Terveisiä lämpimästä tuvasta
Terveisiä lempeän lämpimästä tuvasta. Lempeä lämmin tulee oikeasta uunista, joka on puilla lämmitetty ja jossa on paistettu ruisleivät ja ohrarieskat, nisut ja monet muut. Puilla lämmitetty uuni levittää aivan erilaista lämpöä kuin joku muu lämmönlähde. Sen lämmössä on pehmeä olla. Pitkin talvea tuota uunia lämmitetään aina leipomispäivänä, eikä vain näin joulun alla. Tiedän, ettei maailmassa ole kaikilla ihmisillä lämmintä tupaa, ei leipomistarvikkeita, eikä myöskään voimia leipomiseen eikä muuhunkaan, mutta en kuitenkaan aio kokea syyllisyyttä, vaikka körttiläisellä sydämellä sitä tunteekin niin helposti.
Joulun odotuksessa on monta mukavaa asiaa. Vaikkapa se, kun täällä lämpimässä tuvassa saa katsoa kaikkia ihania joulukortteja, joita tulee, tai kun voi itsekin niitä kirjoitella. Joulun kehykset saavat olla sellaiset, että ne korostavat joulun suurta ja kallisarvoista sanomaa. Saa olla lahjojakin, jotka ovat pieni häivähdys suurimmasta lahjasta.
Jokin saamamme lahja on ehkä erityisesti jäänyt mieleemme tai pysynyt meillä mukanamme aina. Minullakin on tuollainen lahja. Se on ”aarrearkku”. Pienessä kodissa oli silloin lämmintä. Nurkassa oleva uuni hehkui sitä. Kuusen kynttilät loivat lisää lämmön tunnetta. Viisivuotiaan riemu oli rajaton aarrearkun saamisen hetkellä. Mukana oli kortti, johon oli kirjoitettu: ”Hyvää Joulua toivoo Anni ja Kummi.” Lisäksi korttiin oli kirjoitettu:
”Ah, Seimen pahnain päällä, vajassa valjussa.
On Jumalamme täällä, Apumme ainoa.
Hän elomme ja ilomme, Hän ikävöity toivomme
Nyt joululahjana.”
Lahjan antajat ovat olleet jo kauan poissa. Heidän elämänsä ei ollut pitkä, mutta heidän antamansa lahja on säilynyt. Aarrearkkuni on ollut mukanani kaikkialla. Siihen olen kerännyt elämäni tärkeimpiä tapahtumia tallennettuina kirjeisiin ja päiväkirjoihin, pieniin muistoihin. Kortti on myös tallessa. Se lahja pysyy aina, mistä tuossa kortissa muistutetaan: Seimen pahnain päällä on Jumalamme, meidän apumme, elomme ja ilomme. Sellaista lahjaa kannattaa odottaa ja juhlia.
Siksi tuvan lempeän lämpimät terveiset kaikille, niin iloitseville kuin itkevillekin, niin valojen loisteisiin kuin himmeän hämäriin huoneisiinkin! Saamme iloita Joulun lahjasta, Vapahtajastamme.
Tuosta uunista tuli mieleen oma muuttomme joskus kauan sitten. Meillä on siis hella, leivin uuni ja pönttö uuni. Ensimmäisen kerran laitoimme tulen pönttö uuniin ja sen jälkeen hellaan. Leivinuuni oli lämmitys kiellossa. Kaikki paloi iloisesti ja pian talo oli lämmin. Seuraavan kerran tullessamme laitoimme tulen hellaan ja mieletön savutus. Ei siinä voinut olla. Sama toistui useamman kerran ja aloin ihmetellä ensimmäistä leppoisaa lämmitystä. Kunnes välähti pönttöuuni veti paremmin ja lämmitti hormin, siksi hellassa paloi tuli iloisesti.
Pitkään suunnittelimme uuden leivinosan tekemistä. Tätä suunnitellessa meni viistoista vuotta. Mutta joitain viikkoja sitten tullessani töistä isäntä sanoi korjanneensa leivinosan. Ei ollut sittenkään ollut niin vaativa puuha, mutta purkutyön vaativuus sai sen aina siirtämään.
Nyt täytyy odottaa, jotta se tavara, jonka hän uuniin laittoi kovettuu vahvaksi. Uskoisin, että pääsen leivin uunia kuitenkin reilun viikon sisällä kokeilemaan. Siinä se nyt on kaikki uudistettuna ja kauniina sekä kaakeloituna. Vanha leivinuuni helloineen aivan kuin uusi. Siis aivan upea vanhoine hopeisine luukkuineen ja tummine levyineen. Uusi keraaminen taso ei ole mitään sen rinnalla.
Siunattua Joulua 🙂
Ilmoita asiaton kommentti