20.02.2026
Kiitos piispa Kaisamari Hintikalle suorasta puheesta Radio Dein Piispan kyselytunnilla ja siitä, että hän sanoittaa piispojen ja herätysliikkeiden väliseen suhteeseen liittyvää jännitettä. Minulle pastorina ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) toiminnanjohtajana on tärkeää sanoa yhtä suoraan: meillä on aito tahto pysyä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työyhteydessä ja palvella kirkkoa sen perustehtävässä – evankeliumin julistamisessa, opetuksessa ja lähetystyössä. Toivon, että tätä tahtoa ja sen kautta jäsentyvää työtämme myös siedettäisiin ja kunnioitettaisiin yhteisessä kirkossamme.
Piispa Hintikka toteaa, että tietyt herätysliikkeet ovat ”aktiivisesti kyseenalaistaneet kirkon toimintaa ja myös seurakuntien toimintaa” ja pohtii, löytyykö järjestöistä ”aitoa tahtoa säilyä kirkon yhteydessä”. Mielestäni on tärkeää tehdä erottelu: kun järjestö tuo esiin huolensa, se tekee sen siksi, että se haluaa kantaa vastuuta kirkon uskosta ja opetuksesta – ei siksi, että se haluaisi irrottautua kirkosta. Kritiikki on sitoutumisen muoto.
Samassa haastattelussa piispa Hintikka sanoo kirkon tehtävästä puhua silloinkin, kun viesti ei kohtaa suosiota: kirkon ja kristityn tehtävä on toistaa asiaa sitkeästi ja sitoutuneesti, vaikka vastaanotto ei aina olisi hyvä. Tämä ajatus koskee myös kirkon sisäistä keskustelua. Siksi toivomme, että puheenvuorot – puolin ja toisin – kohdataan ensisijaisesti kuuntelemalla ja keskustelemalla, ei tulkitsemalla niitä yhteyden rikkomiseksi.
Kannamme huolta kirkostamme ja siitä, mikä on Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen asema kirkon opetuksen ohjenuorana, ja miten Kristus ja evankeliumi säilyvät kirkon elämän keskuksessa tilanteessa, jossa yhteiskunnalliset paineet ja odotukset ovat kasvaneet. Sleyn ääni syntyy tästä kutsusta – ei halusta vastustaa piispoja tai seurakuntia, vaan halusta palvella kirkkoa uskollisesti Raamatun ja tunnustuksen pohjalta. Siksi toivomme, että kirkossa on tilaa raamatulliselle, herätyskristilliselle ja myös perinteiseen virka- ja avioliittokäsitykseen sitoutuvalle työlle ilman, että sitä pidetään ”erkanemisen tienä”.
Jos “kuminauha” on venynyt, sen ehjänä pitäminen edellyttää joustoa ja selkeyttä. Sleyn puolesta haluamme etsiä ratkaisuja – niin että yhteys ei katkea, vaan vahvistuu.
Tom Säilä
Kirjoittaja on Sleyn toiminnanjohtaja.
Alkuperäinen kirjoitus löytyy Sleyn kotisivuilta osoitteesta:
https://www.sley.fi/pidetaan-kuminauha-ehjana/
Sley:n toiminnan johtja kirjoittaa: ”Sleyn puolesta haluamme etsiä ratkaisuja – niin että yhteys ei katkea, vaan vahvistuu.”
Eli toisin sanoen antaakaa Sley:lle tilaa ola hyväksymättä naispappeutta. Joustakaa kun me tulemme seurakuntiin. Jos toimitamme messuja paikalliseurakunnassa naispappeja ei saa osallistua messun toimittamiseen. Toivomme, että seurakunnat antavat budjetista rahaa tälläiselle toiminnalle ja rahoittavat Sleyn toimintaa. Näin kuminauha ei katkea! Me emme palkkaa naispappeja, emmekä ota johtokuntiin, naispappeuden kannattajia. Mielellään emme kuule niitä toiminnassamme ollenkaan. Haluamme olla Raamatullisia. Kirkon on helppo joustaa.
Jos emme saa naispapeista vapaita pappisvihkimyksiä kirkossa, ole vihkineet niitä ulkomailla. Tunnustus velvoittaa meitä. Nytkin monet inkerin kirkon papit toimittavat laittomia luterilaisia messuja Suomessa. Jatkamme tätä toimintaa
joka tapauksessa. Toivomme kirkolta joustoa ja rahoitusta tähän toimintaan. Kirkon on helppo joustaa.
Ei kateeksi käy toiminnanjohtajaa, ehkä hän luulee selviävänsä, perustamatta uutta kirkkoa. Mitä Sley jo nyt on.
Suomen ev.lut kirkko ei pidä perinteistä virkakantaa harhaoppina.
Sley on kirkon virallinen lähetysjärjestö ja herätysliike.
Mitenkä ortodoksikirkossa Sami asia on?
Pidetäänkö siellä perinteistä virkakantaa harhaoppina?
Ymmärtääkseni ekumeniaakin nämä kirkot harjoittavat.
Mikko, luterilaista perinteistä virkakäsitystä ei pidetä harhaoppina, tuo on totta, mutta se ei mitenkään saa rajata käytännön toimintaa seurakunnassa.
Ortodoksinen pappeus on eri asia kuin luterilainen virkakäsitys. Joten niitä ei voi verrata. 😇
Sami,
”Mikko, luterilaista perinteistä virkakäsitystä ei pidetä harhaoppina, tuo on totta, mutta se ei mitenkään saa rajata käytännön toimintaa seurakunnassa.”
Nyt ei taida olla kyse Sleyn puolelta rajauksesta seurakunnan toiminnassa. Sleyhän on ainoastaan pyytänyt mahdollisuutta viettää messuja omine työntekijöineen.
Mikko, tuo on liian iso aihe pienelle alustalle. Lähtökohta on tietysti se, että kirkon ulkopuolella ei ole pappeuden sakramenttia. Dogmaattisessa mielessä ortodoksinen kirkko ei tunnusta luterilaista pappeutta sakramentaalisena pappeutena. Sen sijaan ja koska luterilainen kirkko ei ole ehtoollisyhteydessä ortodoksiseen kirkkoon, sen pappeus nähdään ”kirkollisen järjestyksen virkana”, mutta ei sakramentaalisena mysteerinä.
Käytännössä tämä tulee eteen seuraavasti. Jos luterilainen pappi kääntyy ortodoksiksi ja haluaa papiksi, hänet on ortodoksisen säännön mukaan kastettava (tai voideltava) ja vihittävä diakoniksi ja papiksi aivan kuten kuka tahansa maallikko. Hänen luterilaista vihkimystään ei täydennetä, vaan hänet vihitään ensimmäistä kertaa.
Mikko kirjoitat: ” Nyt ei taida olla kyse Sleyn puolelta rajauksesta seurakunnan toiminnassa. Sleyhän on ainoastaan pyytänyt mahdollisuutta viettää messuja omine työntekijöineen.”
Kyllä, tämä asia liittyy juuri kysymykseen kirkko-opista ja piispallisesta kaitsennasta. Virka teologia on osa tätä. Joten kirkko on sen rajannut sen näin, ja sley ei voi asettaa ehtoja.
Sami,
voidaan kysyä perustellusti, että johtuuko piispojen kielto ehtoollisen vietosta siihen seikkaan, että Sley pitäytyy vanhaan virkakäsitykseen. Eikö ev.lut kirkossa saa olla erilaisia raamatulla perusteltuja mielipiteitä? Nähdäkseni saa. Kertoohan siitä se, että perinteinen käsitys ei ole harhaoppi.
Mikko, en osaa tuohon vastata, koska en tunne heidän ajatteluaan. Syitä voi olla monia.
Sami,
jos sanotaan, että kirkko on rajannut jotain, niin täytyy tehdä ero inhimillisen ja jumalallisen päätöksenteon osalta.
Mikäli ylemmän tahon päätös ei perustu raamatullisen näkökohdan huomioon ottamiseen ollaan vaarallisella tiellä.
Sanoit, että et tunne piispojen ajattelua. Hyvä niin. Et voi silloin kuitenkaan sanoa, että kirkko on rajannut jotenkin(paino sanalla kirkko).
Mikko, kirkon ajattelussa se ei toimi noin. Kyllä voin sanoa ja moni muukin voi sanoa. Kirkko ei ole yhtä kuin yhdistys. Kirkko on kirkko ja yhdistys on yhdistys, ei kirkko.
Kyllä. Yhdistys ei ole itsessään kirkko. Eivätkä piispat ole itsessään kirkko.
Yhdistyksen toimintaan osallistuvat ihmiset saattavat kyllä kuulua kirkkoon. Samoin piispat.
”Suomen ev.lut. kirkko ei pidä perinteistä virkakantaa harhaoppina.” Ongelma onkin siinä, että eräät herätysliikkeet pitävät kirkon kantaa virasta harhaoppina.
Martti,
en ole kuullut herätysliikkeiden puhuvan harhaopista.
Helposti ihmiset luulevat erilaisia asioita kun eivät tunne toisiaan.
”En ole kuullut herätysliikkeiden puhuvan harhaopista.” Minä olen nähnyt tällaiseen liikkeeseen kuuluvien pysyvän poissa pappisnaisen toimittamasta messusta peläten sielunsa autuuden puolesta.
Martti,
eikös jokaisella ole vapaus valita meneekö naispapin vai miespapin toimittamaan messuun?
Ethän sinä toisaalta voi määritellä toisen uskon sisältöä etkä hänen omaatuntoaan. Sehän olisi sinulta väkivaltaa.
Jokainen puhukoon vain omasta puolestaan ja seisköön Jumalansa edessä.
”Eikös jokaisella ole vapaus valita, meneekö naispapin vai miespapin toimittamaan messuun?” Kirkossamme on vain yhdenlaisia pappeja. – – – Kun messuun osallistuminen kuuluu seurakunnallisen viran työtehtäviin, tuota valinnanvapautta ei ole.
”Ethän sinä voi määritellä toisen uskon sisältöä etkä hänen omaatuntoaan. Sehän olisi sinulta väkivaltaa.” Kyseisessä tapauksessa henkilöt esittivät perusteluinaan erään konservatiivisen luterilaisen liikkeen lehtikirjoituksia. Heidän uskonsa sisältö ja omatuntonsa oli siis määritelty siellä suunnassa. Pidän sitä väkivaltana.
Martti,
”Kyseisessä tapauksessa henkilöt esittivät perusteluinaan erään konservatiivisen luterilaisen liikkeen lehtikirjoituksia. Heidän uskonsa sisältö ja omatuntonsa oli siis määritelty siellä suunnassa. Pidän sitä väkivaltana.”
Ehkäpä nämä mainitsemasi ihmiset ovat kuitenkin tulleet johtopäätökseensä lukemalla raamattuansa.
”Ehkäpä nämä mainitsemasi ihmiset ovat kuitenkin tulleet johtopäätökseensä lukemalla Raamattuansa.” He tunsivat epäilemättä Raamatunkin. Mainitsen tämän esimerkin vastaukseksi väitteeseen: ”En ole kuullut herätysliikkeiden puhuvan harhaopista.”
Martti,
nyt sinun pitäisi kertoa, että mitä tuossa lehdessä luki, mikä lehti se oli ja kenen kirjoittama se oli?
Jos puhutaan kirkon inhimillisestä vallankäytöstä laajasti ajatellen,
niin ylintä päätäntävaltaa käyttää kirkolliskokous, eivät piispat.
Mikko, Suomen luterilaisessa kirkossa se on näin.
Kyllä.
Eli piispakunnan tulee siis toimia kirkolliskokouksen mukaisesti myös vallankäytössään. Kirkolliskokouksen, joka ei ole ilmoittanut perinteistä virkakäsitystä harhaksi.
Mikko, näin he juuri toimivat. Työtehtävät on hoidettava.
Sami,
kun sinä toisen kirkon jäsenenä katsot piispojen toimintaa nk. pastoraalisessa ohjeessa, niin miten näet sen laillisesti toimivan edellä sanottujen pohjalta.
Mikko, en tunne tältä osin työjohdollisia kuviota, ns. Suomen luterilaisen kirkon ns. pastoraaliohjeen ajoohjeita.
Sami,
tarkoitin edellä sanomallani sitä, että piispat toimivat ohi kirkolliskouksen päätöksen.
Kirkolliskokous ei antanut piispoille mandaattia ”ajo-ohjeille”.
Lailliseen vallankäyttöön liittyy aina vastuu, velvollisuus ja laillisuus.
Sley haluaa nimenomaan käydä rakentavaa keskustelua
kirkon uskon ja tunnustuksen pohjalta.
Tom Säilä sanoi osuvasti, että kritiikki on sitoutumisen muoto.
Mikko, luulen, että keskustelut on jo käyty. Nyt yhdistys joutuu vaan odottamaan jatkuuko virallinen asema, kirkon yhteistyökumppanina. Luulen, että päätöksiä tulee lähiaikoina.
Sami,
Sley haluaa edelleenkin toimia kirkossa. Siitähän tuo Tom Säilän kirjoituskin kertoo.
On tosiaankin sitten eri asia miten piispat toimivat.
Valitettavasti kuitenkin tuo piispakunnan pastoraaliohjeen anto ohi
kirkolliskokouksen ei vahvista uskoani piispojen
päätösten oikeudenmukaisuuteen. Toivottavasti olen väärässä.
Mikko, yhdistys haluaa pysyä kirkossa omilla ehdoilla.
Ns. pastoraaliseen ohjeen ajo-ohjeistusta en tunne Suomen luterilaisessa kirkossa. Ortodoksi kirkossa tuo ei ole mahdollista.
Sami,
voisitko määritellä mitä tarkoitat, kun sanot, että yhdistys haluaa pysyä kirkossa omilla ehdoillaan?
Mikko, tuo tuli tuossa ensimmäisessä kommentissa jo esille.
Sami,
kommentti on sinun mielipiteesi. Ja niin saa ollakin.
Voisin taas sanoa, että Sley haluaa toimia kirkon
tunnustuksen ja uskon mukaisesti ilman nais- tai homovihaa.
🙂
”Sley haluaa nimenomaan käydä rakentavaa keskustelua kirkon uskon ja tunnustuksen pohjalta.” Tämä taitaa tarkoittaa sitä, että halutaan vakuuttaa kirkon johto siitä, että papinviran avaaminen naisille on ollut erehdys, joka pitää perua.
Mikko, kristityllä ei ole lupa ketään vihata, vihamiehiäkin pitää rakastaa. Suurinosa täällä jos ei lainata jotakin lähdettä on kirjoittajien mielipiteitä.
Martti,
rakentava keskustelu on eri asia kuin oman mielipiteen jyrääminen väkisin – puolin ja toisin.
Sami,
”Mikko, kristityllä ei ole lupa ketään vihata, vihamiehiäkin pitää rakastaa. Suurinosa täällä jos ei lainata jotakin lähdettä on kirjoittajien mielipiteitä.”
Kyllä juurikin noin.
”Rakentava keskustelu on eri asia kuin oman mielipiteen jyrääminen väkisin.” Niin on. Kirkollisessa keskustelussa oman mielipiteen ankkuroiminen ’uskon ja tunnustuksen pohjalle’ ei osoita valmiutta rakentavaan keskusteluun.
Martti,
kirkollisessa kontekstissa Raamattu on kyllä hyvä
pohja keskustelulle muutoin voi kirkossa käydä niinkuin Jeesus varoitti
(vapaasti muotoiltuna):
”Me eksymme koska, emme tunne kirjoituksia emmekä Jumalan voimaa”
Piispallisesta kaitsennasta.
Piispainkokous linjasi (2006), että pappisvirassa toimivan tulee sitoutua yhteistyöhön kaikkien kirkon pappien kanssa sukupuolesta riippumatta. Päätös ei julistanut naispappeuden vastustamista harhaopiksi, vaan kyse oli kirkkojärjestyksen ja viranhoidon käytännöstä: kirkon virassa toimitaan kirkon yhteisen päätöksen mukaisesti.
Nämä viranhoidon käytäntöä johtavat linjaukset ovat piispa Hintikan kuminauhassa tukevasti kiinni. Käytännössä 2006 vuoden linjaus kieltää herätysliikkeiltä messujen vieton ilman naispappia. Teoria ja käytäntö eivät ole samassa linjassa. Onko piispojen tavoite kirkkojärjestystä ja viranhoitojen käytäntöjä säätämällä häätää vanhaa virkaa kannattavat luterilaiset kristityt ulos Suomen evlut kirkosta? Keneltä se on pois jos herätysliikkeet viettävät omia messuja?
Uusi piispallinen linjaus tuli 3.6.2025 toisessa asiassa. Kirkon ykseyttä rakennetaan?
”Kirkollisessa kontekstissa Raamattu on kyllä hyvä pohja keskustelulle.” Raamatusta voi valita jakeita melkein minkä tahansa mielipiteen tueksi. Etelä-Afrikan rotuerotteluakin perusteltiin raamatullisuudella. On surullista, jos kirkossa ’keskustellaan’ käyttäen Raamattua lyömäaseena.
Martti,
minä en ole kuullut kenenkään
käyttävän raamattua lyöntiaseena.
En ole myöskään kuullut minkään herätysliikkeen
perustelevan Suomen ev.lutissa
orjuutta raamatulla.
Tämän sinäkin varmasti tiedät.
Eikös kirkossa asiat pitäisi kuitenkin
pohjimmiltaan perustautua Jumalan sanaan?
Sanaan ja sanan kautta perustellen.
Väkivalloin ei kuitenkaan toisen
omantunnon asioita saa muuttaa.
Nyt näyttää siltä, että väkivalloin halutaan
muuttaa ja mukauttaa konservatiivien
ajatus avioliitosta ja virasta.
”Eikös kirkossa asioiden pitäisi kuitenkin pohjimmiltaan perustautua Jumalan sanaan?” Mihin sanaan? Kiivaassa keskustelussa poimitaan Raamatusta omaa kantaa puoltavia ja erimielisten kannan torjuvia jakeita. Näin tehdään puolin ja toisin. Mikä Jumalan sana olisi se peruskivi, jonka varaan voisi rakentaa sovintoa ja yhteyttä? Oma ehdokkaani olisi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat (Matt. 22:37-40).”
Martti,
esittämäsi raamatun paikka on hyvä pohja keskustelulle.
Ongelmaksi tulee se, että ei olla saman kartan äärellä ts. ei haeta kysymyksiin vastausta raamatusta.
”Ei haeta kysymyksiin vastausta Raamatusta.” Raamattu ei olekaan mikään ’Sudenpentujen käsikirja’, josta löytyy vastaus kaikkiin kysymyksiin. Sitä tutkittaessa on pidettävä mielessä, kenelle, koska ja missä tilanteessa mikin Raamatun sana on osoitettu. Esimerkiksi 5. Moos. 21:18-21 määräystä kivittää kuoliaaksi uppiniskainen poika on tuskin tarkoitettu meidän noudatettavaksemme.
Martti,
jos kirkossa keskusteltaisiin raamatun pohjalta ja äärellä siitä tulisiko uppiniskainen poika kivittää, luulen, että konsensus löytyisi…
”Luulen, että konsensus löytyisi.” Enpä viitannut nyt konsensuksen etsimiseen vaan vastausten hakemiseen Raamatusta. Sana Raamattu muuten kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, onhan se teoksen nimi.
Martti,
totta, Raamattu kirjoitetaan isolla kirjaimella. Hyvä kun huomasit…
Ongelma on edelleenkin se, että toiset perustelevat lähtökohtaisesti toimintaansa Raamatulla ja toiset hakevat perusteita muualta. Eli, ei olla saman kartan äärellä. Eilisen Vanhan testamentin lukukappaleesta lainaten toiset kysyvät:”Onko Jumala todella sanonut?”. Jos haetaan Raamatusta vastausta siihen miten kirkossa tulisi toimia, niin totta kai tulisi pyrkiä yhteiseen ymmärrykseen.
Niin, nyt eivät olekaan – Körttiläiset tuomiolla -, kuten aikoinaan. Tuli vaan mieleeni tapaus Paavo Ruotsalainen ja muutama muu uskoon tullut ja herännyt, jotka veisasivat ja lukivat yhdessä Jumalan sanaa. Äkkiä Paavo huomasi ikkunasta, että poliisi oli tulossa. Joku mielensäpahoittanut oli antanut ilmi kyseisten herrojen laittoman kokouksen. Paavo totesi: Äkkiä virsikirjat piiloon, kortit ja viinapullo pöydälle. Kun poliisi astui sisään ja huomasi herrojen pelaavan korttia ja ryyppäävän viinaa, hän totesi: Täällähän olikin vain kunnon luterilaisia!
🙂
Konventikkeliplakaatti oli toistonto siitä kirkkopolittikasta minkä Kustaa Vaasa oli aloittanut katolisia vastaan. Joten se oli vallan keskittymistä suojaava toimi. Körtit eivät sen sijaan järjestäneet nurkkamessuja kuten sley.
Mikäli tarkoitat tekstilläsi ”nurkkamessu” (saks.Winkelmesse), joita papit tomittavat sivualttareilla, jossa pappi syö ehtoollisleivän yksin ilman seurakuntaa ja uhrina olet väärin informoitu Sleyn suhteen.
Kosti, katoliset toimittivat nurkkamessuja. Sley toimittaa vastaavia, ja harrastavat puritaanista anarkiaa. Nurkkamessujen kritiikki tuli uskonpuhdistuksen taholta. Kuvain särkijöihin luther suhtautui torjuvasti. Suomen piispat näkevät Sleyn toiminnassa näitä piirteitä. 🙂
Hienoa, kun suhtudut Lutheriin arvostavasti.
Kosti, kyllähän luther pyytää esirukoksia kuolleilta pyhiltäkin. Hänen kirjoituksista löytyy jälkiä oikeasta kirkosta, ja sen teologiasta.
Augsburgin tunnustus, jonka laatimisessa Luther oli mukana toteaa, ettei pyhien avuksihuutamiselle ole perusteita Raamatussa.
Luther on ristiriitoja täynnä oleva, monissa asioissa.
Kosti,
tuo tietysti edellytti, että talosta löytyi viinapullo ja kortit…
Mikko. Olivatko varautuneet kun laittomia kokouksia valvottiin. Sitä en tässä tapauksessa tiedä.
Kosti,
kyllä.
Tai sitten olivat talossa, jossa oltiin vasta hiljan alettu
kyselemään autuuden asioista. Tämä nyt sillä ajatuksella,
että pietismissä haluttiin ilmeisesti tehdä selkeä ero ”maailmaan”.
Mikko,
Totta, selkeä ero haluttiin tehdä. Nyt vain näyttää hieman siltä, että ”maailma” on kirkossa.
Kosti,
niin.
Toisaalta:
”Se sana seisoo vahvana,
ne ei voi sitä kestää.
Kun kanssamme on Jumala,
ken meiltä voiton estää?
Jos veis he henkemme,
osamme, onnemme,
ne heidän olkohon,
vaan meidän iät on
Jumalan valtakunta.”
Sivusta seuraten ei hyvältä näytä.
Jos ollaan ihan oikeasti huolissaan ”kuminauhan” liiallisesta venymisestä, voisi kirkko arvoisine piispoineen kenties tarkastella omaakin toimintaansa hiukan kriittisemminkin. Kuminauhatkin tuppaavat ajan myötä menettämään elastisuuttaan ja haurastumaan. Kirkko kun on yrittänyt olla niiiin leveä ja avara, että ”kuminauhaa” on jo entuudestaan venyytetty eri suuntiin yhä enemmän – ja kohta se voi ”venyä ja paukkua” kuin aikoinaan Jenkki-purukumi. Reiästä voi tulla niin suuri, että ”purukumilla me paikkaamme sen” -menetelmä ei sitten taida enää tilannetta korjata entiselleen.
Venymäkohtien yksityiskohtien ”nippeleistä” voidaan väitellä maailmanloppuun (ja Jeesuksen paluuseen) asti. Haurastuneella kuminauhalla riskikohtia on useampia kuin vain yksi, vaikka yleensä yskittäinen kohta on se, joka katkoksen sitten saa aikaan.
Sley:lle on kirkossa käymässä vastaavasti kuin naispappeuden hyväksyjille kävi sley:ssä kun heidät savustettiin ulos.
Sami,
keskityt mielestäni liikaa pelkästään Sleyn asemaan nyt käynnissä olevassa asiassa. Mistä moinen?
Kirkon monessa paikallisseurakunnassa kuohuu, samoin kirkolliskokouksessa.
Avioliittokysymys ja virkakysymys puhuttaa monia ”tavallisia” kirkon jäseniä seurakunnissa ympäri Suomea. Eikä Sley ole ainoa herätysliike, joka on nostettu tikunnokkaan.
Mikko, itse asiassa en ymmärrä kritiikkiäsi.
Sami,
kirkossa tapahtuva nykyinen kuohunta ei ole vain piispojen ja Sleyn välinen asia vaan koskettaa myös monia yksittäisiä seurakuntalaisia, seurakuntia, muita herätysliikkeitä ja kirkolliskokousta. Siinäkin mielessä tuo Jukan ylläoleva kommentti on hyvinkin relevantti.
Mikko, ok.
Tilanne on ollut tietysti jo pitkään , että pietistinen kirkkokäsitys alkanut muodustumaan kirkon sisälle kun yhteys on ollut moninpaikoin jo poikki kansankirkkoon . On oikein ja totuudellista myöntää missä ihmisten ajatukset ovat tulleet Jumalan sanan tilalle , että se on harhaoppia , vaikka sana kuullostaa kovalta .
Kysymys on ennenkaikkea mitä kutsumus tarkoittaa vaikeassa tilanteessa vaikkapa niitä ihmisiä kohtaan jotka toivovat seurakuntaperhettä ja kotia , onko se tärkein asia ? Kun nuoria ja nuoria perheitä on jotka toivovat pyhäkoulusta alkaen kristillisen uskon saavan olla mukana lasten elämässä ja koko perheen mukana . Voi kysyä aidosti että kasvattaako jännitteisessä kristillisyys traumatisoituneita ihmisiä kun jatkuva jännite on päällä ?
Se on varmaan että sley: lle on Jumalalla myös varattu tie ja toimintakenttää , mutta Jumalan johdatukseen ei kuulu meidän ehtojen sanelu , vaan luovuttaminen kaiken hänelle . Ei siis voi sanoa että kuulumme kansankirkkoon kävi miten kävi . Aina on lähdetty pois sieltä missä Jumalan sanaa ei pidetä pyhänä . Muistamme miten Jeesus puhui Synagoogista kun niistä tehtiin markkinapaikkoja ja miten uskonpuhdistuksen aikaan meni . Siis se argumentti että ei olla koskaan erottu mistään on ihan tuulesta temmattu tai aina on ollut harhaa . Jumalan sana ja alttarin pyhyys on asioita mitkä tulee olla Herran huoneessa jonka hän rakentaa ja jossa Kristus on päänä . Sitä Jumala katsoo, ei meidän tilanteita vaikka ne näyttäisivät kuinka vaikeilta , ihmisjärki ei anna vastuksia sille tielle mitä Jumala tahtoo kuljettaa . Usein vaikeissa tilanteissa onneksi on kuten yksityisen ihmisen kohdalla että Jumala puuttuu asioiden kulkuun ja se on prosessi joka vie oikealle tielle kun luovutamme hänelle kaiken . Sley on ratkaisevassa asemassa ns. konservatiivisten herätysliikkeiden suhteen kun pienemmät olisivat kenties halukkaampia lähtemään ulos kansankirkosta . Tänä päivänä ei ole kenelläkään mitään rakenteita Jumalalle osoittaa , mutta hänellä on näyttää se verraton tie .
Johdatusta sley:lle ja muille herätysliikkeille jotka näkevät vaikeaksi kuulua luopuneeseen kirkkoon . Jumalaa tule totella ennenkuin ihmistä ja tämä tietysti tarkoittaa myös piispallista kaitsentaa . Varmaan lähes jokainen herätysliikeihminen tietää että lähtö tulee , tämä ei ole uusi kuvio vaan tätä on katsottu jo vuosikymmeniä . Herätysliikeväelle viesti että älä eroa kirkosta ei ole Jumalan sanaa vaan ehkä pelkoa että liike hajoaa . Vastuullinen tehtävä on annettu herätysliikejohtajille tässä ajassa ja ei voi muuta sanoa kuin voimia ja Jumalan johdatusta . Se mikä on varma asia ettei Jumala tarvitse rahoja , sillä hänen siunauksensa ja huolenpitonsa on aina ihmeellisempi kuin me voimme kuvitella koskaan .
Suomen evlut kirkon piispat eivät hyväksy vanhaa virkaa kannattavia luterilaisia kristittyjä, heille ei ole tilaa, vaikka kirkkokäsikirja ja tunnustus ovat yhteiset. Media kertoo ”vanhauskoisten” olevan naisvihaajia ja änkyröitä, jotka riitaisina haluavat rikkoa yhteyden. Yhteyttä on kuitenkin alettu rikkoa muiden, eli uudistajien toimesta. Piispojen rakentama kirkkojärjestys on oiva ase vanhoillisia vastaan. ”Käräjät” ja sanktiot taitavat odottaa? Piispojen luoma kuminauha napsahtaa poikki?
Kari,
””Käräjät” ja sanktiot taitavat odottaa? Piispojen luoma kuminauha napsahtaa poikki?”
Niin. Vastuu taitaa nyt olla piispoilla. Tom Säilä kuitenkin
ilmoittaa, että Sley haluaa kirkossa pysyä sitä
rakentaen ja tarvittaessa valtaapitäviä kritisoidenkin.
Haluavatko kaikki ”uudistajat” sitä
se on eri asia.
Mikko, tässä ei ilmoitus riitä. Kirkko arvio yhdistystä tekojen mukaan. Kirkko päättää onko sley luotamuksen arvoinen yhteistyökumppani.
Sami,
”Mikko, tässä ei ilmoitus riitä. Kirkko arvio yhdistystä tekojen mukaan. Kirkko päättää onko sley luotamuksen arvoinen yhteistyökumppani.”
Niin. Tekojen mukaan. On haluttu tarjota ehtoollista, On tehty lähetystyötä. On toimittu yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa. Sleyn jäsenet ovat maksaneet kirkollisveroja ja olleet mukana paikallisseurakuntien työssä ja vastuussa. Toivottavasti arvioidaan oikein…
Mikko, tekoja arvioidaan jatkuvasti, koko elämä. Ja kirkon näkemyksen mukaan nyt ei näytä hyvältä. Menneisyys näytti paremmalta.
Sami,
Puhut siitä, että kirkolla on näkemys ja kirkko ei enää jaksa ymmärtää Sleytä.
Kirkko ei kuitenkaan ole pelkkä piispakunta…
Kirkolliskokous on piispainkokouksen yläpuolella. Eikö kirkolliskouksen päätöksiä tulisi pitää kirkon päätöksinä?
Entä onko piispainkokous kaapannut vallan kirkolliskokoukselta?
Mikko, tuota pitää kysyä niiltä jotka osaavat siihen vastata.
Nykytilanne on aina seurausta menneisyydestä , yhteyttä ei muodostaa kuin Kristuksessa . Sitä tahdotaan kuvata leveillä seinillä ja korkealla katolla , mutta se on oikeasti vankila . Vapaus on Kristuksessa joka on annettu taivaasta ja se ulottuu iankaikkisuuteen ja on ääretön . Ihmisjärki voi adkaroida ja yrittää rakentaa yhteyttä mutta turhaan rakentajat vaivaa näkevät , koska ei ole kuin yksi joka voi rakentaa huoneen . Tämä ei ole hurjastelua , vaan tulisi katsoa miten syntiset voivat nöyrtyä seuraamaan sitä sanaa josta kaikki meille annetaan .