Tässä ovat kirkon ikuiset aarteet
Heitä ei ole varta vasten etsittävä, ohjeisti keisari Trajanus 100-luvulla, kun eräs maaherra oli kaivannut neuvoja kristityistä.
Järjestelmälliset kristittyjen vainot itse keisarin toimesta alkoivat vasta 200-luvun puolivälissä. Aikaisemmat vainot olivat olleet paikallisia.
Vuosina 260-302 kristityt elivät taas jälleen ihan rauhassa. Keisareilla oli kriisiytyneessä valtakunnassa suurempiakin ongelmia.
Todennäköisesti kolmena vuosikymmenenenä 1900-luvun alussa kuoli enemmän kristittyjä uskonsa tähden kuin yhteensä kolmena ensimmäisenä vuosisatana, arvioi Kallistos Ware.
Varhaiskirkossa yhteisöllisyys oli ratkaiseva voimavara. Kristityt yritttivät olla yhtä.
Tärkeintä ei ollut oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, tai rikas vai köyhä. Tämän kaiken tuli olla yhdentekevää, tokaisi Paavali.
Esimerkiksi piispan hauta ei eronnut paljon tavallisen köyhän haudasta. Raha tai asema ei ollut kirkon todellinen rikkaus. Tähän pyrittiin tosissaan.
Roomassa vuonna 258 iskettiin kirkkoa vastaan. Paavi mestattiin ja myöhemmin myös diakoni Laurentius.
Ennen kuoleemaansa paavi uskoi Laurentiukselle kirkon rahat. Ne tuli jakaa köyhille. Diakoni teki työtä käskettyä ja jakoi rahaa ja vaatteita köyhille. Hän rukoili sairaiden puolesta ja pesi monen tautisten jalkoja.
Muinoin diakonin työ oli olla laupeudentyön "duunari".
Vainoajat saivat vihiä rahoista. Pian Laurentius pidätettiin ja häntä kuulusteltiin rahoista.
Kertomuksen mukaan itse keisari vaati rahoja luovutettavaksi. Laurentius pyysi saada kuljetuskärryt.
Hän kärräsi keisarin eteen sokeita, rampoja ja sairaita ja osoitti heitä sanoen: "Tässä ovat kirkon ikuiset aarteet."
Blogikirjoituksen taustalla on saarna Myllypuron ortodoksisessa kappelissa 10.8.2020. Kirjallisuutena on käytetty Peter Brownin The World of Late Antiquity ja Robin Lane Foxin Pagans and Christians. Laurentiuksen elämä on kirjasta Synaksarion - Elokuu.
12 kommenttia
Kaikki alkoikin mennä vikaan, kun keisarit ja muut vallanpitäjät alkoivat pakottaa kansalaisia tiettyyn uskoon. Tätä tapahtuu vieläkin. Se on pelkkää rahastusta. Suomen kirkot ja muu uskonnollinen omaisuus tulee myydä ja rahat lahjoittaa köyhille ? Rahat on aikoinaan kiskottu köyhien selkänahasta.
Varovasti on kirjoitettu 300.aa luvulla Kristuksen seuraajien uskonnonvapaudesta.
He tulivat Rooman Valtakunnan uskonnonharjoittajiksi. Toki maalliselle valtiaalle oli oma slooshinsa rakennetuissa palvontapaikoissa eikä saa unohtaa valtiaan palvelleen myös aiempia Jumalia suosionsa kannustimeksi ketään loukkaamatta, ja unohtamatta.
Käytännössä syntyneen kirkkolaitoksen ja maallisen hallinnan yhteisymmärrys konstituutiossa tämän jälkeen katsoi yhteisiä etuja mikä on meilläkin säilynyt nykyaikaan asti.
Mitähän nämä yhteiset edut ovat, siittä olen kirjoittanut aiemmin.
Kiitos blogista!
Mielenkiintoinen episodi liittyy keisari Julianukseen, joka oli Rooman keisari vuosina 361–363.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Julianus
Julianus oli kristitty, mutta näytteli kristittyä. Kun hänestä tuli keisari, hän yritti palauttaa pakanajumalat takaisin Rooman valtakuntaan.
Lainaus Adrian Goldsworthyn teoksesta Rooman valtakunnan tuho: ”Julianus koki, että pakanuus oli jäänyt huonoon väliin kristittyjen innokkaan hyväntekeväisyyden vuoksi, ja hänen pappinsa pitäisivät huolta köyhistä. Osa uudesta järjestelmästä päätyi käyttöön. Henkilöitä nimitettiin ja kaupunkeja kiiteltiin, jos ne hyväksyivät uuden järjestelmän…”
Goldsworth huomioi asian, joka on enteellinen, kun ajattelee nykyistä Jerusalemin tilannetta ja ortodoksijuutalaisuutta:
”Koska evankeliumeissa Jeesus ennusti Jerusalemin Suuren temppelin tuhoutumisen, mikä toteutui vuonna 70, Julianus antoi määräyksen sen uudelleenrakentamisesta. Juutalaisyhteisö oli ymmärrettävän varovainen hyväksymään keisarikunnan uutta hallitsijaa, sillä heitä oli menneisyydessä vainottu usein, mutta eräät juutalaisjohtajat pitivät päätöstä hyvänä. Rakennushanke unohtui nopeasti. Jopa pakana Ammianus, historioitsija, kertoi salaperäisten tulipallojen purkautumisesta, joka ajoi rakennusmiehet pois.”
Miksi kristittyä näytellyt pakanakeisari tahtoi rakentaa kolmannen temppelin? Näyttää siltä, että Jumala esti temppelin rakennustyöt.
Nyt:
Punaisen hiehon etsinnästä, jotta temppeli voidaan vihkiä.
https://templeinstitute.org/red-heifer/
Vaikka punainen hieho löytyisikin, niin pappien sukukirjojen puuttuminen on suurempi ongelma. Ne paloivat toisen temppelin tuhoutuessa vuonna 70.
Entä estääkö Jumala kolmannen temppelin pystyttämisen, jos sellaisen rakentaminen mahdollistuu? Nämä asiat eivät jostain syystä vanhene.
Tapio Tuomaala
Kun kristityistä oli tullut valtionuskonto, ryhtyivät kristityt vainoamaan juutalaisia ja estivät temppelin rakentamisen. Piti rakentaa kirkkoja ja temppeli olisi ollut jotain, joka oli kirkolta pois. Juutalaiset demonisoitiin, mutta heidän viisautensa kirjoituksissa kopioitiin itselle.
Toora on ikuinen, vanha se tietysti on mutta juuri siksi arvokas. Se on isien ääni kaukaa menneisyydestä. Siellä on ajattomia ja ikuisia viisauksia.
Eläinten uhraaminen ei ole loppunut, sitä sanotaan nykyisin teurastamiseksi. Jos olisi loppunut, niin ihmiset eivät enää söisi eläimiä vaan olisivat siirtyneet kasvisravintoon.
Platonin Sokraattisessa ihannevaltio ideassa tosin ollaan sitä mieltä, että eläinten syöminen pitäisi lopettaa, jos ei halua olla eläinten hautausmaa, mutta tuskin se loppuu.
Ensimmäisissä Juutalais-sodissa, olivat vastakkain Rooman keisari joka ei ollut Kristitty. Rooma on oli Juutalaisten tuho Jerusalemissa, kun Temppeli tuhottiin. Roomalaiset eivät olleet Kristittyjä vielä tuolloin. Roomalaiset ryöstivät Juutalaiset Jerusalemissa ja toivat heitä orjiksi Roomaan, Temppelin kulta aarteet käytettiin Rooman rakentamiseen.
On aina hyvä myös muistaa, että ensimmäiset Kristityt olivat Juutalaisia. Roomassa oli myös lukemattomia synagoogia, ja Juutalaisuus oli sallittua Roomassa. Monista synagogista tuli myöhemmin kirkkoja, kun Juutalaiset nimenomaan löysivät Kristinuskon. Paavalin Roomalaiskirje on kirjoitettu todennäköisesti Rooman Juutalaisille, jotka olivat alkaneet seuraamaan Jeesuksen opetusta. Kristitnusko levisi Roomaan juuri Jerusalemista tulleiden Juutalaisten mukana. Ongelmia alkoi syntymään Roomaan, kun Kristitty keisari kielsi Juutalaisia pitämästä Kristittyjä orjia jne. Roomassa Juutalaisiin suhtauduttiin nimenomaan kansana, ei niinkään uskontona.
”Ennen kuoleemaansa paavi uskoi Laurentiukselle kirkon rahat. Ne tuli jakaa köyhille. Diakoni teki työtä käskettyä ja jakoi rahaa ja vaatteita köyhille. Hän rukoili sairaiden puolesta ja pesi monen tautisten jalkoja. ”
Kuten kirjoituksesta huomaa, niin auttaa ei voi ilman rahaa.
Mutta osaatko sanoa, miten hankittiin rahaa sen jäljeen kun tuo könttilahjoitus oli kulunut loppuun. Nämä laupeudenharjoittajat kun eivät tuota mitään, he jakelevat vain toisten antamaa rahaa ja vaativat, että heitä kunnioitetaan sen takia ja julistetaan pyhimyksiksi. Mitä he olisivat ilman lahjoitusvaroja ?
Kaiken lisäksi, en usko, että tautisen sairaus paranee jalkojen pesulla.
Ilmoita asiaton kommentti