Sefanos kivitettiin – Miten käy Päivi Räsäsen?
Tapaninpäivän tekstinä luettiin kirkoissamme Apostolien tekojen 7 luvusta kertomusta Stefanoksen kivittämisestä. Stefanos puolustautui Suuren neuvoston edessä kerraten Israelin kansan syntejä, ja päätti puheensa vakavaan syytökseen: ”Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet”. Neuvoston jäsenet raivostuivat, raahasivat hänet ulos ja surmasivat kivittämällä.
Kansanedustaja Päivi Räsänen on sosiaalisessa mediassa kertonut pitävänsä homoseksuaalisuutta syntinä ja häpeänä. Poliisi tutkii nyt, onko Räsäsen Twitter-viesti ja siihen liitetty ote Roomalaiskirjeestä vihapuhetta vai ei. Suomessa ei ketään kivitetä, mutta joutuuko Räsänen tuomittavaksi, se nähdään aikanaan.
Räsäsen poliisitutkinta ei merkitse, etteikö kirkon perinteistä avioliittokäsitystä saisi puolustaa, mielestäni niin pitää nimenomaan tehdäkin. Vaikka Raamatusta löytyykin Räsäsen siteeraamia seksuaalivähemmistöjä tuomitsevia tekstejä, niitä ei saa esittää loukkaamistarkoituksessa. Itse sanoisin, etten ole löytänyt Raamatusta sellaista kohtaa, jossa homoseksuaalisuus tai samaa sukupuolta olevien avioliitto olisi esitetty myönteisenä asiana.
Yhteiskuntamme on hyväksynyt seksuaalivähemmistöt omaksi kansanryhmäkseen, joiden syrjintä ja vainoaminen ovat kansainvälisin sopimuksin kiellettyjä. Vihapuheeksi katsottavat uhkaukset, solvaukset ja panettelut ovat oman rikoslakimme mukaan rangaistavia tekoja.
Euroopan ihmisoikeussopimus turvaa kyllä yleisen sananvapauden, mutta ei kuitenkaan salli, että edes kansanedustaja käyttäisi sitä muiden ihmisoikeussopimuksessa turvattujen oikeuksien loukkaamiseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset ja Suomen oma tuomioistuinkäytäntö osoittavat, että vihaa ja syrjintää osoittaviin julkisesti levitettyihin lausumiin puututaan hyvin herkästi. Vihapuheen kannalta olennaista on, halutaanko viestillä herättää vihaa tai syrjintää homoseksuaalisia ihmisiä kohtaan, vai ovatko ne uskonnon- ja sananvapauden rajoissa esitettyjä mielipiteitä.
Homoseksuaalisuus ja homoavioliitot ovat kirkkoa jakava aihe, joista on sallittava keskustella. Valtio on muuttanut avioliittolakia, mutta kirkolla on oikeus säilyttää oma kantansa. Korkein hallinto-oikeus päättää, saako pappi vihkiä vastoin kirkon vakiintunutta avioliittokäsitystä. On vaikea kuvitella, että kristinuskon perusteosta, Raamattua, määrättäisiin Suomessa vihapuheeksi katsottavana hengellisenä kirjallisuutena poltettavaksi.
Jeesus kiteytti Mooseksen käskyt kahteen: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi kuin itseäsi. Jopa vihamiehiä pitää rakastaa, joten eipä ole juuri ketään, ketä me saisimme vihata! Hän on myös verrannut toisen silmässä olevaa roskaa ja omassa silmässämme olevaa tukkia, ja sanonut ”Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi”. En sen vuoksi halua paluuta muutaman vuosikymmenen taakse, jolloin homoja ja lesboja avoimesti pilkattiin.
Kaikki ihmiset ovat ketään tuomitsematta tervetulleita kirkkoon ja seurakuntaan. Virren 509 kirjoittajan tavoin ajattelen: ”Herra auta aina, etten ketään paina, etten toisten taakkaa suuremmaksi tee.” Se, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven.
42 kommenttia
Perhetoimikunnan jätettyä mietintönsä (1992) ja esitettyä samaa sukupuolta olevien parisuhteiden sääntelyä oli kutakuinkin selvää, että kyseinen lainsäädäntö on tulollaan. Kirkon johdossa olisi tulloin pitänyt viisaasti nähdä pitemmälle eikä tyytyä vain ko. toimikunnan mietintöön jätettyyn eriävään mielipiteeseen. Viimeistään parisuhdelain aikaansaamiseen tähtäävien lakialoitteiden (joiden syntyyn myönnän osasyyllisyyteni) 1990-luvun puolivälissä olisi pitänyt saada hälytyskellot soimaan kirkon johdossa. Mutta ei. Vielä parisuhdelain tultua hyväksytyksi arkkipiispa Paarma ilmoitti tekemässäni haastattelussa, ettei kirkko ryhdy mihinkään toimiin asian suhteen.
Kirkon johto on tärvännyt neljännesvuosisadan ja ajautunut umpikujan omaiseen tilanteeseen, jossa piispojen on kirkolliskokouksen patistamina puristettava jokin ratkaisu.
Hyvä Mikko Nieminen! Nyt annat väärää tietoa. Avioliittolain 17 §:n mukaan kirkollisen vihkimisen saa toimittaa evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Lain 17a §:ssä ilmoitetaan ne virkamiehet, jotka ovat velvollisia toimittamaan siviilivihkimisen. Tässä on vissi ero. Kuten aiemmin kirjoitin, kirkon avioliitto-oppia ei ole kirjoitettu kirkkojärjestykseen, mutta se ilmenee kirkkokäsikirjan muotoiluista. Kirkon piispat ja kirkolliskokouksen perustevaliokunta ovat monta kertaa toistaneet kirkon avioliittokäsityksen, kirkolliskokous sai siitä selvityksen syksyllä 2016. Keväällä 2018 kirkolliskokous hylkäsi edustaja Jukka Hautalan ym. aloitteen kirkon avioliittokäsityksen laajentamisesta. Kirkon kanta ei ole ollut epäselvä, ja piispat ovat sen kaikille kirkon papeille kertoneet. Sovintoa haluan minäkin, mutta se ei voi perustua väärään käsityksen nykytilanteesta. Siksi joudumme odottamaan KHO:n kantaa siihen, onko papin noudatettava kirkon avioliittokäsitystä ja piispan ohjeistusta.
Kiitoksia Mikko Nieminen ajatusrakenteissasi olevat virheet valaisevista kommenteista. Mistähän trollitehtaalta näitä ajatuksia tulee? Kuten Raamattu, lakikirjakin on luetteva kokonaisuutena, eikä vain poimittava yksittäisiä irrallisia lauseita. RL 11 luvun 11 §:stä sivuutit sen alussa olevat sanat “ilman hyväksyttävää syytä”. Kirkon avioliittokäsitys on hyväksyttävä syy papille kieltäytyä kirkon opin ja opetuksen vastaisen vihkimisen toimittamisesta, joten pappi ei voi siten syyllistyä rikokseen. Lainkohta ei myöskään edellytä, että hyväksyttävä syy pitäisi olla lain tasolla määritelty. Kirkon lainsäädäntöautonomia merkitsee, että kirkko voi itse päättää, millä lainsäädäntötasolla se avioliittolain 16 §:n tarkoittamat vihkimisen edellytykset säätää. Kirkkolain kokonaisuudistus oli luonteeltaan kodifiointi, jossa ei haluttukaan tältä osin muuttaa lain sisältöä, joten oikeustila vihkimisen edellytysten osalta pysyi samana kuin se oli aikaisemmin. Jatkossa parempia perusteluja please!
Pyydän anteeksi, tarkoitukseni ei ollut loukata. Minua vain ärsytti se, että toistuvasti väitit homoparin vihkimisestä kieltäytyvän papin syyllistyvän rikokseen. Perusteeksi esitit rikoslain säännöksen, josta jätit esittämättä sen osan johtolauseesta, joka vapauttaa papin rangaistusvastuusta. Tätä kutsuin trollaamiseksi, enkä väittänytkään, että Sinä olisit tämän väärän väitteen itse keksinyt. Samanlaisia väitteitä ja perusteluja esitettiin julkisuudessa, jopa Kotimaa-lehden palstoilla, vuodesta 2016 alkaen. Siksi minua kiinnostaisi tietää, mistä nämä edelleenkin esiin pulpahtavat väärät laintulkinnat oikein ovat peräisin.
Hei! Kirjoitit 10.1.2020 seuraavasti: “Jos maistraatin henkikirjoittaja kieltäytyy vihkimästä samaa sukupuolta olevaa paria, hän syyllistyy virkavelvollisuuden laiminlyöntiin. Rikoslain näkökulmasta luterilaisen kirkon pappi on henkikirjoittajaan verrattavissa oleva virkamies.” Seuraavalla kerralla siteerasit rikoslain 11 luvun 11 §:stä ko. rangaistussäännöksen jättämällä pois papin rangaistusvastuuseen olennaisesti vaikuttavan osan. Tekstisi antoi ymmärtää, että mielestäsi pappi voitaisiin tuomita rangaistukseen, jos hän kieltäytyy vihkimästä samaa sukupuolta olevan parin avioliittoon. Minä todistin, että näin ei voi tapahtua. Siihen ei tarvita tuomioistuinta, riittää kun lukee tuon lainkohdan kokonaan.
En sanonut, että väärän laintulkinnan esittäminen on trollaamista. Kysymys oli siitä, että esitit rikoslaista tekstinpätkän huomaamatta, että sen oikean sisällön ymmärtämiseksi olisi pitänyt esittää pidempi lainaus lakitekstistä, minkä myönsitkin. Muutoin tämä juupas- eipäs -keskustelu alkaa olla hyödytöntä, eikä tunnu muitakaan enää kiinnostavan. Blogini otsikko oli ehkä turhan raflaava, mutta eniten keskustelua näytti herättäneen kysymys kirkon avioliittokäsityksestä ja sen merkityksestä KHO:ssa vireillä olevassa valitusasiassa. Kiitoksia kommenteista.
Kirkko on aina opettanut ja opettaa virallisesti edelleenkin, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Vuoteen 1993 asti se oli kirkkolaissa, mutta tipahti pois, kun avioliittokuulutuksista luovuttiin ja jäi enää kirkkokäsikirjaan. Kirkon oppi ei muuttunut ja pappien pitää sitä voimassa olevan 5 luvun 3 §:n ja oman pappislupaukensa mukaisesti noudattaa. Kirkon tunnustus on määritelty kirkkolain 1 luvun 1 §:ssä. Kirkkolakia tai muita säännöksiä ei avioliittolain muutoksen yhteydessä muutettu eikä eduskunnan päätöksillä voida edes vaatia muutettavaksi, joten kirkko noudattaa niitä edelleen. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ei ymmärtänyt tätä kirkon erityisasemaa eikä sitä, että piispa oli antanut papeille nimenomaisen ohjeistuksen pidättyä samaa sukupuolta olevien vihkimisestä. Asia oli siten ko. papille täysin selvä eli hän toimi vastoin lakia, pappislupaustaan ja esimiehensä antamaa ohjetta.
Ilmoita asiaton kommentti