Uutisten puolella 30.8 Olli Seppälä kritisoi syntikäsitettä. Tuo Essee ei ole jättänyt minua rauhaan. Tuo sisäinen kutina pakottaa blogistiksi taas kerran.
Olli Seppälä oli Jumalanpalveluksen alussa kuunnellut papin lukevan synnintunnustusta 701
Syvyydestä minä huudan sinua, Herra.
Herra, kuule minun ääneni.
Tarkatkoot sinun korvasi rukoustani.
Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit,
Herra, kuka silloin kestää?
Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi,
että me eläisimme sinun pelossasi.
Sen tähden, Jumala,
ole minulle armollinen hyvyydessäsi.
Pese minut puhtaaksi rikoksestani
ja anna lankeemukseni anteeksi.
Sinua vastaan olen rikkonut,
olen tehnyt vastoin sinun tahtoasi.
Käännä katseesi pois synneistäni
ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni.
Jumala, luo minuun puhdas sydän
ja uudista minut, anna vahva henki.
Olli Seppälä kertoo miten oli sen kokenut ja jatkaa: ” Hätkähdin litaniaa. Kaikki on minulle toki tuttua, mutta yritin asettua satunnaisen kirkkovieraan asemaan. Miltä tuo madonluku tuntui? Noinko kristityn pitää mieltää itsensä ja mielenmaisemansa? Onkohan tuollainen ihmiskuva ihan terve? ”
Lisäksi Olli Seppälä lainaa yhdysvaltalaista teologia : ”Kirjassaan Kristinuskon sydän yhdysvaltalainen teologi Marcus J. Borg avaa möhkälemäisen synnin ongelmaa. Hän kirjoittaa, että jos synti nähdään ihmisen suurimmaksi ongelmaksi, siihen tarjotaan tavallisesti ratkaisuksi anteeksiantamusta. Tämä johtaa ongelmiin, sillä synti ei ole möhkäle, vaan se koostuu ikään kuin itsenäisistä osaongelmista tai -syyllisyyksistä, joihin ratkaisu ei ole yleinen mielikuvapuhe anteeksiantamuksesta. ”
Teologian opinnoissani opin sen perustotuuden, että mitä korkeammalta taholta jotain esitetään, niin sitä kriittisemmin siihen on suhtauduttava. Siksi uskalla nähdä tuossa syntikäsiteessä hyvin yleisen väärän käsityksen, josta saa aikaan isoja ongelmia koko kristikunnalle.
Ensinnäkin synnintunnustuksen tavoite ei ole vain itsetutkistelu, eikä ainakaan oman syntisyyden kokemisessa rypeminen, vaan ainoastaan Jumalan ylistys ja Jeesuksen sovitustyön varaan kokonaan ripustautuminen. Kristitylle asia tulisi olla selvääkin selvempi. Synti, kun on yhtenä möhkäleenä jo kokonaan maksettu Jeesuksen verellä. Satunnainen kirkkovieras ei tietenkään osaa asiaa näin mieltää, vaan automaattisesti hän kääntää hengelliset silmänsä pelkästään omaan itseensä. Epäilen , että näin käy myös monelle vakituiselle kirkkovieraalle. Sillä opetusta synnin todellisesta olemuksesta kuulee todella harvoin.
Sen tähden tuo synnin olemus käsitetään juuri niin kuin tuo mainittu teologi Marcus J. Borg synnin olemuksen on käsittänyt. Onhan se varsin luonnollinen ajatus synnin olemuksesta, että se olisi vain joitakin vääriä asioita elämässämme. Juuri tämä väärä käsitys synnistä johtaa automaatiisesti väärään käsitykseen myös armosta. Omistetaan armo, vaikka hyväksytään synti, jolloin armo ei saa aikaan mitään.
Samalla se syöksee kristityn oman yrityksen ja loputtoman ponnistuksen tielle voittamaan itsessään asuva synti. Tämä taistelu johtaa siihen, että tajutaan lopulta taistelun mahdottomuus. Tällöin laimennetaan vaatimustasoa ja ryhdytään sen mukaisiin toimenpiteisiin. Pidetään syntinä vain joinakin tiettyinä asioina, eikä möhkälemäisenä synnin olemuksena. Armoa tarvitaan silloin vain niihin synteihin, joita itse ei kyetä voittamaan.
Se taas johtaa siihen että möhkälemäisen synnin olemus lopulta hyväksytään ja annetaan sen toimia vapaasti, koska luotetaan armoon. Tuloksena on fariseuksia, jotka ovat onnistuneet karistamaan itsestään pois näkyvät synnit, tai sitten niihin jotka hylkäävät koko uskon mahdottomana suorituksena.
Synnin olemukseen, perustavaa laatua oleva väärä käsitys johtaa monia kristittyjä vaivaamaan voimattomuuteen. Pyydetäänhän tutussa virressäkin, että Herra tekisi meistä todellisia kristittyjä. Joten aneemisuus kristittyjen keskuudessa on hyvin yleinen sairaus.
Synnintunnustus 701 kertoo juuri päinvastaisesta, kuin se mitä yhdysvaltalainen teologi meille väittää. Synti meissä on juuri se möhkälemäinen möykky, jota me emme kykene muuttamaan miksikään. Sen sijaan Jeesus on omalla pyhällä verellään sen kaiken sovittanut ja Jumala on tähän Jeesuksen työhön ristillä täysin tyytyväinen. Nyt vain uskomalla tämän asian totuutena voimme vapautua kokonaan tuosta möhkälemäisestä syyllisyydestä.
Tästä näkökulmasta tuo 701 on todellisuudessa Vapahtajamme työn ylistys ja se tavoite on kiinnittää mielemme tähän uskomme kestävään perustukseen. Ilman uskoa siihen, että Jeesus on maksanut koko velan meidän puolestamme, emme kykene lukemaan synnintunnustusta iloa tuntien.
Sen sijaan, kun uskomme Jeesukseen ja hänen sovitustyöhönsä kokonaisvaltaisesti, niin että se sisältää kaiken senkin, mitä emme edes synniksi itse tunnista, niin uskomme on valtaisa ilon ja voiman lähde.
Möhkälemäisestä pohjattomasta syntisyydestämme on suoritettu täydellinen sovitus, eikä möhkäle enää aiheuta meille painolastia, vaan sovitus tästä vapauttaa meidät todelliseen iloon Kristittyinä.
Jeesus. Syntiä ei sellaisenaan ole. Jos katsot että olen taas valehtelemassa, niin Mari Magdaleenan evankeliumi on valehtelua.
Niinhän se onkin, jos ja kun ei tunnusta todellisuutta.
Syntiä ei sellaisenaan ole olemassa, mutta ihmiset saavat sitä aikaan, tekemällä tekoja, jotka ovat petoksen kaltaisia.
Tämä oli siellä Marian evankeliumissa, jos oikein muistan.
Tarja.
Hynin muistat. Pietari sanoi hänelle. ” Kun nyt olet selittänyt meille kaikki asiat, kerro meille mikä on maailman synti ” ? Vaoahtaja sanoi, ” Syntiä sellaisenaan ei ole, mutta sinä teet syntiä jos teet jotakin, mikä on haureutta, jota kutsutaan synniksi. Tästä syystä Jumala tuli teidän joukkoonne, kaiken luonnollisen ytimeen palauttaakseen sen juurilleen ” .
Haureus on ymmärrettävä lähimmäisen rakkauden merkityklsen ymmärräättömyydeksi.
Ilmeisesti kyseisen ”evankeliumin” kirjoittaja on elänyt jossain sellaisessa, josta hän ei halunnut kuulla sanaa synti.
Marian evankeliumissakin lienee kuitenkin totuuden hippusia, vaikka se ei olekaan alkuperäisten joukkoon tunnustettu. Emme me tiedä, mitä kaikkea Jeesus on sanonut kun ei Raamatun evankeliumeissakaan läheskään kaikkea ole kerrottu.
Synti ei ole teko vaan tila. On synti olla erossa Jumalasta, kapinoida Hänen, ensin hyviä ehdotuksiaan, vastaan. Eli tämä möhkäle-kuvaannollisuus kertoo asian mahdottomuuden tai paremminkin mahdollisuuden päästä tästä statuksesta pois, päästä synnin vallan alta pois.
Tuo ’hyvä ehdotus’, on Isän veto Jeesuksen pelastettavaksi. Tämä on myös nk. ”herätyksen tila”, jossa tilassa Jumala puhuu, kutsuu yhteyteensä, tavalla ja toisella.
Usein vedotaan järkeen, mutta silloin unohdetaan se että sekin on luonnostaan kapinassa Jumalaa vastaan. Sillä synti ei turmellut vain tahtoamme, vaan myös järjen.
Hyvään aiheeseen tartuit, Pekka. Kaikki olemme syntisiä, mutta missä mielessä ja koska tuosta möhkäleestä pitäisi puhua? Jeesukselta voi oppia paljon tässäkin asiassa.
Vapahtajamme tuli omaisuuskansan pariin, joka uskonnollisen johdon talutusnuorassa oli joutunut kovin syntiselle tielle: Kaikkivaltiaan tahdosta oli osuttu harhaan ja päädytty pitkiin syntiluetteloihin minttuineen ja tilleineen.
Jeesus ei ensi töikseen tavalliselle kansalle replikoinut mitään syntiluetteloa vaan asenne oli tämä: ”näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lammaslauma paimenta vailla.”(Mark6:35) Sääli purkautui usein niin, että ”hän alkoi opettaa ja puhui heille pitkään”. Lähestymistapa oli tyystin erilainen kuin tuon ajan uskonnollisilla opettajilla, minkä ihmiset panivat merkille. Vuorisaarnan tekemästä vaikutuksesta kerrotaan, että ”Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat.”
Jeesus otti sitaatit oman aikansa Raamatusta eikä kaihtanut kutsua syntiä synniksi, jos tilanne sitä vaati. Vuorisaarnassakin tuo opetus on mukana, vaikka siinä on lampaiden lähestymisestä kertova perusajatus. Fariseukset kuulivat tekemisistään suorasukaista puhetta: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.”(Joh9:41)
En tietenkään ota kantaa siihen, millaisia synnintunnustuksia kirkossa on sopiva lukea, ja tuo Olli Seppälän esille nostama tekstihän oli Raamatun lehdiltä poimittua asiaa. Mutta opettaako se kuulijalle tuossa asiayhteydessä oikeastaan mitään muuta kuin että syntisiä tässä ollaan, voi minua parkaa? Onko lähestymiskulma sama kuin Jeesuksella?
Sinä totesit Pekka, että ”synnintunnustuksen tavoite ei ole vain itsetutkistelu, eikä ainakaan oman syntisyyden kokemisessa rypeminen, vaan ainoastaan Jumalan ylistys ja Jeesuksen sovitustyön varaan kokonaan ripustautuminen.” Aika hyvin sanottu, kenties vaikeammin toteutettavissa. Ja sitten vähän synkistellen sanot, että ”opetusta synnin todellisesta olemuksesta kuulee todella harvoin”. Ei mikään ihme, koska nykyaikaisten trendien toteaminen synniksi voi viedä Suomessakin poliisiviranomaisten kuulusteltavaksi.
Toteutuksen vaikeus on meissä itsessämme. Tarjouksen vastaanottamisessa ei ole mitään muuta estettä. Asian tekee hankalaksi vain omaan minään katsominen ja sieltä avun hakeminen. Jos sen sijaan suostuu synnintunnustuksen 701 kuvaukseen ja toteaa olevansa syntinen ja tuleensa synnin alaiseksi jopa jo hedelmöittymisen hetkellä. Niin ei jää mitään millä itseään ja syntisyyttään puolustelisi. Voi todeta vain olevansa täydellisesti kadotettu syntinen. Sen vastapainona Vapahtajamme on täydellisesti sovittanut koko syntisyytemme, niin mikä on ongelma? Ongelma on vain siinä ettemme halua uskoa tätä yksinkertaista asiaa.
Haluaisimme kovasti tuntea sydämessämme tämän tärkeän asian, mutta siellä tunnemme vain syntiä. Jumala sen sijaan näkee meidät puhtaina ja pyhinä, sekä rakkaina lapsinaan. Pelkästään sen tähden, että uskomme Jeesukseen. Usko ei katsele sitä mikä näkyy ja tuntuu, vaan Jumalan lupauksiin.
Rauli Toivonen, on synti olla jehovan todistaja harhaoppisen lahkon. Miksi et luovu tästä synnistä vaan julkisesti edistää harhaa.
1. ”Synti” on ihmisyyttä. Jumala loi syntisen ihmisen. Jos ihminen olisi synnitön, hän kilpailisi Jumalan kanssa samoilla ”markkinoilla”. Vain synti yhdistää ihmisen Jumalaan.
Tai :
2. Rakkaudettomuus on ainoa ”synti”. Mutta mistä ihminen saa rakkautta, jos sitä ei itsessä ole ?
Kuuntelin juuri tuupista ”vihapuhetta Jumalan nimissä” – lauluja. Jos uskovat kykenevät vihapuheeseen, niin … ei ole toivoa.
2. Rakkaudettomuus on ainoa “synti”. Mutta mistä ihminen saa rakkautta, jos sitä ei itsessä ole ? Tuossa on erittän merktyksellinen lause ja kysymys, jonka Charlotta esittää.
”Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi” 1.Joh.4:10
Monesti sanotaan; ettei voi rakastaa, jollei ole saanut rakkautta… Ja kuinka totta tuo onkin!
Jeesuksen seuraaminen tarvitsee uskoa ainakin jonkin verran. Luciferin seuraaminen vain ripauksen epäuskoa! Usko meidän tulee saada Jumalalta siis Jumalan pojan usko. Epäusko on meissä valmiina siksi se on niin paljon tutumpaa.
Charlotta tuossa sanoi, että synti on ihmisyyttä.
Sama tuli mieleeni niin päin, että onko ihmisyys syntisyyttä? Vai olemmeko ymmärtäneet jotain väärin? Ei niin, että jotenkin voisimme ansaita Jumalan armon, mutta onko Jumala siis tuominnut koko ihmiskunnan synnin alle, josta vain Jeesuksen ansaitsema armo ja siihen uskominen voi vapauttaa? Ihmisten on vaikea uskoa, että rakastava Jumala voisi jotenkin tuhota koko ihmiskunnan Jeesukseen uskovia lukuunottamatta.
Ihmisen on vaikea uskoa: toteaa Kari Roos. Usko ei ole jotain johon kykenemme omin ponnistuksin. Usko on jotain, joka lahjoitetaan sille, joka haluaa sen ottaa vastaan. Se on liian yksinkertaista meidän järkemme käsittää. Usko on sitä, että luemme ja samalla ikään kuin kuulemme sen mitä Jumala sanassaan sanoo ja pidämme siitä tiukasti kiinni. Näytti muuten tai koemme itsessämme aivan päinvastaista..
Varmaan näin on, Pekka, mutta miten se liittyy siihen, mitä kirjpitin?
Pitäiskö?
Joskus vain käy näin, että käsitämme toisen tekstin omalla tavallamme ja se herättää uusia ajatuksia. Joka onkin tämän keskustelupalstan suuri rikkaus.