Viime vuosituhannella oli Lappeenrannan kaupungissa Kanta-aliupseerikoulu-niminen opinahjo. Siellä koulutettiin upseeristolle suoritusportaan toimijoita. Henkilöitä, jotka voivat työn lomassa liata myös kätensä. Koulun varajohtaja oli legendan mukaan äärimmäisen sotilasuralle antautunut henkilö. Hän opetti jalkaväki taktiikkaa ja hänellä on slogan: Tuli ja liike! Jos oppilas ei tiennyt vastausta kysyttäessä, niin tuo vastaus oli pelastava, vaikka hän joskus myhäili: Hyvä vastaus, mutta ei tähän kysymykseen.
Avioliittokeskustelu sai mielikuvitukseni lentoon. Hengellisessä kielenkäytössä on muodostunut myös sloganeja, jotka on niin väkeviä, että ne useasti tukkivat suita varsinkin perinteisellä puolella. Näitä sanontoja on johdettu Raamatusta kapealla otannalla eli leikkaa ja liimaa-systeemillä. Jumala on rakkaus! Teemme kaikki syntiä joka sekunti! Armoa on niin valtavasti, ettei sitä edes voi varastaa! Jeesus teki kaiken valmiiksi jo 2000 vuotta sitten. Hän täytti lain meidän puolestamme!
Nyt keskustelussa on piirteitä, jotka horjuttavat perustuksia. Isoksi kysymykseksi on noussut se, onko avioliitto jotain muutakin kuin sopimus yhdessä asumisesta ja talouden hoidosta. Onko sillä joku muukin tehtävä kuin viihdyttää ihmisiä. Vaikka kaikki, jotka ovat lausuneet Apostolisen tunnustuksen ja tunnustaneet Isän Luojaksi, eivät sitä käytännössä usko, niin mitätöikö se koko asian? Luomiskertomus antaa avioliitolle yhden lähtökohdan ja olisi hyvä, jos uskovat tunnustaisivat sen, koska Jumala on kiivas Jumala myös. Me voimme lukea Raamatusta, että Aadam oli ensin yksin. Hän nimesi Jumalan kanssa kaikki eläimet, mutta lopputulos oli se, ettei luomakunnassa ollut hänelle sopivaa kumppania. Siksi asiaa käsiteltiin uudelleen. En tiedä miltä Aadam näytti ennen sitä operaatiota, mutta sen me suurinpiirtein tiedämme miltä he molemmat näyttivät ja siinä on Jumalan kuva.
Jos Aadamin ja Eevan liitto on esikuva, niin se ei ollut taloudellinen sitoumus, koska he eivät omistaneet paratiisia, mutta asumis- ja käyttöoikeus heillä oli. Duuni paratiisin varjelijana oli Aadamille pätkätyö niinkuin tiedämme. Kun pariskunta oli saateltu paratiisin portista ulos, Jumala piti käskynjaon. Hän määritteli kummankin elämisen reunaehdot. Otsa hiessä työskentely miehelle ja kivulla synnyttäminen naiselle, olivat keskeiset määritteet. He saivat siis tehtävän osallistua luomisen työhön tuottamaan uusia sukupolvia siihen maan varjelemiseen ja suojelemiseen.
Osiin jakaminen valottaa asiaa. Kahden ihmisen kiinteä suhde, jossa toteutuu lasten saaminen ja siihen liittyy palkitseva yhteys, joka tekee sinetin tavoin ne kaksi yhdeksi. Nyt voidaan ajatella, ettei seksuaaliseen yhteyteen eli nautintoon tarvitse kuulua uuden elämän synty. Eikä seksuaalisessa aktissakaan tarvitse olla rakkautta mukana, koska ihmisten mielestä on kyse samantapaisesta tarpeesta kuin on nälkä ja jano. Ihmisen lihallisuudelle hyvin sopivia ajatuksia, mutta mitä sen myötä häipyy ja himmenee? Luomisjärjestyksen siunaus jää ainakin vajaaksi. Syvä ja elinikäinen yhteys jää ehkä saavuttamatta ja ihminen tulee toiselle ihmiselle ikäänkuin hyödykkeeksi nautinnollisessa elämässä. Syntyy turhuuden markkinat. Toisen hylkäämä on toiselle suuri ja ihastuttava löytö. Sellainen elämäntapa pirstaloi ihmiset sisältä, koska näyttää siltä, että ei ole enää muuta pysyvää kuin verot ja peltipoliisit.
Onko se niin, että huono lööppi=huono sisältö?