Suomalaiset kokevat tulevaisuuden turvattomampana kuin kertaakaan yli 35 vuoteen. Tämän osoittaa pari päivää sitten julkaistu Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) vuosittainen kyselytutkimus.

Itse asiassa en edes tiedä, milloin viimeksi - ja onko koskaan - vuodesta 1964 tehty tutkimus saanut tulokseksi, että 63% suomalaisista kokee tulevaisuuden turvattomana. Kriisitietoisuus on tavoittanut suomalaiset. Useimmilla on lähipiirissään kokemusta työttömyydestä ja talousvaikeuksista. Kaukaisemmat huolet tulevat lähelle median kautta.
_ _ _
Suurinta huolta suomalaiset kokevat työllisyydestä, terrorismista, taloudesta, turvapaikanhakijoista, Syyrian tilanteesta ja ilmaston lämpenemisestä. Kysely on tehty viime marraskuussa.

Sen jälkeen kehitys on syventynyt huolta lisäävään suuntaan. Välimeren yli alkuvuoden aikana Kreikkaan saapuneiden turvapaikanhakijoiden luku ylittää vuoden takaisen määrän. Säiden lämmetessä tulijoiden määrä uhkaa nousta aiempaa suuremmaksi, mikä johtanee entistä tiukempaan vastaanottopolitiikkaan.

Kiristyneeseen ilmapiiriin liittyy maahanmuuttajamiesten uudenvuoden yönä naisiin kohdistama väkivalta Saksassa ja myös Helsingissä. Dublinin sopimus ja taakanjako EU-maiden kesken eivät ole toimineet. EU:n kulmakiviin kuuluva vapaa liikkuvuus uhkaa romuttua. Itävalta on ollut jo aikeissa sulkea rajansa. Seuraako Saksa esimerkkiä?

Alas pudonnut öljyn hinta puolestaan uhkaa romahduttaa öljyntuottajamaiden talouden. Tämä herättää kysymyksen Venäjän tulevaisuudesta, missä öljytulojen romahtaminen on saanut pankit ja yritykset sekä yksityiset ihmiset vaikeuksiin. Epävakauden lisääntyminen naapurissa on myös turvallisuusriski.
_ _ _
Ihmiset etsivät kirkon sanomasta kestävää perustaa ja turvaa elämälleen turvattomuuden maailmassa. Onko viestimme kirkkona tällä hetkellä turvallisuutta vahvistava? Vai onko viesti edelleen turvallisen hyvinvointiyhteiskunnan ajoilta, jolloin suuren enemmistön turvallisuus oli itsestään selvyys ja viesti kohdistui esimerkiksi vähemmistöjen aseman kohentamiseen, oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon?

Apua tarvitsevia ei edelleenkään voida unohtaa. Silti on tarkkaan pohdittava, missä on tällä hetkellä oikea huomion ja avun painopiste, samalla kun yhteiset voimavarat näyttävät hupenevan. Onko se maahanmuuttajien kotouttamisessa, työllisyyden kohentamisessa ja työttömyyden hoidossa, huoltovarmuuden ja ruokaturvan varmistamisessa, uskottavan maanpuolustuksen ylläpitämisessä vai etuuksien laajentamisessa uusille ryhmille?

Oikeuksien kasvattamiseen tähtäävä politiikka merkitsee usein huomion, hyväksynnän ja yhteisten voimavarojen kohdentamista ryhmille, jotka halutaan nostaa huomion piiriin. Eri vähemmistöillä on vahva lobby ajamassa niiden asiaa. Tässä ei ole mitään väärää. Jokainen saa ajaa asiaansa.

Yhteiskunnalla ja sen päätöksenteolla on kuitenkin rajallinen mahdollisuus reagoida kaikkiin ääniin. Joku asia saattaa saada kokoaan suuremman huomion ja sen rinnalla suuremmat kysymykset jäävät taka-alalle. Suomalaisessa yhteiskunnassa keskustelu sukupuolineutraalista avioliitosta oli ykkösaiheita, mutta on hiljentynyt viimeistään kestävyysvajeen, valtion velan ja pakolaiskriisin mittasuhteiden valjettua.
_ _ _
Nyt tarvitaan luottamusta vahvistavaa viestiä. Sotaveteraani Hannes Hynönen (10.1.1913-30.11.2015) jätti henkisenä testamenttinaan kehotuksen: ”Luottakaa Jumalaan ja opettakaa se luottamus myös lapsillenne. Se on ainoa turva”.

”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, te käännytte rukoillen minun puoleeni, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua, ja te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte.” (Jer 29:11-13).

Yhteinen työ turvallisen tulevaisuuden rakentamiseksi sekä toivo ja luottamus Jumalaan auttavat eteenpäin. Kaikesta selvitään.