Tappion makea malja
Kun pään kerran laittaa pensaaseen, on vaikeata keksiä, milloin ja miten sen saisi sieltä pois. Lapuan piispa kiteytti osuvasti: ” On valitettavaa, että asioita joudutaan ratkaisemaan tällä tavalla”. Ei voi sanoa, että on jouduttu, kun on tultu siihen, mihin asioita on aktiivisesti tekemällä ja tekemättä olemalla viety.
Kun pari vuotta sitten korkeilta kirkkohenkilöitä kysyttiin, mitä seuraamuksia samaa sukupuolta olevat vihkineille olisi odotettavissa, keksittiin näppäräksi vastaukseksi, että kukin tuomiokapituli ratkaisee sitten itsenäisesti tilanteen mukaan eikä yleistä vastausta voi antaa etukäteen. Se oli juridisesti korrektia ja totta sekä lyhyellä tähtäyksellä näppärääkin, mutta sokea reettakin näki, että loppupelissä se oli väärä vastaus. Ei siis juridisesti, mutta kylläkin todellisessa reaalimaailmassa. Sen jälkeen kotiläksyt jätettiin tekemättä. Ei tehty hiekkalaatikkoleikkejä eikä analysoitu, mitä seuraavaksi tapahtuu, vaan pää on pidetty pensaassa suojassa pahalta maailmalta. Tai sitten on analysoitu ja päätetty sen jälkeen pitää pää pensaassa sen suuremmallakin syyllä.
Kun on kysymys työntekijän oikeusturvasta, työnantajaan kohdistuu aina suuret vaatimukset ja paljon suuremmat kuin työntekijään. Mitä epäselvempi asia on, sen enemmän työntekijää suojataan ja työnantajalta edellytetään toiminnan yksiselitteistä selkeyttä. Ja sitä suuremmalla syyllä, jos uhkana on jopa työnteko-oikeuden – ei vain sen hetkisen työn - menettäminen.
Ei tarvitse olla kummoinenkaan juristi, että pystyy osoittamaan työntekijän olevan perustellusti epäselvässä ja epätietoisessa tilanteessa. Sitä helpompaa epäselvyyden osoittaminen on, mitä epäselvemmin työnantaja on asian tiimoilta toiminut, viestinyt ja menetellyt; ja kääntäen: sitä vaikeampaa työnantajan on osoittaa ja näyttää toteen, että työntekijän on täytynyt olla selvillä siitä, että toimii väärin ja vieläpä niin väärin, että annettu seuraamus on oikea ja oikein perustein annettu.
Kun kirkossa ”jouduttiin” siihen, että vihkimiskysymys jätettiin kunkin tuomiokapitulin konfliktitilanteessa ratkaistavaksi, on ”jouduttu!” siihen, että hyvin samantapaisilla perusteluilla annettuja varoituksia tulee annetuksi runsaasti ennen kuin yksikään hallinto-oikeus kerkeää antaa oman ratkaisunsa yhdessäkään yksittäistapauksessa. Ja siitä tietysti seuraa se, että jos hallinto-oikeudessa yksikin tuomiokapitulin rangaistuspäätös kaatuu - jos varsinkin se ensimmäinen niin tekee– hallinto-oikeudet vertaavat sen itsensä käsittelyssä vielä olevaa tapausta jo ratkaistuun tapaukseen ja ketjureaktio on valmis.
Lapuan piispan käyttämä ”joudutaan” –ilmaisu on toki tässä ja nyt katkeralla tavalla tosi. Ei tuomiokapituli juurikaan muuta voi tehdä, kun on annettu sellainen ohje kuin on annettu ja sitä perusteltu, niin kuin on perusteltu, ja sitten sitä vastaan on toimittu. Silloin joudutaan määräämään seuraamus, jonka välttämiseen ei tahdottu panostaa.
43 kommenttia
Risto Voipio :”Ei tarvitse olla kummoinenkaan juristi, että pystyy osoittamaan työntekijän olevan perustellusti epäselvässä ja epätietoisessa tilanteessa.”
Eikä tarvitse olla kummoinenkaan puolueisiin sitoutumaton poliitikko, että ymmärtää mitä tämä uuden avioliittolain kansalaisaloitteen tekstin olisi pitänyt merkitä: ”Tällä esityksellä ei ole tarkoitus puuttua uskonnollisten yhdyskuntien avioliittolain 16 §:ssä säädettyyn oikeuteen määrätä kirkollisen vihkimisen ehdoista ja muodosta. Kaikilla vihkimiseen oikeutetuilla uskonnollisilla yhdyskunnilla, evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko mukaan lukien, on jatkossakin itsenäinen oikeus päättää, vihkivätkö ne samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon.”
Tässä Riston esittämässä epäselvässä tilanteessa näyttäisi olevan jotakin perää. Ei ole tarpeeksi ohjeistettu työntekijöitä, ehkä hiippakunnissa on myös eroja. Sitten näyttäisi, että jotkut tahot haluavatkin tilanteen olevan epäselvä. Toisia taas ohjaa syvä halu vihkiä, ohjeistuksesta ja neuvoista huolimatta. Joka tapauksessa tilanne elää.
Hyvä ja analyyttinen kirjoitus, johon ei ole mitään lisättävää.
Joopajoo …. kun aikoinaan KK kävi ohjattua ja omaa ’valmistelevaa’ keskusteluaan ns. tasa-arvoisesta avioliittokäsityksestään, kävikin pian niin, että valtajuna meni ohi. Ja tässä nyt ollaan. KK oli jo tuolloin (< 2012) hämmennyksen vallassa, koska tarjottiin vain keskustelua, mutta esitystä puolesta tai vastaan ei saliin – tietenkään – uskallettu tuoda, koska lopputulos oli tiedossa. Sensijaan rahaa pantiin seminaareihin ja monia kiemuroita käytettiin – lopulta pystyttiin jopa kyseenalaistamaan kokonaan KK:n päätösvalta asian käsittelyyn.
Kyllä arvoisa piispa, jonka 'joutumisesta' bloggaaja käsittääkseni sanoutuu irti, oli yhtenä salin eturivissä ja voinut näin tarjota asemassaan linjapuhetta ja mahdollista ennakoivaa viisauttaan jo tilanteen selkeyttämiseksi – jälkiviisaasti nyt 'joutumatta' oman tuomikapitulinsa päätösseuraamuksien tuskailuun. Tuosta taakse jääneestä ja tätä päivääkin ennakoineesta keskustelusta on kait todettava, että paineensietokyky taisi tuolloin olla monella varsin hyvä – liia moni piispa mukaan lukien.
En vähäkään epäile, etteikö eri hallinto-oikeudet kävisi keskinäistä vuoropuhelua tilanteessa, jossa samalla tullaan ratkaisemaan kirkon autonominen asema päättää siitä, mikä on sen kristillinen opetus avioliitosta ja onko sillä oikeus edellyttää pappisvirkaan vihityiltä 'oppaittensa' ja säännöstensä noudattamista – silloin päätösten keskiössä eivät lähes varmuudella ole kysymykset ihmisten tasa-arvoisesta kohtelusta eikä ihmisarvosta.
Uskallan ennustaa, että tuomiokapitulien päätökset pysyvät hallinto-oikeuksissa ennallaan … ja hyvä niin. Vain siitä on hyvä jatkaa!
Ainoa mielenkiintoinen asia on mikä mahtaa olla ”liberaalien” seuraava vaatimus. Ehkäpä armomurhat? Uskoisin että tämä on seuraava asia jota he alkavat ajaa. Ruotsissa eräs naispuolinen ev.lut. ”piispa” onkin jo alkanut ajaa niitä.
Työntekijän kannalta on olemassa kiistaton tapa olla saamatta potkuja: ei vihi.
Siksi en maallikkona ymmärrä argumenttia työntekijän oikeusturvasta. Tilanne olisi toinen, jos joutuisi pelkäämään että voi saada potkut sekä vihkimällä että kieltäytymällä vihkimästä.
Jukka Kivimäki ”Toisaalta, kun pappi ei ole virkasuhteessa, ei häntä koske myöskään KL 6:50 § 3 mom. vaatimus erottamista edeltävästä varotuksesta.” Totta, ettei KL 6:50 §:n nojalla määrättyä varoitusta edellytetä, koska koko säännöstä ei sovelleta siihen tilanteeseen, jolloin operoidaan KL 5:3 §:lla, mutta muutoin on tietysti täysin selvää, että rikkomuksen täytyy olla todella perustavanlaatuinen Suomen ev.-lut. kirkon pappisviran velvoitteita koskeva (niin kuin Soramiehen tapauksessa), jotta suoraan ilman lievempiä toimia pappisvirka eli kelpoisuus toimia missään Suomen ev.-lut. kirkon papin tehtävissä voitaisiin ottaa pois.
Voipio: ”Kyllä voi.”
Kiitos tiedosta. Ei taida oikeustajulla olla mitään tekemistä noiden ääripäiden tuomioiden kanssa.
KIrkkohallituksen teettämässä oikeudellisen selvityksen yhteenvedossa todetaan: ”Vastoin pappisvirkansa velvollisuuksia vihkimisen toimittaneen papin menettelyä voidaan tarkastella kirkkolain virkamiesoikeudellisten säännösten näkökulmasta. Lähinnä kyseeseen tulee kirkkolain 5 luvun 3 §:n 3 momentin soveltaminen. Määrättävän seuraamuksen tulee olla oikeassa suhteessa teon moitittavuuteen. Papin virkavelvollisuuksien vastaisen teon moitittavuuden ja siitä seuraavan seuraamuksen arviointi kuuluu tuomiokapitulille. ”
Seikka että eri tuomiokapitulit voivat arvioida asiaa eri tavoin huomioitiin jo tuolloin. Käsittääkseni pohdinnassa oli myös tuomiokapituleille annettava yhtenäinen ohje. Sellaista ei kuintenkaan päätetty antaa. Muistanko väärin, että sinä Risto olisit ollut tuollon sitä mieltä, ettei sellaista ohjetta pidä antaa.
Toisaalta, vaikka yhtenäinen ohje olisi annettu, olisi silti mahdollista että jokin hallinto-oikeus olisi ratkaisun kanssa eri mieltä.
Selkeämpää tietysti olisi ollut, jos aloite kirkon avipliittokäsityksen laajentamisesta olisi tullut jo kevään 2016 kirkolliskokouksen. Tällöin se oltaisiin voitu käsitelllä ennen lakimuutoksen voimaantuloa. Näin asiassa olisi nyt yksi hämmennyksen aihe vähemmän.
Ilmoita asiaton kommentti