Se löytyi-kampanian kumppaneitten lausumia:
Se löytyi-kampanian kumppaneitten lausumia:
Piispa Häkkinen on ilmaissut mielipiteenään, että ”Olennaista ei loppujen lopuksi olekaan ihmisen oma usko vaan uskon kohde: Jeesus Kristus.”
Kumpainenkaan ei ole toista olennaisempi, koska kumpikaan ei yksin hyödytä ketään, eikä mitään. Häkkinen kallistaa asiat sakramentalismiin päin.
Toinen samalla perustalla seisova on Sansan Mikko Matikainen, joka keventää henkilökohtaisen osuuden, eli keventää vastuuta uskon vastaanottamisesta, ”uskoon tulo tai uskon löytymisen tapa ei ole tärkein juttu, vaan jatkuva suhde elävään Jumalaan Jeesuksessa Kristuksessa.”
Ei ole suhdetta, ei hetkellistä eikä jatkuvaa, ellei olla tultu uskoon, muutettu kulkusuunta. Se on, ikävä kyllä, ihmisen ”työ”.
104 kommenttia
Pekka,
Viittaan kommenttiisi 25/10, 18:41, jota en heti huomannut:
”Tämä tekstisi kertoi minulle sen, miten asian Reijo käsität. Selvästihän siinä sanotaan juuri niin kuin esität asian. Mailis ei siinä kuitenkaan tarkoita sitä. Sinä käsität tuon konkreettisesti, jota se ei varmasti ole. Me Lutkut vaan voimme asiaa kuvata juuri noin. Luterilainen ymmärtää kyllä asian oikein. Huomaan, että näissä asioissa pitäisi olla paljon tarkempi, jotta väärinkäsityksiä ei pääsisi syntymään. Koen että koska käytämme samoja sanoja, mutta niillä on meille erilaisia merkityksiä, niin miten voisimme ymmärtää, tai edes luottaa toisiimme tämmöisessä asiassa?” (Pyytäisin vielä sinua sanomaan mikä sana on se, millä minulle on eri merkitys, millä sanalla on Mailisille eri merkitys kuin itse sanan merkitys?)
Yritin tuoda sen, mikä on evlut kirkon oppi. Tiedän sen, mutta tuossa Mailisin kattavuudessa sitä ei juuri kuule. Voit ottaa kevyesti ja keventää olemalla ”lutku” ja kutsua minua hellariksi tai hihhuliksi tai jopa lahkolaiseksi. Mutta näin tehden katson, että osoitetaan esim. välinpitämättömyyttä Asiaa kohtaan. Myös tämä hieman huvittuneisuutta viestittävä suhtautumisesi kertoo minulle, ainakin, että sivuutetaanpa keskustelun ydin ja leimataan toinen, kuten minä, liian tiukaksi, koska en ymmärrä esimerkiksi: Että Janatuinen tarkoittaa muuta kuin toistuvasti sanoo ja miten evlut ehtoollisen oppilauselma sen myös sanoo. Etkö voi vain todeta, että tämä on evlut oppi ja uskon siihen. Voisithan sanoa myös ettet sen takana seiso, koska evlut kirkosta ei ketään sellaisesta ”epäuskomisesta” eroteta. En ole koskaan maininnut omasta, eri uskovien piireissä toiminnasta, mutta teen nyt pienen poikkeuksen koskien esim Gideoneja. Olen ollut usein kutsuttuna sen tilaisuuksissa muuallakin kuin Suomessa. Samoin muiden yritysjohtajien ja liikemiesten, Jeesuksen seuraajien muodostamassa toiminnassa, samanlaisessa ominaisuudessa.
Minua ei ole kutsuttu, koska painottaisin, että sama se missä, milloin tai miten on uskoon tullut tai puhdistaako ehtoollinen synneistä. On aina ollut tiedossa, niin Iranissa kuin Italiassa, että olen sen Jerusalemin Helluntaipäivän Kastajaliikkeen jatkumoa.
Tietysti voit kevennellä ja muuttaa sanomisiesi merkitystä, mutta kun läpiä päähän puhutaan, niin joku voi joskus niistä mainita ja joku toinen vain hehetellä.
Se olisi tietysti koko Gideontoiminnan loppu, jos yksi poikkeus säännöstä sallittaisiin.
Koen syvää ja erittäin hyvää uskon yhteyttä monien vapaissa suunnossa toimivien kanssa. Mielestäni meillä kirkon ihmisillä on paljon oppimista käytännön kristillisyydessä. Jopa hävettää se vähäinen lähetykselle antautuminen, mitä kirkossamme on kun vertaan sitä siihen intoon mitä vapaissa näen.
Olen havainnut että kaikissa uskonsuunnissa on niitä joille opilliset erimielisyydet eivät ole kynnyskysymyksiä. Heidän kanssaan voi järkätä jotain projekteja. Kuten Se löytyi kamppanioita.Vastaavaa evankeliois-yhteistyötä ei pidä ryhtyä pitemmpiaikaisesti harjoittamaan. Sillä opilliset erimielisyydet hajottavat toiminnan aina lopulta. Jolloin syntyy enemmän vahinkoa, kuin yhteistoiminnasta on hyötyä.
Yhteinen usko on pidettävä erossa opillisista kysymyksistä silloin, kun halutaan yhteyttä rakentaa. Jos halutaa erimielisyyttä ja riittaa, niin siihen tavoitteeseen sopii hyvin ne opilliset erimielisyydet.
Martti,
Periaate tässä lopettelussa oli se ettei sitä kommentoida. Siksi poistin tuon kommenttisi. Jatketaan toisessa yhteydessä!
Reijo
Teko-oppi eli ”oma työ” on ulos suljettu, sillä me pelastumme uskosta emmekä töistä.
Roomalaiskirje:
4:5 mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi;
Tiituksen kirje:
3:5 pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,
Martti,
Vaikka Raamattu nimenomaan puhuu uskovan, ei ulkopuolisten, kanssa yhteistyöstä, niin se on luettavissa ja käsitettävissä, että Jumala käyttää ihmistä ja vain ihmistä, mitä toimimiseen tulee.
On järkeenkäypää, että yhteistyö-oppi ei ota tulta sakramentaalisessa uskoontulossa, vaan kummankin ylitse ”loikataan”. Esitetään hurskaalta kuulostava omien-ponnistelujen-turhuus oppi rauhoittamaan pelastusta etsivät sielut. Pätkit tokaisuihisi niin Raamatua kuin Nikolaista, mitkä usein todistavat sinun pyrkimyksiäsi vastaan, eli: Kristittyn taistelu on sittenkin uskovan taistelua, toimintaa, ahkeroimista, koska uskon lahja tekemiset vaikuttaa. Ei jätä meitä toimettomiksi.
En esittäisi vastustusta olemalla samaa mieltä kanssani.
Kirjoittaja
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.
Ari ei ole näköjään tietoinen siitä että kaikki synnit on sovitettu.
Ilmoita asiaton kommentti