Toinen ajatuskoe.
.
Antero Syrjäsen ajatuskokeessa piti pohtia vastausta siihen, miten moraalini muuttuisi, jos saisi tietää ettei Jumalaa ole olemassa. En tiedä saiko Antero yhtään odottamaansa vastausta kokeen tulokseksi.
En pidä kokeen epäonnistumista suurena ihmeenä, jos niin kävi.
Olisihan perin merkillistä jos paras ystäväni, johon olen tutustunut jo noin viisikymmentä vuotta sitten ja joka antanut minulle monia hyviä neuvoja. Tukenut ratkaisevalla tavalla elämän vaikeimmissa tilanteissa. Jopa tempaisi kerran turvaan varmalta kuolemalta. Ystävä jonka voin tavoittaa aina tarvittaessa ja hän tietää ja tuntee asiani hyvin.
Sitten tulee ajatuskoe, jossa minun pitäisi pohtia miten moraalini muuttuisi, jos saisin tietää, että ystävääni johon luotan ja jonka varaan olen koko elämäni rakentanut, ei olisikaan olemassa.
Mitä järkevää tällaiseen ajatuskokeeseen voisi vastata? Miten voisin ensinnäkin saada tiedon siitä ettei ystävääni olisi kuitenkaan olemassa, jos kerran päivittäin olen hänen kanssaan neuvotellut? Jo siis melkein viidenkymmenen vuoden ajan. Onhan minulla hyvin pitkä kokemus hänen seurastaan.
Minä voisin tietysti esittää vastakysymyksen ja ajatuskokeen myös. Mikä merkitys sillä olisi jos ateisti saisi varman tiedon Jumalan olemassaolosta. Tuskin elämä siitä muuttuisi kuitenkaan miksikään. Jokin ehkä kuitenkin muuttuisi, mutta mikä?
Onhan paljon ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan, mutta se ei heidän elämäänsä mitenkään vaikuta.
Miksi se tieto olisi merkityksellinen ateistille? Miten hänen elämänsä muuttuisi, jos hän yllättäen uskoo, että Jumala on olemassa. Ei sen uskominen kuitenkaan anna mitään muutosvoimaa muuttaa yhtään mitään ratkaisevasti. Hyvin monet ihmiset ovat lapsuudestaan asti uskoneet Jumalaan ja kuitenkaan se ei näy mitenkään heidän elämässään. Miten se tieto muuttaisi ateistin arvomaailmaa, vai muuttaisiko kenties jotain?
Muutosvoima tulee vasta sen jälkeen, kun alkaa ottaa selvää siitä, kuka ja millainen Jumala on sekä pääsee käsittämään Hänen valtavaa rakkauttaan jokaista ihmisiä kohtaan. Vasta tuon rakkauden kohtaaminen Jeesuksen yhteydessä, antaa muutosvoimaa elämän todelliseen muutokseen.
91 kommenttia
Pekka Pesonen: ”Absoluuttisesti hyvän Jumalan olemassaolo ei kariudu siihen, että Hänen pitäisi olla kaikkia kohtaa hyvä. Sellaista Raamattu ei lainkaan lupaa. Päin vastoin.”
Juuri näin. Jumala on tarinan mukaan monille itse pahuus, pelkäksi hyväksi Häntä ei siksi voida väittää.
Pekka Pesonen: ”Tuo lause paljastaa ihmisen moraalin laadun. Toimimme oikein vain pakosta. Jos valvontaa ei olisi, eikä moraalimme estäisi, niin varmasti toimisimme mielemme mukaan.”
Ehkä se paljasti ainoastaan oman moraalisi. Sen mukaan heittäisit moraalisi ilmeisesti romukoppaan ilman valvontaa. Onneksesi voin paljastaa, että monien meidän muiden moraali ei lepää noin heikoilla perusteilla. Monet meistä eivät tarvitse minkäänlaisia valvontakameroita tai pakkoa toimiaksemme moraalisesti.
Pekka Pesonen: ”Emme ole hyviä siksi, että olemme hyviä, vaan siksi, että väärillä teoilla tiedämme olevan huonoja seurauksia.”
Kaikilla moraalittomilla teoilla ei suinkaan ole huonoja seurauksia siinä merkityksessä kuin ilmeisesti tarkoitat. Ihminen voi tehdä arjessaan kaikenlaista ilman että se tulisi välttämättä ilmi. Moni ei silti tee. Ei vaikka olisi uskonnoton. Koska moraalinen ihminen ei tarvitse valvontakameroita. Moraaliton ihminen tarvitsee.
Vauvojen tallominen jalkoihin on varmaankin aika moraalin vastainen teko, mutta sotatilanteessa, suuronnettomuuden paniikissa, tai nälkäkuoleman partaalla ei moraali ole estämässä mitään mielettömiä asioita. Joten ihmisen moraali perustuu pelkästään yhteisön sääntöjen noudattamiseen. Jos oma pelastumien kuoleman vaarasta on ainoa mitä voi ajatella, niin moraalilla ei ole mitään merkitystä.
Antero S: ”Onneksesi voin paljastaa, että monien meidän muiden moraali ei lepää noin heikoilla perusteilla.”
-Haluaisin kysyä vielä, että millainen moraali sinulla oikeastaan on? En sitä epäile, mutta kiinnostaisi… Ihmiset pitävät niin erilaisia asioita hyvinä tai pahoina, tai hyväksyvät tai tuomitsevat jotkin asiat hyvin eri tasoisesti…
Hyvän käsitettä on kommenttiketjussa käsitelty ikäänkuin itsestäänsevyytenä. Hyvä tarkoittaa kuitenkin olemassaolon eri tasoilla eri asiaa. Hyvä auto on varmakäyntinen, turvallinen ja helppo ajaa. Hyvä peruna on satoisa ja hyvän makuinen. Hyvä lehmä lypsää paljon ja korkealaatuista maitoa. Hyvä leijona on taitava tappamaan antilooppeja. Hyvä ihminen on kristillisen käsityksen mukaan se, joka elämässään toteuttaa Jumalan sanassa annettuja elämänohjeita (kymmenen käskyä, vuorisaarna ym.). Kaikki nuo edellämainitut hyvät toteuttavat siis Jumalan tahtoa. Eläimet toteuttavat sitä täyttäessään oman paikkansa ravintoketjussa, ihminen toimiessaan moraalisesti oikein. Ihminen, toisin kuin eläin tai Jumala voi myös toimia vastoin Jumalan tahtoa. Jumala sen sijaan aina toteuttaa omaa tahtoaan, siksi hänen toimiaan ei voi arvioida ihmisille asetetuilla hyvyyden mittareilla.
Hyvä kommentti, Yrjö Sahama! Tässä on nyt ongelmana se, että keskustellaan ”ajatuskokeen tasolla” ja hyvin käytännönläheisesti samalla kertaa. Ajatuskokeissa voidaan lähteä vaikka siitä, että lause ”lehmät lentävät” on loogisesti hyvin rakennettu ja muodollisesti pätevä lause, vaikka se ei vastaa sen enempää arkikokemustamme kuin planeetallamme vallitsevia fysiikan tai kielen käyttöä koskevia lakeja. (Tämän opin yliopistossa tosin tajuamatta luentosarjan aiheena olleesta lauselogiikasta ja sen mukaisista pätevistä ja tietenkin tärkeistä etiikan tutkimuksessa tarvittavista päättelysäännöistä yhtään sen enempää).
Olennaista on mielestäni se, minkä Martti Pentti toteaa yllä: Moraalista ja etiikasta puhuttaessa Jumala ”on” eikä Hän ole mikään matemaattinen tai looginen suure. Tämä käy eri tavoin ilmi myös Raamatusta. Käytännössä usko Jumalaan saa myös erilaisia seurauksia ihmisten elämässä. Ne puolestaan ovat monenlaisia.
Hyvän ja pahan raja ei kulje ihmisten välillä, vaan heidän sisällään. Joskus pahuus palvelee hyvää, joskus hyvyys on kuolemaksi.
Ei ole yhtä moraalia, samalla mitalla mitattua. Jonkun mielestä kärsivän ihmisen tappaminen (eutanasia) on hyvä asia, toisen mielestä murha.
Hengellisessä todellisuudessa onneksi ei tarvitse tukeutua etiikan ajatuskokeisiin. Kaikessa voi kääntyä Jeesuksen puoleen rukouksessa ja vangita kaikki ajatukset Hänelle kuuliaisiksi.
”-Onko sinulla teoriaa siitä miksi ihminen on keksinyt itselleen pahan Jumalan?”
Ei siihen ’keksimistä’ tavita, sillä Raamatusta ja monia koskeneista kokemuksistakin voi aivan johdonmukaisesti johtaa myös myös pahan Jumalan. Ja selvääkin selvemmin Raamatussa myös lukee: ”Korkeimman eikö suusta muodotu sekä hyvä että tuo paha”.
Jos on siis olemassa absoluuttinen paha, niin silloin täytyy olla myös absoluuttinen hyvä.
Kirjoittaja
Pekka Pesonen
En osaa olla huolissani kirkon kriisistä. Sisältyyhän jokaiseen kriisiin aina myöskin mahdollisuuksia. Yllättäviä käänteitä kirkkohistoriamme on täynnä. Odotan jotain hyvää tästäkin vielä tulevan. Luovana ja jääräpäisenä tyyppinä koluan kaikki vaikeimmat tiet. Helpommalla pääsisi, kun osaisi olla hiljaa, mutta kun en osaa. Kova pää on jo saanut monta kovaa kolhua. Luulisi niiden jo riittävän. Verovirkailijan ura on takana ja siitäkin uskaltaa jo mainita. Eläkeläisenä ei näköjään saa sitäkään aikaan, mitä työelämässä sai, kun oven illalla sulki. Mitä kaikkea sitä on silloin ehtikään: puheenjohtamisia, , nuorisotyötä, lähetyssihteeri, raamattupiirejä, saarnoja ja Avioparitoimintaa. Siinä ehkä rakkaimmat vapaaehtoistehtävät. Kaikkea tuota ja paljon muuta on takana. Nyt kuluu aika näissä pohdiskeluissa. Eikä tiedä voiko edes itseään ottaa kovin vakavasti.
Jumala on siis kaiken taustalla oleva syy.
Jumala on syy myös häntä vastaan kapininointiin, koska ilman Jumalaa ei olisi kapinaa, eikä napinaa.
Mutta kuten Vanha kansa sanoo: ”Turha on potkia tutkainta vastaan. ”
Ilmoita asiaton kommentti