”Niin kuin Jumalan sana selvästi osoittaa, Vapahtajamme rakastaa ja armahtaa syntisiä. Hän tuntee kaikki heidän puutteensa ja tietää, kuinka kelvottomia he ovat tekemään parannusta, kuinka puuttuvaisia ja voimattomia tulemaan hänen tykönsä ja elämään uskon elämää hänen yhteydessään. Hän ei vaadikaan syntisiltä milloinkaan mitään. Hän tuntee hyvin heitä vaivaavan hitauden, vastahakoisuuden ja ajatusten hajanaisuuden, samoin kuin aina uudelleen nousevat synnit ja entisten syntitapojen voiman...”

1980-luvun puolivälin paikkeilla löysin Jonas Laguksen kirjekokoelman Evankeliumin ääni. Jo ensimmäisen kirjeen lukeminen teki vaikutuksen ja ilahdutti: herännäisjohtaja tuntui ymmärtävän omaa todellisuuttani, jota sävytti taju kristillisyyteni vajavuudesta. Samalla kun Lagus kuvasi havainnollisesti miten synti itsessänikin ilmeni, hän toi toivoa ja rohkaisua kamppailuuni toivottomuutta ja epäuskoa vastaan.

Heränneellä omallatunnolla olevaa ihmistä ei ole helppo lohduttaa. Heikkouden tunto ja ihmiselle luontainen taipumus rakentaa omaa vanhurskautta tekevät Jumalan armoon uskomisen vaikeaksi. Mutta jos ihmistä autetaan ymmärtämään, miten syvälle synnin vaikutukset hänessä ulottuvat – että hän ei ole vain suuri vaan kadotettu syntinen – silloin hän voi vapautua epäonnistumaan tuomitusta kamppailusta ja kallistaa korvansa evankeliumille.

Se millainen ihmiskäsitys ja näkemys synnin vaikutuksista julistajalla on, vaikuttaa olennaisella tavalla siihen, miten hän sanansa asettaa. Lagus antaa esimerkin rinnalle tulevasta ja kuulijan heikkouden kokemuksen jakavasta julistuksesta.

- - -

Synnistä on tarpeen puhua toisellakin tavalla. Elämä on täynnä kipeitä asioita, joita pitäisi jollakin tavalla pystyä ymmärtämään. Minusta näyttää siltä, että kun julkisessa keskustelussa käsitellään elämän varjopuolia ja pahan todellisuutta, mennään harvoin perimmäisiin kysymyksiin.

Hiljattain päättyneen Madridin ilmastokokouksen jälkeen tunnelmat ovat olleet apeita. Suomalainen ilmastoasiantuntija toteaa, että suuret saastuttajamaat keskittävät tarmonsa päätösten jarruttamiseen. Mistä johtuu, että toimeen ei ryhdytä, vaikka on yleisesti tiedossa, että ilman pikaisia toimia ihmiskunta ajautuu peruuttamattomiin vaikeuksiin? Eikö syy ole se, että se on vastoin omaa etua, sanalla sanoen itsekkyys?

Muutamia päiviä sitten uutisoitiin, että Romanian presidentti Ceausescu teloitettiin 30 vuotta sitten. Mikä saa hirmuhallitsijan toimimaan epäinhimillisellä tavalla ja raivaamaan tieltään kaikki, jotka kyseenalaistavat hänen mahtinsa. Eikö syy olekin vallanhimo, pelko ja viha? Isis on esimerkki siitä, kuinka väkivaltaa voidaan perustella myös uskonnollisesti. Isisin hedelmät ovat karvaita ja niitä ovat joutuneet maistamaan myös kalifaatin kannattajien lapset.

Ihmisen sisimmässä on voimia, jotka vapaaksi päästessään tuhoavat toisia. Kristitty joutuu tunnustamaan, ettei hänkään ole vapaa pahan otteesta. Apostoli Paavali huokaa, että hän ei tee sitä hyvää, mitä hän tahtoo. Sen sijaan hän joutuu huomaamaan itsessään voiman, joka saa hänet toimimaan väärin. Kirkot ja hengelliset yhteisötkin ovat vaarassa eksyä.

On ilmeistä, että pelkkä tieto oikean ja väärän erosta ei auta ihmisiä toimimaan oikein. Ongelma on jossain syvemmällä. Tätä elämää turmelevaa mahtia Raamattu nimittää synniksi. Jeesuksen mukaan synti on ihmisen sydämessä. Sieltä se sitten tulee ulos pahoina sanoina, tekoina ja laiminlyönteinä. Jo hiekkalaatikolla voidaan nähdä esimerkkejä synnin vaikutuksesta eikä siitä päästä vanhainkodissakaan.

Synnistä puhumista vaikeuttaa se, että synti ei ole vain moraaliin liittyvä sana. Se on myös ja ennen kaikkea uskonnollinen, hengellinen ja teologinen termi. Se tuo hyvän ja pahan väliseen keskusteluun uuden ulottuvuuden – Jumalan. Kristillisen uskon mukaan synti on sydämen luopumista Jumalasta. Ensimmäisen käskyn rikkomista seuraavat sitten kaikki muut synnit.

Kertomusta syntiinlankeemuksesta voidaan lähestyä enemmän tai vähemmän vertauskuvallisesti. Sen sanoma on kuitenkin ajaton. Raamattu vastaa yhä suuriin eksistentiaalisiin kysymyksiin. Meidän ei pidä hävetä eikä pyydellä anteeksi Raamatun opetusta synnistä. Kristillinen ihmiskäsitys on realistinen ja voi antaa ihmisille mahdollisuuden jäsentää todellisuutta, johon kuuluu sekä hyvä että paha.

- - -

On olemassa vaara, että synnistä puhuminen menee osoitteluksi, syyttelyksi ja toisten yläpuolelle asettumiseksi. Tällainen aiheellinen pelko voi saada julistajan välttämään kaikkea synnistä puhumista. Mutta ongelmallista on sekin, jos synnistä puhumisesta luovutaan. Sillä ei paha poistu eikä oman pimeän puolensa tunnistava saa apua. Diagnoosi on tarpeellinen, jotta lääke voidaan löytää.

Apteekkien tunnuksena on sauvan ympärille kietoutunut käärme. Se viittaa antiikin lääkintätaidon ja parantamisen jumalaan Asklepiokseen. Kristitylle tunnus tuo mieleen vaskisen käärmeen, jonka Mooses nosti myrkkykäärmeiden puremien israelilaisten nähtäväksi. Se on kuva Kristuksesta, johon katsomalla ihmiskunta voi parantua synnin myrkyn vaikutuksista. Pidettäköön tätä lääkettä kaikkien saatavilla.