästä ja rakentavasta puheenvuorosta. Näissä yhteyksissä olen itse korostanut kolmea asiaa: 1.Mikään kirkkomme päätöksistä ei pakota yhtäkään seurakuntaa tukemaan mitään lähetysjärjestöä muutoin, kuin oman harkintansa mukaan. 2. Pitäisin tärkeänä sitä, että seurakunnan itsemääräämisoikeutta ei horjuteta tämän(kään) asian nojalla. 3. Mielestäni jokaisen seurakunnan on syytä miettiä, miten, mihin suuntautuvaa ja millaista kirkon kansainvälistä vastuuta se haluaa olla rakentamassa ja osoittaa tukensa rukouksin, toimin ja rahavaroin sen mukaisesti.
A ikanaan ihmettelen miten Pekka Haavisto voi kuulua Kirkon Ulkomaanavun hallitukseen vaikka ei ole edes kirkon jäsen. Enää en ihmettelen. Hän on ikään kuin henkivakuutus sille että TK-liike ei yritä ottaa seurakuntien avustusta pois.
Lähetysseura lähetti homo pariskunnan lähetystyöhön. En lainkaan epäile heidän taitojaan ja kykyjään mutta väitän että TK:ole oli tärkeintä se että nimenomaan homopari lähetettiin. Siihen nähden heidän työnsä laatu on aivan samantekevää. Asiaa käytettäessä oli täysin mahdotontA yrittää kyseenalaistaa päätöstä.
Käsitys oikeasta ja väärästä on TK-liikeessä lipsunut pahasti käsistä. Pyrittäessä ajamaan seksuualivähemmistöjen asiaa tehdään samalla suurta vahinkoa maailman köyhimmille ja vaikeimmassa tilanteessa oleville. On tosi vaikea ymmärtää liikkeen yksisilmäistä toimintaa. Ei olla kuulevinaankaan sitä että kohdemailla on omat kriteerinsä, ketä he läheteiksi seurakuntiinsa huolivat. Ei lähetit voi olla viemässä homomyönteistä opetusta maihin, joissa siihen suhtaudutaan tosi kielteisesti. Jos näin tehtäisiin, niin poishan ne siltä laittaisivat seuraavalla koneella. Muistaakseni ei ”eräitä” Kambotsaan lähettyjä lähettejä huolittu sielläkään seurakuntatyhön.
Miksiköhän TK porukat ei mene itse vaikkapa Ugandaan kertomaan sikäläisille johtajille sitä, mikä on oikein? Helpostihan sinne matkan voi järjestää.
Tämä kirjoitus on ristiriitainen. Otsikko on kutsuva. Vaan lopussa aletaankin sanella ehtoja kelpaamiselle. Onneksi Vapahtajamme kutsuu yhä oikeasti ehtoja asettamatta.
Mites tämä nyt näin päin on kääntyny? Ennen Raamttu määritteli ulos heitettävät. Nyt heitetään ulos niitä, jotka uskovat Raamatuun.
Kirjoittaja
Tulkaa Kaikki
Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.
Vesa Hirvonen ”Sanon ihan suoraan, että jos olisin seurakunnan luottamushenkilö, minun olisi erittäin vaikeaa olla jakamassa seurakunnan yhteisiä varoja järjestölle, jonka yhteistyökumppaneiksi puolet kirkkomme papeista ei kelpaa, koska he ovat naisia. ”
Arvelisin että valta osa niistä seurakuntein luottamushenkilöistä, jotka tukevat miellään kaikkia lähetysjärjestöjämme, on tässä asiassa kanssasi täsmälleen samaa mieltä.
Kutakuinkin puolet kirkkomme seurakuntapapistosta on nykyään naisia, eikä seurakunnissamme voi toimia tekemättä käytännön yhteistyötä myös naispuolisten pappien kanssa. Tämän ovat myös kirkolisten järjestöjemme edustajat tiedostaneet ja kysyttäessä myös kertoneet.
Valitettavasti vai joukossa on myös niitä uuslukutaidottomia luottamushenkilöitä, jotka eivät luota siihen mitä järjestöt itse toiminnastaan kertovat.
Kun järjestö ilmoittaa, että edellytää työntekijöiltään kunnioittavaa suhtautumista kaikkiin kirkon työntekijöihin eikä aseta virkakysymykseen tai muihinkaan yhteistyöjärjestelyihin liittyviä ehtoja taikka edellytä työvuorojärjestelyjä, niin olisi kohtuullista myös uskoa vastauksen pitävän paikkaansa tai sitten kysyä viranhaltijoilta, pitääkö lausunto paikkaansa. Kun viranhaltijat kertovat, että pitää, niin viimeistään silloin olisi syytä luottaa kirjoitettuun sanaan.
Ilmoita asiaton kommentti