Sanoilla voi olla ikäviä seurauksia

Lapsenlapsiani elää karjatilalla ja he menevät pian kouluun. Kiusataanko heitä siellä tällä perusteella?

Sanat eivät ole vain sanoja, vaan lausuttuina tai kirjoitettuina niillä voi olla monia seurauksia, hyviä ja varsinkin huonoja.

Kuula case on kirkollinen tulokas keskusteluun sanojen käytöstä. Pappi Kari Kuula pohti Kirkko ja Kaupunki -median kolumnissa tammikuussa eläinten asemaa tehomaataloudessa. Kieli oli muutamassa kohdassa erityisen kärkevää, kun hän vertasi eläinten kohtelua keskitysleiriin ja saatanalliseen menoon.

Kolumnista syntyi myrsky. Maataloustuottajat loukkaantuivat, suuttuivat ja puolustautuivat – ilmeisesti erityisesti sen vuoksi, että kirjoittaja oli pappi. Tuottajien etujärjestö vaatii selitystä Espoon tuomiokapitulilta.

Myös kolumnin kirjoittajaa ja kirkkoa vastaan käytettiin jyrkkiä sanoja. Keskustelu karkasi käsistä.

Kari Kuula pyysi anteeksi ja lehti poisti kolumnin. Piispat ottivat nopeasti kantaa karjankasvattajien puolesta.

Syntyi lisää keskustelua, nyt alkuperäisen aiheen lisäksi sanavapaudesta. Aiheina olivat yhdeltä puolelta ravintoasiat, eläinten asema ja karjankasvatus sekä toisaalta sananvapaus, kirkon kanta ja teologia.

On selvää, että ihmisten ruuasta ja eläinten kohtelusta on voitava keskustella. Mutta kärkevä kielenkäyttö ja syyllistäminen loukkaavat, eikä kukaan halua olla sellaisen kohteena.

Huonosti eläimiä kohtelevat karjankasvattajat ovat Suomessa yksittäisiä tapauksia. Pääosin karjatiloilla hoidetaan eläimiä todella hyvin. Tuotantoeläimetkin ovat kuin perheenjäseniä, jotka tunnetaan nimeltä.

On perusteltua ja sallittua pohtia eläinten asemaa, eläinteologiaa ja kaikenlaisia teologisfilosofisia kysymyksiä, mutta puheet voivat karata kauemmaksi. Välillisesti voi seurata enemmän kuin vain pohtimista.

****

Luin MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan haastattelun, jossa hän kertoi karjakasvattajiin ja maatalouteen yleisemminkin kohdistuvan ilman Kuulan kolumniakin syytöksiä ja uhkauksia. Maatiloilla eletään monenlaisen maalittamisen kohteena.

Marttila kertoi karjatilojen lapsia jo kiusattavan tällä perusteella koulussa. Tältä pohjalta voi ymmärtää MTK:n voimakkaan reaktion.

Minäkin järkytyin Marttilan kertomista kiusaamistiedoista, sillä rakkaita lapsenlapsiani elää karjatilalla ja he menevät pian kouluun. Kiusataanko heitä siellä tällä perusteella?

Kirkossa on pitkä kovien sanojen ja oikeassa olemisen kulttuuri. Hengelliset ja opilliset kannantotot uppoavat syvälle ihmisten sieluun. Sanoista tulee tavallistakin ankarampia siinä kontekstissa, kun on kyse siitä, ”missä vietän iäisyyteni” tai ”millaisia olemme jumalan silmissä” tai kun kyse on ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta. On kyse elämän perusteista. Joskus ennen puhuttiin synneistä.

Monissa seurakunnissa on vaadittu irtisanoutumista kyseisestä kolumnista. Kirkossa sanoilla loukkaaminen ei ole kovin harvinaista. Anteeksipyydettävää ja irtisanottavaa riittää, jos sille tielle lähdetään.

Kuinka monessa kirjoituksessa on esimerkiksi loukattu sukupuolivähemmistöjä ja varsinkin aikaisemmin naisia pappien sukupuolta käsiteltäessä. Silloin piispojen kannanotot ovat tulleet hitaasti jos ollenkaan ja olleet toisistaan eriäviä.

Mikä on kirkon kanta? Kukaan ei yksin, ei pappi tai edes piispa, edusta yksin kirkon kantaa. Toisaalta jokainen kirkon jäsen osaltaan edustaa sitä ja vastaa omasta kannastaan – ja sanoistaan.

1 kommentti

  • Pekka Veli Pesonen sanoo:

    Tietenkään kukaan määrää mitään kirkon kantaa yleensä. Kuitenkin kansan keskuudessa elää yhä hyvin vahvana sellainen uskomus, että kirkolla on kanta. Se uskomus herää heti henkiin, kun joku pappi kirjoittaa omia mielipiteitään. Papit kun kansan mielessä edustavat kirkkoa.

    Kuulan tekemistä ihmettelen. Ensin hän poisti tekstinsä ja sitten kirjoitti uuden ja saman sisältöisen. Jättäen siitä pois ne rankat tunnevaaraiset sanat. Näin kertoen kaikille :” sen minkä kirjoitin sen kirjoitin.”

    Ihmettelen myös vaatimuksia sananvapaudesta, joita tekstin pohjalta on esitetty. Eikö vihan lietsominen karjankasvattajia vastaan olekaan vihapuhetta?

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Markku Jalava
    Markku Jalava

    Olen kirkosta, historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnasta (muun muassa) kiinnostunut toimittaja-viestintäpäällikkö. Virasta irti, mutta luottamustehtävissä jatkan innolla, ja kirjoittamista. Olen kirkkovaltuutettu Nurmijärven seurakunnassa ja kirkolliskokouksen jäsen, sekä kunnan luottamushenkilö. Kokemusta on suntionkin tehtävästä.