Tapahtukoon Sinun tahtosi

"Tapahtukoon Sinun tahtosi" tyynnyttää monet mielenkuohut.

Ei se tietenkään aina toimi, ihmisiä kun tässä ollaan, eikä mikään pyhimys tarvitse olla.

Eräs raskaimmista ihmistyypeistä on elämän realiteeteista irtaantunut tyhjä tynnyri, joka kulkee kultainen kehä päänsä ympärillä kertomassa miten ikinä ei saisi ottaa pattiin. Kaikki on yhdentekevää, bla bla. Erityisesti tätä esiintyy uushenkisissä piireissä empiirisen mututuntumani perusteella.

Yleensä ei ole kunnolla tärähtänyt kohdalle. Pysy erossa. Kyllä siperia opettaa, sinun ei tarvitse.

Olen ottanut tähän päinvastaisen kannan.

Pattiin pitää ottaa, että muistaa kuinka mukavaa onkaan, kun ei ota pattiin. Kyllä sekin aika vielä koittaa, kun ei ota pattiin, don't worry.

Sopii meille hyvinvointivaltiossa eläville, joille jo joku kommentti Facebookissa saattaa laittaa otsasuonen sykkimään. Pieneksi ovat huolemme käyneet, mutta kukaan ei huolilta säästy.

Eräs toinen ihmistyyppi on sitten sellainen, jonka mielestä Jumalaa ei saisi ottaa edes puheeksi, jos haluaisi toista auttaa. Eikä etenkään jos on jostain vakavasta kyse.

"Tapahtukoon Sinun tahtosi" on voimakas lause ja tarkoitettu ensisijaisesti kannustukseksi, sekä voimaksi. Muistuttamaan Jumalasta ja armosta. Niin itselle, kuin muillekin.

Se ei suinkaan tarkoita sitä, että kun Afrikassa tänäänkin monet näkevät nälkää, siihen auttaisi pelkästään ja kokonaisvaltaisesti "Tapahtukoon Sinun tahtosi".

Se olisi jeesustelua. Kuten yllä kuvasin.

Se ei suinkaan tarkoita, että konkreettisia toimia ei tulisi tehdä.

Kirkko ja kristilliset kirkot tietysti tekevät myös valtavasti konkreettisia toimia humanitäärisenä työnä.

Kriitikko voisi myös kysyä, että onko Jumalan tahto se, että ihmiset näkevät nälkää?

Ei. Jumalan tahto on se, että jokaisella ihmisellä tällä maapallolla olisi oikeus rauhan tunteeseen, toivoon ja rakkauteen. Sinullakin.

Jumala on rauha, toivo ja rakkaus.

Riippumatta siitä missä elät, kuka olet ja mitä olet tehnyt.

Haluaisivatko kriitikot senkin heiltä viedä?

Kolmannessa maailmassa Jumala otetaan ilomielin vastaan tästäkin syystä. Se puhuttelee, kun elämä on karikkoista. Se tuo rauhan sydämeen, kun sitä ei ole muutoin saatavilla. Se on perustavanlaatuinen ihmisoikeus.

Eikä sitä kukaan toisaalta voisikaan viedä, vaikka yrittävät kovasti. Se on niin lujaa, että se kestää Rio De Janeirossa ja Keniassakin. Se on paljon se.

Niinkin yksinkertainen toteamus kuin "Tapahtukoon Sinun tahtosi" voi olla itse asiassa ainoa toivon kipinä, joka auttaa jaksamaan henkisesti, kun mikään muu ei auta. Siinä on sen rajat rikkova voima.

Siispä totean: Tapahtukoon Sinun tahtosi.

Ja totta se on. Usko pois.

 

 

Kirjoittaja

Perttu Remes

Yrittäjä. Puolisavolainen. Puolipohjalainen. Uskon matkalla. remesperttu@gmail.com