Elämme paaston aikaa. Jumala kutsuu meitä katumukseen, mutta haluammeko me kuulla tämän kutsun?
Juuri paaston aikana Malmin seurakunta ehdottaa, että seurakunnat osallistuisivat Koko Suomi tanssii -kampanjaan 100-vuotisen Suomen kunniaksi. Itse Malmin seurakunta näyttää esimerkkiä tanssien pastoriensa johdolla alttarin äärellä Chisun kappaleen, jossa mm. sanotaan:
”Kaikki oikein on nyt
Olet selviytynyt
Muistatko silloin?
Sua itketti illoin
Tartutaan kii
Painetaan sydämiin
Tämä hetki
Tämä onni.”
http://www.helsinginseurakunnat.fi/seurakunnat/malmi/uutiset/2017/03/AfIRgNmDT.html
Tämän vuoden paastonaika alkoi siten, että Suomen eduskunta hyväksyi avioliitolain muuttamisen. Nyt avioliittolakimme rinnastaa samaa sukupuolta olevien suhteet miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Tämän (ennen valtaenemmistöltään kristitty) kansamme päätti, vaikka Raamattu selvästi sanoo, etteivät miesten kanssa makaavat miehet peri Jumalan valtakuntaa (1Kor.6:9). Näin ollen tämän vuoden paastonaika alkoi Raamatun sanaan sitoutuneiden kristittyjen näkökulmasta todella huolestuttavissa merkeissä.
Kristittynä voi kysyä jo aivan yleisellä tasolla, miten seurakuntien tanssikampanja sopii kristilliseen paastonaikaan? Nyt akuutti kristillisen avioliittokäsityksen kriisi suorastaan alleviivaa tämän kysymyksen!
Jumalan sanaan sitoutuva kristitty voi tuskin tanssia tämän vuoden paaston aikana Chisun laulun tahdissa sanoen: ”Kaikki oikein on nyt…”
Profeetta Jesaja varoittaa siitä, että sivuutamme aidon paaston silloin, kun siihen on todella aihetta:
”Ja sinä päivänä Herra, Herra Sebaot, kutsui itkuun ja valitukseen, pään paljaaksi ajamaan ja säkkiin vyöttäytymään. Mutta katso: on ilo ja riemu, raavaitten tappaminen ja lammasten teurastus, lihan syönti ja viinin juonti! ”Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.” Niin kuului minun korviini Herran Sebaotin ilmoitus: ”Totisesti, ei tämä teidän syntinne tule sovitetuksi, ei kuolemaanne saakka, sanoo Herra, Herra Sebaot.”” (Jes. 22:12-14)
Suomen ev.lut. kirkon kirkkokäsikirja antaa meille tuhkakeskiviikon kohdalla kolme paastoon liittyvää esikuvaa. Ensimmäinen on Mooseksen paasto. Toinen on Elian paasto ja kolmas Niiniven kaupungin paasto.
Mooseksen paasto liittyy lain antamiseen. Kun Jumala lähestyy meitä lain kautta, meillä ei ole tanssin, laulun ja syöminkien aika. Silloin on katumuksen ja synnintunnustuksen aika.
Elian paasto liittyy epäjumalanpalveluksesta kääntymisen aikaan. Lähes koko kansa oli luopunut pois ja Jumala kuritti sitä kuivuuden kautta.
Niiniven kaupungin paasto liittyy taas Joonan saarnaan. Edes profeetta Joona ei uskonut, että kyseisen kaupungin katumuksella olisi mitään merkitystä, mutta Jumala katsoi katuvan ja paastoavan kansan puoleen. – Tuolloin koko kaupunki kääntyi suurimmasta pienimpään katumaan syntejään!
Tuolloin ei kutsuttu paaston aikana ”Koko Niinive tanssii -kampanaan”. Se olisi tuskin auttanut!
Kun Jumala kutsuu kansansa katumukseen ja paastoon, se tarkoittaa jopa hääjuhlien peruuttamista (Kts. Jooel 2:12-17).
Vietämme kansakuntana paaston aikana Koko Suomi tanssii -kampanjaa! Onko kansamme nyt menossa tanssien kuolemaan?
Nuoruudessani kyseltiin jopa ahdistuneina, onko tanssi syntiä. Katsoin, mitä 33/38 Raamatussa sanottiin. Ainoa, joka sen mukaan tanssi, oli Salome. Karkelointia sen sijaan oli paljonkin: ”Ja naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti vaskirummun käteensä, ja kaikki naiset seurasivat häntä vaskirumpuja lyöden ja karkeloiden.” Uudessa käännöksessä tämä ja moni muu karkelo on tanssia.
Kolmekymmenluvun Kirkkoraamattu laadittiin juhlavaan tyyliin. Jos jollekin sanalle oli taiteellinen tai rahvaanomainen vaihtoehto, valittiin se taiteellinen. Raamatulle asetettiin muitakin vaatimuksia kuin Sanan kohtaaminen; sen tuli myös ylevöittää henkisesti. Seuraava raamatunsuomennos oli tyylillisesti askel oikeaan suuntaan, muttei sekään vielä tavoita alkuperäistä fiilistä.
”Ja nähdessään kansanjoukot hänen (Jeesus) tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta.
Silloin hän sanoi opetuslapsillensa: ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän.
Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa.”
Matt.9:36-38
Kuinka voisi Suomen kansan muuten olla, kun se on hylätty ja nääntynyt, joka aina etsii itselleen uuden opettajaa? Niinkuin on meidän Kirkkomme, niin on meidän päivämme. Missä ovat paimenet, jotka opettavat seurakuntaa kuten Paavali kehoittaa Timoteusta opettamaan, pitkämielisesti ja kärsivällisesti, eikä niinkuin tämän ajan trendi on, aina uutta ja kivaa hehkuttamassa. Joka kulmassa huudetaan: Tulkaa tänne, täällä meillä on Kristus, tulkaa iloitsemaan ja laulamaan kanssamme, eikä Hän siellä kuitenkaan ole…
”Minä vannotan sinua Jumalan ja Kristuksen Jeesuksen edessä, joka on tuomitseva eläviä ja kuolleita, sekä hänen ilmestymisensä että hänen valtakuntansa kautta:
saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, nuhtele, varoita, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella.
Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia.” 2.Tim.4:1-3
Olivatko asiat paremmin ennen, kun lainsäädäntö oli ”kristillisempi” ja homoseksuaalisuus oli sairaus ja homoseksuaaliset suhteet olivat rikos? Myös ”salavuoteus” oli rikos, silloin kun lainsäädäntömme oli kristillisempi, eli se, että naimattomat henkilöt ( esim seurusteleva pari) harrasti seksiä keskenään. Seksi kuului avioliittoon. Se mikä oli syntiä oli myös rikos. Maallisen lain taustalla oli kristillinen, luterilainen teologia. Varsin pitkään noudatettiin Lutherin kantaa myös siinä, että aviorikoksesta määrättiin maallisessa laissa kuolemanrangaistus.
Matt.6: 16-18.
Aamen.
“Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle” (Matt. 6:16–18).
Elias Tanni. Etsin ilmoittamasi Raamatunpaikan ja laitoin sen tähän näkyville. Hyvä ”kommentti” Raamatusta tähän keskusteluun.
Miika Siirosen tuoreen Elias Simojoki-elämänkerran mukaan Simojoki pietistinä par excellence paheksui syvästi tanssia, kaikenlaista tanssia, paitsi että hyväksyi miesten välisen tanssin. Mitähän blogisti siitä sanoo?
Tuntuu, että herätyskristillisyys on jotenkin fiksoitunut tähän homokysymykseen. Perustan uusimmassakaan numerossa 2/2017 ei muusta puhuta kuin uudesta avioliittolaista.
Itsekin olen ihmetellyt tämän palstan keskusteluita seuranneena, että henkilöt, jotka kovasti korostavat oikeaa oppiaan ja kristillisyyttään, eivät näytä loytävän yhteiskunnastamme mitään muuta parannettavaa kuin toisten ihmisten sukupuolielämän. Että siitä päätellen Suomessa ’Kaikki hyvin on nyt’.
Minulla on tähän ihan yksinkertainen vastaus: tietyt herätyskristilliset tahot tarvitsevat tätä avioliittokysymystä paljon enemmän kuin homot konsanaan koskaan -perustellakseen itselleen ja muille omaa olemassaoloaan.
Ei se nyt ihan noinkaan ole. Minulla ainakin on oikea oppi ja edustan myös ihan oikeaa kristillisyyttä. En kyllä toisaalta jaksa kritisoida yhteiskuntaamme. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut ovat paljon mainettaan paremmat, vaikka katvealueita ja väliinputoajiakin on. Kantatie 88 on kyllä luvattoman huonossa kunnossa. Siitä voisi sepittää psalmin tai pari seuraavaan messuun.
Manu, hei: Katsoitko ollenkaan tuota videota? Minusta liikehdintä oli kaunista, rauhallista, tyylikästä, kurinalaista. Koreografia olisi ollut vieläkin näyttävämpi, jos liikehtijät olisivat kaikki olleet paljain jaloin tyyliin Riisukaa kenkänne, sillä paikka, jossa olette, on pyhä! 😉
Vai oliko esitys sinusta niin pirun huono, että sen esittäjät ansaitsisivat helvetin tulen…?
Tarvitseeko minun vastata kiroilevalle pastorille?
Ei, mutta Hannu Kiurulle voisit vastata. Ei se ole kiroilua, että pappi sanoo ’piru’ ja ’helvetti’ tarkoittaen, mitä sanoo.
Manu: En kiroillut vaan käytin inhottavia sanoja teologisessa merkityksessä, niin kuin sinäkin varmasti rippikoulua pitäessäsi teet… 😉
Tuosta esityksestä tuli mieleen vanha kunnon Sacri Ludi-kirkkodraamaryhmä (suom. Pyhät Leikit), jolla oli samantyyppisiä esityksiä kirkkosaleissa jo 1980-luvulla. Kirkkodraaman lajityyppiin kuuluu mm. liturginen tanssi, gospeltanssi ja ylistystanssi.
Esitys on sopimaton, jos se esitetään väärässä paikassa ja väärään aikaan (vaikka siinä olisi millaisia taiteellisia hienouksia).
”Tarvitseeko minun vastata kiroilevalle pastorille?”
Ylitorniolla odotettiin piispaa tulevaksi. Emännät kuurasivat ja puunasivat lautalattioita. Muuan pappi katseli touhua ja ohjeisti, ettei kannattaisi. Ei piispa lattioihin katsahda, peskää kattohirret.
Pyydän lukijoita huomaamaan, että kirjoitan nyt maallisesta tanssista paastonaikana ja alttarin edessä…
Miksi sitten viittaat Malmin seurakunnan hengelliseen karkelointiin?
?
Eihän siellä mitään Kohtalokasta sambaa tanssittu.
Toistan taas ja taaaskin….onneksi en enää kuulu tohon kirkkoon!
Taidettiin kuitenkin läpi Suomenmaan veisata tuota Koska valaissee kointähtönen virttä….yhteisöstä riippumatta.
Minä arvostan vanhaa körttiläistä nöyryyttä, jossa katumus, nöyryys ja Kristuksen armon ikävöiminen on kokonaisvaltaisesti aistittavissa. Esim. näin:
Koska päättyy matka yöllinen?
On yhä hämärää.
Taivaalle nostan yhtenään
katseeni kaipaavan.
Valoa jos en näekään,
sen tiedän loistavan.
En kuule Chisun sanoissa tätä samaa Kristusta kaipaa ääntä, vaikka sitä tanssahteleekin joukko pastoreita ym. alttarin äärellä…
Kenties tämä Pietarin ääni on kuultavissa Chisun sanoituksesta: ”Ja kun nämä olivat eroamassa hänestä, sanoi Pietari Jeesukselle: ’Mestari, meidän on tässä hyvä olla; tehkäämme kolme majaa, sinulle yksi ja Moosekselle yksi ja Elialle yksi’. Mutta hän ei tiennyt, mitä sanoi.”
Lueskelin tuossa hiljattain Jesajan kirjan lukua 58, jossa puhutaan paljonkin sellaisesta paastosta, joka on Jumalalle mieleen. Manu Ryösön näkemys paastosta on ihan toisenlainen. Taidan uskoa tässä asiassa enemmän Jesajaa kuin Manua.
Kiittäkäämme ja ylistäkäämme Herraa tanssien, laulaen ja karkeloiden, sillä Herra on pyhä ja armollinen. Hänen rakkautensa on ylitsevuotavainen.