Oikeusasiamies on pohtinut asiaa ja selvitetään poistuuko joku Suvivirren ajaksi juhlasta ja pitääkö joulukirkkoon mennä jokaisen oppilaan. Toiset naureskelevat kanteluita tekeville, toiset ymmärtävät. Jotkut ymmärtävät miksi Jehovan todistaja saa jäädä pois koululaisjumalanpalveluksesta, mutta eivät suo samaa ymmärrystä uskonnottomille. Joku muistaa, ettei Suomessa ole muuria valtion ja uskonnon välillä, eli koulujen hartaudet ovat edelleen sallittuja.
Tässä kaikessa unohtuu yksinkertainen asia: koulun ei tarvitse järjestää uskonnollisia menoja.
Koululaisjumalanpalveluksen voi yksinkertaisesti jättää pitämättä. Sen sijaan voi vaikkapa opettaa matematiikkaa. Ja jos haluaa, voi vaikka syksymmällä matematiikan tunneista nipistää osan koulun syysjuhlaan. Jos Suvivirsi on se olennainen juttu, voi sen tilalle ottaa suvilaulun, ja joululaulujahan on vaikka miten paljon ilman uskonnollisia viittauksia.
Se, mitä laki vaatii, on yksinkertaisesti oppilaan uskontokunnan mukainen opetus, jos samaa uskontoa tunnustavia on kunnan alueella kolme. Vastaavasti pakollista on tavallinen historian opetus, ei keskiaikaan sijoittuvan roolileikin järjestäminen. Ja koska kristinuskon sisältöön uskovia on selvä vähemmistö jo suomalaisista yhteensä saati nuoremmista ikäluokista, on jumalanpalvelus todella enemmistölle roolileikkiin verrattava.
”Kuinka moni tietää, miten kristinuskoa on levitetty”? Toivottavasti mahdollisimman moni, siksihän me koulussa mm.uskontoa opetamme.
Ajattelen uskonnollisen tarpeen olevan siksi synnynnäinen, että sen valinta lapsen puolesta on samanarvoinen kuin syntymän myötä tulevat kotipaikkakunnat, sosiaaliluokat tai (muut) lapsen elämään vaikuttavat ominaisuudet. Minua kysymättä minusta tehtiin tamperelainen, ja vaikka monta kertaa olen sieltä pois muuttanut (enkä siellä nytkään asu) on se silti asia, joka ei minusta lähde, jonka vanhempani valitsivat puolestani ja josta olen ylpeä.
Synnynnäinen siitäkin huolimatta, että joillain se johtaa siitä pois kääntymiseen. Siinä kohtaa juuri uskon ihmisen älykkyyteen löytää elämänsä vaiheissa itselle sopiva elämänkatsomus, kotipaikka jne. , vaikka ne elämän alkuvaiheissa olisivatkin vanhempien määräämät. Tämä ei kuitenkaan onnistu ihmisen lapselta ilman koulutusta ja opetusta. Yksi pieni osa sitä kouluttamista on vaikkapa se Suvivirren laulaminen.
Lisäys vielä: arvovapaata kasvatusta ei ole olemassakaan. On siis vain päätettävä, millä arvoilla lapsia kasvatetaan. Ja koska n.70% kuuluu luterilaiseen kirkkoon, on tämä katsottava arvovalinnaksi. Kokonaan eri asia on sitten se, uskovatko he kristinuskon dogmien sisältöön siitä, onko Jeesus Jumalan poika tai oliko Maria neitsyt tms. Kuulemani mukaan kristinuskon arvomaailma, tai sen ideaaliversio (Kultainen sääntö ja rakkauden 3-käsky) ovat monelle syy kuulua kirkkoon ja toivoa – tai ainakin suhtautua neutraalisti- koulussa annettavaan oman uskonnon opetukseen.
Elias ” ”Kuinka moni tietää, miten kristinuskoa on levitetty”? Toivottavasti mahdollisimman moni, siksihän me koulussa mm.uskontoa opetamme.”
Ensin Risto pohtii, että olisiko tehokkaampaa siirtää uskonnon opetus uskonnollisille yhteisölle pois koulusta ja seuraavaksi hän kysyy, ”kuinka moni tietää, miten kristinuskoa on levitetty? Minä taas pohdin, että olisiko tuon Riston kysymä opetus tapahtunut, jos se olisi siirretty tai jäänyt uskonnollisille yhteisöille? Tämän lisäksi pohdin sitä, että tietääkö Risto mitään uskonnon opetuksesta?
Voisin vaihtaa tuohon Risto nimen tilalle minkä nimen tahansa. Nostan vaan tämän ajatuksen jonkinasteisen ristiriidan esiin.
Niin, mitähän ne kristilliset yhteisöt omasta leviämisestään opettaisivat?
Lisään vielä, että kun kansakoulu perustettiin, niin ei ollut mitään yksimielisyyttä siitä, että mitä opetetaan. Eli silloinkin muistelen uskonnon opetuksen olleen kuuma peruna.
Eija, kyllä Cygnaeus sanoi ”ettei ole epäilystäkään siitä, etteikö uskonto olisi tärkein kansakoulun aineista” .
Mutta totta on, että aiheesta käytiin kiivasta keskustelua. Samoin kuin siitä, olisiko erillisiä erityisluokkia perustettava (Emme me siis sitä kinaa ole keskenämme keksineet)
Suosikkitarinani Cygnaeuksesta on muuten se, kun häntä moitittiin oman uskonvakaumuksen ja ratkaisunteon puutteesta, ts.leipäpappeudesta. U.C. vastasi: ”En koskaan voinut käsittää, mitä yksikään ei voi ymmärtää”.
(Elias)
Tuo on olettamus, jolla oikeutetaan päätös liittää vajaavaltaiset uskonnolliseen yhteisöön. Tietenkin se on kirkolle mieluinen, koska kyse on verorahoista ja siitä maallisesta hyvästä Ei ihmisellä mitään synnynnäistä tarvetta esim. kristinuskoon ole. Kyllä uskonnollisuus on opetettua ja opittua toimintaa.
Mutta väitä toki vastaan! Onko esim. osoitettu, että Suomeen syntyvillä on geeneissään Jumalan kutsu ja iranilaislapsilla Allahin?
Minusta on aika löysä rinnastus, jos pidät syntymäpaikkaa ja Jumalan olemassaoloa samankaltaisina asioina. Olen minä Tampereella paljon käynyt ja voisin sinne muuttaakin, se on kiva kaupunki. Mutta jos sen olemassaolosta ei olisi muuta tietoa kuin ikivanhat kaukaisten maiden paimentolaisheimojen tarinat, en heti tilaisi muuttoautoa.
Muoks: poistettu alusta turha, nenäkäs kommentti:)
(Eija Moilanen)
Vastaukseni ekaan kysymykseen: ketä kiinnostaa? Veikkaisin että alle 20 prosenttia väestöstä
Toinen kysymys: Olen osallistunut koulun uskonnonopetukseen ja käynyt rippikoulun. Lähipiirissäni on runsaasti opetusalan eri tehtävissä työskenteleviä ihmisiä, joiden kanssa olen paljonkin keskustellut uskonnonopetuksesta. Arvioisin, että olen keskivertokansalaista paremmin selvillä siitä.
(Elias)
Ei tietenkään. Tuo toteamus ei kuitenkaan todista mitään eri uskomusten arvojen paremmuudesta. Uskonnolliset yhteisöt voivat antaa vaikka ”kristillisten arvojen” mukaista kasvatusta, kouluissa riittää kun opetetaan hyviä arvoja ilman yliluonnollisia selityksiä.
(Elias)
Muunneltua totuutta? Jos asiat kerrottaisiin niin kuin ne ovat, voisi uhata jäsenkato;)
En väittänytkään, että ihmisellä olisi synnynnäistä taipumusta kristinuskoon, vaan uskontoon yleensä. Myös se, että aktiivisesti toimii tätä ilmiötä vastaan (toimii vaikka vapaa-ajattelijoissa), kertoo siitä, että uskonnollisuuden kanssa ihminen on pääsemättömissä.
Olen hyvin tietoinen siitä, että olen luterilainen (ja tamperelainen) olosuhteiden takia. Ei se silti kiellä uskomasta/ajattelemasta, että siinä on ollut johdatustakin mukana…
Mutta oikeasti, totta kai uskonto on kulttuurin tuote. Ja ihminen omaksuu sen siinä missä muunkin kulttuurin. Enkä aio käydä väittelyyn siitä, onko kristinusko ainoa pelastava tai oikea uskonto – minulle se on. Onko siihen syynä Jumalan johdatus vai yhteisön paine (tähän ei kyllä kohdallani kukaan perhe/kasvuolojani tunteva usko), en tiedä ja kysymys on mielestäni triviaali. Jos mennään yksilöön ja Jumala-suhteeseen, kyseessä on tunneside eikä järjen asia. Uskonnon maailmassa on kuitenkin paljon myös järjen asiaa, jota on syytä tutkia ja opettaa. Myös siksi, että tuo emootioiden ja sosiaalisten ulottuvuuksien osuus saisi kasvuaineksia.