20.02.2026
Kiitos piispa Kaisamari Hintikalle suorasta puheesta Radio Dein Piispan kyselytunnilla ja siitä, että hän sanoittaa piispojen ja herätysliikkeiden väliseen suhteeseen liittyvää jännitettä. Minulle pastorina ja Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen (Sley) toiminnanjohtajana on tärkeää sanoa yhtä suoraan: meillä on aito tahto pysyä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työyhteydessä ja palvella kirkkoa sen perustehtävässä – evankeliumin julistamisessa, opetuksessa ja lähetystyössä. Toivon, että tätä tahtoa ja sen kautta jäsentyvää työtämme myös siedettäisiin ja kunnioitettaisiin yhteisessä kirkossamme.
Piispa Hintikka toteaa, että tietyt herätysliikkeet ovat ”aktiivisesti kyseenalaistaneet kirkon toimintaa ja myös seurakuntien toimintaa” ja pohtii, löytyykö järjestöistä ”aitoa tahtoa säilyä kirkon yhteydessä”. Mielestäni on tärkeää tehdä erottelu: kun järjestö tuo esiin huolensa, se tekee sen siksi, että se haluaa kantaa vastuuta kirkon uskosta ja opetuksesta – ei siksi, että se haluaisi irrottautua kirkosta. Kritiikki on sitoutumisen muoto.
Samassa haastattelussa piispa Hintikka sanoo kirkon tehtävästä puhua silloinkin, kun viesti ei kohtaa suosiota: kirkon ja kristityn tehtävä on toistaa asiaa sitkeästi ja sitoutuneesti, vaikka vastaanotto ei aina olisi hyvä. Tämä ajatus koskee myös kirkon sisäistä keskustelua. Siksi toivomme, että puheenvuorot – puolin ja toisin – kohdataan ensisijaisesti kuuntelemalla ja keskustelemalla, ei tulkitsemalla niitä yhteyden rikkomiseksi.
Kannamme huolta kirkostamme ja siitä, mikä on Raamatun ja luterilaisen tunnustuksen asema kirkon opetuksen ohjenuorana, ja miten Kristus ja evankeliumi säilyvät kirkon elämän keskuksessa tilanteessa, jossa yhteiskunnalliset paineet ja odotukset ovat kasvaneet. Sleyn ääni syntyy tästä kutsusta – ei halusta vastustaa piispoja tai seurakuntia, vaan halusta palvella kirkkoa uskollisesti Raamatun ja tunnustuksen pohjalta. Siksi toivomme, että kirkossa on tilaa raamatulliselle, herätyskristilliselle ja myös perinteiseen virka- ja avioliittokäsitykseen sitoutuvalle työlle ilman, että sitä pidetään ”erkanemisen tienä”.
Jos “kuminauha” on venynyt, sen ehjänä pitäminen edellyttää joustoa ja selkeyttä. Sleyn puolesta haluamme etsiä ratkaisuja – niin että yhteys ei katkea, vaan vahvistuu.
Tom Säilä
Kirjoittaja on Sleyn toiminnanjohtaja.
Niin sanoi Jeesus: Isä, anna heille anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he tekevät. Luuk. 23:34. Lukemattomat ovat varmasti ne ihmiset, joille tämä on kertonut Jeesuksen anteeksiantavasta rakkaudesta enemmän kuin mikään muu. Moni on varmaan kuullut kertomuksen siitä, kuinka jonkun pakanaheimon kielelle käännettiin Uutta testamenttia. Kääntäjäryhmässä oli teologeja ja raamatuntuntijoita, mutta mukana oli myös kyseisen kielen asiantuntija, joka itse oli pakana. Hän seurasi käännöstyön edistymistä, korjasi käännösehdotukset selkeään ja ymmärrettävään kieliasuun, mutta pysyi täysin kylmänä ja välinpitämättömänä itse sanomalle. Näin mentiin läpi Matteuksen evankeliumi, mentiin Markuksen evankeliumi ja suurin osa Luukkaan evankeliumia. Sitten tultiin tähän jaksoon, jonka juuri kuulimme, siihen kuinka Jeesus rukoili: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä ei he tiedä, mitä he tekevät.” Silloin tuo siihen asti kylmänä pysynyt kielenkääntäjä polvistui lattialle ja sanoi: ”Nyt minä tiedän, sinä teit sen minunkin takiani.” Käännöstyö jatkui – sillä erotuksella, että kääntäjäryhmässä oli yksi kristitty enemmän kuin aikaisemmin.
Lauri Lempinen, Länsi-Suomen Herännäislehti, s. 9, N:o 3, Maaliskuu 2026.
S. 9-10.
”Luterilaisessa ’kirkkoperheessä’ on erilaisia käsityksiä pappisvirasta, joten luterilaisuuden ei voi sanoa ikään kuin ’valinneen’ jonkin tietyn virkakäsityksen.” SLEY kuitenkin on nyt valinnut omansa ja pitää siitä kiinni ’ainoana oikeana’, vaikka siitä koituisi järjestölle mitä hankaluuksia tahansa.
Martti,
Sley ei ole valinnut mitään uutta. Onpahan vain pysynyt samassa käsityksessä, missä kirkko on ollut 2000-vuotta.
”Sley ei ole valinnut mitään uutta.” Tiedät varsin hyvin, että SLEY:n jyrkkä virkakanta päätettiin melko myöhään. Sitä ennen yhdistyksessä olivat sovussa niin kannattajat kuin torjujatkin. Itse tunsin vanhan evankelisen rovastin, joka oli aidosti iloinen ja ylpeä papiksi vihitystä tyttärentyttärestään. Evankelinen liike jakautui sittemmin niin, että perustettiin Evankelinen lähetysyhdistys, johon naisten pappeutta kannattavat siirtyivät.
Miten tiedän varsin hyvin?
No, asiasta toiseen, yhdistykset toimivat yhdistyslain mukaan. Näin myös niiden päätöksissä.
Martti,
minäpä vuorostani kysyn sinulta, että mitenkä tällaista harhaa kuin samaa sukupuolta olevien kirkollista vihkimystä voidaan väkisin ajaa kirkkoon? Perusteluksi ei riitä Israelin kansan veljesliitot. Tiedät varsin hyvin Vanhan testamentin kielteisen kannan homoseksuaalisuuteen.
”Yhdistykset toimivat yhdistyslain mukaan.” Milloin yhdistyslaista on tullut jumalansanaa? Ei kaikki lain kirjaimen mukaan toimittu ole oikein ja hyvää. – – – Samaa sukupuolta olevien vihkiminen avioliittoon on maamme lakien mukaista. Se, että vihkiminen tapahtuu kirkossa Jumalan kasvojen edessä, on siunauksen pyytämistä kahden toisiaan rakastavan ihmisen liitolle. Kutsuttakoon niitä sitten sisar- tai veljesliitoiksi. Se, mitä makuuhuoneissa tapahtuu, on puolisoiden yksityisasia kuten eri sukupuolta olevienkin kohdalla. – – – Vanhassa testamentissa on kielteinen kanta moneen sellaiseen, mitä pidämme itsestäänselväna.
” Milloin yhdistyslaista on tullut jumalansanaa? Ei kaikki lain kirjaimen mukaan toimittu ole oikein ja hyvää.”
Eihän yhdistyslaki mitään jumalansanaa olekaan, mutta yhdistyksellä on oikeus yhdistyslain mukaisesti päättää omista asioistaan.
”Samaa sukupuolta olevien vihkiminen avioliittoon on maamme lakien mukaista.”
Eli sinä vaihdat kirkkolain Suomen lakiin? Taisimme aiemmin keskustella siitä, että kirkko on autonominen toimija suhteessa Suomen valtioon.
Se, että spn-vihkiminen tapahtuu kirkossa Jumalan kasvojen edessä on kauhistus. Piispat ovat taipuneet maallisen vallan edessä. Muistetaan, mitä Jouko N Martikainen on todennut taannoin Turun piispoista.
”Vanhassa testamentissa on kielteinen kanta moneen sellaiseen, mitä pidämme itsestäänselväna.”
Varsin lattea yleistys ja yritys niputtaa Mooseksen lakia. Ihmisen luominen pariskunnaksi on keskeistä ja niin kirkkaalla jalustalla, että Kristus myös vahvistaa tämän liiton UT:ssa. Muuta liittoa ei ole vahvistettu. Kristuksen ensimmäinen julkinen ihmeteko tapahtui hääjuhlan yhteydessä.
”Taisimme aiemmin keskustella siitä, että kirkko on autonominen toimija suhteessa Suomen valtioon.” Kirkko saa päättää itsenäisesti uskonnonharjoitukseen liittyvistä asioista. Avioliittoon vihkiminen on kuitenkin maallinen toimi, jonka suorittamiseen valtio on myöntänyt oikeuden. Mielestäni oliksi outoa, jos pappi ei saisi rukoilla liiton puolesta, jonka vihkimiseen hänellä on täysi oikeus.
Valtio antaa luvan. Evl kirkon virallinen kanta ei ole asiassa muuttunut. Valtio ei pakota kirkkoa vihkimään. Piispat taipuvat sateenkaarilipun edessä?
Ketä pitää totella? Piispat ovat Kristuksen selvää sanaa vastaan.
Raamattu ei lupaa anna, vaikka valtio antaa. Kristus vahvisti pariskunnan (mies ja nainen) välisen liiton UT:ssa. Muuta liittoa ei Kristus ole vahvistanut, ei ennen eikä tänään.
Jeesus kiinnitti tietääkseni huomion lähinnä aviorikokseen (Matt. 5:32) ja avioeroon (Luuk. 16:18).
Sulhanen/morsian asetelma sekä hääjuhla ovat Kristuksen julistuksen keskiössä, Seurakunnan odotus täyttyy Karitsan häissä, sulhanen saa lopulta morsiamen, voitto synnistä, kuolemasta ja pahan vallasta saadaan lopullisesti. Ei ole sattumaa, että Kristuksen ensimmäinen ihmeteko mainitaan nimenomaan hääjuhlan yhteydessä. Raamattu ei avaa jotain muuta tietä.
”Ei ole sattumaa, että Kristuksen ensimmäinen ihmeteko mainitaan nimenomaan hääjuhlan yhteydessä.” Eipä kuitenkaan kerrota, ketkä menivät Kaanassa naimisiin. Juhlat ja niissä tarjottava viini ovat kertomuksen aihe. Mitä taas tulee kuvaan Karitsan häistä, myös kristityt miehet kuuluvat seurakuntaan, morsiameen. Pidän turhana kehitellä tästä mitään seksuaalietiikkaa. ”Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa (Matt. 22:30).”
Martti,
Kari tuossa sinulle hyvin asian sanoikin: valtio ei pakota kirkkoa vihkimään, eikä kirkon kanta ole avioliitosta muuttunut. Kirkollinen avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.
”Eipä kuitenkaan kerrota, ketkä menivät Kaanassa naimisiin”
Anteeksi vaan, mutta tuo kommentti on mielestäni saivartelua.
Kyllä sinä tiedät mitä Jeesuksen ajan ja Vanhan testamentin Israelin
”kansankirkossa” avioliitosta ajateltiin.
Ei ole kysymys seksuaalietiikasta. Ei tarvita lisää sotkuja. Kysymys on siitä järjestyksestä, mikä luomisesta asti on ollut nähtävissä.
”Eipä kuitenkaan kerrota, ketkä menivät Kaanassa naimisiin.” – Mitäs luulet?
Kristuksen Kirkolle on aina ollut selvä asia, että morsian (miehet sekä naiset) tarkoittaa kaikkia Jumalan omia, sulhanen on Jeesus Kristus, kirkkauden Herra.
”Kyllä sinä tiedät mitä Jeesuksen ajan ja Vanhan testamentin Israelin ’kansankirkossa’ avioliitosta ajateltiin.” Sitä sanotaan antiikin ihmiskäsitykseksi. Siihen kuului muuten moniavioisuuskin ja lisääntyminen orjattarien kanssa.
Miehen ja naisen avioliitto ei ole antiikin ajan ”keksintö”. Kyllä taitaa mennä paljon pitemmälle. Ettei jopa ihan luomiseen asti.
”Kyllä taitaa mennä paljon pitemmälle. Ettei jopa ihan luomiseen asti.” Tottahan toki. On eläimiäkin, jotka solmivat elinikäisen parisidoksen. Vaikkapa naakkaparvea tarkkaillessa huomaa niiden lentävän pareittain. Säännöistä on kuitenkin aina poikkeuksia, eläimilläkin. Joskus elinikäinen parisidos onkin kahden koiraan tai kahden naaraan välinen. Se, miten erilaisuuteen suhtaudutaan, on kulttuurihistorian kysymys. Aikamme näkee asiat toisin kuin antiikki.
Raamatun ilmoitus on pysynyt samana. Myös tästä asiasta, vaikka jotkut mielellään näkisivät tämänkin asian toisin.
”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” 1.Moos. 1:27
Antiikin aika, eläinten käyttäytyminen, varikset ja naakanpojat, poikkeava käyttäytyminen, yleinen mielipide, Suomen valtion päätökset, jotka eivät kirkkoa velvoita, piispojen pastoraalinen ohje ohi kirkolliskokouksen linjauksen.
Pitkä lista uskon veljellä. Uusi aika on koittanut. ”Aikamme näkee asiat toisin kuin antiikki.”, toteaa veli. ”7:30 Katso, tämän ainoastaan olen löytänyt: että Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.” Se, minkä Jumala on hyväksi luomisessa nähnyt ei tälle ajalle ja tälle maailmalle riitä.
Jumalan järjestys on nähtävissä luomisesta lähtien koko luomakunnassa ilman selityksiä. Raamatun sana on kestänyt 2000 vuotta. Sateenkaarilippu nousee kuitenkin Suomen evl kirkon ylle piispojen toimesta. ”Setan” jäsenten johdolla valitetaan tuomiokapituliin, ”seta” voittaa tuomiokapitulissa kirkkoherrat ja kirkkoneuvostot. Viis veisataan kirkon virallisesta linjasta.
Kristuksen seurakunnalla on järjestys, joka ei välttämättä helposti avaudu. Niin kuin alussa on ollut, on se olemassa tänäänkin.
5:31 ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi.” 5:32 Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. (Paavalin kirjeestä Efeson seurakunnalle)
”Minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.” Juuri näin. Paavali ei siis tarkoita ihmisten välisiä liittoja, vaikka käyttääkin niitä vertauskuvana.
Martti. Aiotko kertoa tulevassa puheessasi polyamoriasta?
Kosti, joudut hankkimaan tuosta sinua kovasti kiehtovasta aiheesta tietoa jostakin muualta.
”Paavali ei siis tarkoita ihmisten välisiä liittoja, vaikka käyttääkin niitä vertauskuvana.”
Paavalin kanta on selvä; Parisuhde on tarkoitettu miehen ja naisen väliseksi.
Piispat ovat seisseet tukevasti sateenkaarilippua tunnustaen Pride-tilaisuuksissa. Spn-parien kirkollisista vihkimisistä ei ole virallista lukua olemassa, koska ne eivät ole kirkon virallisen linjan mukaisia, eikä siksi tilastoida. Arvioiden mukaan niitä on 50-60 paria/vuosi. Seurakuntien kokemukset osoittavat, että vain pieni osa samaa sukupuolta olevista (spn) pareista hakee kirkollista vihkimistä Suomessa.
Tämä on kuitenkin piispoille niin arvokasta, että he ovat halunneet antaa pastoraalisen ohjeen.
Isolla tykillä (piispojen auktoriteetti/”kaitsenta”) ammutaan. Seurakuntalaiset ovat hämillään. Soraääniä kuuluu myös. Soraäänet vaikenevat kun ehtoollisen vietto-oikeuksia viedään pois herätysliikkeiltä?
”Vaikenevatko soraäänet, kun ehtoollisen vietto-oikeuksia viedään pois herätysliikkeiltä?” Onpa tässä sekoitettu monta eri asiaa yhteen kysymykseen! Soraäänillä viitataan näköjään samaa sukupuolta olevien vihkimisen torjumiseen. Oletetaan, että piispat haluavat rajoittaa torjuvan kannan lausumista ääneen. Keskustelu erillisten messujen kieltämisestä taas liittyy eriäviin virkaa koskeviin kantoihin. Kirkon kaksi eri ongelmaa yhdistetään ja väitetään piispojen haluavan kiristämällä loukata mielipiteen- ja sananvapautta. Kuminauhavertausta sivuten pidän tätä nauhan kiristämisenä edelleen.
”Oletetaan, että piispat haluavat rajoittaa torjuvan kannan lausumista ääneen.”
Kyllä, piispat ajavat omaa agendaa ohi kirkolliskokouksen linjauksen. Torjuvat äänet ovat tottakai kiusallisia piispoille. Piispat antavat ymmärtää, kuten sinäkin, että aika on muuttunut ja oikea ymmärrys spn-parien vihkimisen äärellä on lisääntynyt.
”Keskustelu erillisten messujen kieltämisestä taas liittyy eriäviin virkaa koskeviin kantoihin.”
Kyllä!
”Kirkon kaksi eri ongelmaa yhdistetään ja väitetään piispojen haluavan kiristämällä loukata mielipiteen- ja sananvapautta.”
En väitä! Mielipiteen- ja sananvapautta piispat eivät millään muotoa loukkaa. Omantunnon vapautta sen sijaan ovat evl piispat kaventaneet. Osa papeista on ajettu umpikujaan. Ennen virkaansa asiallisesti hoitaneista papeista on tehty, hallinnollisia rakenteita muuttamalla, virkavirheeseen osallisia. Piispat ovat itse kuminauhan keksineet ja sitä askel askeleelta kiristäneet. Olisi jo aika ymmärtää antaa joustoa? Mitä haittaa herätysliikkeiden ehtoollisen vietto aiheuttaa luterilaisille, katekismuksensa osaaville kristityille? Keneltä se on pois?
”Mitä haittaa herätysliikkeiden ehtoollisen vietto aiheuttaa luterilaisille, katekismuksensa osaaville kristityille?” Mitä haittaa heille aiheutuisi siitä, että he saapuisivat oman seurakuntansa ehtoollispöytään sunnuntaisin kello 10?
Et ole ilmeisesti vieläkään ymmärtänyt minkä asian äärellä keskustelu liikkuu? Ymmärrystä ei riitä sille väelle, jonka omatunto ei syystä taikka toisesta ole sopeutunut uuteen ajatukseen virasta. Ymmärrät pakottamisen kulttuurin oikeana ratkaisuna. Et hyväksy sitä, että pienen pieni joukko pyytää edelleen arasti tilaa omalle näkemykselle.
”Pienen pieni joukko pyytää edelleen arasti tilaa omalle näkemykselle.” En näe asiaa näin herttaisesti. ’Pienellä joukolla’ on edelleen tilaa näkemykselleen, mutta se pyrkii sinnikkäästi haastamaan kirkon hallinnon kärsivällisyyden milloin milläkin keinolla.
Pyydetään varovasti ymmärrystä ja tilaa saada olla saman katon alla. Ehkä blogin lukeminen avaa tilannetta?
Martti. Jään kuulolle. Onhan teillä myös ”turvallisemman tilan” seurat.
”Pyydetään varovasti ymmärrystä ja tilaa saada olla saman katon alla.” Sitä tilaa ei kukaan ole kieltänyt.
”Sitä tilaa ei kukaan ole kieltänyt.” Kiitos kannustuksesta!
”Onkohan teillä myös ’turvallisemman tilan’ seurat?” Mitä nuo lainausmerkit mahtavat turvallisen tilan ympärillä tarkoittaa? Seurat – minkä hengellisen liikkeen tahansa – lienevät yleensä turvallisia tiloja. Ainakin toivon niin. Joku voi kuitenkin kokea seuroissa ulkopuolisuutta ja hyljeksintää. Se on surullista. Kristittyjen joukon tulisi olla mukaansa kutsuva eikä luotaan pois työntävä.
”Seurat – minkä hengellisen liikkeen tahansa – lienevät yleensä turvallisia tiloja.” Ihmeellistä on kuitenkin, että yhden liikkeen sisällä on alettu kokea turvattomuutta ja tarvetta entistä turvallisemmalle tilalle. Turvattomuutta koki tosin myös eräs pappi, joka joutui lukitsemaan oven, kun nuoret ahdistivat häntä kysymällä: Miten tulisin pelastetuksi? Pappi oli polvillaan oven takana, nuoret itkivät toisella puolella. Pappi sanoi heille: Olen itsekin eksynyt, en osaa neuvoa! Nuoret vastasivat: ”Mutta meidän veremme vaaditaan teidän kädestänne.”
”Ihmeellistä on kuitenkin, että yhden liikkeen sisällä on alettu kokea turvattomuutta ja tarvetta entistä turvallisemmalle tilalle.” Sekin on ihmeellistä, että vihjaillaan epämääräisesti ’yhdestä liikkeestä’ eikä sanota suoraan, mitä tarkoitetaan. Jos ei tohdi puhua, olisi parempi olla ihan hiljaa. Lestadiolaisten tyttöjen kokemasta turvattomuudesta kohistiin aikoinaan, mutta se ei tainnut liittyä seurakäyttäytymiseen.
Mikäli haluat ”ymärrettävämmän” kommentin, niin viittaan ”huomioon herännäisyyden äänenmuodostuksesta.” Huomionarvoista on myös, ettei herännäisyys luonnehdi enää itseään herätysliikkeeksi. Termillä ”kokonaisvaltainen kristinuskon tulkinta” on myös opponoiva asenne suhteessa toisiin hengellisiin liikkeisiin.
”Huomionarvoista on myös, ettei herännäisyys luonnehdi enää itseään herätysliikkeeksi.” Mikähän lienee tähän syynä? Kenties sanalle ’herätysliike’ on syntynyt aikanamme merkityksiä, joista herännäisyys haluaa sanoutua irti. Sellainen merkitys on herätysliikkeiksi itsensä luonnehtivien opponoiva asenne kirkon johtoelimiin.
Totta, opponoiva asenne kirkkoon johti herännäisyyden aikoinaan käräjille herätyksien takia. Mutta ne ajat ovat olleet ja menneet.
Körttipuku toimi liikkeen sisällä turvallisen tilan merkkinä aikoinaan. Siitä tunnistettiin heti liikkeen jäsen.
”Körttipuku toimi liikkeen sisällä turvallisen tilan merkkinä aikoinaan.” Taisi se merkitä turvallisuutta liikkeen ulkopuolisillekin.
Piispa Mari Parkkinen lähtee Kotimaan uutisen mukaan ”etsimään niitä kadonneita lampaita, jotka ovat meidän virkakäsityksestämme lähteneet eri teille.” Entä sitten, kun hän nämä lampaat löytää – ohjaako hän heidät sauvallaan samaan aitaukseen? Kun virkakäsitys on 2000 vuotta ollut pysyvä ja vasta vuodesta 1986 lähtien kaksijakoinen, niin onko todella ylipääsemätön este sallia, että toiset voivat pysyä vanhassa virkakäsityksessä ja toiset nykyisessä, muuttuneessa virkakäsityksessä?
”Saksan kristilliset kirkot ovat yrittäneet kaikki mahdolliset konstit ja temput hidastaakseen kiihtyvää kirkosta eroamista. Kirkko on myös tuonut jumalanpalveluksiin sirkustunnelmaa ja muokannut jopa televisiossa suorana lähetetyn messun niin modernin kammottavaksi, että suuri osa katsojista käänsi inhosta vääristynein kasvoin nopeasti toiselle kanavalle. Lisäksi kirkko on seurannut maallisen vallan suostuksia ja heittänyt ulos vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka äänestäneet väärää puoluetta.
Nyt kysytään kommenteissa, olisiko alamäki oikaistavissa sillä, että kirkko palaisi takaisin ydinalueelleen puhumaan uskosta Jeesukseen ja armosta, lohduttamaan ja tukemaan ihmisiä kaiken ahdistavuuden keskellä”, kirjoittaa eräs Berliinissä asuva suomalainen toimittaja.
Varmaan myös Suomen evankelis-luterilainen kirkko saa väkimäärän nousuun kieltämällä ehtoollisen ”väärin ajattelijoilta” ja järjestämällä itsensä niin moderniin ja maalliseen asentoon, että saa karkotetuksi kirkosta loputkin.
”Virkakäsitys on 2000 vuotta ollut pysyvä.” Eipä ole ollut. Kristikunnassa on aina ollut monenlaisia käsityksiä kirkon virasta.
”Piispa Mari Parkkinen lähtee Kotimaan uutisen mukaan ”etsimään niitä kadonneita lampaita, jotka ovat meidän virkakäsityksestämme lähteneet eri teille.””
Virkakäsitys muutettiin 1986. Perustettiin uusi tie vanhan tilalle. Herätysliikkeet pysyivät/pysyvät vanhalla tiellä. Eivät muuttaneet mitään. Uutta virkakäsitystä ei vastusteta, se on tullut jäädäkseen. Pyydetään silti arasti ja varovasti, että myös vanhan tien kulkijoille olisi tilaa Suomen evl kirkossa.
JUMALAN TAHDON NOUDATTAMINEN (Tuomas Kempiläinen)
Laupias Herra Jeesus Kristus, lahjoita minulle armosi, että se tekisi työtä kanssani ja pysyisi minussa loppuun asti. Anna minun aina haluta ja tahtoa sitä, mikä on sinun mielesi mukaista ja kelpaa sinulle parhaiten. Sinun tahtosi olkoon minun tahtoni, ja minun tahtoni noudattakoon sinun tahtoasi entistä paremmin.
Suo minun olla yksimielinen kanssasi, että kaipaisin ja hylkäisin samoja asioita kuin sinäkin.
Anna minun kuolla pois kaikesta maailmallisesta ja olla sinun vuoksesi välittämättä maailman rakkaudesta ja ihmisten ylenkatseesta.
Kaikkein eniten pyydän, että saisin levätä sinussa ja rauhoittaa sydämeni. Sinä olet todellinen sydämen rauha ja ainoa lepo. Sinusta on kaukana kaikki kovuus ja rauhattomuus. Sinun rauhassasi minä nukun ja lepään. Aamen.
PUHDAS ELÄMÄ (Erasmus Rotterdamilainen)
Oi sinä Pyhä Henki, joka kauhistut kaikkea saastaista elämää mutta joka myös iloiten ja riemuiten asut puhtaissa sydämissä. Rukoilen sinua nöyrästi:
Varjele laupiaasti minussa se kallis aarre, jota sinun armostasi kannan tässä saviastiassa.
Suo minun puhtaalla sydämellä ja ruumiilla palvella sinua päivä päivältä paremmin ja paremmin.
Salli minun päästä siihen elämään, jossa ei ole mitään turmelusta ja jossa sinä elät Isän ja Pojan kanssa. Aamen.
Mikael Agricola (n. 1510-1557), Rukouskirja ”Jumalan aijnoan olcohon kijtos” 1543/1544, Kustantaja Kirkkohallitus, Keuruu 2007.
Uskotteko te, että alkulima on esi-isämme!? Minä en!