Sinä olet hyvä mitta sille, että minä voin olla sinua parempi. Aina mä nyt sut päihitän! Mun isäni on vahvempi kuin sun isäsi. Mun äitini on kauniimpi kuin sun äitisi. Mun isälläpä onkin parempi palkka kuin sun isällä. Ja meidän auto on uudempi ja nopeampi kuin teidän…
Uho alkaa jo aivan pienestä pitäen. Vertailu. Brassailu. Kilpavarustelu. Voisiko tässä kansainvälistyvässä maailmassa lapsilla tulla kilpailua myös siitä, kenen Jumala on vahvin ja viisain? Voiko keskusteluun ottaa osaa myös se pikkukaveri, jonka kotona isä ja äiti ovat vakuuttaneet, että Jumala on kuollut? Kun isoina petytään liian heikkoon ja tyhmään Jumalaan, hänestä tahdotaan päästä eroon. Tai sitten kyllästytään hänen mäntteihin edustajiinsa, joiden puheet ärsyttävät niin, että ei sellaisten kanssa voi millään mahtua esim. samaan kirkkoon.
* * * * * * * *
Sen lisäksi, että meillä ihmisillä on halu kilpailla keskenämme, me osaamme olla myös sangen epäreiluja toisiamme kohtaan. Haluamme asiassa kuin asiassa vetää ns. kotiin päin. Vähän niin kuin tässä kertomuksessakin, johon tuskin voi soveltaa sanontaa Hädässä ystävä tunnetaan:
Rysähtipä kaksipaikkainen pienlentokone jonnekin Afrikan viidakkoon. Miehet selvisivät vähillä kolhuilla, mutta havaitsivat äkkiä kauhukseen, että leijona tarkkaili heitä lähietäisyydeltä. Toinen miehistä alkoi kylmän rauhallisesti sitoa lenkkikenkiä jalkaansa. Toinen mies oli paniikissa ja aivan varma, ettei pakoon kannattanut lähteä, sillä leijona saa heidät kuitenkin kiinni ja syö. ”Luuletko itseäsi niin nopeaksi, että pääset leijonaa juosten karkuun?” ”Ei minun tarvitsekaan olla leijonaa nopeampi. Riittää, että olen sinua nopeampi!”
* * * * * * * *
On kaksi kysymystä, joiden ratkaisun suhteen elämä ei ole tehnyt minua hullua hurskaammaksi:
1) Maailma on täynnä ihania ja kilttejä nuoria naisia, mutta mistä ne kaikki pahat akat tulevat?
Millä perusteella ns. uskovaiset voivat pitää itseään muita parempina ihmisinä? Eikö Paavalin neuvo kilpailla toistemme keskinäisessä kunnioituksessa enää olekaan voimassa? Jos se on minun tietämättäni onnistuttu kumoamaan, niin tahdon ainakin rahani takaisin…
Tämä postaus taisi olla tällainen vara-Simolan parahdus. Suututtaisikohan tämäkin Kirkko ja Kaupunki-lehden pääkirjoituksena? :p
Vastaukset:
Kysymys 1) Tuttu juttu. Olen avioliitossa. Ihanat nuoret naiset menevät naimisiin.
Kysymys 2) Sosiaalinen vertailu. Sillä rakennetaan käsitystä minuudesta, omasta itsestä ja identiteetistä. Vertailu on tietysti alas tai ylöspäinsuuntautuvaa. ”Terve” itsetunto tarvitsee alaspäin suuntautuvaa, vaikka totuuden vastaistakin, vertailua.
Ylläolevan blogin kirjoittaja tuskin voi missään seurassa kerskua älykkyydellään tai nokkeluudellaan – niin kömpelö ja paikoin suorastaan hölmö tuo kirjoitus oli. Miksi sitten yllättäen huomaankin pitäväni siitä? Koska kirjoittaja ei yritä päteä, vakuutella eikä todistella omaa erinomaisuuttaan. Hänessä on ehkä enemmän aitoa kristittyä kuin meissä muissa yhteensä.
Ihan oikeastiko kysyit? Vai yritätkö filofisoida?
Kari-Matti: Eka kysymys tuli tyhjentävästi selitetylksi, mutta tuo kakkosen viimeinen lause ei oikein avautunut mulle. Avaisitko pikkuisen?
Kiitos, Kari, moniulotteisesta kommentistasi. Käytän tilaisuutta hyväkseni ja onnittelen sinua teologiseen pääsyn johdosta. Jos haluat tehdä tämän bloggauksen pohjalta repertuaaristasi vielä puuttuvan Muittenpäihityslaulun, niin ole hyvä vaan! Naiiviudellani taisin päihittää sut, niin kuin otsikossa jo lupasinkin!
Pyydän anteeksi Herra, että olen syntinen ja paha.
Kiitos Herra kuitenkin, että en kuitenkaan ole kuin tuo homo!
Katja: Filosofiaa meikäläisen on aika vaikea harjoittaa tajunnanvirtatekniikalla. Tällä iällä ja tällä järjellä en osaa enää itse vastata esittämiini kysymyksiin. Joskus nuorena, kun vielä tiesin kaiken ja pidin itseäni erehtymättömänä, en olisi joutunut hämmennyksiin tällaisten kysymysten kanssa. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän itsestäänselvyyksiä. Ja jo kertaalleen löydetyt vastauksetkin näyttävät tarvitsevan päivitystä…
Hannu,
Periaatteessa ihminen on aina enemmän tai vähemmän epävarma omista arvoistaan, asenteistaan, uskomuksistaan ja mielipiteistään. Saadakseen jonkinlaisen tolkun asioihin(itseensä), hän vertaa omia näkemyksiään muiden, usein aikalailla samankaltaisten ihmisten käsityksiin. Alaspäin suuntautuva vertailu taas pönkittää itseluottamusta ja tarkoittaa esimerkiksi: tämä mun kommentti on melko kömpelösti kirjoitettu, mutta ei sentään NIIN kömpelösti kuin jotkut kommentit täällä Kotimaa24:ssä jne…
Me teemme tätä ja kaikkea muuta vastaavaa psyykkistä pärjäämistä palvelevaa, esimerkiksi virheellistä/totuudenvastaista attribuointia, skeemojen/stereotypioiden mukaista havainnointia jne. jatkuvasti. Paradoksi on: totuudenmukainen käsitys itsestä ja maailmasta altistaa masennukselle, ts. kannattaa huijata itseään.
Eli pitääkseen itseään uskovaisena, täytyy ”uskovaisen” verrata itseään toisiin ”uskoviin” ja ennen muuta vähemmän ”uskoviin.”
Tuomas, eikös teekin ihan eetvarttia, kun saa kaikessa kurjuudessaankin olla toista parempi? :p