Tiistain kootut opetukset

Eräänä tiistaiaamuna sain monta hyvää opetusta (elämästä). Kaikki työmatkan varrella. Kootut opetukset olivat: elämä on tässä hetkessä, kielitaidolla on merkitystä, lähimmäisenrakkaus ei ole kuollut.

Olin sinä aamuna kotona stressannut lähestyvästä putkiremontista, pakkaamisesta ja pyykkäämisestä. Mieli oli ärtyisä, väsynyt ja turhautunut. Oma napa ja omat murheet kuitenkin unohtuivat, kun näin työmatkallani Helsingin Kalliossa naisen makaavan maassa kaatuneena. Pysähdyin muutaman muun ohikulkijan ohella auttamaan ranskalaisia turisteja, joiden seurueesta yksi oli liukastunut jäisessä mäessä ja murtanut kätensä. Tämä draama laannutti aamun angstin.


Opetus yksi:
Elämä voi muuttua sekunneissa ja suunnitelmat voivat mennä täysin uusiksi hetkessä. Älä stressaa tulevasta turhaan. Luoja pitää huolen huomisesta.


Opetus kaksi:
On eri asia kommunikoida vieraalla kielellä kuin äidinkielellään, jos vastaan tulee kriisi. Kaatunut henkilö ei puhunut englantia (seuralainen puhui), mutta onneksi ambulanssikuski puhui ranskaa. Tämä vahvisti uskoani johdatukseen, sillä turistien kansalaisuutta ei ollut kommunikoitu hätäkeskukseen etukäteen.

Lisäksi lähestyviä eduskuntavaaleja ajatellen: Koulutusleikkaukset hiiteen! Monipuolisella kielitaidolla on väliä, jotta voimme elää globaalisti kanssaihmisten kanssa toisiamme ymmärtäen. Kaikkia maailman kieliä ei voi osata, mutta enemmän kuin yhtä kannattaa opiskella (englanti ei aina riitä). Helpottaa toisten ihmisten kohtaamista ja lähimmäisten auttamista sekä heidän elämänsä, kulttuurinsa, ajatusmaailmansa ja arkensa ymmärtämistä.


Opetus kolme:
Ihmiset välittävät toisistaan, vaikka vallalla olevan yksilökeskeisyyden keskellä aina ei siltä tunnukaan. Kaatumispaikalle pysähtyi lukuisia ohikulkijoita ja auttajia löytyi. Itselle tuli hyvä mieli, kun saattoi auttaa ja apua tarvittiin. Olemme täällä toisiamme varten, minä on vain yksi meistä.

 

Pysähtyminen niin fyysisesti kuin stressaantuneen mielen osalta oli tarpeen. Näillä eväillä oli hyvä jatkaa matkaa uuteen päivään.

 

    • Kiitos! Mukava, että tämä tarina piristi päivää. Piristi taannoin omaanikin. 🙂 Aurinkoa ja tsemppaus hammaslääkäriin!

Laura Leipakka
Laura Leipakka
Ajatuksia pyhästä arjessa. Blogissa sanoitan millenniaalisukupolveen kuuluvan kaupunkilaisen naisen pohdintoja uskosta ja kirkosta arkisen elämän myllerryksessä. Olen osa kristillisen tradition ketjua, mutta en aina löydä itseäni kirkon sisältä. Pyhyyden häivähdyksiä sen sijaan löydän kaikkialta. Ehkä eniten juuri silloin, kun en osaa niitä etsiä tai odottaa.