Yhä useammat sellaisetkin ihmiset, jotka eivät usko että väkivalta voidaan lopettaa väkivallalla, ovat alkaneet vaatia ääri-islamistisen Isisin tuhoamista keinolla millä hyvänsä. Vaatimukset ovat ymmärrettäviä.
Isisin käyttämä väkivalta on julmuudessaan äärimmäistä. Sen toimintatavat edustavat suurinta kuviteltavissa olevaa pahuutta sekä Lähi-Idässä että terrori-iskujen kautta ympäri maailman.
Samalla kun vaadimme Isis-taistelijoiden tuhoamista, meidän on muistettava, että Isisin ydinalueella asuu noin 10 miljoonaa ihmistä. Joukossa on paljon lapsia sekä naisia ja miehiä, jotka eivät ole taistelijoita eivätkä halua sellaisiksi tulla. Kaksi kertaa Ison-Britannian kokoiselle alueelle mahtuu monenlaista tallaajaa.
Miten tuhota taistelijat niin, etteivät mahdollisesti ihmiskilpinä käytettävät alueen siviilit joudu kärsimään kohtuuttomasti?
Jos Isis saataisiinkin tuhottua, nousisi tilalle melko varmasti uusia väkivaltaisia ryhmittymiä. On siis välttämätöntä puuttua perimmäisiin syihin, joista radikaali islam nousee. Kasvualusta on monimutkainen eikä viisaimpienkaan asiantuntijoiden ole helppo hahmottaa kokonaisuutta.
Silti ainoa mahdollinen keino oikeasti torjua ääri-ilmiöitä on satsata niiden syiden tutkimiseen ja poistamiseen.
Emilia K. kirjoittaa: ”Silti ainoa mahdollinen keino oikeasti torjua ääri-ilmiöitä on satsata niiden syiden tutkimiseen ja poistamiseen.”
Siis harhaantuneet ihmisluonnon muuttaminen olkoon tavoitteemme? On suuri virhe kuvitella että maan päälle pystytään luomaan paratiisi. Totta kai pitää tehdä hyvää, mutta on turha kuvitella että niin voidaan poistaa paha.
Yhteiskunnan tehtävä on järjestyksen ylläpito ja väkivallan torjunta, ei niistä koskaan päästä ”syiden tutkimisella ja poistamisella”, valitettavasti.
Olen kyllä vähän eri mieltä Jari Haukka. Kukaan tuskin kuvittelee, että maailmasta saataisiin millään keinolla paratiisia. Kyse ei ole myöskään siitä, että hyvä tekemällä yritettäisiin poistaa paha (vaikka se voi joskus joissakin pienissä asioissa toimia ja jopa onnistua).
Mielestäni tässä on kyse puhtaasti järjestä: jos halutaan mahdollisimman tehokkaasti ehkäistä erilaisten ääri-ilmiöiden syntyä, kasvua ja terrorismia, on pakko pyrkiä selvittämään, millainen maaperä ääri-ilmiöitä synnyttää, kasvattaa ja ruokkii ja pyrkiä kaikin keinoin poistamaan se maaperä.
Väkivaltaisten ääriliikkeiden takana on myös siisteissä kabineteissaan lisää valtaa havittelevia maailmamme johtajia, jotka saattavat käyttää toisella puolella planeettaa puhkeavaa vihaa keinona omien etujensa ajamiseen. Usei joudutaan väkivallan riistäytyessä hallinnasta sotimaan entisiä liittolaisia vastaan.
Tosiasia taitaa olla, että koko maailma on pahuuden vallassa. Niinkuin oli Nooan päivinä, niin tulee olemaan Ihmisen Pojan päivinä.
Aika paljon löytyy jo tutkittua tietoa näistä ääri-ilmiöiden synnystä. Tuskin enää tarvitsee tutkia esim. Irakin tapahtumia muutama vuosi sitten. Ja entäpä Syyria ja Lähi-itä. Eräs suurvalta on ollut osallisena monessa selkkauksessa. Valitettavasti nämä asiat eivät enää korjaannu, tehty mikä tehty.
Ajattelen ehkä turhan suoraviivaisesti, mutta minusta Isis tulee yksinkertaisesti tuhota. Samaan aikaan voidaan toki harrastaa kamari- ja nojatuolikeskusteluja ns. perimmäisistä syistä, mikäli ne rauhoittavat sotaan osallistuvien läntisten maiden pasifistista kulttuurieliittiä.
Miten tuhota terroristijärjestö aiheuttamalla suurta tuhoa myös viattomille? Miten estää seuraavan terroristikoplan nousu? Se ei ole niin yksinkertaista.
Piti olla: … aiheuttamatta …
Mielenkiintoista ja jännää, että syiden pohtiminen ja niihin puuttuminen mielletään elitismiksi.
Emilia hyvä, olen itse aina ollut sitä mieltä, että esim. köyhyys ei poistu kannustamalla vaan rakenteet muuttamalla. Tarkoitin sitä, että me länsimaalaiset emme ehdi Isisin mahdollistaneiden syiden vatkaamisessa edes yhteiseen kahvipöytään, kun Isis on jo tehnyt kymmenen Pariisin kaltaista iskua.
Mikä olisi tehokkain keino estää Isisin kaltaiset järjestöt arabimaissa? Palauttaa vanhat, vielä elossa olevat, länsimaihin sopuisasti suhtautuvat veriset diktaattorit valtaan. Tukea Syyriassa Basar el Assadia jne.
Syiden pohtiminen ei ole elitismiä, koska sitähän harrastetaan kaikissa kansankerroksissa. Eliitin pohdiskelut ovat nyt aika naiiveja juuri noista Laaksosen kuvaamista syistä. Emme ehdi valita Jaakko Hämeen-Anttilalle sopivaa solmiota, kun terroristit ovat jo tehneet kymmenen tuhoisaa iskua.
Ajatuksessa radikalismin syiden kitkemiseksi on mukana aimo annos kulttuuri-imperialismia. Otamme vastuun vieraiden maanosien kansakuntien olojen korjaamisesta. Ikään kuin arabimaiden ei tulisi ottaa itse vastuuta kantaakseen. Ikään kuin he olisivat vielä jotenkin kulttuurisesti alaikäisiä ja vain sitä vailla, että me osaajat täällä pohdimme, mikä on oikea lääke kurjuuteen ja käymme sitä sitten annostelemaan avuttomille serkuillemme.
Kärjistäen voisi sanoa, ettei nyt ole aika pohtia terrorismin syitä, vaan puolustautua siltä.
Mä ymmärrän kyllä sen ajatuksen, että Isisin taistelijoita pitäisi pystyä eliminoimaan jo ennen kuin radikalismin syihin pystytään puuttumaan (ja että kyse on kohta jopa ehkä vielä massiivisemmasta joukkotuhosta kuin natseilla aikanaan). Mutta sitä eliminointia ei taatusti pystytä tekemään ilmahyökkäyksillä. Ovatko alueella pommittavat tahot valmiita maahyökkäyksiin Isisiä vastaan yhteisessä rintamassa?
”Ikään kuin arabimaiden ei tulisi ottaa itse vastuuta kantaakseen. Ikään kuin he olisivat vielä jotenkin kulttuurisesti alaikäisiä ja vain sitä vailla, että me osaajat täällä pohdimme, mikä on oikea lääke kurjuuteen ja käymme sitä sitten annostelemaan avuttomille serkuillemme.”
Samaa mieltä Teemu Kakkurin kanssa. Vaikuttaa siltä, että arabimaat eivät kovin aktiivisesti ole puuttuneet katastrofiin paitsi jotkut liittymällä pommittajiin. Minua kiinnostaa kysymys, miksi arabimaissa demokratialla ei tunnu sijaa olevan?
Jos 1939 olisi ryhdytty syitä pohtimaan, olisi Neuvostoliitto miehittänyt maamme. Sen sijaan Suomi taisteli vastaan. Niin pitää nytkin tehdä.
Nyt on se vaara, että jotkut ymmärtävät ’talvisodan hengen’ väärin ja ryhtyvät terroritekoihin sellaisia vastaan, jotka eivät muodosta minkäänlaista uhkaa maallemme. Sellainen pitää ehkäistä.