20.02.2026
Kiitos piispa Kaisamari Hintikalle suorasta puheesta Radio Dein Piispan kyselytunnilla ja siitä, että hän sanoittaa piispojen ja herätysliikkeiden väliseen suhteeseen liittyvää jännitettä. Minulle pastorina ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) toiminnanjohtajana on tärkeää sanoa yhtä suoraan: meillä on aito tahto pysyä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työyhteydessä ja palvella kirkkoa sen perustehtävässä – evankeliumin julistamisessa, opetuksessa ja lähetystyössä. Toivon, että tätä tahtoa ja sen kautta jäsentyvää työtämme myös siedettäisiin ja kunnioitettaisiin yhteisessä kirkossamme.
Piispa Hintikka toteaa, että tietyt herätysliikkeet ovat ”aktiivisesti kyseenalaistaneet kirkon toimintaa ja myös seurakuntien toimintaa” ja pohtii, löytyykö järjestöistä ”aitoa tahtoa säilyä kirkon yhteydessä”. Mielestäni on tärkeää tehdä erottelu: kun järjestö tuo esiin huolensa, se tekee sen siksi, että se haluaa kantaa vastuuta kirkon uskosta ja opetuksesta – ei siksi, että se haluaisi irrottautua kirkosta. Kritiikki on sitoutumisen muoto.
Samassa haastattelussa piispa Hintikka sanoo kirkon tehtävästä puhua silloinkin, kun viesti ei kohtaa suosiota: kirkon ja kristityn tehtävä on toistaa asiaa sitkeästi ja sitoutuneesti, vaikka vastaanotto ei aina olisi hyvä. Tämä ajatus koskee myös kirkon sisäistä keskustelua. Siksi toivomme, että puheenvuorot – puolin ja toisin – kohdataan ensisijaisesti kuuntelemalla ja keskustelemalla, ei tulkitsemalla niitä yhteyden rikkomiseksi.
Kannamme huolta kirkostamme ja siitä, mikä on Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen asema kirkon opetuksen ohjenuorana, ja miten Kristus ja evankeliumi säilyvät kirkon elämän keskuksessa tilanteessa, jossa yhteiskunnalliset paineet ja odotukset ovat kasvaneet. Sleyn ääni syntyy tästä kutsusta – ei halusta vastustaa piispoja tai seurakuntia, vaan halusta palvella kirkkoa uskollisesti Raamatun ja tunnustuksen pohjalta. Siksi toivomme, että kirkossa on tilaa raamatulliselle, herätyskristilliselle ja myös perinteiseen virka- ja avioliittokäsitykseen sitoutuvalle työlle ilman, että sitä pidetään ”erkanemisen tienä”.
Jos “kuminauha” on venynyt, sen ehjänä pitäminen edellyttää joustoa ja selkeyttä. Sleyn puolesta haluamme etsiä ratkaisuja – niin että yhteys ei katkea, vaan vahvistuu.
Tom Säilä
Kirjoittaja on Sleyn toiminnanjohtaja.
Kaksi Edinburghissa asuvaa miesnoitaa on mennyt naimisiin Britannian ensimmäisessä pakanallisessa samaa sukupuolta olevien avioliitossa. He toteavat tästä: ”Uusi tasa-arvoinen avioliittolaki tarkoittaa, että parisuhteemme tunnustetaan ja hyväksytään vihdoin tasavertaisesti, ja se avaa oven kaikille pareille ottaa sama askel,” he toteavat. Näin Skotlannissa jo 2015. (BBC News)
Suomen evl-kirkon kuminauha on katketa suhteessa herätysliikkeisiin mutta samalla venyttää omaa ymmärrystään suhteessa pakanuuteen. Eikä vain venytä, vaan ohjaa pastoraalisesti.
Sana on selvä ja käsky annettu ja jos ei tiedä mitä tulee tehdä niin tulee pyytää johdatusta ja luovuttaa kaikki asiat hänelle , mutta hänelle ei voi esittää mitään vaatimuksia tai toiveita ,Jumala on rakkaudessaan ja viisaudessaan on hyvä paimen joka johdattaa varmasti . Kysymys ei nähdäkseni ole mistään taistelusta vaan ollut luovimista ja on raja myös olla osallinen harhaopetettajien syntiin, jota on hyvä miettiä nöyrin mielin.
(2 joh)
Tämä on käsky, että teidän, niinkuin olette alusta kuulleet, tulee siinä vaeltaa.
Sillä monta villitsijää on lähtenyt maailmaan, jotka eivät tunnusta Jeesusta Kristukseksi, joka oli lihaan tuleva; tämä tämmöinen on villitsijä ja antikristus. Ottakaa vaari itsestänne, ettette menetä sitä, minkä me olemme työllämme aikaansaaneet, vaan että saatte täyden palkan. Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen opissa, hänellä ei ole Jumalaa; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä Isä että Poika. Jos joku tulee teidän luoksenne eikä tuo mukanaan tätä oppia, niin älkää ottako häntä huoneeseenne älkääkä sanoko häntä tervetulleeksi; sillä joka sanoo hänet tervetulleeksi, joutuu osalliseksi hänen pahoihin tekoihinsa.
”Ongelma on edelleenkin se, että toiset perustelevat lähtökohtaisesti toimintaansa Raamatulla ja toiset hakevat perusteita muualta.” Näen asian hiukan monimutkaisemmin. Toiset perustelevat Raamatun sanomaan pohjautuvia toimiaan myös muilla näkökohdilla. Toiset taas perustelevat muihin ennakkokäsityksiin ja asenteisiin pohjautuvia toimiaan hakemalla niitä tukevia raamatunkohtia.
Martti,
Totta on, että asiat eivät ole yksinkertaisia.
Sanoit, että toiset perustelevat muihin ennakkokäsityksiin
ja asenteisiin pohjautuvia toimia niitä tukevilla raamatunkohdilla. Mitä tällä tarkoitat? Antaisitko tästä esimerkin?
Millä perusteella sanot noin? Miksi ajattelet, että nämä perustelut pohjautuvat
ennakkokäsityksiin ja asenteisiin joihin sitten yritetään löytää sopivat Raamatun perustelut?
Hankalin asia kirkollisessa keskustelussa on edelleen virkakäsitys. Näen, että sen tiimoilla perustellaan aivan epäraamatullista naisten vähättelyä viittaamalla jopa ensimmäisen Mooseksen kirjan alkulukuihin.
Martti,
Sanot, että hankalin asia on virkakäsitys.
”Näen asian hiukan monimutkaisemmin. Toiset perustelevat Raamatun sanomaan pohjautuvia toimiaan myös muilla näkökohdilla.” Mitä tämä sanomasi tarkoittaa virkakäsityksen kohdalla?
En koe, että perinteistä virkakäsitystä kannattavat vähättelevät naisia, vaikka joissakin julkisuuden kommenteissa puhutaan jopa naisvihamielisyydestä. Tämä on täysin tuulesta temmattu ajatus, joka mielestäni ei rakenna keskusteluyhteyttä vaan pikemminkin leimaa raskaasti perinteisen virkakannan edustajat.
Myös perinteistä virkakantaa edustavat perustelevat muilla näkökohdilla. Otetaan tästä esimerkiksi vaikkapa kirkon 2000- vuotinen traditio.
Minun mielestäni kyllä tällä hetkellä kirkkoa jakavin kysymys on kysymys samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä.
Raamatusta nousevaa käsitystä ihmisten tasa-arvosta perustellaan myös vaikkapa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisella julistuksella tai Suomen lailla naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta.
Martti,
tuo mitä yllä sanot on totta. Perusteluina itsessään nuo ovat ihan relevantteja. Ihmisethän ovat samanarvoisia.
Kysymyshän ei ole kuitenkaan tästä. Ei tule poissulkea myös toisenlaista näkökulmaa virkakantaan nimenomaan kirkollisessa kontekstissa, jossa perustelu halutaan hakea Raamatusta ja traditiosta muun muassa. Tällöin ei kuitenkaan haluta kiistää ihmisten samanarvoisuutta.
”Perustelu halutaan hakea Raamatusta ja traditiosta.” Tätä juuri tarkoitan. Ensin on kanta ja sitten sille halutaan hakea perustelu. Tätä haettaessa jätetään huomioimatta ne perustelut, jotka eivät tue jo valittua kantaa.
Martti,
samalla lailla toisella osapuolella on ensin kanta, jota halutaan sitten perustella erilaisilla
näkökulmilla. Virkakysymyksessä perinteisellä kannalla olevat eivät pyydä muuta kuin elintilaa omassa kirkossaan…
Palaisin vielä tuohon asiaan mikä kirkkoa tällä hetkellä eniten jakaa.
Se ei nähdäkseni ole kysymys virasta vaan samaa sukupuolta olevien
kirkollisesta vihkimisestä. Tässä kysymyksessä on hyvin vaikea löytää raamatullisia perusteita, sillä niin luomiskertomuksessa, Jeesuksen omissa sanoissa evankeliumeissa, sekä apostolien kirjeissä tulee toinen kanta vahvasti esiin. Samoin löytyy nk. ”luonnollisia” perusteluja olla vihkimättä samaa sukupuolta olevia pareja kirkollisesti.
”Ei nähdäkseni ole kysymys virasta vaan samaa sukupuolta olevien kirkollisesta vihkimisestä.” Avioliittoon vihkiminen on yhteiskunnan kirkolle antama tehtävä ja sen suhteen on noudatettava maamme lakeja.
”Avioliittoon vihkiminen on yhteiskunnan kirkolle antama tehtävä ja sen suhteen on noudatettava maamme lakeja.”
Itse asiassa kirkko ei ole sidottu valtion toimintaan. Kirkolla on täysi autonomia tämän asian suhteen.
Perinteinen avioliittokäsitys on edelleen kirkon virallinen kanta asiaan.
”Kirkolla on täysi autonomia tämän asian suhteen.” Eikö samansukupuolisia pareja vihkivillä papeilla ole autonomiaa kirkon suhteen, kun suorittavat yhteiskunnan antamaa tehtävää?
Martti,
pappi on sidottu Raamatun ja tunnustuksen mukaiseen toimintaan ja hänen tulee sitoutua pappislupaukseensa.
Papilla ei ole autonomiaa tämän suhteen, muutoin he toimivat vastoin pappislupaustaan kts. alla.
”Minä N. N. lupaan kaikkitietävän Jumalan edessä, että toimittaessani pappisvirkaa, jonka olen valmis ottamaan vastaan, tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja. Tahdon myös oikein julistaa Jumalan sanaa ja jakaa pyhiä sakramentteja Kristuksen asetuksen mukaan. Tahdon noudattaa kirkon lakia ja järjestystä sekä palvella alttiisti seurakuntaa ja sanankuulijoita. Kaikkea tätä tahdon noudattaa niin, että voin vastata siitä Jumalan ja ihmisten edessä. Tähän Jumala minua auttakoon.”
Kirkon virallinen avioliitto-opetus ei ole muuttunut, joten toisaalta annetaan ymmärtää, ettei herätysliikkeillä pitäisi olla estettä toimia kirkon yhteydessä edelleenkään.
Piispat ovat ohjeistaneet pappeja päättämään itse, vihkivätkö he samaa sukupuolta olevia pareja. Toisaalta kirkkoherrat ovat kuitenkin velvoitettuja- (eivätkä tuomiokapitulit siihen pakota) – järjestämään vihkimisen niin, että jokaisella – suuntautumisesta riippumatta – on mahdollisuus tulla vihityksi kirkossa. Ohjeistus – hyvin tulkittuna ja sovellettuna – antaa tilaa erilaisille näkemyksille, kun oikeustilakin on kerran muuttunut.
Ohjeistus huomioi vain sen todellisuuden, jossa tällä hetkellä eletään. Meidän on ymmärrettävä, että kirkon täytyy jatkuvasti ottaa huomioon ympäröivän maailman todellisuus. Niinhän myös Paavali teki, samoin Kristus itse, ja tuli ristiinnaulituksi.
Kosti,
”Ohjeistus huomioi vain sen todellisuuden, jossa tällä hetkellä eletään. Meidän on ymmärrettävä, että kirkon täytyy jatkuvasti ottaa huomioon ympäröivän maailman todellisuus. Niinhän myös Paavali teki, samoin Kristus itse, ja tuli ristiinnaulituksi.”
Lisäisin tuohon vielä sen, että ohjeistus huomioi vain sen todellisuuden, jossa MAAILMASSA tällä hetkellä eletään.
”Ohjeistus huomioi vain sen todellisuuden, jossa maailmassa tällä hetkellä eletään.” Me elämmekin maailmassa ja tällä hetkellä. Taivaan iäisyys odottaa truolla puolen.
Martti,
avioliitosta kirkossa puhuttaessa emme voi ohittaa Raamatun yksiselitteistä käsitystä siitä.
Edelleen, minä olen ymmärtänyt, että kirkko ja maailma eivät ole synonyymi, eivätkä tarkoita samaa.
Tämän maailman herra ja kirkon Herra ovat eri asia.
”Maailmassa mutta ei maailmasta” niin kuin Jeesus omistaan puhui. Ja myös tämän seurauksena menetti henkensä ristillä. Ei Hänen kuninkuutensa ollut tästä maailmasta – ei myöskään kirkon hallinta ole tästä maailmasta. Paavali kuoli tunnustuksensa tähden. Jeesus ei suostunut kumartamaan Paholaisen edessä saadakseen maallista kunniaa ja mainetta. Tämäkin on hyvä näin paastonaikaa elettäessä muistaa.
Mikko,
Totta. Pastoraalisen ohjeen tarkoituksena on, että me ymmärtäisimme ja sopeutuisimme siihen, että kirkossakin elettäisiin kuten maailmassa halutaan. Toiseksi pastoraalisen ohjeen tarkoituksena on rauhoittaa keskustelu tämän asian ympärillä, jotta me unohtaisimme koko asian.
Pastoraalisella ohjeella jotkut pesevät kätensä kuten Pilatus ja ilmoittavat, ettei ole pakko – kirkon virallinen käsitys ei ole muuttunut. Mutta kun jotkut kirkkoherrat ilmoittavat, etteivät halua toimia ohjeen mukaan, tuomiokapitulit kuitenkin haluavat.
Siitä sitten loogisesti seuraa kirkkoherroille ikään kuin pakonomainen tarve noudattaa tuomiokapituleiden ohjeistusta järjestää pappi suorittamaan teon, jota ei ole tunnettu edes pakanallisessa Roomassa. Toisin roomalainen Decimus Iuvenalis (60-135 jKr) näyttää nähneen mitä tuleman pitää todeten: ”….Jos vielä elää jonkin aikaa saa nähdä, voi kyllä vain, vastaavia riittejä juhlittavan julkisesti.”
Martti. ”Körttiläiset eivät ole nyt tuomiolla” -, kuten aikoinaan, kun he joutuivat ristiriitaan kirkon kanssa.
Kosti,
kyllä, juuri niin kuin sanot. Kummallista tässä on myös se, ettei tosiaankaan kirkon virallinen kanta ole muuttunut. Miksi piispat kuitenkin käytännön toimillaan toimivat niin kuin muutos olisi tapahtunut?
Herätysliikkeidenkin; siis myös herätysliikkeiden, sillä kritiikin esittäjien joukko on paljon suurempi, aiheellinen kritiikki asiassa on mielestäni paikallaan. Jos tämä tulkitaan kuminauhan venyttämiseksi ja halutaan päästä näistä ”hankalista” soraäänistä ja niiden esittäjistä eroon, voidaan esittää kysymys siitä, onko kyseessä täysin perusteeton mielivalta ja pakkovalta kritiikin esittäjiä kohtaan. Ketkä kuminauhaa tosiasiassa venyttävät?
Mikko,
piispa Kaisamari Hintikan mukaan (Radio Dei) ”kuminauha herätysliikkeiden kanssa” on katkeamassa, koska herätysliikkeet eivät hyväksy piispojen linjauksia koskien muun muassa samaa sukupuolta olevien vihkimistä.
Soveltamisohjeessa todetaan: ”Piispainkokous ei ole pastoraalisella ohjeellaan muuttanut kirkon avioliittokäsitystä tai antanut kirkkojärjestyksen vastaisia ohjeita.” Pastoraalisessa ohjeessa tuodaan kuitenkin esille käsite – ”oikeustilan muutos”. Mitä tämä oikeastaan tarkoittaa?
Eikö pikemminkin sitä, että piispat ovat itse sallineet tämän – ”oikeustilan” muutoksen ja niin….. – ”oikeustila” on sitten muuttunut! Se on hieman sama asia, kuin saada – ilmestys uudesta avioliittokäsityksestä, joka – bultmannilaisen eksegeettisesti – piilee kirkon virallisen avioliittokäsityksen takana.
”Kirkolla on siis tosiasiallisesti vakiintuneesti olemassa avioliittokäsitys, joka tarkoittaa miehen ja naisen välistä avioliittoa. Se perustuu kirkon perinteen lisäksi lähinnä kirkkokäsikirjan avioliittoon vihkimisen kaavan ingressiin (johdantoteksti) ja eräisiin muihin kaavan kohtiin sekä katekismukseen.”
Onko nyt tarkoitus kiertää edellä mainittu kohta, jonka mukaan avioliitto on pelkästään miehen ja naisen välinen Jumalan luomisessa asettama ja Kristuksen vahvistama ja todeta sen sijaan: ”Pastoraalinen ohje ei luo yksittäiselle papille velvollisuutta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja tai kirkollisesti siunata heidän avioliittoaan.” Käytännössä tuomiokapiotulit kuitenkin siihen velvoittavat. Se on täälläkin nähty.
”Pastoraalinen ohje toteaa, että ’avioliittoon vihkiminen ja avioliittoon siunaaminen ovat kirkollisia toimituksia, joiden soveltuvuudesta kirkkotilaan ei tarvita erillisiä päätöksiä’. Tässä on kyseessä piispainkokouksen kannanotto siihen, mikä on kirkon pyhyyteen soveltuva käyttötarkoitus (KJ 3:53). Ohjeessaan piispainkokous linjaa, että avioliittoon vihkiminen ja siunaaminen ovat lähtökohtaisesti aina kirkkotilaan soveltuvia tilaisuuksia.”
Kirkkotilan tulee soveltua vain siihen, mikä on kirkon pyhyyteen tarkoitettua. Sitä eivät ole samaa sukupuolta olevien vihkimiset nyt eivätkä koskaan.
Kosti,
itsekin olen tuota ”oikeustilan muutoksen” termiä ihmetellyt. Lainoppineilta pitäisi varmaan kysyä. Tarkoitettaneenko tällä sitä että, kun maallinen lainsäädäntö on samaa sukupuolta olevien avioliitolle muuttunut myönteiseksi, niin kirkon tulee kiltisti seurata perässä, vaikka se sitten menettäisi oman autonomisen asemansa ja oman päätäntävaltansa? Kirkolla on kuitenkin oma kirkkolakinsa. Eivätkö piispat ole yhtään harmissaan, että luovuttavat kirkollisen valtansa maalliselle puolelle? Eli maailman mukaan mennään kirkossakin? Tätä ei kuitenkaan Herramme Jeesus Kristus varmasti tarkoittanut, kun Hän sanoi, ettei kuninkuutensa ole tästä maailmasta ja että te (Kristuksen seuraajat)olette maailman suola ja valo.
Mikko,
Kysymys on tietysti siitä, että pastoraalisella ohjeella ajatellaan voitavan muuttaa nimenomaan kirkollisen avioliittoon vihkimisen käytäntöä. Millä perusteella piispainkokous voi suositella mitään kirkon omien oikeuslähteiden vastaista, kun kirkon virallinen käsitys ei ole muuttunut?
Eivät kai seurakuntalaiset niin sokeita ole, etteivät näkisi, mistä tässä on kysymys. Kirkolla on tosiasiallisesti vakiintunut avioliittokäsitys, joka tarkoittaa miehen ja naisen välistä avioliittoa. Pastoraalinen ohje ei sinänsä ole puuttunut viralliseen avioliittokäsitykseen.
Pastoraalisessa ohjeen perustelussa tuodaan esille tuo käsite ”oikeustilan muutos”. Oikeustilan muutoksen osatekijöinä tässä asiassa pastoraalinen ohje mainitsee muun muassa:
1. samaa sukupuolta olevien parien kirkollisia vihkimisiä tapahtuu
2. vihkimiset ovat avioliittolain perusteella laillisia
3. papeille ei koidu vihkimisistä seuraamuksia
4. lukuisat seurakunnat ovat päättäneet ”avata kirkkotilansa” (Tai nyttemmin pakotettu)
5. tilapäätöksen tekeminen kuuluu seurakunnan toimivaltaan
6. kirkkojärjestykseen ei ole lisätty erityistä ehtoa, jonka mukaan avioliitto olisi vain miehen ja naisen välinen
Kun piispat ovat päästäneet kirkon näinkin sekavaan tilaan, on piispainkokous halunnut korjata asian – maallisen lainsäädännön mukaan – ja antanut toimivaltansa puitteissa pastoraalisen ohjeen ja toivoneet, että koko asiasta ei enää keskusteltaisi ja ”haudattaisiin kirkollisen menoin.”
Kiitos Kosti tuosta ”muutostilaan” liittyvästä listauksestasi.
Edelleen kummeksun ja kyselen, että voiko piispainkokous ”korjata” asian maallisen lainsäädännön mukaan ohittaen täysin kirkolliskokouksen ja tavallaan luovuttaen myös kirkolliskokouksen vallan maalliselle puolelle? Eikö kirkolliskokous kuitenkin ole kirkon ylin päättävä elin – myös opillisissa asioissa. Eli voivatko piispat ylipäätään laillisesti toimia näin toimivaltansa puitteissa? Eikö ainakin piispa Jolkkonen kysellyt asian laillisuuden perään? Vai muistanko väärin?
Eriävä mielipide:
Piispa Jolkkosen henkilökohtainen kanta on ollut se, että kirkko ei voi suoraan hyväksyä samaa sukupuolta olevien parien kirkollista vihkimistä ilman kirkolliskokouksen päätöstä. ”Kirkon avioliittokäsitystä koskevat muutokset kuuluvat kirkolliskokoukselle.” (Jolkkonen)
Piispa Jolkkonen ei vastusta sitä, että ihmiset kohdataan kunnioittavasti, mutta
hän kyseenalaistaa piispainkokouksen toimivaltaa ohjeistaa samaa sukupuolta olevien parien kirkollisia vihkimisiä, koska kirkolliskokous on hylännyt aloitteen muuttaa avioliittokäsitystä. (Eriävää mielipidettä, Jolkkonen, 3.6.2025 mukaellen)
Seurakuntalainen sivuston uutisessa muuten piispa Hintikka itse sanoo, että piispat ovat venyttäneet kumilangan ja ollaan lähellä kriittistä pistettä. https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kaisamari-hintikka-piispojen-kuminauha-heratysliikkeiden-kanssa-on-katkeamassa/ No, siltä se minulle näyttää. Eivät herätysliikkeet tässä ole mitään venyttäneet. Tom Säilän ohje kuminauhan ehjänä pitämisestä on todellakin paikallaan.
Joka tapauksessa Tom Säilän puheenvuoro on hyvin maltillinen ja sovitteleva sekä kaikesta huolimatta yhteyttä etsivä.
Kirkkojärjestystä ja virkakäsitystä on toistamiseen muutettu tavalla, joka on vähitellen kapeuttanut omantunnonvapautta vanhan virkakäsityksen suhteen. Omantunnonvapautta ei käytännössä enää ole piispojen järjestelyjen vuoksi.
Olisi kaikin puolin rakentavaa rakkautta, jos piispat ymmärtäisivät myös sitä pientä luterilaista joukkoa, joka ei halua Suomen evlut kirkkoa hajottaa, vaan pysyä kirkossa ja yhteisessä uskossa Kristukseen, vaikka käsitys virasta on piispojen ehdottomasta kannasta poikkeava.
Kari,
kiitos kommenteistasi. Sanoit tuossa, että kirkkojärjestystä ja
virkakäsitystä on toistamiseen muutettu niin, että omantunnonvapaus
on kaventunut. Avaisitko tätä?
Huomasin, että arkkipiispa Tapio Luoma sanoi kotimaan uutisessa,
että virkateologia on kiristynyt herätysliikkeissä. En ymmärrä tätä näkökulmaa.
Mikä on herätysliikkeissä asian suhteen muuttunut. Eivätkö herätysliikkeet OMASSA
toiminnassaan voi toimia perinteisen kannan mukaan? Siis kuka on kiristänyt kantaansa?
Mikko,
on selvää, että pastoraalinen ohje ei ratkaissut käytännössä mitään. Itse asia elää kirkossa taustalla, vaikka sitä yritetään painaa pimentoon. Jos itse kirkon johdon ei tarvitse noudattaa edes omia päätöksiä herää kysymys; mitä tämä vaikuttaa kirkon yleiseen uskottavuuteen.
Mikäli kuminauha uhkaa katketa suhteessa joihinkin herätysliikkeisiin, niin kuminauha ei näytä venyvän samassa suhteessa katoliseen – ja ortodoksiseen kirkkoon.
On selvääkin selvempää, että pastoraaliseen ohjeeseen on vaikuttanut eniten maallisen politiikan paine. Kirkon omat normatiiviset lähteet ja teologiset periaatteet on hylätty ja nöyrrytty yleisen mielipiteen alle median myötävaikutuksella. Turun tuomiokirkon tornissa on valo sammutettu. Siitä myös prof. em. Jouko Martikainen taannoin kirjoitti.
Kosti,
elämme kirkkohistoriallisia aikoja sanan varsinaisessa, ja joku voisi sanoa kirjaimellisessakin, mielessä.
Tässä kohden on oikeasti todella suuri vaara, että kirkko hajoaa. Ja jollei hajoa niin ainakin murenee kovaa vauhtia. Itsekin tunnen monia entisiä evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä, jotka ovat eronneet kirkosta ja liittyneet toisiin kirkkokuntiin juuri kirkon liberaalin kehityksen vuoksi. Piispakunta ei taida, ainakaan suurelta osin, ymmärtää, että kysymys ei ole vain herätysliikeväestä, vaan koskettaa myös isoa joukkoa tavallisia seurakuntalaisia ja työntekijöitä.
Mikko, yritän vähän avata:
Vanhasta virkakäsityksestä kiinnipitävien näkökulmasta kehitys voidaan kuvata kolmessa jaksossa:
1. Alkuvaiheen rinnakkaiselo (1986–1990-luku): käytännön omantunnon suoja.
2, Linja tiukentui (1990-2000). Useissa hiippakunnissa katsottiin, ettei yhteistyöstä kieltäytyminen ollut enää hyväksyttävää. Useat tuomiokapitulit antoivat varoituksia yhteistyöstä kieltäytyneille papeille.
3. Rakenteellinen eriytyminen (2000-): Mm. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli erotti neljä pastoria pappisvirasta 2006-2007. Peruste erottamisille oli yleensä kirkkojärjestyksen ja virkavelvollisuuksien rikkominen, ei “mielipide” sinänsä. Lähetyshiippakunta perustettiin 2013.
Edelleen – Joissakin seurakunnissa alettiin kieltäytyä messuista, joissa ei olisi naispappia. Herätysliike pappien vierailut seurakunnissa otettiin erityisen tarkastelun alaisiksi. Tällä hetkellä herätysliikkeiden messut aiheuttavat huolta tuomiokapituleissa, vaikka syrjinnästä ei ole kysymys messujen toteutuessa omilla papeilla. Totean edelleen, että vanhan viran kohdalla ei ole kysymys harhaopista.
Jännitteessä ovat kirkollinen päätöksenteko, työoikeudellinen yhdenvertaisuus ja yksilön uskonnollinen vakaumus. Tilanteessa tarvitaan paljon rakkautta ja ymmärrystä molemmin puolin. Suurin osa kristikuntaa on pysynyt vanhassa virkakäsityksessä, eli malli on edelleen olemassa 2000 vuotisen jatkumon johdosta.
Kari,
kiitos selvennyksestäsi. Tuossa on kuvattu selkeä kehityskulku tiukempaan suuntaan.
Luther-säätiön pappien virasta erottamiset liittyivät varmaankin juuri siihen, että he eivät kaikilta osin noudattaneet kirkkojärjestystä. Olen itse miettinyt sitä asiaa, että kuinka paljon tiukentunut linja herätysliikkeitä kohtaan johtui siitä, että Juhana Pohjola ja Sakari Korpinen kehottivat piispa Eero Huovista olemaan tulematta heidän toimittamalleen ehtoolliselle. Eli, joutuivatko herätysliikkeet myös tulilinjalle, vaikka eivät asiassa osallisia olleetkaan.
”varmaankin juuri siihen, että he eivät kaikilta osin noudattaneet kirkkojärjestystä. ”
Juuri näin – Kirkkojärjestystä ja viranhoitomääräyksiä täsmennettiin 1990-luvulla. Piispojen ohjeissa korostettiin, että kaikkien pappien tulee tehdä yhteistyötä keskenään. Kieltäytymistä alettiin tulkita virkavelvollisuuden rikkomiseksi. Saattaa olla, että herätysliikkeet joutuvat tässä asiayhteydessä niittämään sitä, mitä eivät ole kylväneet? Toinenkin tie olisi mahdollinen, kuten blogissa ehdotetaan.
Kari,
muistelisin, että Luther-säätiön pappien virasta erottamiset liittyivät, ainakin osaltaan, siihen, että he järjestivät messuja ilman piispan/tuomiokapitulin lupaa.
Kyllä. Nyt (vielä) kirkossa olevien herätysliikkeiden kanssa toinenkin tie olisi mahdollinen, jos halua löytyy ja kuminauha halutaan säilyttää ehjänä.
Kiitos kaikille kommentoijille tässä vaiheessa. Asian suhteen voidaan käydä keskustelua,
jossa myös erilaiset näkökulmat kuullaan ja asioita pohditaan erilaisista tulokulmista.
Piispat ovat saaneet perusteita kirkkojärjestyksestä kieltää ehtoollisen viettoja herätysliikkeiltä , vaikka motiivit ei nouse sanasta vaan tahdosta .
Paljon on puhuttu virkakysymyksestä ja siinähän ei ole mitään neuvotteluja kun osapuolet ei vaihda kantaansa neuvottelupöydässå . Piispat ei pitäneet lupausta sallia myös raamatullisen virkakannan mukaisia messuja ja nyt vauhdittavat ssp parien vihkimistä .
Sitä ihmettelen miksi ei saisi olla sitä mieltä että naispappeus on väärin . Sillä ei ole mitään tekemistä YK n tai minkään ihmisoikeuksien kanssa tai tasa – arvon kanssa . Se on kautta linjan raamatussa luomisjärjestyksestä lähtien aina apostolien opetuksiin asti kaikessa valitsemuksissa . Jos emme löydä Raamatusta muuta kuin miehille tarkoitettua paimenvirkaa ja vaihdamme siihen omia ajatuksia niin se on harhaoppia . Se on selvää ja luulisi varsinkin luterilaisuuden noin tunnustuksen valossa ja Raamattua ylimpänä ohjeena pitävänä kirkkona asian olevan ratkaistavissa vain ja ainostaan sanan mukaan. Mielestäni on kaiken takana henkivaltojen taistelu , jonka tarkoitus on rikkoa yhteys alttariin ja saarnastuoliin . Ensin siellä missä on Kristuksen ruumis ja veri ja Jeesuksen sanat pysyvyydestä meille lupauksena , niin sielunvihollisen päämäärä saastuttaa pyhä alttari , ensin tuoda sanan vastaisesti nainen sitten tuodaan syntiä siunattavaksi ja häpäistä alttari 6- värisellä lipulla . Juutalaiset synagoogat olivat saastutettu tekemällä ne markkinapaikoiksi ja niitä sanoja pitäisi herätysliikkeiden miettiä mitä Jeesus sanoi tai miten ihmiset suhtautuivat siihen .
Epäselvää on Säilän lausunto tahtotilasta pysyä kansankirkossa ? Tarkoittaako se piispallisen kaitselumuksen noudattamista ja kirkkojärjestyksen noudattamista ? Tuskin vaan pietistististä kirkkokäsitystä kirkkoa kirkon sisään , jota herätysliikkeet ovat harrastaneet pitkään . Kristillienen katsontakanta lähtee aina ristiltä . siellä missä ihmisarvo tuli todistettua ja jokaisen arvo määräytyy tietysti sen mukaan mitä siitä on maksettu . Tämä ajatus löytyy profeettojen ja apostolien kirjoituksista kuinka he surivat kansansa puolesta ja kantoivat surun Jumalan kuviksi tehdyistä kalliilla sovintoverellä maksetuista ihmis- sieluista . Näin tulisi katsoa myös herätysliikkeiden ja nähdä ne ihmiset tärkeinä ja mittaamattoman arvokkaina ja keskittyä heille tarjoamaan pelastuksen sanaa . Jos katse on enemmän kuulumisena tieltä poikeneeseen kirkkoon tai mihin muuhun ensisijaisesti niin suunta on väärä . Omiin resursseihin on turha katsoa ja miettiä niitä ei niistä mitään löydy , Herra rakentaa huoneen ja kun Kristus saa ylistyksen siellä korkeimpana ja halutaan uskossa pitäytyä sanaan niin Kristus elämää syntyy ja kasvaa ja yhä useampi löytää kodin .
Vaihtoehdot ovat tosiasiassa vain hyväksyä naispappeus , ssp parien vihkimiset ja odottaa uusia avauksia tai lähteä pois . Tämän tietysti tietää kaikki .
”Piispat eivät pitäneet lupausta sallia myös raamatullisen virkakannan mukaisia messuja.” Ns ’perinteisen virkakannan’ kutsumista raamatulliseksi on vääristelyä. Kirkon virka on muodostunut sellaiseksi kuin sen tunnemme vasta apostolisen ajan jälkeen. Kaikkia eri kirkkokuntien toisistaan poikkeavia virkakäsityksiä voi perustella raamatullisesti.
Martti,
”Kaikkia eri kirkkokuntien toisistaan poikkeavia virkakäsityksiä voi perustella raamatullisesti.”
Huomion arvoista on se seikka, että nk. vanhoissa kirkoissa(ortodoksisuus ja katolilaisuus) on edelleenkin voimassa
perinteinen virkakanta. Lisäksi luterilaisissakin kirkoissa löytyy erilaista ajattelua virkakannan suhteen. Näin myös oman evankelis-luterilaisen kirkkomme sisällä.
2000 vuotinen jatkumo:
Jeesus valitsi apostoleikseen tarkoituksellisesti 12 miestä. Apostolit ovat pappeuden ja piispanviran perusta. Kirkolla ei ole valtaa muuttaa sitä, minkä Kristus itse asetti. Tässä ajattelussa kyse ei ole kulttuurista vaan sakramentaalisesta jatkuvuudesta, virka jatkaa apostolista ketjua. Jatkumoa ei nähdä tasa-arvo kysymyksenä. Uusi testamentti nimeää lukuisia naisia seurakuntien keskeisinä vaikuttajina. Huomionarvoista on myös se, että naiset olivat ensimmäisiä ylösnousemuksen todistajia Kristuksen tyhjän haudan äärellä.
Uusi ajattelu:
Naiapappeus hyväksyttiin 1986. Ajatuksena on sukupuolten yhdenvertaisuus sekä yhdenvertaisuuslainsäädäntö. Papin viran rajaaminen vai miehille nähdään naisten syrjintänä. Katolisen sekä ortodoksisen kirkon perinteistä pappeutta eivät evlut piispat näe syrjitänä
Umpikuja:
Ongelman ydin on rakennettu evlut kirkon omaan lainsäädäntöön, kirkkojärjetykseen: Perinteistä virkaa ei teoriassa nähdä harhaoppina, mutta piispat ovat kiristäneet käytäntöjä. Rakenteita vuosien ajan viran ympärille on järjestelty siten, että perinteisen viran kannattajat on ajettu kirkossa umpikujaan.
Kirkko olisi voinut pitää autonomiastaan kiinni pappisviran suhteen. Kirkon piispat ovat kuitenkin halunneet pitää kiinni yhteiskunnallisesta työnantajamallista sekä yhteistyövelvoitteesta, jolloin papin virka ei ole enää vain hengellinen kutsumus, vaan selkeä työnantajasuhde. Evlut kirkon piispat tarkastelevat papin viran hoitoa nyt kirkkolain (2023) uudistuksen jälkeen erityisen tarkasti juridisena työnantajan velvollisuutena. Papin virka on kirkossa asetettu korokkeelle erityisesti yhteistyö- ja tasa-arvokysymyksenä. Evlut kirkossa ei siis käytännössä kirkolliskokouksen ponnen (1986) mukaisesti enää anneta mahdollisuutta tulla vihityksi kirkon virkaan tai toimia kirkon virassa, jos teologi pitäytyy perinteisen viran kannattajana. Juuri niin kuin Timo G. edellä toteaa.
”Huomion arvoista on se seikka, että nk. vanhoissa kirkoissa (ortodoksisuus ja katolilaisuus) on edelleenkin voimassa
perinteinen virkakanta.” Sekin on syytä huomioida, että protestantteina me luterilaiset olemme luopuneet vanhojen kirkkokuntien virkakannasta jo reformaatiossa. Emme kutsu virkaa pappisviraksi vaan saarnaviraksi. Näemme, että virka on annettu koko seurakunnan eikä vain tietyn hengellisen säädyn haltuun.
Kari,
Mainitset tuon umpikuja tilanteen. On varmaankin niin, että ongelma on kirkkojärjestyksessä, mutta haluaisin uskoa, että asia voisi vielä muuttua (ainakin liittyen herätysliikkeiden omaan toimintaan) niin, että nähtäisiin kirkkolain tunnustuspykälän valossa perinteisen virkakannan perusteisuus Suomen ev.lutissa ja annettaisiin tilaa toimia. Tässä kohtaa varmaankin juuri piispat ovat avainasemassa. Eli, säilytettäisiin kumilanka tältä osin ehjänä.
Martti,
”Sekin on syytä huomioida, että protestantteina me luterilaiset olemme luopuneet vanhojen kirkkokuntien virkakannasta jo reformaatiossa. Emme kutsu virkaa pappisviraksi vaan saarnaviraksi. Näemme, että virka on annettu koko seurakunnan eikä vain tietyn hengellisen säädyn haltuun.”
Eivät kaikki luterilaiset ole luopuneet perinteisestä virkakannasta. Näin myös Luterilaisen Maailmanliiton sisällä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä.
”Emme kutsu virkaa pappisviraksi vaan saarnaviraksi.” (Martti)
Evlut kirkossa ei ole koskaan ”saarnavirkoja” avoinna.
”Kristus asetti kirkkoon erityisen pappeuden viran evankeliumia ja sakramenttien toimittamista varten. Siksi seurakunnalla tulee kirkkolain mukaan olla kirkkoherra (kirkkolaki 6 luku 13 §), joka on pappi. Tämän lisäksi voi olla muitakin pappeja.” (evl.fi)
”Eivät kaikki luterilaiset ole luopuneet perinteisestä virkakannasta.” Pelkkä saarnaviran kieltäminen naisilta ei ole mikään perinteinen virkakanta. Se on patriarkaalinen jäänne.
”Kristus asetti kirkkoon erityisen pappeuden viran evankeliumia ja sakramenttien toimittamista varten.” Onkohan tuon kirkkolain pykälän kohdalla viittaus vastaavaan Raamatun jakeeseen? Minun Raamatussani on pappeudesta vain tämä: ”Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa.”
Martti,
kysymys kiertyy siihen, että saako kirkossa uskoa, toimia ja elää Raamatulla
perustellen perinteisen virkakannan ja perinteisen avioliittokäsityksen mukaan
ilman, että tuomitaan naisvihamieliseksi ja homofoobikoksi. Toivoisin, että saa ja saisi.
”Saako kirkossa uskoa, toimia ja elää Raamatulla perustellen perinteisen virkakannan ja perinteisen avioliittokäsityksen mukaan?” Vastaus riippuu siitä, onko yksittäinen seurakuntalainen vai kirkon työtä tekevä. Missä tahansa työyhteydessä on noudatettava kirkon päätöksiä, yksilönä saa elää oman vakaumuksensa mukaan.
Martti,
kirkolliskokous antoi aikanaan ponnen suojellakseen perinteisen virkakannan edustajia muutoksen tullessa. Piispat ovat sittemmin kiristäneet otettaan, josta esimerkiksi Kari Paukkunen kirjoitti tuolla yläpuolella.
”Missä tahansa työyhteydessä on noudatettava kirkon päätöksiä, yksilönä saa elää oman vakaumuksensa mukaan.”
Kyllä esimerkiksi armeijassa tai peruskoulussa mennään valtion lakien mukaan. Annat nyt kirkolle liian suuren määräysvallan… 🙂
Kirkko on autonominen toimija suhteessa valtioon. Jos oheisessa lainauksessa sanomasi pitää paikkansa niin samaasukupuolta olevien vihkiminen kirkollisesti on laitonta, koska kirkko ei ole muuttanut päätöstään asiassa ja kirkko on edelleen autonominen toimija suhteessa valtioon – valtioon, joka sallii samansukupuolisten vihkimisen. Kirkko on päätöksensä tehnyt. Eli asiassa mennään ylläsanomasi mukaan kirkon päätöksen mukaan. Hyvä! Olen kanssasi tästä samaa mieltä.
”Annat nyt kirkolle liian suuren määräysvallan.” Kirkolla on toki määräysvalta omissa asioissaan. Ponnen mukaan vanhalla kannalla olevilla on oikeus toimia kirkossa. Se ei anna oikeutta hankaloittaa muiden toimintaa tai kieltäytyä annetuista toimeksiannoista.
Martti,
haluaisin kuulla, minkälaisen mahdollisen perustelun löydät samaa
sukupuolta olevien kirkolliselle vihkimiselle, jos kirkolla on kerran asiasta päätös.
Valtuutus vihkiä avioliittoon on valtion kirkolle antama oikeus. Maassamme on samaa sukupuolta olevilla oikeus solmia avioliitto. Näin ollen kirkko on antanut niille papeille, jotka katsovat hyväksi vihkiä myös samaa sukupuolta edustavia, luvan toimia niin. Luterilaisille avioliitto ei ole sakramentti.
Martti,
tuo peruste ei riitä. Jos kirkko on päättänyt toisin, niin miten näin voidaan toimia?
Etkö näe ristiriitaa kommenteissasi, joissa toisaalta torjut perinteisen virkakannan minkäänlaisen toiminnan ja toisaalta kuitenkin sitten katsot, että kirkon päätöksen vastaista avioliittoa vihitään? Eli maallista lainkäyttöä sovelletaan autonomisen kirkon toimintaan oman itselle sopivan näkökulman mukaisesti.
”Maallista lainkäyttöä sovelletaan autonomisen kirkon toimintaan.” Ymmärtääkseni kirkon autonomia koskee uskonnonharjoitusta. Avioliittoon vihkiminen on juridinen toimitus. Kristilliseen vihkimiseen kuuluu toki myös uskonnonharjoitusta, kun uuden parin puolesta rukoillaan ja heidät siunataan. Eikö esirukous ja siunaus kuulu jokaiselle?
Martti,
Siunaako Jumala sanansa vastaista toimintaa?
Minkälaisen ohjeen antaisit homoseksuaalille, joka haluaa kilvoitella, ja pitää homoseksuaalisia tekoja syntinä?
Minkälaisen viestin papit, jotka vihkivät laittomasti kirkollisesti samaasukupuolta olevia pareja, antavat edellä mainitulle kilvoittelijalle?
Edelleenkin näen perustelusi ristiriitaisina.
Paimen , kaitsija , pappi on sanassa selvästi määritelty kenelle se on tarkoitettu ja vaatimustaso ja sen lisäksi kaksi kutsumusta . Muuten Srk toimii yhteisen pappeuden kautta . Tämä jatkumo on jo vanhan liiton puolelta nähtävissä ja sen lähtökohta on Jumalan luomisjärjestyksessä .
Tietysti ei löydy naispappeudelle yhtään näkemystä Raamatun teksteistä mitkä käsittelevät paimenuutta . Hyvää tarkoittavat vaikutukset ovat päinvastaisia , eihän sinne alttarille ole menemässä miehetkään seurakunnasta jos ymmärtävät raamatullisen paimenviran . Oikea paimenuus ja ”yleinen ” pappeus tuo vapautta seurakuntaelämään . Sakramenttien jakaminen ja saarnavirka on luterilaisen tunnustuksen mukaisesti kutsutun yhden vaimon miehen paikka . Olisi rehellisempää myöntää että Paavali oli väärässä kuin sanoa että naiset voivat toimia paimenina sanan mukaan . Iänikuinen aihe ja selvä Raamatun ilmoitus asiasta .
Olisi rehellistä myöntää, että Paavali mainitsee nimeltä useita työtovereitaan, jotka olivat naisia.
Seurakuntalaiset ovat kuninkaallinen papisto ja Kristuksen ruumiissa on eri jäseniä . Seurakunta toimii luterilaisen opin ja tunnustuksen mukaan yhteisen pappeuden kautta seurakunta – elämää ja tämän lisäksi Jumala on asettanut paimenen seurakuntaan , josta on vielä erikseen 3 paimenkirjettä Raamatussa ja paimen on samanlailla seurakuntalainen kutsuttuna palvelemaan omassa tehtävässään . Ja Kristus päänä hallitsee rakkaudellaan seurakuntaa ja Srk tulee olla alamainen Kristukselle . Olemme kaikki seurakunnassa palvelijoina ja työtovereina . Missään Raamatussa ei kuvata naisten alttaripalvelusta , sitä ollut vain pakanauskonnoissa . Ei ole kysymys tasa- arvosta jota Raamattu kuvaa miten yhteiskunnassa asiaa tahdotaan kuvata , olemme samanarvoisia Jumalan edessä mutta miehille on annettu isompi vastuu . Jopa mahdoton tehtävä Jumalan edessä joka vie ja täytyy viedä miehiä nöyryydessä Kristuksen luo . Meidän miesten tulisi rakastaa vaimoja kuten Kristus rakastaa seurakuntaa . Jumalan sana on selvä ja luomisjärjestys näkyi jo syntiinlankeemuksen jälkeen jossa ei ollut kysymys tasa- arvosta , inhimmillisen ajattelun mukaan olisi Jumalan pitänyt kutsua Eevaa sieltä piilosta pois tai vähintään molempia , mutta Jumala kutsui miestä vastuulle ja tämä vastuu on meillä miehillä edelleen vastata perheestään suhteessa Jumalaan .
”Missään Raamatussa ei kuvata naisten alttaripalvelusta, sitä on ollut vain pakanauskonnoissa.” Ymmärtääkseni ortodoksinen kirkko ymmärtää pappeuden vanhatestamentillisen alttaripalveluksen jatkumona. Protestantit eivät. ”Inhimillisen ajattelun mukaan olisi Jumalan pitänyt kutsua Eevaa sieltä piilosta pois tai vähintään molempia.” Sekin on inhimillistä ajattelua, että vetää syntiinlankeemuskertomuksen yksityiskohdista itseään miellyttäviä johtopäätöksiä tasa-arvokysymyksiin.
Alttaripalveluksessa on juuret tietysti , mutta apostolit opettavat kristillisen seurakunnan toiminnan ja sisällön . Miksi siis emme pyrkisi tässä toteuttamaan Jumalan säätämyksiä? Se ei oikein istu kristilliseen uskoon että sanomme Jumalalle että teemme näin erilailla kun olet tahtonut ja siunaa tämä . Raamatullisia perusteita ei asialle ole , sillä niitä olisi esitelty jo , jos olisi ollut .
Kenet ylösnoussut Jeesus mahtoikaan valita ensimmäiseksi sanansaattajakseen? Joh. 20:11-18 kuvaus Magdalan Marian kutsumisesta voidaan hyvin nähdä apostoliksi nimittämisenä, jos luopuu naisia vähättelevistä ennakkoasenteistaan. Kreikan sana hänen kohdallaan on απαγγελλουσα. Idän kirkko kunnioittaa Mariaa apostolinvertaisena.
Raamattu ei vähättele naisia missään kohdin , eikä myöskään naiset näin koe seurakunnissa missä opetus on Raamatun mukaista . Siellä on aina vapautta enemmän missä tahdotaan seurata Jumalan sanaa .
Paimen kysymykseen Maria Magdalan ja Jeesuksen kohtaaminen kertoo siitä että kristinusko näytti esimerkillään siis itse Jeesus sen ajan yhteiskuntaan ettei nainen ole vähempiarvoinen .
Marian apostolisuus on Martti ihan omia ajatuksiasi . Apostolit asettivat seurakunnille paimenia , vanhimpia seurakunnan kaitsijoiksi . On kolme paimenkirjettä sieltä vaan etsimään sitä mitä sieltä ei löydy . Raamattu ei ole sanoman osalta vanhentunutta vaikka tapahtumat on tapahtuneet ajassa
En väitä, että Raamattu vähättelisi naisia. Väitän, että sitä luetaan naisia vähättelevien ennakkoasenteiden silmin. Missään ei sanota, että paimenet ja vanhimmat olisivat kaikki olleet miehiä.
Evankeliumeissa tulee esille se, kuinka Kristus huomioi naisia aivan erityisellä tavalla poiketen sen aikaisesta miesten/papiston käyttäytymisestä. Tästä huolimatta Kristus valitsi apostoleiksi miehiä. Vanhat kirkot näkevät mahdollisena vain perinteisen pappisviran. Sitä ei nähdä tasa-arvo kysymyksenä.