Muutama aika sitten julkaistiin tutkimusuutinen, jonka mukaan samantasoisista taloudellisista lähtökohdista Helsingin seudulle asettuneen ihmisen vauraus oli noin kymmenen vuoden aikana lisääntynyt 37000 €. Mutta se, joka oli asettunut asumaan Pohjois-Karjalaan, oli menettänyt vauraudestaan -20 000 €. Asiaintilaa voimme selittää monella tavalla. Kiinteistöjen arvon kehittymisellä, pitkillä matkoilla, työn tarjonnalla jne. Siksi monet sanovat, että kaupunkilaiset elättävät maalaisia ja helsinkiläiset elättävät muuta Suomea. Väitteet vaikuttavat todelta nykyisiä tulonsiirtoja tarkasteltaessa.
Jos katsomme muutaman sukupolven verran historiaamme taakse päin, huomaamme, että rahavirrat kulkivat maalta kaupunkeihin päin. Varsinkin sotien aikainen ja -jälkeinen sukupolvi synnytti erityisesti maaseudulla pirtin täyteen lapsia. Sanottiin, että ”lapsi syntyy leipä kainalossaan.” Jokaiselle käsiparille löytyi perheviljelmän kokoisesta talosta töitä. Näin siis lapset vaurastivat kotitilaansa. Kun he sitten lähtivät kotoa maailmalle opintien kautta virkaan tai suoraan työelämään, he saivat kotoaan perinnöksi sisarosuudet. Se puolestaan, joka jäi talonpitoa jatkamaan, joutui ottamaan lainaa sisarosuuksien maksamiseen sekä syytinkiparista huolehtimisen. Myös talon maine lepäsi uuden isäntäparin harteilla. Metsät olivat ehkä jo tyhjentyneet kivinavetan rakentamisen aikoina. Naapurien toistaan kiiltävämmät traktorit ja työkoneet haastoivat vaikka edes osamaksulla hankkimaan samanlaiset. Nuoren isäntäparin rehkiessä raskaan velkataakkansa alla olivat muualle muuttaneet päässeet kotoa saadulla perinnöllään kiinni rintamaiden omakotitaloon, kaupungin asunto-osakkeeseen, hankkineet auton ja ehkä kesämökinkin. Kohtuullinen palkkataso, korkea työllisyys ja inflaatio kukistivat velat alta aikayksikön. Näin ollen urbaaniin elämään suuntautuneen sukuhaaran jälkipolvi sai koulutuksensa siinä läheisessä laatukoulussa ja monet heistä ylsivät vielä suorittamaan akateemisen loppututkinnon.
Siellä maalla puolestaan velat olivat kasvaneet. sillä koko konekanta on pitänyt uusia pari kertaa. Pelto pinta-ala on yli kymmenkertaistanut, kuten karjan lukumääräkin. Valvonta satelliitit lentävät yli neljä kertaa päivässä pitäen silmällä isännän tilanhoitoa. Lapset olivat lähteneet kotoa ja jakoivat perintönään keskenkasvuiset nuoret metsät. Niin lähti emäntäkin kyllästyttyään isännän lähes ympäri vorokautiseen lietelanta- ja rehuralliin pitkin pitäjää, mistä lisäpellot oli pikku läntteinä ostettu niiltä viljelijöiltä, jotka osasivat tehdä oikeaan aikaan peltopakettinsa. Mutta onhan isännällä vielä yöllä aikaa selvitellä maatalousviranomaisille niitä pikku poikkeamia, mitä satelliitit ovat havainneet suhteessa alkuperäiseen tukisuunnitelmaan. Ja yksi tilannetta helpottava tekijä on se, että emännän mukaan lähti se viimeinenkin metsäläntti, joka oli suunniteltu yhteiseksi vanhuuden turvaksi ja varaksi. Sen hoitamiseen isännällä ei olisi riittänyt aikaa eikä voimaa. Vanhuuden varalle hänellä ei ollut enää suunnitelmia, sillä samana kesänä, jona vaimo lähti, kirkonkylällä suljettiin viimeinenkin vanhusten palvelukoti. Koulutus- ja muut palvelut oli lopetettu jo aiemmin. Rintaakin puristeli, mutta sen pohtimiseen saati tutkimiseen ei ollut aikaa.
Tällaisia rakennemuutoskertomuksia maamme on täynnä, Ymmärrämme kyllä, että maamme pysyminen kokonaan asuttuna on meille myös kansallinen turvallisuuskysymys varsinkin itäisessä Suomessa. On surullista, jos suuri osa maaseudustamme muuttuu pelkäksi raaka-aine reservaatiksi. Uskon vahvasti, että asiaa voidaan korjata. Huomasitte varmaa aiemmasta tekstistä, että metsä liikkuu omistajansa mukana ja fyysisestä sijainnistaan huolimatta, siitä saatava verotulo maksetaan omistajansa asuin- tai sijaintipaikkakunnalle. Näinollen metsä voi olla omistajalleen pelkkä omaisuusmassa, jonka arvo voidaan ilmaista mitattuna pelkästään euroina. Suuri fyysinen etäisyys omistamastaan metsämaasta voi helposti sokeuttaa näkemästä metsän arvoa esim. esteettisesti, myyttisesti monen laisen elämän ylläpitäjänä tai osana sitä suurta elonkehää. johon myös me ihmiset kuulumme. Käsitykseni mukaan ongelmallisin tapaa omistaa metsää on se, kun se tapahtuu sijoitusyhtiön kautta. Siinä omistusmuodossa vain harva tietää, missä hän metsää omistaa, saatikka on itse käynyt noissa kohteissa. On harmillinen epäkohta, jos kyseessä on metsiä hankkiva ja omistava sijoitusyhtiö, joka ei kanna täyttä vastuuta hakkuun jälkeisetä uudistus työstä.
Asiain ratkaisuksi ehdotan seuraavaa: Muutetaan metsän verolakia niin, että mikäli metsää omistava henkilö tai taho asuu tai sijaitsee eri paikkakunnalla kuin, missä tämän metsä sijaitsee, niin saaduista myyntituloista kertynyt verotulo jaetaan siten, että se paikkakunta, missä kaupan kohteena olleet puut kasvoivat, saa niistä vähintään puolet (50%). Tämä muutos ei korota veroa. Sitä ei myyjän tarvitse ilmoittaa. Siirron tekee veroviranomainen automaattisesti. Tämä mainittu verotuoton jako tapahtuu sen jälkeen, kun myydyn puun myyntitulosta on tehty kaikki asiaankuuluvat vähennykset ja myyntitulo on muutettu palkkatuloksi. Tällainen tulonsiirto ei tuntuisi lainkaan siellä vauraammalla paikkakunnalla, sillä sehän on satunnaista tuloa, jota ei ole voitu ottaa huomioon budjetoinnissakaan. Siellä poismuuton köyhdyttämällä paikkakunnalla tuo sama rahasumma olisi suhteellisesti paljon merkittävämpi verotulo. Se voisi pelastaa monia sellaisia kunnallisia toimintoja, joihin paikalliset voimavara ihan riitä, mutta jotka koetaan paikallisesti välttämättömiksi. Nuo ylimääräisiltä tuntuvat verotulot innoittaisivat paikkakuntalaisia korjaamaan kylätie verkostoa, metsäautoteitä, rakentamaan liikuntapaikkoja, pelastamaan lakkautusuhan alla olevia kouluja sekä sosiaali- ja terveyspalveluita. Kaiken kaikkiaan nuo rahavirrat antaisivat noille kuihtuville paikkakunnille toivoa, rohkeutta ja uskoa tulevaisuuteen. Samalla se innostaisi alueen ihmisiä pitämään huolta metsistä ja kesämökeistä, vaikka niiden omistajat asuvat jossain siellä kaukana. Samalla heräisi yhteinen ilo ja halu pitää huolta toinen toisistaan. Parhaan tuoton noille ylimääräisille verotuloille saa, jos laissa säädetään, että niiden käytöstä vastaavat vain ja ainoastaan paikalliset virka- ja luottamushenkilöt kunnallisen itsehallinta periaatteen mukaisesti!
Hannu Koskinen
vanh.leht. em. rovasti
Uurainen
0405517198
Hannu Koskinen, ehdokasnumeroni on 72.
Op-Pohjola Keski-Suomi Edustajiston vaali 3.11.2025 klo 8.00 – 13.11.2025 klo 16.00. Olen valmis jatkamaan pankkimme edustajistossa, koska olen havainnut, että voin vaikuttaa sen jäsenenä pankkimme menestyksekkääseen toiminnan suuntaan, joka on rehti, osaava, vastuuntuontoinen ja reilu. Pankkimme vaikutus ympäristössään on pelkkää pankkitoimintaa mittavampi. Suurena toimijana se kantaa erityisen suurta yhteiskuntavastuuta. Ehdokasnumeroni on 72. Hannu Koskinen
