Tuomas Juntunen: Sanatarkkoja käännöksiä ja ymmärrettäviä käännöksiä
Minulla oli ilo ja kunnia osallistua Uusi testamentti 2020 -käännöshankkeeseen toisena kääntäjistä. Tittelini oli ”kielellinen asiantuntija”. Se tarkoitti sitä, että työstin eksegeettisen asiantuntijan, Niko Huttusen, laatimaa sanasanaista käännöstä luettavaan muotoon.
Tekstin matka raakasuomesta digisuomeksi oli pitkä ja vaiheikas. Kyse ei ollut pelkästä viilaamisesta tai hiomisesta. Sanasanainen käännös, jota sain eteeni, oli sellaista puutavaraa, että usein piti kaivaa esiin saha tai kirves, ennen kuin oli höylän ja lopulta hiekkapaperin vuoro. Näissä viimeisissä, hienommissa työvaiheissa olivat mukana myös hankkeen ekumeeninen ohjausryhmä ja Suomen Pipliaseuran projektiryhmä – sekä tietysti kaikki ne kolmetuhatta lukijaa, jotka osallistuivat käännöksen testaamiseen.
Jo minun työni merkitsi sanasanaisen käännöksen täydellistä uudelleenkirjoitusta. Nikon käännös oli lähtökohta, jossa kerrottiin, mikä ajatus minun olisi tarkoitus ilmaista toisin sanoin. Miksi näin? Eikö sanasanainen raamatunkäännös olisi paras, niin kuin monet tuntuvat ajattelevan? Mihin kielellistä asiantuntijaa oikeastaan tarvittiin?
Tavallinen raamatunlukija ei varmasti osaa kuvitella, millaista sanatarkka koineekreikan suomennos todella on. Kielten rakenteet ovat niin erilaiset, että suoraan kääntämällä syntyy todella kummallista suomea. Erityisesti Paavalin kirjeissä on pitkiä ja kimurantteja virkkeitä, jotka sanasanaisina käännöksinä ovat täysin lukukelvottomia. Otetaan esimerkkivirke Paavalin kirjeestä heprealaisille, toisen luvun jakeet 2–4:
”Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana tuli vahvaksi ja jokainen rikkomus ja epäkuuliaisuus sai koston palkan, kuinka me välinpitämättömiksi tultuamme sellaisesta pelastuksesta pakenemme [rangaistusta], joka alun otettuaan tullakseen puhutuksi Herran kautta vahvistettiin meitä varten kuunnelleiden toimesta, kun Jumala yhdessä [heidän kanssaan] todisti merkein ja ihmein ja moninaisin voimateoin ja Pyhän Hengen jakamisin hänen tahtonsa mukaan?”
Näin siis käänsi Niko, ja minun tehtäväni oli ottaa tästä tolkkua ja sanoa sama niin, että muutkin ymmärtävät. Tältä samat jakeet kuulostavat lopullisessa käännöksessä:
”Paikkansa pitäväksi osoittautui jo se sana, jonka enkelit toivat. Kaikki rikkomukset ja kaikenlainen tottelemattomuus saivat palkkansa. Kuinka voisimme välttää rangaistuksen, jos emme välitä siitä pelastuksen sanomasta, josta Herra ensimmäisenä kertoi? Ne, jotka kuuntelivat häntä, ovat asian meille vahvistaneet. Jumala taas vahvisti heidän todistuksensa monenlaisin merkein, ihmein ja voimateoin ja jakoi näin Pyhän Hengen lahjoja mielensä mukaan.”
Kivempi lukea ja helpompi ymmärtää, eikö? Otetaan tähän toinen, hiukan erilainen esimerkki sanatarkan ja ymmärrettävän käännöksen välisestä erosta. Apostolien tekojen 17. luvussa Paavali yrittää puhua ateenalaisia sanomansa kannattajiksi. Jakeet 32-33 kuuluvat vuoden 1992 käännöksen mukaan näin: ”Jotkut ivailivat Paavalia, kun kuulivat hänen puhuvan kuolleiden ylösnousemuksesta, toiset taas sanoivat: ’Kenties saamme kuulla sinulta tästä vielä toistekin.’ Niin Paavali lähti heidän luotaan.”
Paavalin lähdössä ei tunnu olevan kauheasti järkeä. Jotkut tosin pilkkaavat häntä, mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että jotkut muut olisivat kiinnostuneita kuulemaan lisää. Miksei tämä riitä Paavalille? Oikea vastaus on, että 92 kääntää liian sananmukaisesti. Nikon käännöksessä ateenalaisten repliikkiin on liitetty alaviite, josta paljastuu, että se on oikeasti vain kohtelias tapa kieltäytyä jatkamasta keskustelua. Siksi muotoilin repliikin niin, että tämä tulee selväksi: ”Ehkä jatketaan tästä aiheesta toisella kertaa.”
Samassa luvussa on jo aiemmin, jakeessa 18, kiinnostava repliikki, jossa ateenalaiset niin ikään vähättelevät Paavalia. Nikon käännöksessä repliikki kuuluu: ”Mitä tahtoneekaan tämä varis sanoa?” Alaviitteessä on taas lisätietoa: linnun nimeen sisältyy kreikaksi viittaus siementen nokkimiseen, mikä puolestaan on Paavalin tapauksessa merkki siitä, että ateenalaiset pitävät hänen oppiaan epäjohdonmukaisena ja sekavana. Paavali ikään kuin nokkii tiedonjyviä sieltä täältä.
Kirkkoraamattu 92 tavoittaakin tämän merkityksen mainiosti: ”Minkähän tiedonjyvän tuokin luulee noukkineensa?” Tämä oli minusta niin hyvin sanottu, että tuntui vaikealta keksiä mitään omaa versiota, joka olisi lähellekään yhtä hyvä. En kuitenkaan halunnut suosiolla kopioida vanhaa, joten oli pakko yrittää. Tähän päädyin: ”Mitä tuo tiedonjyviä nokkiva varis oikein raakkuu?”
On tässä ainakin se etu, että se on lähempänä alkutekstiä kuin kirkkoraamatun sinänsä hyvä repliikki. Tässä kohdassa sananmukaisuus ei johda harhaan niin kuin jakeessa 32.
Tuomas Juntunen
UT2020-käännöshankkeen kielellinen asiantuntija
50 kommenttia
Tuomas
Kiitos blogistasi ja kiitos siitä mitä olet uuden käännöksen hyväksi tehnyt.
Useinkin juuri kielen käytön viimeistely on lukijan kannalta ratkaisevassa asemassa. Mikäli siinä onnistutaan niin silloin tekstiä myös luetaan, mutta jos se jostain syystä jää puolitiehen, niin sanomaa ei lueta tai se keskeytyy epämääräiseksi ajaksi.
Myöskään kriittisten puheenvuorojen ilmaantuminen on kautta historian ilmennyt todellisuus. Se on seuraa jokaista uutta käännöstä kuin luontaisetuna työn luonteeseen kuuluvana. Hieronymoskun sai kuulla paljon työnsä arvostelua, mutta myöhemmin hänen arvostuksensa on noussut pilviin.
Nykyisin enemmän kuin puolet koko maailman kristikuntaa pitää hänen käännöstään kaiken opin ja kristityn elämän pohjana olevana Raamatun normatiivisena tekstinä.Kuuluuhan kaikista maailman Kristukseen uskovista yli puolet katoliseen kirkkoon, ja Vulgata on heidän perustekstinsä.
Joten Tuomas, joka kerta kritiikkiä kohdatessasi voit onnesta hykerrellen päätellä, että olet päässyt upeaan seuraan.
Olen ollut erittäin tyytyväinen tähän uusimpaan käännökseen. Kieli on selkeää ja sanoo oleellisen kunkin raamatunkohdan sanomasta.
Hyvin tehty!
Matias,
Toivon, että tämä Juntusen ketju kestää minun seuraavan kommenttini. Vaikka suhtautuminen opetuksiisi on ja olen ilmaissut, niin mielestäni et niihin syvenny. Yritetään! Mutta jos Juntusen mielestä tämä, minkä iltapäivän aikana tänne kirjoitan, ei kuulu hänen blogiinsa, niin se on poistettavissa.
Ei ole mitään takuuta siitä,että ns.masoreetit,jotka vokalisoivat tektit ja jäsentelivät sen, tekivät työnsä virheettömästi, ja päinvastoin he itse antoivat ymmärtää vokalisoinensa harhautavasti,jotta heidän helmensä eivät joutuisi sioille. He sanoivat ” lue näin, älä lue näin.”
Seppo
Mielestäni annat virheellisen mielikuvan heidän työstään ketiiv ja qere lukutapojen välillä eli sen välillä miten oli kirjoitettu ja miten piti lukea. Olet lukenut oikean lauseen, mutta tulkinnt sen väärin. Erot eivät johtuneet halusta harhauttaa, vaan osaltaan siitä, että jo ennen heitä oli syntynyt tekstikriittinen perinne, joka edellytti toisenlaista lukutapaa, kuin mitä tekstiin kirjoitetut konsonantit olisivat ilmoittaneet.
Konsonantteja ei lähdetty muuttamaan, koska ei haluttu avata mahdollisuutta noiden perusteltujen kohtien muuttamisen mukana avata ovia virheellisten ja mielivaltaisten muutosten tekemiseen.
Toinen syy oli teologinen. Esimerkiksi ei haluttu lausua Jumalan pyhää nimeä ääneen. Yhteen aikaan vain ylipappi sai sen tehdä kerran vuodessa. Tämä johtui siitä ettei haluttu lausua turhaan Herran nimeä. Niinpä Jahwe nimen sijaan lausuttiin sana adonaj, Herra, tai kuten minä teen L-koodeksin mukaisesti vokalisoiduissa tekstilaitoksissa, shema, arameankielinen määrätyllä artikkelilla varustettu sana ”Nimi”, ”The Name”, joka siis olisi asiakäännöksen mukaisesti ”Pyhä Nimi”.
Vokalisointi tehtiin tuon toisen, lausuttavan sanan vokaalien mukaan. Adonai nimen kohdalla viellä muutettiin sanan lyhimmän vokaalin väriä ettei adonaj sanan vokaalein merkittyä sanaa vahingossakaan voitaisi lausua Jahweksi.
Tätä ei tehty harhauttamiseksi vaan jotta voitiin välttää Pyhän Nimen väärää käyttöä. Kyseessä siis oli Jumalan nimen kunnioitus.
Esimerkiksi Kuningas Jaakon englanninkielisen käännöksen Herran nimi Jehova on peräisin siitä, että eurooppalaiset eivät olleet ymmärtäneet ketiiv ja Qere, kirjoitettu eli siis konsonantit ja luettu eli siis vokaalimerkkien tehtävää, vaan lukivat nuo kaksi järjestelmää yhteen sekottaen ja tulos oli nimimuoto eli sana, jota ei hepreassa ollut ollut.
Kriittisessä tutkimuksessa saatetaan tarpeen mukaan tuoda esiin erilaisia tulkintoja kuin masoreeteilla oli. Tutkija voi tekstin konsonanttien perusteella luoda rekonstruktion mahdollisesta toisenlaisesta lukutavasta ja tehdä päätelmiä että näin päästäisiin ehkä lähemmäksi tekstin alkuperäistä ajatusta.
Tällöinkään ei ole kysymys minkäänlaisesta masoreettien työn moittimisesta vaan siitä että halutaan tuoda esiin heidän tulkintaansa parempi vaihtoehto, jonka katsotaan paremmin vastaavan tekstin alkuperäistä tarkoitusperää.
Siinä on vaan se Matias,että pitää tietää mikä on taulun keskus ja sitähän ei Genesiksen 1 lauseestakaan varmasti tiedä enää kukaan. Sitäpaitsi kuten on osoitettu, Genesiskin on kirjoiettu moneen eri merkitystasoon (mm astronomiseen ja aritmeettiseen ja gematriseen) ja siinä on silloin monta taulua yhtaikaa. Et voi ampua niihin kaikkiin, jos sinulla on vain yksi ’oikeaoppinen’ nuoli.
Matias,
Joudun vastaamaan sinun kommentiisi 07.12.2020 02:46, vain pätkissä, ehkä tämän lisäksi vielä kaksi. Olisinhan voinut jättää tekstisi tänne ja siten ollut luettavissa ja todettavissa todenperäisyydet. Kuitenkin poikkeat itse asiasta, kuten Hieronymuksen Raamattu Trentosta. Eli laitoit viitteen laitokseen, jonka alkuperän seikkaperäisesti selvitin sinulle. Eli liittyi tiiviisti asiaan. Totesit vain ne paljoksi puheeksi ja ”detaljeiksi”. Olen sitä mieltä, ette lue kunnolla, kuin omat kirjoitelmasi. Siksi jatkan ja keskityn eri väittämiisi, asian ulkopuolisiinkin.
Raamattu on selkeä, mutta selkeytyy vain uskon ‘entsyymillä’, vt. Hebr 4:2. Kun uskon-entsyymiä, mikä tarkoitta hengellisen ravinnon sulattamis- / sulautumiskykyä ei ole, se Raamatun mukaan johtuu Jeesuksen/ Pyhän Hengen/ Jumalan ulkopuolelle eristämisestä.
Uskovakin voi estää tai paremminkin vastustaa Jumalan puuttumista, eli vaikuttamista Raamatun sanan sulautumista.
Kuitenkin kun riittävän kauan korvaa Jeesuksen mukanaolon, esimerkiksi Trenton päätöksillä, kirkon itseymmärryksellä, tunnustuskirja-talmudeilla, ollaan kapinassa Itse Jumalaa vastaan, vt.Apt.5:
39 “mutta jos se on Jumalasta, niin te ette voi heitä kukistaa. Varokaa, ettei teitä ehkä havaittaisi sotiviksi itse Jumalaa vastaan.” Eli nk. laitoskirkko, muotojumalisuus, halusi tuhota Jeesuksen seuraajat. Eli Jumalan Seurakunnalla on ollut vastustajana vuosituhansien mittainen “jatkumo”. Trento julistautui sellaiseksi.
Latinan kieli ei ole minun kohdistukseni ja uskoisin sen seikan huomaamisen olevan riittävän merkittävä havaittavaksesi. Textus reseptus on kreikaksi ja se on ollut erinomaisen hyvä testityökalu, kun Kirjoituksia on käännetty eri kielille. 1800-luvun loppupuolella englantilaiset papit, Westtcot ja Hort kirjoittivat uuden alkutekstin keirkaksi, ja laativat nk. “tekstikritiikin”, millä voitaisiin kaikki Kirjoitusten oikeellisuus, kuten muotokin, määritellä. Ne, jotka siihen viittaavat, ovat yleensä ulkopuolella uskon vaikutuksen, jonka Jeesus vaikuttaa. Tämän olen käytännössä testannut Suomalaisessa kirjoittelussakin, keskustelemalla ao. kanssa, jos ovat siihen alentuneet.
Latinaksikin voi kirjoittaa oikein, mutta on muistettava, että se on sitten Hieronymksen kirjoittelun muuttunut ei verbaaliseksi, eikä kielenä edusta alkuperäisyyttä. Toisin on kreikka, hebrea ja aramea. Nämä kolme kieltä on minun seurakuntayhteydessäni äidinkieli muutamalle. Eli lukutavat, sanoiksi pätkiminen ja vokaalit ei ole ollut ongelma, niinkuin se ei koskaan ole ollut. Mutta jos ei ymmärrä sitä, että “siinä, mitä teille kirjoitamme, ei ole muuta kuin mitä on luettavissa ..”, KJV: 2.Kor. 1:
13 For we write none other things unto you, than what ye read or acknowledge (hyvin tiedätte, kr. epiginosko); and I trust ye shall acknowledge even to the end;
14 As also ye have acknowledged us in part, that we are your rejoicing, even as ye also are ours in the day of the Lord Jesus.
Laitoin tämän KJV:n mukaan, mikä kääntää ‘epiginosko’-sanan oikein. RKK ja sakramentalisit kääntävät sen “ymmärtää”, mikä korreloi inhimillisen, kirkollisen “itseymmärryksen” (magistero della chiesa) kanssa.
Eli kaikki symposiumit, talmudit, tunnustuskirja jne., tukevat Kirjoituksia turhentavia tulkintoja. Näin syntyy tuhansien kilometrien ja kirjojen kokoisia kirjastoja. Näiden kirjastojen, tulkintojen, jälkitotuuksien, käsittely edellyttää vähintään TM tutkintoa ja “hovin” kumppanuutta, jonka Mooses ja Jeesus pitivät arvottomana.
Kirjoittaja
Suomen Pipliaseura
PIPLIA voimasanoja -blogin kirjoittajat ovat Suomen Pipliaseurasta. He kertovat ajankohtaisista aiheista, jotka koskevat sanaa ja koskettavat ihmistä maailmanlaajuisesti.
Tuomas J,
vt. 03.12.2020 12:17
Viittaan vain GNT5 editioon. Asiasta voisi puhua ummet ja lammet, mitä tuohon ja muihin, sen ympärille, ennen ja jälkeen kuuluu. Tehdäkseni asian ymmärrettäväksi, niin kysymys on “apparatuksesta”, koneesta, myllystä, separaattorista, johon on kaadettu kaikenlaisia vaihtoehtoja ja sitten apparatuksen avulla valitaan paras vaihtoehto. Ei tämä ole sitä, mistä 2.Piet.1: 20 Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; 21 sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.
On hyvä, että olet kielen tai kielten ammattilainen, eli akateemisesti asioita opiskellut. Olen seurannut käännösten stilisointia ja näiden ryhmien työskentelyssä on kysymys vain Raamatun sanoman tuotto kirjalliseen muotoon, joskus kieliopinkin syrjäyttäminen. Sitä on harjoitettu aina, mutta kysymys on siitä mistä Psalmi 119 toistaen julistaa. Raamattu VT:n puolella, sillä vaikeammalla, toistoilla vakuuttaa kuinka Jumalan sana, Tie kulkee korkealla, on tasainen ja suora. Edes hullu ei siltä eksy.
Edelliseen pohjaten, Raamattu ei ole vaikeaselkoinen muille kuin tietämättömille, mikä tarkoittaa ilman Uskoa sitä lukeville tai siitä luettavaan muotoon stilisoiville. Vokaalien puuttuminen ei ole ongelma. Ne on aina puuttuneet hebrean vanhoissa kirjoituksissa.
Seurakuntayhteydessäni Sveitsissä, on ollut aramealaisia, jotka kotikielenään puhuvat arameaa. Samoin, kun työasioissa paljon kävin Israelissa, niin yhteydessäni oli juutalaisia, kristittyjäkin. Nämä kummatkin Raamatun kieltä äidinkielenään osaavat pystyivät ymmärtämään kaikki vanhimmatkin Kirjoitukset. He, aramealaiset ja hebrealaiset, vaikka lukivat Raamattua alkuperäisillä kielillä olivat täysin tyytyväisiä mm. KJV ja sitä kokouksissamme käytimme, tai Diodatin vanhempia laitoksia.
Juutalainen messiaaninen työtoverini mainitsi, kuinka hän pitää täysin tarpeettomana hebreankielisen tekstin stilisointia. Vähän samasta on kysymys englannin ja italian kielessä. Suomen kielen ilmaisullinen rikkaus on saavutettu 1900-luvulla ja jo 1776 Biblia on hyvä käännös, mitä uskollisuuteen alkuperäiseen tekstiin tulee.
Jos Pyhä Henki ei elävöitä Raamatun tekstiä, sen stilisointikaan ei sitä tee.
Ilmoita asiaton kommentti