Hän oli reformaattori: edisti kansankielisyyttä, korosti Raamatun asemaa ja vastusti anekauppaa. Tämä herätti vastustusta. Hän ei perääntynyt rangaistuksen uhan edessä vaan ilmoitti pysyvänsä Raamatun sanassa. Häntä kunnioitetaan yhä paitsi teologina myös kansallissankarina.
Tuntuuko tutulta? Tällä kertaa kyse ei ole Martti Lutherista vaan Jan Husista, jonka kuolemasta roviolla 6.7.1415 tulee kuluneeksi tasan 600 vuotta.
Suomea on muokannut ennen kaikkea Wittenbergin reformaation perinne, ei hussilaisuus. Siksi Hus on jäänyt hänen jälkeensä tulleen Lutherin varjoon luterilais-melanchtonilais-skytteläis-agricolalaisessa Suomessa. Husilla on kuitenkin tärkeää muistutettavaa omana muistovuotenaan ja reformaation merkkivuoden 2017 alla.
Ensiksi on tärkeää pitää mielessä, että reformaatiota oli jo ennen Lutheria ja hänen jälkeensä. Osa uudistajista on toiminut kirkkonsa sisällä. Näihin kuuluu esimerkiksi Franciscus Assisilainen, jonka vaikutus näkyy esimerkiksi hänen kaimansa paavi Franciscuksen tuoreessa kiertokirjeessä Laudato si’. Hus ja Luther ovat esimerkkejä uudistajista, jotka ovat ajautuneet tai ajettu ulos kirkostaan.
Toiseksi on hyvä havaita, että osa vuosisatojen takaisista repeämistä on jo kyetty korjaamaan. Niin Husin kuin Lutherin monet ajatukset nauttivat arvostusta ekumeenisesti. Vastavuoroisesti Ignatius Loyolan ja Avilan Teresan kaltaiset merkittävät opettajat ovat tärkeitä vaikuttajia myös tämän päivän luterilaisille kristityille.
Prahan kardinaali Miloslav Vlk ryhtyi 1990-luvulla näkyvästi ylittämään kuiluja, jotka Husin ympärille kehittynyt konflikti oli aiheuttanut. Hän nosti esille Husin perinnön katolisessa kontekstissa ja osoitti sille arvostusta. Vlkin sovitteleva työ huipentui vuonna 1999 Roomassa, kun paavi Johannes Paavali II osoitti Husiin keskittyneessä kansainvälisessä konferenssissa syvän pahoittelunsa Husin kuolemasta ja sitä seuranneesta jakautumisesta.
Reformaation historia tuntee aikoja, jolloin monen identiteetti on saanut rakennusaineita vastakkainasettelusta – siitä, että me emme ole niitä. Jan Hus on ollut toisille sankari, toisille konna, toisilla meitä, toisille niitä.
Nyt 600 vuotta Jan Husin kuoleman jälkeen Johannes Paavali II:n sanat näyttävät toisenlaisen tien rakentaa identiteettiä: ”Menneiden vuosisatojen haavat tulee parantaa uuden asenteen ja kokonaan uudistettujen suhteiden kautta.” Kristittyjen identiteetti nousee sovituksesta ja yhteydestä, joka kuroo umpeen vanhat repeämät.
Jan Husin muisto voi osaltaan ohjata 2000-luvun kristittyjä suuntaan, joka toteuttaa kardinaali Vlkin mottoa: Ut Omnes Unum Sint – jotta he kaikki olisivat yhtä.
Tässä toteutuvat Jeesuksen sanat: ”kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman ja tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maailman ääriin asti.” Jokainen Jeesukseen uskova saa uudesti syntyessään Pyhän Hengen voiman ja hänestä tulee Jeesuksen todistaja siellä missä hän elää ja siellä, minne Jumala hänet lähettää ilosanomaa viemään. Torstaina tuota ilosanomaa julistetaan ja kuullaan Narikkatorilla. Kuinka suloiset ovat ilosanoman tuojan jalat, sanotaan Jes. 52:7. Jalat ovat suloiset, koska niihin on laitettu alttiuden kengät evankeliumin eteenpin viemistä varten efesolaiskirje kuuden mukaan ”kenkinä jaloissanne alttius rauhan evenkeliumille”.
Olkoon tilaisuus siunukseksi kaikille kuulijoille ja puhujille!
Kuten jo Salme edellä todisti, tämä on aivan mahtavaa. Meille siivosyntisille on joskus vaikea tajuta, kuinka suuresta muutoksesta on kyse, kun vihan ja katkeruuden sekä hylätyksi ja tuomituksi tulemisen kokemusten jälkeen joku syvällä rikosten maailmassa ollut saa kokea todellisen vapautuksen Jeesuksen rakkaudessa.
Tosin kyllä se kelpaa meille siivosyntisillekin, jotka emme tajua tuosta toisesta maailmasta mitään.. Oma uskokin elpyy, kun saa kuulla tällaisia veljiä ja sisaria. Siunausta heille ja tuohon tilaisuuteen.
Yhdyn toki edellisiin kommentteihin. Tänä estottoman narsismin ja maanisen julkisuushakuisuuden aikana henkilön väkivaltaisen maineen ja rikollisen taustan ei kuitenkaan tulisi olla houkuttimena näihin tilaisuuksiin. Nyt liikutaan jo rajoilla. Eräs ex-criminal, John Lennonin murhaaja Mark David Chapman, otti jo 1980-luvulla julkisesti kantaa tapaan, jolla USA:ssa kuuluisia murhaajia käytetään mm. hyväntekeväisyystapahtumien mannekiineina. Häneltä esim. oli pyydetty esineitä lahjaksi hyväntekeväisyystapahtuman huutokauppaan. Chapman kieltäytyi.
Hyvä ja tavallisesta poikkeava näkökulma Kari Peitsamolta; kommentti yllä laittoi itsenikin ajattelemaan että näissä tällaisissa tapahtumissa on tosiaan se toinenkin puolensa. Ensireaktiohan on usein ihastus että wau… siinä on kovan sortin kriminaali tullut uskoon.
Kari Peitsamon pointti on tärkeä. Itse näen jujun siinä, että suurin julkkis on Kristus, jolla on valta antaa syntejä anteeksi. Suuriakin syntejä. Terveet eivät edelleenkään tarvitse parantajaa..
Tapani Vaara :” siinä on kovan sortin kriminaali tullut uskoon”
Niin kai asia sitten on. Joku ”uudestisyntynyt” kertoi joskus, että erilaisiin addiktioihin yms. vajonneista tulee ”uskoholisteja”, kun he tulevat uskoon. Valitettavasti ainakin monen uskoontulleen ”rauhanjulistajan” totuus on kuitenkin näyttänyt enemmänkin tältä: ” I can picture in my mind a world without war, a world without hate. And I can picture us attacking that world, because they’d never expect it. “ (Deep Thoughts)
Kuten Vasemmiston suosima Li Anderson joskus Hbl:ssä sanoi: ”Viha on hyvä poliittinen työkalu”– ja tätä vihaa vasemmisto on kaikkine mustamaalauksineeen ja ”kiakkojoukkueineenkin” todellakin toteuttanut.
Minun mielestäni on oikein, että evankeliumi tuodaan ”kujille ja aitovierille” tässä tapauksessa kaduille ja toreille ihmisten arkielämän keskelle. Nykyisin puhutaan paljon vertaistuesta ja siitä, että ihmiset voivat saada apua samaistumalla jonkin toisen ihmisen kokemuksiin ja tullen näin ymmärretyksi ja samalta tasolta kohdatuksi.
Olin aikoinaan mukana muutamia kertoja kun Konnakuoro lauloi ja Ritu Ylipahkala puhui ”kadun kansalle”. Vastaanotto oli hyvää ehkä juuri siksi, että ilosanoman tuojat olivat itsekin ryvettyneet elämänsä varrella, mutta sitten kohdanneet elävän Jeesuksen, joka toi pelastuksen ja vapautuksen syntielämästä. Se herättää toivoa, että jospa minäkin vielä voin tulla Jeesuksen luokse ja aloittaa uuden elämän.
Tässä uutinen tilaisuudesta
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/4773/pohjoismaissa_ihmetellaan_raamattu_kadessa_kulkevia_suomalaisvankeja
Hussin aikana oli melkoinen böömiläinen oman arvon tunnon nousu.
Tuosta seurasi, että monet saksalaiset joutuivat lähtemään sieltä, koska kansa ei pitänyt heidän läsnäolostaan.
Hussin kohtalo liittyi merkittävästi myös tuolloiseen poliittiseen tilanteeseen.