Lukijani.
On torstaiaamu. Istun maineikkaan helsinkiläishotellin aulassa. Tarkkailen. Vasemmasta silmänurkastani näen ulko-ovelle. Oikealla on aamiaishuoneen sisäänkäynti. Hissit ja portaikko lepäävät suoraan silmieni alla. Tapaaminen on sovittu tänne, mutta en ole varma siitä, mistä muut tulevat.
Aikaa tappaakseni poimin sohvapöydältä lähimmän sanomalehden. Ympäristön seuraaminen ei silloin ole niin ilmeistä. Avaan Hufvudstadsbladetin.
Alku sujuu kohtalaisesti, mutta sitten tökkää: Mikä on tuo sana? ”Pekplatta”. Kouluruotsissa sitä ei ainakaan ollut. Aivot raksuttavat kuumeisesti. Sitten muistan, että etusormi on ruotsiksi ’pekfinger’. Sanaa ’platta’ taas jotkut lentäjät käyttävät paikasta, jossa koneet seisovat lähtövalmiudessa. Kyseessä on varmaan jotain litteää, jota osoitetaan etusormella. Lamppu syttyi! Sen täytyy olla tabletti.
Lehden lukeminen lopahti, kun ajatukset häipyivät harhateille. Suomen kielen ’tabletti’ on aivan onneton sana. Se voi nimittäin tarkoittaa kahta muutakin asiaa. Se on pieni lääkepallero tai suorakaiteen muotoinen liina tahi muovialusta.
Ruotsin kieli kuiskasi muusana korvaani. Aloin maistella sanaa ’tökkölätty’. Siinä on ainakin osoittelu – toki luistamattomien lylyjen mielikuvalla maustettuna. Ja siinä on lisänä litteys, sopivan herkullisesti kermavaahdolla höystettynä.
Pidemmälle en päässyt, sillä muut tulivat aulaan. Ikkuna toisen kielen kuvamaailmaan läjähti kerralla kiinni.
Mutta ikkuna avautui aikanaan uudelleen, vieläpä yhtä yllättäen kuin Helsingissä.
Istuin oppitunnilla puoliksi ajatuksiini vaipuneena kun vierustoveri sanoi jotain kanelipullasta. Havahduin kummissani. Ei kai siinä tekstissä sentään ruoasta puhuta vaan osoitteista ja puhelinnumeroista? Silmäilin avatun sivun nopeasti läpi. Aivan totta, siellä se kanelipulla seisoo -sähköpostiosoitteessa.
Siinä, missä suomalaiset näkevät kissanhännän, ruotsalaiset katsovat kärsä-a:ta (’snabel-a’). Tai jos meillä Mirri miukuu-maukuu, niin heillä tuoksuu kanelipulla (’kanelbulle’). Yhteinen nimi tälle hauskalle merkille löytyy lainana englannista, nimittäin ”at”.
Mutta korvapuustia en merkissä näe, en edes kieppua.
Siispä ojennan käteni kohteliaasti ruotsalaisille. Hyvin nähty, olkoon kanelipullaa!
Sinun
Harmaa rovasti
Tack ska du ha för den skojiga texten.
Tack! Mukava, että nautit.
Vieras kieli näyttää tarttuvan mieleen sitä helpommin kuta enemmän sen opiskeluun liittyy sydämellistä naurua. Ja uteliaisuutta sen erilaiseen tapaan katsoa maailmaa.