Suon yli, että heilahtaa?

Ihmisessä on evoluution myötä saalistajaa sekä tutkimusretkeilijää. Saalistaja rajaa havaintokenttää ja keskittyy yhteen asiaan. Tutkimusretkeilijä katsoo asioita laajasti sekä yhdistelee syy- ja seurauskulkuja. Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen totesi kutakuinkin näin 1.7. YLE 1:n ohjelmassa, jossa kirkkoherra Heikki Arikka ja työelämäprofessori Jarno Limnell haastattelivat häntä.

Edellinen havainto voi auttaa ymmärtämään julkista keskustelua, jossa jotkut katsovat samoja asioita yhteen pisteeseen tähdäten, ikään kuin saalistajan näkökulmasta ja toiset taas hahmottavat asioiden välillä olevia syy-yhteyksiä tutkimusretkeilijän analyyttisin silmin. Toinen tapa hahmottaa keskustelua on todeta, että käynnissä on samanaikaisesti kaksi poliittista keskustelua, joista uudempi koskee identiteettiä ja perinteisempi yhteisiä resursseja sekä niiden jakamista ja riittävyyttä.

Covid19 -pandemia on muuttanut perusteellisesti maailmaa ja yhteistä toimintaympäristöä, mitä tulee esimerkiksi Euroopan talouteen, velkaantumiseen, työllisyyteen, valtion tuloihin tai hyvinvointipalveluiden rahoituspohjaan. Suomen valtio saattaa ottaa tänä vuonna uutta velkaa 40 mrd euroa selviytyäkseen pandemian aiheuttamasta taloudellisesta iskusta. Velanottovara on sen jälkeen paljolti käytetty. Jatkossa on saatava syntymään säästöjä leikkaamalla menoja tai lisää tuloja työllisyyttä parantamalla.
_ _ _
”Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa” (Perustuslaki 1§). Tämä on ollut tähän saakka mahdollista esimerkiksi terveydenhoidon ja sosiaalipalveluiden kautta, kun talouden perusta on turvattu. Tämä taas on perustunut riittävään syntyvyyteen, hyvään koulutukseen, työllistymiseen ja yritysten työllistämismahdollisuuksiin sekä vientiteollisuuden kilpailukykyyn.

Perustuslaissa säädetään oikeudesta sosiaaliturvaan: ”Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon” (19§). Lähtökohtana on kuitenkin, että mahdollisimman moni voisi työllistyä.

Vuoden 1919 Hallitusmuodossa (6§) huolehditaan siitä, että kaikilla olisi mahdollisuus tehdä työtä ja ansaita elantonsa. Tästä säädetään myös nykyisessä perustuslaissa (18.1§), jonka mukaan julkisen vallan on huolehdittava työvoiman suojelusta.

Lama-aikojen seurauksena täystyöllisyyteen tähtäävä suojasäännös sai kuitenkin hallitusmuodon uudistuksissa 1995 ja 2000 tavoitesäännöksen luonteen.

Työllisyysasteen nosto on nykyisen hallituksen päätavoitteita. Korona-pandemian jälkeen tavoite karkaa yhä kauemmas. Edes palkkatuen kaltaisilla toimilla ei päästäne mainittaviin vaikutuksiin. Väestön vanheneminen ja työelämän ulkopuolella olevien määrän kasvu johtavat kestävyysvajeen pahenemiseen: yhä harvemmat työssä käyvät ylläpitävät yhteiskunnan taloudellista perustaa.

Samaan aikaan painitaan kohtaanto-ongelman kanssa. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan (Bolt.Works) ”53% vastaajista kertoi, että mikä tahansa työ ei kelpaisi työttömänäkään, 28% ottaisi vastaan minkä tahansa työn. Noin joka viides ei osannut sanoa.” (YLE-uutiset 30.6.2020).
_ _ _
Ketään osoittelematta tai syyllistämättä voitaneen sanoa, että aika paljon täytyy tapahtua. Muuten hyvinvoinnin rakenteet rapautuvat, eriarvoisuus ja vastakkainasettelut kasvavat, pahimmillaan yhteiskunnan turvallisuus voi järkkyä. Nykyinen matala syntyvyys ja matala työllisyysaste johtavat supistuvaan talouteen. Kun yhteinen kakku pienenee, on siitä mahdollista leikata kullekin entistä kapeampia siivuja, vaikka tarvetta olisi monien kohdalla enempään.

Tämän ääneen sanominen ei edusta armottomuutta tai kovuutta. Päinvastoin. Vielä on mahdollista vaikuttaa tulevaisuuteen. Siihen pyrin kirjoituksillani. Matalaa syntyvyyttä voi perhepoliittisten parannusten ohella nostaa esimerkiksi perhepositiivisella ilmapiirillä ja parisuhteisiin sitoutumisella. Lisäksi tulevaisuuden rakentamisessa tarvitaan panostuksia koulutukseen ja työn vastaanottamiseen.
_ _ _
Koronan jälkeinen todellisuus voi näyttää pelottavalta. Silti on mentävä eteenpäin. ”Ei saa jäädä tuleen makaamaan!” Vänrikki Kariluoto kannustaa joukkuettaan suon yli, mutta makaa itse maassa pelon lamauttamana. Vanha jääkärikapteeni Kaarna näkee tilanteen ja tulee rohkaisemaan: ”Ei tämmöisestä sodasta tule niin mitään. Mennäänpäs mokoman suon yli, että heilahtaa.”

Lainaus on sata vuotta sitten syntyneen Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta. Linnan sukupolvi ylitti monetkin vetelät suot: sodat, sotakorvaukset, jälleenrakentamisen ja hyvinvointipalveluiden luomisen – eläkkeet, kattavan terveydenhoidon, äitiyslomat, päivähoidon, perusopetuksen, ammattioppilaitosten ja korkeakoulujen kentän, molempien vanhempien osallistumisen tasaveroisesti työelämään. Nyt olisi meidän polvemme vuoro mennä rohkeasti suon yli.

  1. Isossa kuvassa Suomea sodan jälkeen rakentaneet sukupolvet ovat pian unholassa ja nykyinen nuorempi sukupolvi taas on nauttinut heidän rakentamansa yhteiskunnan hedelmiä.

    Nyt on tullut tilanne, että nuoret eivät ehken käsitä, miksi heidän maansa on sellainen kuin se on. Aika monet pitävät oikeuksiaan itsestään selvinä (en halua yleistää) mutta saattaa olla, että tulevat sukupolvet joutuvat uudelleen arvioimaan, miksi Suomi oli joskus hyvinvointi maa. Nyt on vielä asiat hyvin, mutta huolestuttaa kun kuuntelee millaisella argumenteilla järjestelmää uusitaan ja sopeutetaan nykyiseen aikaan.

    Takaisin eiliseen ei tarvitse haikailla, mutta historiaa on hyvä tuntea… Kouluissa Kuitenkin vähennetään juuri historiaa ja uskontoa, sun muita, mukamas ei niin tärkeitä… Mooses rukoili aikoinaan rohkeutta, sillä kansa oli häntä vastaan…

  2. Särkiö: ”Kun yhteinen kakku pienenee, on siitä mahdollista leikata kullekin entistä kapeampia siivuja, vaikka tarvetta olisi monien kohdalla enempään.”

    Yhteisen kakun ongelma on se, että rikkaat ottavat siitä aina isomman siivun. Koroilla ja pörssikeinottelulla keplotteleva bisnesluokka syö aina suuremman osan kakusta, jolloin työn tulokset valuvat Molokin pohjattomaan kitaan, kun niiden pitäisi kasvattaa investointeja, jotta olisi työtä.

    Sen sijaan, että Särkiö keskittyisi kapitalismin rakenteellisiin ongelmiin, hän populistisesti syyllistää työttömiä kertomalla: ”Samaan aikaan painitaan kohtaanto-ongelman kanssa. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan (Bolt.Works) ”53% vastaajista kertoi, että mikä tahansa työ ei kelpaisi työttömänäkään, 28% ottaisi vastaan minkä tahansa työn. Noin joka viides ei osannut sanoa.” (YLE-uutiset 30.6.2020).”

    Särkiö: ”Suomen valtio saattaa ottaa tänä vuonna uutta velkaa 40 mrd euroa selviytyäkseen pandemian aiheuttamasta taloudellisesta iskusta. Velanottovara on sen jälkeen paljolti käytetty.”

    Taloustieteen nobelisti Paul Krugman: ”He, jotka puhuvat velasta eniten, ymmärtävät siitä vähiten”

    https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000001737573.html

    Koska elämme miinusmerkkisessä rahataloudessa, niin velanottaja, kuten Suomen valtio, ei maksa velasta korkoa. Kun korko on miinusmerkkinen, niin rahan lainaaminen tuo korkotuottoja valtiolle. Etenkin Saksan velanotto on erittäin kannattavaa bisnestä. Toiseksi, koska raha on paperia, sitä voi painaa mielin määrin lisää, kuten USA:ssa tehdään. Myös EKP painaa rahaa. Mitä enemmän painetaan rahaa, sitä suurempi inflaatio, jolloin velan määrä suhteessa reaalitalouteen laskee. Periaatteessa vaikka nollaan. Saksan hyperinflaation aikana kuitattiin mittavatkin velat postimerkin hinnalla. Hallittu inflaatio on helpoin tapa vähentää velkaa. EKP:llä on tähän lihaksia, kuten Fed’illä. Siksi EU antaa Suomen rahatalouteen parhaan mahdollisen selkänojan.

    Entä jos selkänoja pettää. Jos valtio sanoo, ettei se maksa takaisin velkaansa, niin ongelma on velan antajan. Näinkin on tehty.

    Yhteinen kakku toteutui alkuseurakunnassa, kun kaikki varat laitettiin yhteiseen kassaan, josta sitten jaettiin tarpeen mukaan. Kellään ei ollut liikaa eikä kellään liian vähän. Myös apostoli Paavali puhuu tasauksesta. Oletan, että tämä on tulevan maailman malli. Miten sitä pitäisi edistää jo tässä maailmassa ja kirkon sanomassa? Eikö muutos olisi mahdollista tästä näkökulmasta? En itse näe sille vaihtoehtoa. Joitakin kommuuni sovelluksia on ollut ja on edelleen, mutta ne on leimattu laiskojen ja työtä vieroksuvien yhteisöiksi. Vaikka se kuitenkin saattaa olla ainoa mahdollinen ulospääsy. Jeesus itse antoi tästä elämäntavasta täydellisen esimerkin. Miksi toistatte Herra, Herra, ettekä tee tai edes kerro, mitä Jeesus opettaa esimerkillään. Sen sijaan faaraon ruoska heiluu. Lisää tiiliä kantamukseen, jotta kapitalismin pyramidi saadaan valmiiksi ja huippukivi laskettua paikoilleen.

    Kirkon sanoma on yhtä hukassa kuin kenttäpiispan.

    • Tapio, entä kun lainan korot taas jossain vaiheessa nousevat? EU rientää auttamaa velkaantuneimpia, kuten Italiaa ja Espanjaa. Riittääkö silloin enää apua pienemmille maille kuten Suomelle? Nykyinen, jatkuvaan kasvuun ja kulutukseen perustuva järjestelmä on kriisissä, mutta muutakaan ei vielä ole. Siksi taloudet oireilevat. Ehkä on syytä muistaa Jeesuksen sanaa, ”te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”

    • Särkiö: “te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.”

      Kontekstissa ohjataan uuteen ajatteluun Jumalasta ja yhteiskunnasta.

      ”Ette voi palvella Jumalaa ja mammonaa. Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?”

      Alkuseurakunta noudatti Jeesuksen opetusta.

      Mutta varsin pian tapahtui muutos, josta Jaakob kertoo kirjeessään.

      ”Veljeni, älköön teidän uskonne meidän kirkastettuun Herraamme, Jeesukseen Kristukseen, olko sellainen, joka katsoo henkilöön. Sillä jos kokoukseenne tulee mies, kultasormus sormessa ja loistavassa puvussa, ja tulee myös köyhä ryysyissä, ja te katsotte loistavapukuisen puoleen ja sanotte: ”Istu sinä tähän mukavasti”, ja köyhälle sanotte: ”Seiso sinä tuossa”, tahi: ”Istu tähän jalkajakkarani viereen.”

      Aatelisten vaakunat vanhojen kirkkojen seinillä ja heille varatut etummaiset penkit ovat todisteena siitä, miten tämän maailman valtiaat varastivat taivasten valtakunnan itselleen. Heidän lakeijansa augustinukset ja lutterit perisynteineen ja vanhurskauksineen onnistuivat omalla tontillaan peittämään evankeliumin ilosanoman köyhiltä ja päähän potkituilta.

      Särkiön blogin idea osuu niin yhteiskunnan kuin kirkon nilkkaan. Suon yli, että heilahtaa. Jos ei suostunut noudattamaan käskyä, niin omat saattoivat teloittaa, ja jos meni, niin vihollinen ampui kohti. Kun kiväärin piippu uhkaa niin selän takana kuin edessä, niin suolle on pakko mennä. Edessä ja takana on kuolema ja alla suo silmäkkeineen ja hukkuminen.

      Kirkolta ja sen auktorisoimilta viranhaltijoilta toivoisi erilaista sanomaa, mutta edetään tuhokapitalismin lainalaisuuksille kuuliaisena. Maapallo ei sitä kestä, vaikka ihminen kestäisikin.

  3. En ole ollenkaan huolissani koska näen asian eritavalla, meillä on paljon vettä, joka on perustarve, aamulla ensimmäinen ja illalla viimeinen.

    Meillä on paljon peltoja, kasvattaa viljaa, vihanneksia, perunaa ja muuta mitä ihminen tarvitsee elääkseen.

    Meillä on paljon metsää, rakentaa taloja, huonekaluja, lämmittää ja veistellä mitä mieleen tulee. Metsissä on marjoja, sieniä, riistaa ja puhdasta ilmaa. Meillä on suhteellisen puhdas ilma hengittää, muutenkin, hengittäminen on juuri se, joka eläväksi tekee.

    Minä en tarvitse hyvinvointiin pelikoneita, jääntekokoneita, vesipullontäyttäjiä, surffilautoja, lomamatkoja, ydinvoimalaitoksia, kaivoksia ja kultaa,
    pörssikeinottelua, pankkitilejä, suuria palkkoja, kunnianimiä, talouskasvua, kilpailua ja keinottelua, palatseja ja kesähuviloita. Kuolen kuitenkin.
    Se on toinen maailma, jota ylistetään sanoilla kehitys, hyvinvointi, menestys ja kilpailukyky.
    Minä näen perusasiat ja ne ovat meillä paremmin kuin hiekka-aavikoilla joissa kaikki on käytetty loppuun ja enää ei ole muuta mahdollisuutta, kuin lähteä pois tai kuolla nälkään.

  4. Tämän maailman ruhtinaat ja valtaa pitävät ovat kerta toisensa jälkeen ajaneet miinaan. Talosudelliset ongelmat kärjistyvät ja sitten tulee sotaa… Taas rakennetaan ja sama meno on jatkunut vuosituhansia eri muodoissa ja mittakaavoissa.

    ”Köyhät teillä on aina keskuudessanne” sanoi Jeesus ja rikkaat ne köyhää sortaa…

    Globaalit taloudelliset kytkökset ovat jo sillä tasolla, ettei niitä pysty kukaan hallitsemaan, vaikka niin kuvitellaan päättäjien pöydissä.

    Alkaako kaikki taas alusta kun kuplat ensin puhkeavat… Miten ja milloin?
    Ekonomistit ovat olleet ennustuksineen varpaillaan jo pitkään… Vai löytyisikö vielä joku viisasten kivi? Yksi globaali valuutta, johon kaikki maat siirtyvät? Yksi iso maailman hallitus ja pankki, johon kaikki nykyiset ongelmat siivotaan?

  5. ”Alkaako kaikki taas alusta. ”

    Joillakin on jo alkanut, kuten esim. Israelissa, maa joka vuosisatojen aikana on sotien ja ryötelyjen takia runneltu raunioiksi ja erämaaksi, on nyt juutalaisten muutettua sinne muuttumassa viinitarhoiksi, palmulehdoiksi, hedelmätarhoiksi ja näin elpymässä uudelleen palvelemaan Elämää. Mielenkiintoista siinä on vielä se, että he ottavat oppia vanhoista kirjoituksista selvittääkseen mitkä kasvit milläkin alueilla menestyvät.

    He tekevät paljon työtä asian tutkimiseen ja ennalleen palauttamiseen. Esim, Josefuksen kirjassa on paljon miljöökuvauksia ja kerrontaa siitä, mitä kasveja muinaisina aikoina kasvoi missäkin, missä oli otollinen ilmasto millekin hedelmälle ja missä taas ei menestynyt juuri mikään, joko maaperän tai ilmanlaadun takia, Oli joko liian kylmää tai kuumaa. Tietotekniikka palvelee tätä kehitysta, esim. kastelujärjestelmän muodossa.

    Meillä on käsitys uskonnon pohjalta, että juutalaiset ovat kiinnostuneita vain rahasta, mutta se on tietämättömyyttä, he elvyttävät maata, Israelin maata, koska se on ollut pakanoiden tallattavan niin kauan. Eikö tämä ole ihan raamatullista menoa.

  6. Pekka Särkiö: ” Vielä on mahdollista vaikuttaa tulevaisuuteen. Siihen pyrin kirjoituksillani. Matalaa syntyvyyttä voi perhepoliittisten parannusten ohella nostaa esimerkiksi perhepositiivisella ilmapiirillä ja parisuhteisiin sitoutumisella. ”

    Arvelen, että lyhyt koulutus, ennen avioliittoa olisi kaikille pareille paikallaan. Sellaisen ehdottaminen avioon aikoville ja toteuttaminen olisi varmaankin yksi merkittävä asia, jolla voitaisiin luoda avioliitosta sellainen turvakaupunki, johon lapsia uskallettaisiin hankkia.

    Nyt monet miehet pelkäävät sitoutua siksi, että ero on niin raskas prosessi miehelle, ettei avioonkaan ole innostusta ryhtyä. Monen miehen elämä romahtaa siinä täysin ja kaverit seuraavat sitä ja pelkäävät itselle käyvän samoin.

    Kuulinkin yhdestä papista , joka oman avioparileirinsä jälkeen päätti ettei vihi yhtään paria avioliiton helvettiin, ennen kuin on opettanut pareille parisuhdetaitoja.

    • Seija, kiitos kommentista. Suhtautuminen velkaantumiseen näyttää vaihtelevan suuresti.
      Yle Radio 1:n ykkösaamussa 3.7. Valtiovarainministeri Vanhanen sanoi toisin: jokainen velkaerä on maksettava takaisin määräajassa, 5, 10 tai 20 vuoden kuluttua.

      Velkaantumisella on rajansa, vaikka korot ovat nyt matalalla. Valtion tulee kantaa huolta siitä, että sen velkavuori kasvaa hitaammin kuin verokertymä. Tällä perusteella markkinat arvioivat valtion mahdollisuutta hoitaa velkaansa ja velan hinta hinnoitellaan aina uudelleen sillä hetkellä kun valtio ottaa uutta velkaa maksaakseen vanhaa velkaa pois.

      Suomen bkt voi vajota tänä vuonna alle vuoden 2008 tason. Tuolloin Suomella oli valtionvelkaa 54 mrd euroa. Vuoden 2019 lopussa valtionvelkaa oli 106 mrd euroa ja tämän vuoden lopussa merkittävästi enemmän. Samalla verotuloja voidaan lisätä rajallisesti, koska veroprosentit ovat valmiiksi korkealla tasolla. Kun velan maksukyky herättää lainaajissa epäilyä, voi velan saanti vaikeutua ja velan korot voivat nousta huomattavasti.

  7. Kyllä sen Kaarnan olisi ollut hyvä kyyristellä suon yli mennessään ja järjestää tulituki. Nyt piiska tai tankki sai sen jyvälle ja loppu tuli. Nämä yhden lauseen viisaudet ovat kirkollinen synti. Pitäisi aina olla myös tilanne selvillä missä niitä lausutaan jotta saataisiin kokonaiskuva siitä missä yhteydessä lausahdukset ovat syntyneet.

    Ei Suomen nykytilanne ole suo jonka toisella puolen odottaa vihollinen.

    • Markku, kirjallisuuden lainat ovat sidoksissa omaan tilanteeseensa. Laitoinkin siksi otsikkoon kysymysmerkin. Se mitä nyt haluan sanoa on, että tarvitaan rohkeutta tehdä tarvittavia päätöksiä.

      Korona-pandemiaa on verrattu taisteluun näkymätöntä vihollista vastaan. Se iskee kovaa. Ihmisten terveys, talous ja sitä myötä yleinen hyvinvointi ovat vaarassa.

      Mitä sitten Kaarna halusi sanoa? Nuori ja kokematon vänrikki oli joutunut joukkueensa kanssa ensimmäiseen taisteluun. Kokemus siitä vaikutti kaikkiin seuraaviin. Kariluoto lähti rohkaisun saatuaan liikkeelle ja sai joukkueen mukaansa.

    • Kariluoto lähi häpeän herättämän epätoivon voimalla liikkeelle. Voi olla parempiakin tapoja saada tulikaste. Mutta edestäjohtaminen ei ole korkea-arvoisellekkaan mikään hullumpi johtamisasenne.

Pekka Särkiö
Pekka Särkiö
Kenttäpiispa evp. ja Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti. Keski-Lahden seurakunnan vs. kirkkoherra 4.3.2024-30.8.2024. Harrastan mehiläistarhausta ja maatiaiskanojen kasvatusta, esteratsastusta ja nykyaikaista viisiottelua. Minulle tärkeitä asioita ovat luonto ja sen elinvoiman turvaaminen, ekologinen elämäntapa, historian tuntemus sekä kestävän yhteiskunnan puolustaminen.