Tiedoksi kirkolle: virret kiinnostavat kansaa

Runebergin virret ovat rautaa
Runebergin päivänä on syytä palata valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksessa laulettuun virteen 341 Ken on mun lähimmäiseni. Virsivalinta oli todella hyvä, ja virsi oli kuin johdanto presidentti Sauli Niinistön valtiopäivien avajaispuheeseen. Minä olen rohjennut usein kirjoittaa, että Runeberg ei ollut vain loistava runoilija, myöskin virsien tekijänä, vaan myös sissällön suhteen vallan erinomainen. Minä rohkenen sanoa, että hänen virsissään sisältö on muotoakin tärkeämpää, vaikka yleisesti häntä pidetään teologisesti lähes lukutaidottomana. Tämäkin diakoniavirsi oli ainoa edellisessä eli 1938 virsikirjassa! Tarvittiin sota, että saatiin teolliseen elämänmuotoon soveltuvia tekstejä, sanoo SV. Virret ovat, kuten ole sanonut kansan uskontoa, saarnoista he eivät perusta. Tässä taas vallan hieno todistus, kiitos Satu Hassi ja kanssaihmiset, tavalliset harvoin kirkonpenkkejä kuluttavat kansalaiset. Seuraava kuvaus on taas yksi osa pitkässä ketjussa, joka todistaa, että uskonnollinen ja kirkollinen viestintä on parasta, kun se tapahtuu spontaanisti luontevassa yhteydessä. Kirkollinen tiedotus ei juuri yleensä saa mitään aikaan, ja tässäkin se on nukkunut.
Heti kirkonmenojen jälkeen klo 13.15, siis ennen juhlallisten avajaisten alkua kansanedustaja Satu Hassi lähettää facebookisssa kommentin, jossa hän sanoo mm.: ”avajaisjumalanpalveluksessa laulettiin myös virsi 431, sanat J L Runeberg 1855. Vaikka en kuulu kirkkoon, osallistun yleensä eduskunnan istuntokauden avajaisjumalanpalvelukseen, koska pidän tällaisista perinteistä. Useimmiten eduskunnan istuntokauden avajaisten parhaat puheet kuulee juuri kirkossa.” Sitten hän laittaa käsiohjelmasta lauletut säkeistöt, 2s suomeksi ja 3s ruotsiksi.
Arvatkaapa tykkäävien määrää, se oli kokonaista 597.
Kirkon kellokkaatkaan, vaikka kirkkoaktiivit aina kuin käskystä tottelevat, ei olisi saanut kuin 200, ja minä vaivaiset kolme. Sitähän hän somejulkisuus on: asiaa tärkeämpi on esittäjä.
Hassi sai luonnollisesti muutaman mitään sanomattomat parin sanan kannatuksen lisäksi pari asiaakin sisältänyttä kannan ilmaisua. Eräs piti alkuperäistä eli ruotsinkielistä tekstiä parempana. Tämähän pitää usein paikkansa ja lisäksi käännös poikkeaa joskus sisällöltään niin, että se on itse asiassa uusi virsi. Hassi toteaa vielä, että suomennos on vuodelta 1857, uusittu v 1867. -
Tätä voisi täydentää mainitsemalla, että tuo toinen suomentaja oli Carl Gustaf von Essen, pietisti, nykykielellä körtti. Runebergin kannalta tämä oli epäilyttävää, sillä hän todella pelkäsi sitä,että heränneet muuttavat hänen valoisten virsien sävyä.
On sitä pikkuisen muutettu tälläkin tavalla, mutta isoin muutos on tehty siten, että vaikka virttä on lyhennetty, on suomenkieliseen virteen lisätty loppuun säkeistö. Näin tehdään sangen usein. Olen muistuttanut tästä ylikymmenen kertaa facebookissa, mutta muita tämä sävyn muuttaminen, virsien samanlaistaminen ei ole häirinnyt. Tämäkin on minusta tekijän oikeuden loukkaamista, hyvä Suomen kirkko. Tarvittaisiin vanhojen virsien suojeluyhdistys. Ja miten muutos on tehty, mukaan on tuotu tietenkin, kuinkas muuten, sana ARMO, ja olisipa lähes ihme jos joku meillä tekisi virren jossa tätä ei tarvitsisi olla.

2 kommenttia

  • Tarja Aarnio sanoo:

    Kiitos hyvästä kirjoituksesta. Taidanpa olla samaa mieltä siitä, että tarvittaisiin vanhojen virsien suojeluyhdistys. Meikäläinen ei mikään laulaja ole, mutta kummasti juuri virret koskettavat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Paavo Eero sanoo:

      Tarvittaisiin tarvittaisiin ja kun vielä löytyisi enemmän harrastusta osata ne säestää niin, että seurakunta pystyisi ja lähtisi veisuun osallistumaan. Niin kurjan usein kuulee väen yliajavaa, hengittämätöntä, virren luonnetta tunnistamatonta paahtamista ja päälle huutamista että jestas sentään!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Seppo Väisänen

    Olen historian maisteri ja eläköitynyt YLE:n toimittaja. Kirjoittelen yhteiskunnasta, historiasta, kirkosta ja uskonnosta syrjäisen ja sivuun pannun asemasta. Kannatan kansankirkkoa, kirkollisesti olen vapaamielinen traditionalisti, joka määrittyy blogiensa kautta. Tutkimuksellisia kohteitani ovat virret ja Luther sekä tietenkin vuosi 1917.