Tärkeää arvokeskustelua

HS:n vieraskynässä tänä aamuna pohdiskeltiin tänä aamuna mitä uusia arvoja meille pitäisi saada vanhojen ja väljähtyneiden tilalle. Juuri tällaisiin keskusteluihin ja kannanottoihin myös kristittyjen pitäisi ketterästi reagoida. Kirkon "sivuraideoireyhtymää" pahentaa että se että kristityt vain kinastelevat pienessä piirissä kirkon teologisista nippeleistä olissa medioissaan.

Itse kirjoitin oman kommenttini mielipiteeseen, jossa isänmaallisuus voisi olla yksi keskeinen ervo: ( http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000004894077.html ):

"Epäilen onko isänmaallisuudesta arvotyhjiön täyttäjäksi. Ihminen tarvitsee arvo-ympäristökseen suuremman ja itseään lähempänä olevan asian.

Hyvä, toimiva ja hyödyllinen arvo jota, meidän tulisi alkaa kehittää on lämminhenkinen yhteisöllisyys. Sen toteutuminen olisi kaikkien ja kansakunnan etu. Se on meillä vielä lapsen kengissä muutamia yksittäistapauksia lukuun ottamatta.

Avoimuus, lämminsydämisyys, tasa-arvoisuus, demokraattisuus, totuudellisuus, solidaarisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus olisivat tuon arvon ytimessä.

Luulisi myös kaikkien poliittisten puolueiden sitä kannattavan.

Se on myös kristinuskon ydinolemus vaikka kirkko harrastaakin enemmän vanhakantaista ja ulkokohtaista rituaalisuutta. Jeesuksen opetukset ja esimerkki kuitenkin viitoittivat selvästi tähän suuntaan.

Voidakseen rakentua se tarvitsee sitä ymmärtävien ja sen sisäistäneiden ihmisten ja mielipidejohtajien joukon ja uuden huomattavasti nykyistä paremman vuorovaikutuskulttuurin."

12 kommenttia

  • Joitakin ajatuksia herää heti mistä kiikastaa. Näyttää siltä, että taivas on nykäisty maanpäälle. Tästä seuraa, että pyhän ja pyhyyden tunteminen ja tunnustaminen on vähentynyt. Jokaisella kuppikunnalla on tarkka käsitys siitä minkälainen taivas on ja miten sinne päästään. Jokaisella yksilöllä on vielä oma näkemyksensä siitä mikä tie vie perille. Osa ehdottomasti ja osa varmimmin.

    Maallinen regimentti on omaksuttu Lutherilta yli puoluerajojen, joka merkitsee sitä, että edustajan pitäisi muuttua lähes pakanaksi, ettei lainsäädännössä olisi mitään hajua hammurabin ohella mooseksesta. Politiikka kertoo kyllä mikä olisi kansakunnalle hyväksi. Suuret tulot ja pienet verot, mutta eihän sitä kaikille eikä ainakaan tämän hallituksen aikana. Joku valtiomies sanoi joskus, että opposition tehtävä on opponoida, mitä se sitten tarkoittaakin. Jos yhteinen hyvä olisi kysymyksessä, niin opposition viisaus toisi hallituksen esityksiin lisää hyvää, mutta opponointi kai nykyisin tarkoittaa sitä, että hyvää halutaan, mutta ei tämän koalition aikana.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Salme Kaikusalo sanoo:

      “Jos yhteinen hyvä olisi kysymyksessä, niin opposition viisaus toisi hallituksen esityksiin lisää hyvää, mutta opponointi kai nykyisin tarkoittaa sitä, että hyvää halutaan, mutta ei tämän koalition aikana.” Lauri L.

      Tuo on osuvasti ilmaistu. Varsinkin tämän hallituksen aikana on vaikuttanut, että opposition tarkoitus on ollut vain haastaa riitaa, tehdä kärpäsistä härkäsiä, joita sitten ammutaan median avustuksella tykillä jne.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Veli, jos kertaat kaiken yhteisöllisyydestä minkä Jeesus opetti puheissaan ja esimerkillään sen ajan hierakkiseen ja eriarvoiseen kulttuuriin tottuneille oppilailleen, niin pääset lähemmäksi sitä mitä tarkoitin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Tärkeä blogi! Lämminhenkinen yhteisöllisyys on juuri se mikä katoaa nyt yhteiskunnasta kovaa vauhtia.

    Kylmä talouspolitiikka ja raadollisuus lisääntyy kaiken aikaa kovaa. Leipäjonot ovat tästä hyvä esimerkki, samoin asunnottomuus. Nuo olisivat poliittisesti helposti järjestettäviä asioita, jos halua löytyisi, mutta kun ei löydy, poliitikot ajattelevat vain, että kyllä markkinat hoitavat. (Kaikki ovat antaneet yksimielisesti “pedolle” vallan) Jokainen joka näkee nykyisen hektisen kiireen vievän omat resurssit ajattelee lähinnä itseään ja työnantajaa, jopa oma perhe jää jalkoihin ja lapset varsinkin. Ajatus; “Kunhan vain olisi rahaa hoitaa…” On jo lähtökohtaisesti väärä. Vetoaminen rahaan on, vastuuttomuutta, jolla siirretään vastuuta luvan kanssa. Suomi tarvitsee vastuullisia päättäjiä, jotka hoitavat ihmisille asuntoja ja leipäjonot historiaan heti!!!

    Pahoinvointi on kohta sitä luokkaa, että en ihmettele enää mitään, kun lukee uutisia, missä joku tekee epätoivoisia tekoja. Emme ole yhtään parempia, kuin ne, jotka uhrasivat lapsensa Molokille.

    Kääntyminen takaisin Luojan puoleen olisi Suomen kansalle ainoa mahdollisuus, mutta kaikki vain nauravat ajatukselle… Ei puutu kuin se, että Jumalan lapsia aletaan avoimesti vainoamaan, koska heidät nähdään liberaalin vapauden esteenä. Me viihdyttäminen itsemme pian hengiltä ja silti kaikki huutavat lisää vapautta.

    Lihan vapaus on toista, kuin Hengen vapaus, joka on Rakkauden side. (“Jumalan Rakkaus vaatii meitä, jotka olemme Jumalan lapsia” sanoi jo Apostoli aikoinaa.) Tätä Kristinusko on julistanut kautta aikojen. Tätä ei saa enää kohta opettaa lapsille kouluissa ja ne jotka opettavat lapsillensa Kristilliset arvot kotona, ovat pian hyvin pieni vähemmistö. (Gallupit ovat kertoneet, että monikaan ei usko enää Luojaan)

    “Ja kun hän istui Öljymäellä, tulivat opetuslapset erikseen hänen tykönsä ja sanoivat: “Sano meille: milloin se tapahtuu, ja mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?” Silloin Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä. Sillä monta tulee minun nimessäni sanoen: ‘Minä olen Kristus’, ja he eksyttävät monta. Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu. Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, ja nälänhätää ja maanjäristyksiä tulee monin paikoin. Mutta kaikki tämä on synnytystuskien alkua.

    Silloin teidät annetaan vaivaan, ja teitä tapetaan, ja te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden. Ja silloin monet lankeavat pois, ja he antavat toisensa alttiiksi ja vihaavat toinen toistaan. Ja monta väärää profeettaa nousee, ja he eksyttävät monta. Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. (Yhteisöllisyys loppuu) Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” (Matt.24)

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Jari Haukka sanoo:

    “Se on myös kristinuskon ydinolemus vaikka kirkko harrastaakin enemmän vanhakantaista ja ulkokohtaista rituaalisuutta. ”

    Sekulaarille kirjoittajalle olla ehkä vaikeaa ymmärtää että Kirkon toimituksiin kuten liturgiaan ja ehtoolliseen osallistuminen (“rituaalisuus”) ei sulje pois kristinuskon ydinolemusta. Taitaa ennemminkin olla että näihin osallistuminen luo pohjan koko kristilliselle elämälle. Jos ei osallistu Kirkon hengelliseen elämään ja arvosta sitä, miten kristillisyys enää poikkea vaikkapa vapaapalokuntalaisuudesta, joka sekin on ihmisiä palveleva toiminta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Ongelma on siinä, että rituaalit ja koko suomalais – luterilainen uskontokulttuuri eri traditioineen tuntuvat tulleen keskeiseksi uskonnon fokukseksi aikuiseksi kasvaneen uskon sijaan. Ymmärrän, että usko on ihmisen suhdetta Jumalaan mikä on kokonaan ulkoisista rituaaleista riippumaton asia. Keskeiseksi tulisikin nousta miten kristittyjen käytännön arvot ja toiminta yhteiskunnassa on linjassa Jeesuksen opetuksen, ei kirkon traditoiden (“kilisevä vaski ja helisevä kulkunen”), kanssa. Oikeasti ja aidosti rakkaudellinen ja lämminhenkinen yhteisöllisyys olisi myös parasta mahdollista markkinointia kristilisyydelle. Nyt sen toteutuminen on vain maallisiakin organisaatioita heikompaa, koska se ammentaa toimimattomia käytäntöjään vanhan maailman yhteiskunnasta, jossa eriarvoisen sääty – yhteiskunnan sosiaalielämän arvot olivat kovin kaukana kristillisistä.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Jari Haukka sanoo:

      Hyvä Veli-Jussi J,

      En ole onneksi koskaan tavannut kuvailemasi kaltaista “kilisevä vaski ja helisevä kulkunen”-toimintaa, en edes ev.lut. srk:ssa. Olen siis ehkä hyväosainen.

      Kristittyjen kokoontuminen yhteiseen jumlanpalvelukseen eli liturgiaan on mielestäni tuon kuvailemasi “ulkoisten rituaalien” vastakohta. Pyhään liturgian osallistuminen on ainakin omalta osaltani ollut joka kerta “aidosti rakkaudellista ja lämminhenkistä yhteisöllisyyttä “.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Salme Kaikusalo sanoo:

    “Avoimuus, lämminsydämisyys, tasa-arvoisuus, demokraattisuus, totuudellisuus, solidaarisuus, oikeudenmukaisuus ja vastuullisuus olisivat tuon arvon ytimessä.” blogisti

    Tässäpä sitä onkin opettelemista kaikkien puolueiden jäsenistöllä samoin kuin esim. median toimittajakunnalla. Avoin lämminsydäminen totuudellisuus, sitä on jäänyt kaipaamaan viime viikkojen uutisoinnissa.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Seppo Heinola sanoo:

    Kaikein tärkein juuri nyt ajankohtainen arvo jäi sanomatta ja se on halu suojella luontoa! Ilman sitä ei maailman ihmisillä ole mitään tulevaisuutta tällä jo lähes täysin saastutetulla ja raiskatatulla maapallolla! Ei mene kauaa kun kaikki maaperämme muistuttaa Talvivaaraa ja meret tukehtuvat muoviin ja muuhun mönjään. Ja tämä ei ole mitään ‘viherpiperrystä’ kuten ajattelurajoitteiset asian mielellään haluavat nähdä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Tärkeä kirjoitus, jossa huomasin yhtäläisyyksiä omaan pohdintaani kansakunnan suunnasta ja ideasta. Yhdessä kohtaa kirjoitat, että usko on henkilökohtainen suhde Jumalaan ja kokonaan ulkonaisista rituaaleista riippumaton. Asia on jossakin mielessä totta. Toisaalta uskoon (erityisesti myös kristilliseen uskoon) liittyy aina yhteisöllinen ja myös rituaalien ulottuvuus. Rituaalit tässä neutraalissa tai positiivisessa merkityksessä. Ei taida olla uskoa, jossa ei olisi rituaaleja. Rituaali on myös yksilön toiminta uskon piirissä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kristinusko on myös yhteisöllinen asia. Rukoilemme yhdessä ja yksin. Jumala sovitti koko maailman synnin, mutta myös sinun ja minun. Kirkko uskoo yhteisen seurakunnan Pelastuksen ja samoin yksilö uskoo oman autuutensa, joka on Jumalan Todistus Pelastuksesta ja Hengen sinetti Kristuksessa, että juuri minun syntini on sovitettu Golgatalla.

    Rituaalit eivät pelasta ketään, vaan ne ovat ihmisen tapa tunnustaa uskonsa julkisesti, joka taas on Kristitylle merkityksellistä Kristuksessa kasvamisessa. Ilman rituaaleja pelastuu varmasti. Usko saa tukea ja vahvistusta yhteisestä tunnustuksesta ja opetuksesta ja siihen Jumalan palvelus on oikea paikka.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Veli-Jussi Jalkanen
    Veli-Jussi Jalkanen

    Olen monialatuottaja, vuorovaikutuskouluttaja sekä keksijä, asenteiltani varmaan maailmanparantaja ja kehittäjä ja harrastuksiltani, seikkailija, sekä hyvinvointi-, terveys- ja ympäristöasiantuntija. Haluan yrittää ymmärtää kaikkeudessa olevia vuorovaikutussuhteita sekä edistää elämää ja rakkautta. vessi@salli.com