Suomi on onnellisin paikka maan päällä - mutta mistä itsemurhatilastot johtuvat?

Suomi on neljättä kertaa peräkkäin maailman onnellisin maa.

Onnellisuus on mielenkiintoinen ilmiö. Kaikki me etsimme sitä, ja vain osa meistä löytää sen. Kun tarkastelee listausta maailman onnellisimmista maista, uskonto ei näyttäisi olevan erityisen merkittävässä roolissa yleisen onnellisuuden kannalta. Kärjessä olevat maat ovat voittopuolisesti sekulaareja.

Mikä sitten on onnellisuuden salaisuus ja miksi esimerkiksi Pohjoismaat miehittävät tilaston kärkipään?

Oma analyysini on, että kun ihmisten elämään sotkee sopivassa suhteessa vapautta ja hyvinvointia, onnellisuuden salaisuus alkaa olla selvitetty. Tämä on meidän kaikkien etu, olimme uskonnollisia tai emme. Vapaus antaa yksilöille mahdollisuuden olla sitä mitä ovat, ja vain silloin ihminen voi kokea onnellisuutta.

Entä sitten ne ikuiset ihmettelyt siitä, miksi maailman onnellisimmassa maassa tehdään tilastollisesti enemmän itsemurhia kuin joissain onnettomammissa maissa. Vastauksen meille kertoo Malcom Gladwell kirjassaan Daavid ja Goljat - Miksi altavastaajat niin usein voittavat?

Lainaan alle kirjasta pätkän, luvusta Haittojen edut (ja etujen haitat).

Sosiologi Samuel Stouffer tiedusteli sekä sotilasopiisissa että ilmavoimissa palvelevilta sotilailta sitä, kuinka hyvin heidän yksikkönsä hoiti kyvykkäiden ihmisten tunnistamisen ja ylentämisen. Vastaus oli selvä. Sotilaspoliiseilla oli paljon myönteisempi kuva organisaatiostaan kuin ilmavoimien palveluksessa olevilla.

Äkkiä katsottuna tässä ei ollut järkeä. Sotilaspoliisin ylennyssuhde oli yksi puolustusvoimien huonoimmista. Ilmavoimissa suhde oli yksi parhaista. Todennäköisyys, että palvelukseen astunut mies nousisi upseeriasemaan, oli ilmavoimissa kaksi kertaa niin suuri kuin sotilaspoliisissa. Joten miksi ihmeessä sotilaspoliisit olivat tyytyväisempiä? Vastaus, kuten Stoufferin kuuluisa selitys kuuluu, on että sotilaspoliisit vertasivat itseään vain toisiin sotilaspoliiseihin. Ja jos sait ylennyksen sotilaspoliisissa, se oli niin harvinainen tapaus että olit oikein tyytyväinen. Ja jos et saanut ylennystä, olit samassa veneessä kuin suurin osa tovereistasi - joten et ollut kovin tyytymätön.

"Vertaa häntä ilmavoimien mieheen, jolla on sama koulutus ja palvelusaika", Souffer kirjoitti. Hänen todennäköisyytensä saada ylennys upseeriksi oli suurempi kuin 50 prosenttia. "Jos hän oli ansainnut ylennyksen, niin oli myös enemmistö hänen tovereistaan alalla, ja hänen saavutuksensa ei ollut niin näkyvä kuin sotilaspoliisissa. Jos hän ei onnistunut ansaitsemaan natsoja siinä missä enemmistö oli onnistunut, hänellä oli sitä suurempi syy tuntea henkilökohtaista turhautumista, jonka voi ilmaista kritiikkinä ylennysjärjestelmää kohtaan."

Stoufferin idea on, että emme muodosta mielikuviamme globaalisti ja aseta itseämme laajimpaan mahdolliseen kontekstiin - vaan paikallisesti; vertaamme itseämme ihmisiin "samassa veneessä kuin me itse". Käsityksemme siitä, kuinka deprivaatiossa olemme, on suhteellinen. Tämä on yksi niistä havainnoista, joka on sekä ilmeinen että (tarkemmin tutkittuna) hyvin perustavanlaatuinen, ja se selittää monia muuten hämmentäviä havaintoja.

Esimerkiksi, kummassa ryhmässä on sinun mielestäsi korkeammat itsemurhaluvut? Maissa, joiden asukkaat ilmoittavat olevansa hyvin onnellisia, kuten Sveitsi, Tanska, Islanti, Hollanti ja Kanada? Vai maissa, kuten Kreikka, Italia, Portugali ja Espanja, joiden asukkaat kuvaavat itseään kaikkea muuta kuin hyvin onnellisiksi? vastaus: niin sanotuissa onnellisissa maissa. Kyseessä on sama ilmiö kuin sotilaspoliisissa ja ilmavoimissa. Jos olet masentunut paikassa, jossa suurin osa ihmisistä on aika onnettomia, vertaat itseäsi ihmisiin ympärilläsi etkä tunne oloasi niinkään huonoksi. Mutta voitko kuvitella, kuinka vaikeaa on olla masentunut maassa, jossa kaikilla muilla on leveä hymy huulillaan?

Kyse on siis luontaisesta vertailusta, jossa vertaamme itseämme helposti ihmisiin, jotka ovat samassa veneessä kuin me itse. Jos osaisimme suhteuttaa asemamme vähemmän onnellisten maiden ihmisten asemaan, itsemurhatilastotkin voisivat kaunistua.

Mutta ennen sitä olemme kuitenkin edelleen oikeutettuja olemaan ylpeitä siitä mitä olemme saaneet aikaan - maailman onnellisimman maan!

Loppukaneettina sille, joka miettii käsiteltiinkö yllä mainitussa kirjassa Daavidin ja Goljatin tapausta, niin luonnollisesti sitäkin käsiteltiin. Kyse on historian väärinymmärretyimmästä tarinasta. Daavid ei suinkaan ollut tarinan altavastaaja, vaan altavastaaja oli Goljat, jolla ei ollut käytännössä mitään mahdollisuuksia Daavidia vastaan.

Daavid oli harjaantunut lingon käyttäjä. Linko oli tärkeä osa sen aikaista sodankäyntiä ja metsästystä. Lainaus kirjasta:

Keskiaikaisten maalausten mukaan linkomiehet pystyivät osumaan lintuihin kesken lennon. Vanhan testamentin Tuomarien kirjassa linkomiehiä kuvataan "hiuksen leveydellä" tarkoiksi. Kokenut linkomies pystyi tappamaan tai vakavasti haavoittamaan kohdetta, joka oli jopa kahdensadan metrin päässä.

Historioitsija Robert Dohrenwend kirjoittaa: "Goljatin mahdollisuudet Daavidia vastaan olivat yhtä suuret kuin kenellä tahansa pronssikauden soturilla olisi ollut .45 kaliiperin automaattipistoolilla varustautunutta [vastustajaa] vastaan"

15 kommenttia

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    FM. Torsti Lehtiseltä sain kuulla aika pätevän syyn Anteron kysymykseen. Sehän miltei tuli esiin jo Anteron tekstissä. Torsti kertoi, että itsemurhatilastot paranevat samassa suhteessa kuin maan taloustilanne heikkenee. Joten maailman onnellisimmassa maassa on aivan luonnollista, että täällä on korkeat itsemurhatilastot. Se jolla menee huonosti vertaa omaa tilannettaan naapuriin, jolla menee hyvin, niin siitä se syy löytyy ihan läheltä. Saattaa tulla piankin paha lama ja kun monilla alkaisi mennä huonosti, niin nuo tilastot korjautuisivat.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Itsemurhia tehdään pelosta: elämän ja tuskien pelot ylittävät kuolemapelon. Pelkoja aiheuttavat vakavat psyykkiset ja fyysiset sairaudet, alkoholismi, poikkeavuudet/ yhteisön ja itse tosi tai luultu hyväksymättömyys, taloudelliset katastrofit. Itsemurhan tekevä ihminen tekee mitä vain -vaikka tappaa itsensä- päästäkseen ahdistuksiaan ja kauhujaan pakoon. Yhteiskunnan muuttuessa suvaitsevaisemmaksi ja tasa-arvoisemmaksi myös tietyt itsemurhat vähenevät.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Seija Rantanen sanoo:

    Olisiko niin, että varsinkin nuorten miesten korkeita itsemurhalukuja selittäisi ristiriita oman itsen ymmärtämisessä: on toisaalta korkea minäkäsitys, mutta toisaalta perin heikko itsetunto?

    Ja sitten tuo suhtautuminen naisiin. Länsimaisessa kontekstissa suomalaiset miehet suhtautuvat aivan käsittämättömän vihamielisesti etenkin johtavassa asemassa oleviin naisiin. Tästä on juuri tehty ja julkaistu tutkimus NATO:n Stratcomin taholta (https://www.stratcomcoe.org/abuse-power-coordinated-online-harassment-finnish-government-ministers ). Naisvihan katsotaan NATO:n mukaan jopa uhkaavan Suomen demokratiaa. Olisiko Suomi vielä onnellisempi, jos miehet kasvaisivat vähän aikuisemmiksi?

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Oppositiossa on tasan yksi puolue, jota haittaa nykyhallituksen kokoonpano ja sukupuolittuminen erityisellä tavalla. Näin ollen en ehkä lähtisi dissaamaan miehiä kokonaisuutena, mutta sitä voisi kyllä miettiä, mistä naisvihamielinen asenne kumpuaa ja mistä syystä.

      Toistaiseksi on melko selvää, että se kumpuaa äärioikeistosta ja toisaalta sen mieskannattajien heikosta itsetunnosta. Jos itsetunto on terveellä pohjalla, sillä mitä sukupuolta hallituksessa sattuu kulloinkin olemaan enemmistössä, ei ole mitään merkitystä. Poliitikkojen (tai kenenkään muunkaan) arvosteleminen sukupuolen perusteella ei osoita kovin korkeaa arvostelukykyä, älykkyydestä puhumattakaan.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Seija Rantanen sanoo:

      Olen aivan samaa mieltä kanssasi. Suurin osa miehistä on fiksuja, älykkäitä ja hyvinkäyttäytyviä.

      Mutta kuten tuosta NATO:n tutkimuksesta käy ilmi, Suomessa on keskimääräistä suurempi naisvihamielisten miesten joukko, joka -pelkurimaisesti nimettömyyden suojissa – haluaa tällaisia alatyylisiä oksennuksia postailla. Nainen johtajana saa siis heidät aivan raivon partaalle, tai ehkä suorastaan raivoamaan. En oikein ymmärrä, mikä tätä ruokkii? Osaisiko joku vastata?

      Tästä samasta asiastahan on taannoin uutisoitu myös naispiispojemme ja -pappiemme kohdalla (https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-pannaas-alba-kunnolla-niin-muodot-nakyy-paremmin-helsingin-hiippakunnan-miespuoliset-papit-lukevat-naisten-saamaa-palautetta#25de6b34), mikä on tietysti vielä surullisempaa, kun useat törkypostin lähettäjät ainakin nimellisesti verhouvat kristityksi.

      Anteeksi nyt blogisti, meni vähän sivuraiteelle. Mutta pannaan tämä nyt Minna Canthin ja tasa-arvoisuuden päivän piikkiin 😉.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Minna Canth ja tasa-arvoisuuden päivä on oikein perusteltu syy vähän rösnsyillä. 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Samuel Kettunen sanoo:

    Tähän tuskin Natolta lausuntoa tarvitaan. Mutta kysymykseen, missä on ihmisen lopullinen onni ja epäonni, yllätys yllätys Raamattu antaa vastauksen. Herraa lähellä on tulevaisuus ja toivo, kun synti on kansakuntien häpeä, eli epätoivon tuoja.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Antero Syrjänen sanoo:

      Kun oletettavasti arvostat läheisiäsi, et varmastikaan tee niin röyhkeää oletusta, että juuri sinun tulkintasi ihmisten onnesta olisi se ainoa oikea. Uskovat tietenkin saavat ajatella oman onnensa kiteytyvän oman uskonsa ympärille.

      Raamattu antaa vastauksia ainoastaan niille, jotka haluavat uskoa siihen jonkinlaisena jumalallisena laitoksena. Meille muille se on paimentolaiskansan legendaa, jossa on toki paljon viisauttakin kaiken vähemmän viisaan seassa. Sekalainen kokoelma aikansa tarinoita siis.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Äidithän poikia kasvattavat ja hemmottelevat liikaa. Liian suojelluista pojista ei kasva itseohjautuvia miehiä.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Charlotta Lindfors sanoo:

    Isät antavat esimerkkiä päihteiden käytössä pojilleen.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Pekka Väisänen sanoo:

    Yhteiskunnan kokonaistuhoavuutta on aiemmin numeerisesti katsottu.

    Mitä asioita tuntemistamme vaivojen haasteista lukija kokonaistuhoavuuteen ottaisi mukaan.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Markku Hirn sanoo:

    Kun palataan otsikon kysymykseen niin on hyvä katsella mitä tilastot sanovat itsemurhista. Suomessa tehdään itsemurhia mutta niiden määrä on tasaan puolet siitä mitä ne olivat 1990 jolloin miehet tekivät n 1200 itsemurhaan ja naiset n 300 . ( Lähde : Findindikaatori.fi) Nyt miesten itsemurhien määrä on n 580 vuodessa ja naisilla n 190 vuodessa. Sama tendenssi on nähtävissä myös Ruotsissa.

    Vuodesta 1942 itsemurhien määrä kasvoi jatkuvasti vuoteen 1990. Sen jälkeen ne ovat jyrkästi laskeneet. Johtopäätös on : Onnellisuus suomessa on kasvanut niin paljon että kannattaa yrittää elää kaikista epätäydellisyyksistä huolimatta.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Erkki O Auranen sanoo:

    Ihmettelen suomalaisten onnellisuutta. Mitkähän ovat olleet kriteerit? Kun kuitenkin tosiasiat ovat, että 10% kansasta (2020 yhteensä 538.000 ihmistä) on ulosotossa, 400.000 on työttömänä, puolet eroaa avioliitoistaan, lapsia on 2000-luvulla avioerojen kourissa yli 400.000, työkyvyttämyyseläkkeellä on valtavasti keski-ikäisiä naisia, nuorten mielenterveysongelmat on vahvin kasvuala (nyt 58.000 henkeä Kelan terapiassa ja monta yksityisessä lisäksi), asumistukea saa sadattuhannet kansalaiset jne jne. Uskontoa kammetaan pois kouluista ja päiväkodeista ja lapset eivät löydä tukea ja turvaa enää mistään. Onnellisuus minun kohdallani tulee uskosta Jumalaan ja iankaikkisuustoivosta!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Seppo Heinola sanoo:

      Voi pyhä yksinkertaisuus, kun moni ihminen on onnellinen esim. juuri siksi että on päässyt epäonnistuneesta avioliitosta irti. Ja, RAHA ei ole ihmisen onnellisuuden perusedellytys vaikka Auraselle tuntuu olevan. Ja kuvitteleeko Auranen, että suomalaiset pakkouskonnon ylivallan ja uskonnollisen yhteisöllisyyden vallitessa olivat onnellisempia kuin nyt?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Antero Syrjänen

    Olen 70-luvun lopulla syntynyt nuori mies läntisestä Suomesta. Perheeseen kuuluu vaimo ja muutama pörröinen lemmikki. Synnyin Jehovan todistaja -sukuun ja -perheeseen. Blogeissani tulen käsittelemään, ainakin aluksi, elämää Jehovan todistajien maailmassa ja ympäristössä. Jos haluat kysyä todistajuudesta (tai ottaa muuten yhteyttä) yksityisemmin, sähköpostiosoite on: tantero.syrjanen@gmail.com