Stoalaisesta tyyneydestä apua maailman melskeissä?

Länsimaiden historiassa luetuimpia stoalaisia tekstejä eivät ole Senecan tutkielmat ja kirjeet, vaan Epiktetoksen (n. 50-135 jKr.) suppea, mutta kuitenkin riittävän kattava yleisesitys stoalaisesta moraalifilosofiasta. Tekstit ovat oppilas Arrianoksen julkaisemia "muistiinpanoja" Epiktetoksen luennoista.

Epiktetos oli alun perin orja. Hän syntyi Lähi-Idässä, Hierapoliksen kaupungissa nykyisen Kaakkois-Turkin alueella. Jossakin vaiheessa Epiktetoksen isännäksi tuli keisari Neron vapautettu orja ja jsihteeri Epafroditos. Hänen mukanaan Epiktetos siirtyi Roomaan. Mahdollisesti hän oli alkanut opiskella filosofiaa jo kotiseudullaan, mutta hänen tärkeimmäksi opettajakseen tuli Roomassa luennoinut stoalainen Musonius Rufus.

Epafroditos vapautti Epiktetoksen, joka mahdollisesti aloitti opettamisen jo Rooman-aikoinaan. v. 95 keisari Domitianus karkotti filosofit kaikkialta Italiasta, jolloin Epiktetos siirtyi Länsi-Kreikan suureen keskukseen Nikopolikseen, jonne hän perusti filosofikoulun.

Siltä varalta, että lukija ei ole ehtinyt tai ei aiokaan tutustua Epiktetoksen käsikirjaan, hän voi yleissivistyksen nimissä tutustua niihin helmiin, jotka Ruttopuiston rovasti (RR) on opuksesta poiminut:

5. Ihmisiä eivät järkytä asiat, vaan heidän uskomuksensa niistä. Ei esimerkiksi kuolema ole mitään kauheaa, sillä silloinhan se olisi tuntunut kauhealta Sokrateestakin, vaan kauhea on se uskomus kuolemasta, että se on kauhea. Kun siis jokin estää tai järkyttää meitä tai kun tunnemme tuskaa, älkäämme syyttäkö ketään toista vaan itseämme, siis omia uskomuksiamme. Sivistymätön syyttää toisia omasta epäonnestaan, sivistyksen makuun päässyt syyttää itseään ja sivistynyt ei syytä toista eikä itseään.

RR: Eivät ne asiat, vaan suhtautumisemme niihin: Epiktetoksen ajattelun ehdoton helmi!

11. Älä koskaan sano mistään: "Olen menettänyt sen", vaan sano: "Olen antanut sen takaisin". Kuoliko lapsesi? Hänet annettiin takaisin. Kuoliko vaimosi? Hänet annettiin takaisin. "Minun maatilkkuni on riistetty". Sekin on annettu takaisin. "Mutta se oli kelvoton mies, joka sen riisti." Mitä sinuun kuuluu, kenen kautta antaja pyysi sen takaisin? Niin kauan kuin hän antaa, pidä siitä huolta kuin vieraasta omaisuudesta, niin kuin matkustavaiset majatalosta.

RR: Kuka mahtaa olla tuo salaperäinen antaja? Kristilliseltä kannalta katsottuna tahtoisin uskoa, että kyse on Jumalasta.

15. Muista, että sinun tulee elää kuin pidoissa. Jokin tarjottavista osuu kohdallesi, ojenna kätesi ja ota maltillisesti osasi. Se menee ohitsesi; älä pidätä sitä. Se ei ole vielä kohdallasi; älä kurkota tavoittamaan, vaan odota, kunnes se tulee kohdallesi. Suhtaudu näin lapsiin, vaimoon, virkoihin ja rikkauteen, ja olet kerran arvollinen jumalien pitovieraaksi. Mutta jos halveksut ja jätät ottamatta, kun sinulle tarjotaan, et ole vain jumalien pitovieras, vaan hallituskumppani.

RR: Ajatus elämästä pitopöytänä on mainio. Loppu kuitenkin lässähtää: Tässä pilkistävät esiin stoalaisuuden juuret, jotka löytyvät kyynisestä koulukunnasta: Halveksuntako muka pitäisi kohtuuttakin korkeammalle kohottaa?

20. Muista, ettei sinua loukkaa se, joka herjaa tai lyö sinua, vaan se uskomus, että he loukkaavat sinua. Kun siis joku ärsyttää sinua, tiedä, että sinua ärsyttää oma käsityksesi. Tähtää ensimmäiseksi siihen, ettei vaikutelma tempaa sinua mukaansa. Kun kerran saat aikaa ja rauhaa miettiä, hillitset itsesi helpommin.

RR: Itsehillintä perustellaan tässä hyvin. Eli siis järkeenkäyvästi. Vaan kuka tähän pystyy? Pitääkö ärsyttäjään suhtautua kuin pelkkään ilmaan, olla välittämättä, julistaa samantekeväksi?

24. Älä anna tällaisten järkeilyjen ahdistaa sinua: "Joudun elämään kunniatta enkä ole kukaan missään."... Kuinka muka olisit 'ei kukaan missään', kun sinun kuuluu olla joku vain vallassasi olevissa asioissa, joissa sinä voit olla kaiken kunnian arvoinen!

RR: Stoalaiset jakavat asiat niihin, jotka ovat meidän vallassamme ja niihin, jotka eivät ole. Omassa vallassamme ovat käsitys, pyrkimys, tavoittelu ja karttaminen - sanalla sanoen kaikki se, mikä on omaa tekoamme. Vallassamme oleva on luonnostaan vapaata, vailla pakkoa ja estettä, kun taas se, mikä ei ole vallassamme, on heikkoa, orjuutettua, esteiden alaista ja vierasta.

28. Jos joku luovuttaisi sinun ruumiisi vastaantulijan käsiin, olisit närkästynyt. Etkö sitten häpeä sitä, että uskot oman mielesi kenen tahansa käsiin, niin että se järkkyy ja luhistuu, jos hän herjaa sinua?

RR: Komeasti, suorastaan miehekkäästi sanottu!

41. On heikkolahjaisuuden merkki kiinnittää paljon huomiota ruumiiseen: urheilla paljon, syödä paljon, juoda paljon, ulostaa paljon ja paritella paljon. Nämä asiat tulee tehdä ohimennen, ja kaikki huomio tulee kiinnittää mieleen.

RR: Liika on aina liikaa? Tänä päivänä ohje hieman huvittaa, mutta kannattaa muistaa, miten hillittömiä orgioita Roomassa Epiktetoksenkin aikana vietettiin.

43. Jokaisella asialla on kaksi kahvaa, toinen, josta sitä kannetaan, ja toinen, josta sitä ei voi kantaa. Jos veljesi tekee väärin, älä tartu asiaan siltä kannalta, että hän tekee väärin, sillä se kahva ei ole se, josta tätä asiaa kannetaan. Tartu siihen sen sijaan siltä kannalta, että hän on veljesi ja kasvinkumppanisi, niin saat kiinni siitä, mistä tätä asiaa kannetaan.

RR: Todella hyvä ja yleispätevä ohje, joka ei ole sidoksissa aikaan eikä paikkaan!

48. Maallikon tila ja luonne: hän ei koskaan odota apua tai vahinkoa itseltään, vaan muilta. Filosofin tila ja luonne: hän odottaa apua ja vahinkoa ainoastaan itseltään.
Edistyvän merkkejä: ei hauku ketään, ei ylistä ketään, ei moiti ketään, ei puhu itsestään kuin olisi joku tai tietäisi jotain. Kun jokin tulee hänen tielleen tai estää häntä, hän syyttää itseään. Jos joku ylistää häntä, hän nauraa mielessään ylistäjälle, ja jos joku haukkuu häntä, hän ei puolustaudu. Hän kulkee ympäriinsä kuin toipilaat varoen, ettei liikauta mitään tervehtymässä olevaa, ennen kuin se ehtii luutua. Hän on luopunut kaikesta tavoittelusta... Sanalla sanoen hän pitää itseään silmällä kuin vihollista ja juonittelijaa.

RR: Millaista olisi, jos parjatut ihmiset eivät puolustautuisi mediassa sen enempää kuin politiikassakaan, vaan jättäisivät herjat ja herjaajat aivan omaan arvoonsa? Vähenisikö asennevammaisuus siitä, että ne, joiden päälle heitetään lokaa, eivät reagoisi siihen mitenkään? Vai muuttuisiko tämä maailma aina vain hullumpaan suuntaan: hillitön menisi hillittömyydessään päivä päivältä pitemmälle?

* * * * * * * *

BONUS Epiktetoksen mietteitä:

Mitä, etkö sitten tiedä, että kaiken inhimillisen pahan alku, kaiken pelon ja raadollisuuden alku, ei ole kuolema vaan pikemminkin kuoleman pelko?

Vapauteen vie vain yksi tie: olla välittämättä siitä mikä ei ole vallassamme.

Älä etsi hyvyyttä ulkopuoleltasi; etsi sisimmästäsi, sillä muualta et sitä löydä.

Älä vaadi, että asiat tapahtuvat niin kuin sinä toivot, vaan toivo niiden tapahtuvan niin kuin ne tapahtuvat. Silloin elämässäsi vallitsee rauha.

Ei onni rakennu saamisesta eikä omistamisesta, vaan siitä, ettei sinulla ole mitään mielihaluja, sillä onni on vapautta.

Voiko vapaus olla muuta kuin oikeutta elää toivomallamme tavalla?

6 kommenttia

  • Hannu Kiuru sanoo:

    Tutkimusten mukaan onnellisuuteemme vaikuttavia asioita on kolme: 1) Se, millaisia olemme (geenimme) 2) Se, millaista elämämme on (elämäntilanteemme ja elinympäristömme) 3) Se, miten me tähän kaikkeen asennoidumme, mitä me päätämme asioille tehdä (elämänasenteemme).

    Kohta 3) on tutkimusten mukaan yhtä tärkeä kuin 1) ja 2) yhteensä!

    Eli se, ettemme keskity siihen, miten asiat ovat, vaan siihen, mitä me asioille teemme!

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Elias Tanni sanoo:

    Aika paljon puhuvat stoalaiset vallasta ja kunniasta. Kiinnitti vain huomiota näin kursorisella lukemisella.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kyllä kai ruoskimisen ilo vähenee, jos kohde ei huuda kipuaan? Monipolvinen puolustautuminen antaa vastapuolelle ja yleisölle aiheen olettaa, että asiassa on jotain perää.

    Paavalin neuvo harhaoppisen kohdalla on hyvä: Kun kakerran tai kahdesti… Kolmas selitys alkaa muistuttaa jankuttamiselta.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Hannu Kiuru sanoo:

      Lauri. Aivan, riidathan alkavat juuri siitä, että toinen lyö takaisin. Miten voisi ihminen yksinään tapella…?

      Pieni poika: Äiti, Ville haukkui mua tyttömäiseksi! Äiti: Mitäs sinä sitten teit? Pieni poika: Huitaisin sitä oikein kunnolla käsilaukullani.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Matias Roto sanoo:

    Hannu

    Kiitos tekstistä

    Omalta puoleltani olen kuullut ihmisten useimmiten toistavan omin sanoin seuraavaa Epiktetoksen ajatusta:

    Ojennusnuora XXXIII, 9

    9. Jos joku sinulle sanoo, että se ja se puhuu sinusta pahaa, älä puolusta itseäsi siitä mitä on puhuttu, vaan vastaa, että ”hän nähtävästi ei tunne minun muita huonoja puoliani, sillä muutoin hän ei olisi puhunut vain tällaista”.

    Jaakkolan käännös, http://www.gutenberg.org/cache/epub/16620/pg16620-images.html

    Ursäkta dig aldrig gentemot beskyllninga; – utan om någon berättar att en annan har talat illa om dig, så svara: ”Han tycks ha varit okunnig om mina övriga fel, eftersom han nämnde blott de där.”

    Epiktetos. Handbok i livets konst. På svenska av Nino Runeberg. Tredje upplagan. Helsingfors 1921. s. 32.

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Ruttopuiston rovasti Hannu Kiuru

    Nimeni on Hannu Kiuru, arvoni Ruttopuiston rovasti emeritus (66 v., 113 cm, 179 kg). Kirjoitan painavaa tekstiä elämän ja kuoleman asioista pääkaupunkiseudun näkökulmasta käyttäen tajunnanvirtatekniikkaa. Blogiarkistossa meikäläinen heiluu Liberona kirkon liukkaalla kentällä: http://blogiarkisto.kotimaa.fi/blogit/vanhat/blog/?bid=121