TARVITSEEKO EVANKELIUMI UUDISTUSTA ?
Kirkollisessa keskustelussa on viime aikoina hehkutettu uuden raikkaan piispan vihkimyksen yhteydessä kirkon uudistumista ja muuttumista. Tarkoittaako tämä, että evankeliumi on uudistettava, vai että kirkon viranhaltijoiden tulisi uudistua? Vai tarkoittaako tämä muuttuminen ja uudistuminen, että kirkon tulee luopua nykyisestä evankeliumista ja mukautua maallisiin lainalaisuuksiin?
Viimeisimmässä piispan vihkimyksessä kiinnitin huomiota arkkipiispa Luoman vihittävälle esittämiin kysymyksiin, ensinnäkin " Tahdotko Jumalan avulla pysyä lujana tässä kirkon uskossa ja vahvistaa siinä seurakuntalaisia?" ja tarkkailin, kun piispa hiljaa vatsasi kirkkokäsikirjan mukaisesti: "Tahdon".
Toinen kysymys kuului "Olet ottanut vastaan kutsun Turun Arkkihiippakunnan piispan virkaan. Tahdotko hoitaa tätä virkaa oikein ja uskollisesti Jumalan sanan ja kirkkomme tunnustuksen mukaisesti?" Ja sai vastuksena samoin kirkkokäsikirjan mukaisesti: "Tahdon".
Minussa heräsi aiempien lehtihaastattelujen, mm Kotimaa-lehti, perusteella kerettiläinen ajatus: tuliko vastaus sydämestä?
Ymmärtääkseni Suomen evankelis-luterilainen kirkko on sitoutunut tunnustuksessaan ja uskossaan Raamatussa nyt kirjoitettuun evankeliumiin kaikkine sen lupauksineen ja mahdollisine puutteineen sekä maallisesta ajatusmaailmasta poikkeaviin toteamuksiin, jotka tulee ymmärtää Jumalan ohjeiksi meille, jotka olemme kirkkomme jäseniä. Kirkon ulkopuolella oleviin ihmisiin se ei vaikuta mitään, sillä Jeesuskin sanoo, ettei hän puhu uskomattomista ihmisistä, ulkopuolisista, vaan uskonveljistä ja -sisarista, joita Hänen sanansa sitovat. Muut poistukoot näyttämöltä.
Jos joku ei halua Jeesuksen sanoja uskoa, on täysin vapaa perustamaan oman kirkkonsa ja laatimaan sille oman oppinsa. Niitähän on maailmassa satoja.
Kirkkomme tunnustus ja usko ei tarvitse minkäänlaista uudistumista eikä muuttumista eikä mukautumista maallistuneiden tapojen mukaan. Julistus sen sijaan kaipaa terävöittävyyttä ja johto selkeämpää otetta ja sitoutumista itse kunkin Jumalan edessä antamiinsa lupauksiin ja vahvistaa siinä seurakuntalaisia, eikä aiheuttaa epätietoisuutta ja epävarmuutta ja ristiriitaa.
Kuten olen aiemminkin usein kirjoittanut, ja nyt myös muutamat korkeasti oppineet kirkonmiehetkin ovat sen todenneet, tasa-arvolla ja ihmisoikeuksilla ei päästä siihen taivaaseen, jossa Jeesus on Herra, ainoastaan uskolla Jeesukseen ja pitämällä Isän Jumalan antamat lait, joita pääsee kiertämään ainoastaan tunnustamalla syntinsä ja katumalla eli parannuksen tekemisellä.
26 kommenttia
Näiden kirjoitusten pohjalta en ole lainkaan varma, haluanko siihen taivaaseen johon Erkki Auranen on menossa.
Jeesuksesn olemassaolosta on kirjoitettu 20 evankeliumia, jotka eivat tarvitse uudistumista vaan niiden mahdollisimman realistisen sanoman ymmärtämistä.
Meidät on luotu ihmisarvoltamme tasa-arvoisiksi ja sen ymmärtäminen on avain taivaaseen mitä se sitten onkaan. Lähettilään Jeesuksen sanoma auttaa tässä. Pakanauskonnot omine jumalineen ovat sitten asia erikseen.
Auranen: ”Kuten olen aiemminkin usein kirjoittanut, ja nyt myös muutamat korkeasti oppineet kirkonmiehetkin ovat sen todenneet, tasa-arvolla ja ihmisoikeuksilla ei päästä siihen taivaaseen, jossa Jeesus on Herra”
Kummallinen asia tuo kristinusko. Huolimatta siitä, että kaikki – korkeasti oppineista kirkonmiehistä tavalliseen tyhmään kirkkorahvaaseen – uskovat eri tavalla, niin kaikki uskovat uskovansa oikein, eikä kukaan tiedä mikä oikein on.
Mitä taas tuohon taivasasiaan tulee, niin annan ilomielin ja vapaaehtoisesti paikkani sille, joka kuvittelee taivaspaikan tarvitsevansa. Ei ole minun juttuni.
Auranen: ”Jos joku ei halua Jeesuksen sanoja uskoa, on täysin vapaa perustamaan oman kirkkonsa ja laatimaan sille oman oppinsa. Niitähän on maailmassa satoja.”
Mitä tuohon Jeesuksen sanojen epäuskomiseen tulee, niin voin kokemuksesta kertoa, että siihen ei tarvita minkään sorttista kirkkoa.
Varsin kummallista on mielestäni myös se, että herra Auranen ja hengenheimolaisensa esittävät aina, että suuren enemmistökirkon pitäisi muuttaa maallistuneet, liberaalit tapansa herra Aurasen ja hengenheimolaistensa edustaman opin mukaisiksi. Eikö herra Aurasella ole koskkaan käynyt mielessä, että kehitys kehittyy myös kirkossa, vaikkkakin hitaasti, ja hän itse voisi siirtyä vaikkapa änyräkonservatiivisen Lähetysseurakunnan leipiin, niin kaikki olisivat tyytyväisiä?
Seijalle totean, ettei Auranen ole keneltäkään taivaaseen pääsyä evännyt. Väite on perätön ja loukkaava. Jokainen katuva saa armon Jeesukselta!
”Kuten olen aiemminkin usein kirjoittanut, ja nyt myös muutamat korkeasti oppineet kirkonmiehetkin ovat sen todenneet, tasa-arvolla ja ihmisoikeuksilla ei päästä siihen taivaaseen, jossa Jeesus on Herra, ainoastaan uskolla Jeesukseen ja pitämällä Isän Jumalan antamat lait, joita pääsee kiertämään ainoastaan tunnustamalla syntinsä ja katumalla eli parannuksen tekemisellä.” Tasa-arvo ja ihmisoikeudet eivät todellakaan ole keino päästä taivaaseen. Ne ovat pikemminkin kuvaus taivaasta. Siitä voi jotain toteutua täällä ajassakin, jos pidämme Jumalan lain: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”
Ilmoita asiaton kommentti