Sotaan menevän rukous
17 kommenttia
Kiitos viitteestä tuohon kansalliskirjaston digiaineistoon Novum Manuale Finnonicum vuodelta 1671. Itselläni on myös tuo Suomalainen Virsi- ja Evankeliumikirja. Itse olen myös etsinyt vielä vanhempaa. Tuo poistettu kohta on sikäli huomionarvoinen kysyttäessä, onko esivallan asettama sota oikea ja pyydetään varjelusta, jos kuitenkin vääryys olisi meidän puolellamme. Onko Suomi nyt sodassa, vaikka meitä vastaan sotaa ei ole julistettu? Onko puolellamme oikeus vai kenties vääryys? Niin tai näin, nyt olemme suurvaltapolitiikan osapuolia. Historia taitaa opettaa, että ei ole käynyt kovin hyvin, kun Suomi on alusmaana osallistunut isompien sotiin.
Nythän armeijan Ihmiset ikäluokkansa mukaan saavat hengellisenä eettistä opetusta ja rohkaisua.
Miten nykytilanne eroaa entisestä?
Kun Oikeutetun sodan periaatteet eivät enää täysin täyttyisi, vrt. Naton osallisuus operaatioissa, onko kuitenkin Presidentin päiväkäskyllä lähdettävä vieraalle maalle tappamaan kykynsä mukaan, vai onko niin jottei Presidentin mandaattia edes kysytä.
Jotenkin asiaa tulisi selkeyttää kun Suomen operaatioissa tähän asti loukkaantuneet eivät aina ole mielestään tulleet kohdelluiksi oikein vammoissansa ja niiden korvauksissa.
Hyvä maanpuolustustahto on toki asiaa, mutta epäilenpä innokkuuden häviämistä kun realiteetit kirkastuvat.
Jouni, kaikella kunnioituksella ilmaisen kuitenkin mielipiteeni.
On totta, että sotilaita sitovat Geneven sopimukset ja itsenäisen Suomen sotilaan käsikirjassa esilletuodut velvoitteet kuten sotilasvalassa vakuutetaan:
”Minä N.N. lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä,(Sotilasvakuutuksessa) kunniani ja omantuntoni kautta, olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta. Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa.”
Kyseessä on täten isänmaani puolustaminen. Kuitenkin tilanne on Suomessa muuttunut, kuten Kenraalimajuri evp Maanpuolustuskorkeakoulun rehtori emeritus Aarno Vehviläinen on todennut US/puheenvuoro 21.5.2022 : ”Niin siinä sitten kävi. Itsenäinen Suomi meni ja Nato-Suomi tuli.” Tietääkseni sotilasvalani ei koske vieraan vallan edustajia, kun en tiedä edistävätkö he useammin vääriä kuin oikeita ratkaisuja. Tuoko vieras meille turvan, vai kannattaako luottaa vieraan apuun?
Toisaalta asia lienee toisaalta niin, kuten (Jes45:6-7) toteaa: ”Minä olen Herra, eikä toista ole, minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän.” Ja profeetta Aamoksen kautta: ”Tapahtuuko kaupungissa onnettomuutta Herran sitä tuottamatta? (Aam. 3:6)” Kuten myös (Valit3:37–38) ”Onko kukaan sanonut, ja se on tapahtunut, jos ei Herra ole käskenyt? Eikö Korkeimman suusta tule paha ja hyvä”?
Kun hyvä ja paha tulee Herran suusta tässäkin Eurooppaa koskevassa sodassa, niin missä kulkee oikean ja väärän raja. Venäjällä vai Ukrainassa, idässä vai lännessä, vai olemmeko me kaikki lopulta väärässä ja Jumala yksin oikeassa? Herrassa yksin turva sekä hyvässä, että pahassa, niin onnessa kuin myös ristin alla. Aseeseen tartun, jos Suomeen hyökätään. Siinä on raja.
Tuota en ole tiennyt, että Malmivaara oli Väinö Linnan rykmentin komppanianpäällikkönä. Minulla on Kalevi Toiviaisen kirja Malmivaarasta. En ole sitä kuitenkaan lukenut. Näytti olevan 70 sivua sodan aikaa koskien. Katsoin tuota Aamulehden kirja-arviota, mutta se näytti olevan maksumuurin takana. Olen pitänyt tuota Honkajokea tekaistuna romaanihenkilönä. Mielenkiintoista, että hänellä on todellisuudessa ollut myös esikuva. Paljon olisi mielenkiintoista luettavaa, mutta moni kirja jää valitettavasti lukematta. Ehkä näihin asioihin voidaan vielä palata. Etsiessäni tuota kirjaa Malmivaarasta, silmäni osui toisen kirjan kanteen, jossa luki – Lupaus kantaa.
Puhutteleva rukous!
Ilmoita asiaton kommentti