Sana ja kirkko

On myös olemassa suksessio, mutta ei paikkoihin ja henkilöihin sidottu, vaan opin suksessio. Oppi ei kuole, ja mihin se kulkee, siellä on oikea kirkko, siellä oikeat piispat, oikeat papit. Missä oppia ei ole, siellä kaikki suksessio on samaa kuin tyhjä profeetan hauta, tyhjä, liejua ja saastaa täynnä oleva astia. Missä meille vain säilyy tämä opin suksessio, sieltä ei puutu voimaa eikä elämää, joka todistaa myös ihmissilmälle, että kirkko on siellä! Tällaisesta suksessiosta on pidettävä kiinni, silloin ei puutu mitään - kaikkein vähiten oikeaa opettajien virkaan kutsumista, kättenpäällepanemista, rukousta, siunausta ja pyhään virkaan tarvittavia Pyhän Hengen lahjoja.

On ihme yli kaikkien muiden! Tiedätkö, mikä se on? Se ei ole Rooman kirkon rakennelma, joka on ihmisten pystyttämä ja käsin tehty eikä lepää Herran antaman lupauksen varassa. Sitä ihmeellistä rakennusta, josta me puhumme, ei ole saatu aikaan rakentamalla. Se rakennus, jota minä tarkoitan, on Herran kirkko. Sateenkaaren tapaan se näyttää kevyesti perustetulta. Kurjista maan lapsista näyttävät vain maalliset, inhimilliset perusteet ja pohjat pitäviltä. Tämä rakennus ei kuitenkaan ole kevyesti perustettu, sillä se lepää iankaikkisen sanan varassa. Sana pysyy loppuun saakka, aina sen Jumalan antaman vakuutuksen täyttymiseen asti, ettei Sana tyhjänä palaja. Sana pysyy kirkon täyttymykseen asti, kirkon, joka on Sanan luomus. Sen Jumala on vahvistanut valalla.

Katsokaamme Sanaan, olkaamme siinä yksimielisiä. Se julistaa Jumalan armoa ja kirkon pysyvyyttä varmemmin kuin sateenkaari. Jääkööt kirkkomme järjestys, sen säännökset ja kuri paljonkin vaillinaisiksi siitä, mitä niiden tulisi olla ja mitä ne voisivat olla! Sitä saamme surra! Sen vuoksi ei kuitenkaan saa luopua toivosta. Kirkko säilyy erämaassa, se säilyttää tuoksunsa kuin ruusut orjantappuroiden seassa, niin kauan kuin vain Sana ja oppi elävät ja saavat vaikuttaa. Meillä on kaikki toivo niin kauan kuin Sana ja oppi ovat voimassa. Sen tähden rukoilkaamme ennen kaikkea Sanaa. Järjestys säännökset, liturgia ja kuri voivat puuttua, ja siitä huolimatta tuhannet tulevat autuaiksi, jos meillä vain on Sana. Kaikki riippuu Sanasta. Sitä ilman emme voi olla. Ei ole mitään anteeksiantamusta, mitään rauhaa elämässä, mitään toivoa kuolemassa, mitään autuutta taivaassa - ei mitään Isämeitää täällä, ei mitään hallelujaa siellä, jos meillä ei ole Sanaa! Sanaa meidän on ehdottomasti rukoiltava! Sanan sijasta me annamme kaiken muun! Koko maailman me voimme tarpeen tullen lahjoittaa roomalaiskatolisille, kunhan vain saamme pitää Sanan. Se on enemmän kuin episkopaatti, enemmän kuin suksessio - se on kaiken hyvän lähde ja kaiken turhuuden kuolema! Pidä, Herra, meidät Sanassasi!

 

 

 

 

Wilhelm Löhe: Jumalan puutarha. Drei Bücher von der Kirche, Kolme kirjaa kirkosta. Suomennos, johdanto ja selitykset Matti Sihvonen.

SLEY-Kirjat Oy 1983. s. 125-127

167 kommenttia

  • Riitta Sistonen sanoo:

    Samille sanon vielä, piti jo eilen kirjoittaa, että kauhistun antisemiittisiä kommenttejasi! Havaintojeni mukaan se liittyy siihen, ettei ole käsittänyt kristinuskon juutalaisia juuria. Tästä Paavali kirjoittaa aivan selvästi Room. 9-10 luvuissa. Arvelen sen myös jollain tapaa liittyvän äärimmilleen viritetystä opin korostamisesta ja suoranaisesta vihasta.

    Antisemitismi voimistuu taas, kavahtakaamme sitä! Muistakaa kauhistuttavat kristikunnan synnit! Olen tosi järkyttynyt Samin kommenteista!

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Riitta, höpö, höpö.

      Riitta kirjoittaa; ”Usko on välinearvossa, mutta välttämätön”. Raamatussa uskolla on monta määritelmää ja sitä voidaan sanoittaa laajasti. Uskossa Kristus on läsnä. Näin se ei ole Kristuksesta erillään oleva usko. Usko ei ole vain usko jolla uskotaan, vaan siihen kuuluu uskon sisältö eli oppi. Toki on paljon muitakin määritelmiä. Esim usko ilman tekoja on kuollut usko.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Sami, tässä juuri näkyy uskomme ero. Väitteesi, että erotan uskon ja Jeesuksen Kristuksen toisistaan on täysin virheellinen päätelmä. Juuri sitähän minä en tee. Vaan yritän kertoa, että usko uskooni ei pelasta, vaan usko, joka luottaa ja turvautuu yksin Herraan Jeesukseen Kristukseen.

      Olav Valen Sendstad kirjassaan ”Ihminen kohtaa Jumalan”: ”Uskon kautta Jeesukseen pelastaa Jeesus. Tämä on totuus uskosta. Jos tämä oikein pääsee sydämeemme, lakkaamme turvautumasta uskoon ja luottamasta siihen. Ymmärrämme, että sellainen olisi heinistä ja oljista rakentamista ja että Jeesus on meidän turvamme ja uskon oikea perustus ja sen varsinainen kohde (1 Kor 3:11).

      Jeesus on sillä tavalla ikään kuin u l k o p u o l e l l a m m e, uskon ulkopuolella ja uskosta riippumaton – ja kuitenkin hän samanaikaisesti on meidän. Hän on sydämemme valo ja aarre, kallio ja turvapaikka. Hän asuu meissä ja meidän luonamme koko armollaan ja lahjoillaan, juuri sen uskon välityksellä, joka ei ole mitään itsessään, mutta on kaikki hänessä.

      Yleensä ihminen saa valtavan vapautuksen oivaltaessaan tämän armotalouden salaisuuden. Hän vapautuu kaikesta salaisesta itsekkyydestä, jota hänellä uskon asioissa on, ja kaikesta salaisesta lakihenkisyydestä, jota hänellä ajatuksissa on uskosta ja rukouksesta. Tämän vapautuksen mukana seuraa v a r m u u s o m a s t a p e l a s t u k s e s t a.”

      ”Usko ilman tekoja on kuollut usko”. Se on tietenkin totta. Se tarkoittaa sitä, että jos usko on hedelmätön, se on kuollutta uskoa. Teot ovat uskon hedelmää, kun uskova vaeltaa uskossa Kristukseen. Mutta teot eivät pelasta. Kun uskotaan Jeesukseen Kristukseen ja syntien sovitukseen ja pelastukseen yksin armosta Kristuksen tähden, ollaan KRISTUKSESSA eikä oman uskon lumoissa.

      Tämä on meillä erottava tekijä tässä käsityksessä uskosta. Raamatun, Jumalan sanan mukaan on niin, että ihminen pelastuu ARMOSTA uskon kautta Kristukseen. Tämä on niin moneen kertaan Raamatussa sanottu. ” Jonkun ”kautta” eli ”uskon kautta” tarkoittaa että usko on se väline, jolla tartutaan kiinni Kristukseen, joka pelastaa.

      Heprealaiskirje 11 luvun mukaan ”usko on luja luottamus siihen mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.” Ja sitten kirjoittaja mainitsee lukemattomia tapauksia Raamatussa mitä ”uskon kautta” tapahtui. Ja toteaa että aika loppuisi, jos yrittäisi kaikki luetella. Ja 12. luvussa kerrotaan sitten, että koska meillä on näin suuri pilvi uskosta todistajia ympärillämme, meidän tulee panna pois kaikki, mikä meitä painaa ja synti, joka meidät niin helposti kietoo ja juosta kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa. Ja jakeessa 2 kerrotaan miten tämä tapahtuu: ”silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristinhäpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle.”

      ”Uskossa Kristus on läsnä”. Kyllä, juuri näin on. Hän on läsnä Pyhän Henkensä kautta. Mutta mikä on tämä usko, joka on Pyhässä Hengessä läsnä? Usko on lahja Jumalalta. Se on Jumalan teko. ”Niin he sanoivat hänelle: ”Mitä meidän pitää tekemän, että me Jumalan tekoja tekisimme?” Ihmiset olivat kiinnostuneita vain teoista. Huomaatko? Mutta mitä Jeesus vastasi heille?

      Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt”. Joh. 6:28 ja ”Profeetoissa on kirjoitettuna: ’Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi’. Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni. ”Joh. 6:45

      ”Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos.”Joh. 6:37

      Tämä usko ei ole ihmisestä itsestään ulos puserrettua tekouskoa ja usko uskooni. En voi itsestäni alkaa uskoa Jeesukseen. Kristukseen. Ihmisen tulee uudestisyntyä. Ristiinnaulittu Kristus on hullutus, skandaali, pahennus järjelle. Tietoviisas ei häntä käsitä. Järjen ja tiedon ja ajatusten kautta ja Jumalaa pohdiskelemalla ei voi pelastua eikä se lahjoita uskoa Kristukseen. Usko on salaisuus.

      Tämän on hienosti sanoittanut Anna-Mari Kaskinen Viisikielisen laulussa 228 ”Uskon salaisuus”: ”Et mahdu sanoihin, et muottiin ihmisten, ei järki sinua voi saavuttaa. Et määritelmiin käy, et silmiin näy, vaan sinut pieninkin voi löytää. Merten aavat, ääret taivaiden kuin ymmärtää voi ihminen? Jää suuri hiljaisuus, jää uskon salaisuus, jää toivo, joka meitä kantaa.” Ja 2. säkeistö: ”Kun tuuli puhaltaa, ei kiinni sitä saa, ei hallita voi suurta Jumalaa. Ei vettä virtaavaa voi taltuttaa, vaan sinut haurainkin voi löytää. Merten aavat, ääret taivaiden….Jää suuri hiljaisuus, jää uskon salaisuus, jää Sana, joka meitä kantaa”. Ja 3. säkeistö loppuu sanoihin ”…jää Kristus, joka meitä kantaa.”

      ”Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu” Room. 10:13 ”Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.” Ps. 50:15

      Kristus omistetaan vain uskossa, joka on lahja Jumalalta. Hän on meille ilmainen lahja yksin armosta. Mutta Jumalalta se vaati Hänelle kaikista rakkaimpansa uhraamisen, oman Poikansa hylkäämisen, synniksi tekemisen ja uhraamisen ristillä meidän puolestamme, jotta Hän voisi sitten hyväksyä meidät ja me voisimme siten pelastua hänen valtakuntaansa.

      ”Uskoa ei synny omin voimin. Ilmaiseksi anova sen saa. Sitä ansaita ei töin ja toimin. Jumala sen meille lahjoittaa, lahjoittaa. Sydän kun auki on, sinne Jeesus tekee asunnon. Tänään häneen uskon, näen aamuruskon, päivä sarastaa.” (Viisikielinen, laulu 108, Anna-Mari Kaskinen, sävel Pekka Simojoki)

      ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.” Snl 4:18

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Kommentissani on joitakin kirjoitusvirheitä. Ainakin nämä:

      Esim. Kaskisen laulussa ”kuinKA ymmärtää voi ihminen”.

      ”Tämä usko ei ole ihmisestä itsestään ulos puserrettua tekouskoa ja uskoA uskoon”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Riitta mitä sinä nyt selität?

      Kirkko käsityksessäsi olet osoittanut, että kunkin kirkon uskon tunnustuksista huolimatta kaikilla on sama usko ja sitten hetkenpäästä ilmoitat, että näin ei ole. Koita nyt päättää miten ajattelet. Se ei haittaa mitään jos et tiedä miten asia on. Mutta kirjoituksissasi on ristiriita.

      Olav Valen Sendstad on ihan pihalla määritelmissään, hän erottaa uskon ja Kristuksen ja sinäkin tuet näitä kirjoituksia, koska olet samaa mieltä. Tässä on mielestäni meidän ero. Kristus ei ole ikinä meidän ulkopuolellamme, vaan asuu meissä. Jos hän muuttaa muualle, hän ei ole meissä. Silloin ei ole luottamusta siihen mitä odotetaan. Olav Valen Sendstad tekee uskosta jonkun taikavälineen ja siksi esittää päättömiä lauseitaan. Usko on Jumalan teko, ja me luotamme Jumalan tekoon, koska se on Jumalan puhetta.

      Tai Olav Valen Sendstad lause voidaan ymmärtää myönteisesti näin; Jeesus on yhtä paljon meidän ulkopuolellamme kuin silloin eläessään hän oli samaan aikaan taivaassa. Kristus on yhtä paljon ehtoollisen sakramentissa samanaikaisesti eri kohteissa missä ikinä oikeaa jumalanpalvelusta vietetään. Olav Valen Sendstad näyttää käyttävän jaottelua Jla. on kaikkialla läsnä ja tällä hän torjuu jotakin karismaattista uskon tai sen pelkoa. En kuitenkaan ostaisi tuota mallia. Kilvoitteleva kristitty kokemuksesta tietää mitä usko on. Ei ole tätä tarvetta sanoittaa uskoa ja Jeesus jotenkin erilleen. Protestantit keksii ilmeisesti kaikkia hauskoja malleja.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Ei todellakaan sanoiteta uskoa ja Jeesusta erilleen, vaan yhteys nimenomasn päin vastoin näin vahvistetaan. Kristus on kaikki kaikessa.

      Olav Valen-S. on kertonut, että vanha seurakuntalainen oli kerran kysynyt häneltä mistä hän aikoo illalla srk:n tilaisuudessa puhua. Hän vastasi, että on ajatellut puhua uskosta. Mies sanoi: ”Älä puhu uskosta, puhu Jeesuksesta”.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Suni sanoo:

      Seurapuhujan on parempi puhua Jeesuksesta kuin ihmisestä ja ihmisen uskosta.

      ja sitten lauletaan perään:

      Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan, jolta syyni suuret anteeks sain ja saan.

      Hän mun syyni suuret poisti verellään, otti synnin orjan armoon, elämään, otti synnin orjan armoon, elämään.

      Katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman, vangin vapautti, laps oon Jumalan, vangin vapautti, laps oon Jumalan.

      Lapsi oma Herran, taivaan kuninkaan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan, kruunun perin kerran, valtakunnan saan.

      Pääsen asukkaaksi kultakaupunkiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin, viedään vierahaksi häihin iäisiin.

      https://virsikirja.fi/virsi-276-jeesuksesta-laulan/

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Suni sanoo:

      Itselleni oli aikanaan tärkeä Olav Valen-Sendstadin kirja Unelma vapaasta tahdosta, josta minulle selvisi se, että uskossa ei ole kysymys minun uskostani. Nyt en jaksa tarkkaan muistaa, oliko Valen- Sendstadilla kuinka paljon asiaa kirjassaan sakramenteista, mutta hänen käsityksensä mahdollisesta tahdon vapaudesta tuli kyllä hyvin selville.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Suni sanoo:

      Sami, seuraava väitteesi ei ole tosi:

      ”Olav Valen Sendstad on ihan pihalla määritelmissään, hän erottaa uskon ja Kristuksen ja sinäkin tuet näitä kirjoituksia, koska olet samaa mieltä. Tässä on mielestäni meidän ero. Kristus ei ole ikinä meidän ulkopuolellamme, vaan asuu meissä.”

      jos lukisit kommentit huolella huomaisit mitä sinulle sanotaan tai yritetään sanoa,

      Riitta sanoi näin:

      ”Olav Valen Sendstad kirjassaan ”Ihminen kohtaa Jumalan”: ”Uskon kautta Jeesukseen pelastaa Jeesus. Tämä on totuus uskosta. Jos tämä oikein pääsee sydämeemme, lakkaamme turvautumasta uskoon ja luottamasta siihen. Ymmärrämme, että sellainen olisi heinistä ja oljista rakentamista ja että Jeesus on meidän turvamme ja uskon oikea perustus ja sen varsinainen kohde (1 Kor 3:11).

      Jeesus on sillä tavalla ikään kuin u l k o p u o l e l l a m m e, uskon ulkopuolella ja uskosta riippumaton – ja kuitenkin hän samanaikaisesti on meidän. Hän on sydämemme valo ja aarre, kallio ja turvapaikka. Hän asuu meissä ja meidän luonamme koko armollaan ja lahjoillaan, juuri sen uskon välityksellä, joka ei ole mitään itsessään, mutta on kaikki hänessä.”

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Mikko, Olav Valen-Sendstadin kirja Unelma vapaasta tahdosta, on kirja jota ei olisi pitänyt kirjoittaa. Surkea esitys. Yhtä surkea kuin lutherin sidottu ratkaisuvalta, tai Ruokasen kirja miten uskoa, kun ei voi uskoa. Kaikki syltty tehtaalta. Tosin niitä voi lukea jos haluaa tutustua harhoihin.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Mikko ja sitten tämä; ”Hän asuu meissä ja meidän luonamme koko armollaan ja lahjoillaan, juuri sen uskon välityksellä, joka ei ole mitään itsessään, mutta on kaikki hänessä.”

      Taas näitä Raamatun vastaisi käärmeitä, josta ei ota Erkkikää selvää. ”Usko ei ole mitään itsessään, mutta on kaikki hänessä”. Sama kun sanoisi; hauki on kala, mutta haukikala on ahven.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Suni sanoo:

      Sami,

      mitenkäs meillä Hänen armonsa ja lahjansa ovat? Eikö Jumalan sanan ja sakramenttien kautta ja välityksellä?

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Ei hyvää päivää Sami!!! En jaksa enää.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Suni sanoo:

      Riitta,

      hienosti sinä olet jaksanut uudelleen ja uudellen Samille näitä selittää.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Kiitos Mikko!😊

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Luin Olav Valen-Sendstadilta ensimmäiseksi kirjan ”Pistin lihassa”. Silloin vasta tajusin lain ja evankeliumin eron. Näiden lukukokemusten jälkeen ja yhteydessä, tunsin Jumalan selvästi puhuvan minulle tajuntaani nämä sanat ”Sinun ei tarvitse teeskennellä minulle mitään eikä esittää teatteria, sillä minä tunnen sinut läpikotaisin ja tiedän millainen sinä olet. Mutta minä olen jo hyväksynyt sinut Poikani tähden.”

      Se vapautti minut ja antoi rauhan sydämeen ja olin vakuuttunut että kelpaan Jumalalle ja Hän rakastaa minua tällaisena kuin olen, vaikka olenkin niin toivottoman syntinen ja epäonnistunut ihminen. Jeesuksen ristinsovitustyö ja Jumalan armo riittää. Saan ottaa kaiken lahjana vastaan ja elää armosta Jumalan lapsena. Jeesus on sovittanut kaiken ja minun ei tarvitse enkä edes saa yrittää teoillani paikkailla Kristuksen täydellistä sovitustatyötä. Ihana vapaus ja rauha!

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Mikko Suni sanoo:

      Sisar todistaa väkevästi!

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Ruokanen, Olav Valen Sendstad , Martti Luther, Paavali ja Jeesus puhuvat samaa, ja monet ymmärtävät mistä he ovat puhuneet ja kirjoittaneet…

    ”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” Ap.Teot 20:32

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Ismo ihan pimeitä kirjoja.

      Suoranaisemmin on kristikunnan keskuuteen tullut predestinaatio-oppia läheneviä ajatuksia antiikin hengenmaailmasta, erityisesti helleenisestä runoudesta ja filosofiasta. Materialismille on yleensä ominaista determinismi, jonka mukaan kaikki tapahtuu luonnon välttämättömyydestä. Luther puhuu toistuvasti välttämättömyyden pakosta, kuten Ruokanenkin.

      Siten heidän (stoalaisten) koko elämänkäsityksensä on omituinen sekoitus korkeaa idealismia ja jyrkkää fatalismia, kohtalouskoa. Maailmankaikkeudessa vallitsee ankara syy-yhteys, siis välttämättömyys. Mitään ei tapahdu ilman syytä, ja maailmankaikkeuden yhteys perustuu juuri tähän rautaiseen syy-yhteyteen. Tahdonvapautta ei tosiasiallisesti ole, vaan jokainen toimii hallitsevan voiman vaikutuksesta oman luontonsa mukaisesti, ihminen ja eläin kumpikin omalla tavallaan.

      Sidottu ratkaisuvalta-teoksessa hyvin samanlaisia ajatuksia kuin stoalaisessa fatalismissa. Varsinaisesti on predestinaatio-opin tuonut kristilliseen kirkkoon kirkkoisä Augustinus. Hän on saanut vaikutteita helleenistisestä ajattelusta, erityisesti uusplatonilaisuudesta.

      Mutta kehittäessään omaa pelastuskäsitystään Augustinus joutui kieltämään kaiken ihmisen oman osuuden pelastukseen. Ihmisellä on Augustinuksen mukaan tosin vapaa tahto ajallisissa asioissa. Mutta hänellä ei ole kykyä itsestään tulla Jumalan yhteyteen, ja sen vuoksi hänen elämänsä perussuunta pysyy vääränä, turmioon ja kadotukseen johtavana, vaikka hänen yksittäiset tekonsa voivat olla myös oikeita. Jumalan yhteyteen ja autuuttavaan uskoon ihminen tulee vain Jumalan armon perusteella, joka vaikuttaa kirkon julistuksen, opetuksen ja sakramenttien välityksellä. Jumalan edeltämääräyksestä johtuu, etteivät kaikki tule osalliseksi pelastuksesta. Tämä edeltämääräys tarkoittaa toisten kohdalla autuutta ja iäistä elämää, mutta jättää toisen oman pahan tahtonsa varaan.

      Augustinus on jo selvästi esittänyt sen perusteen, joka esiintyy Lutherin Sidottu ratkaisuvalta-teoksessa ja myös myöhemmillä predestinaatio-opin kannattajilla. Tämä peruste on se, että ihmisen pelastus on kokonaan Jumalan armon työtä eikä siihen vaikuta mikään ihmisessä itsessään oleva eikä liioin ihmisen oma tahto eikä vapaa ratkaisu. Tämä käsitystapa on predestinaatio-opin kannattajilla lujana varustuksena kaikkia siihen kohdistuvia hyökkäyksiä vastaan. Epäilemättä occamilainen teologia on vaikuttanut Sidottu ratkaisuvalta-teoksessa olevan jumalakäsityksen muotoutumiseen.

      Sidottu ratkaisuvalta-teoskaan ei ole oikeastaan kirjoitettu predestinaatio-opin korostamiseksi ja puolustamiseksi…Perusvaikuttimena Lutherilla on ollut tämän kuuluisan teoksensa kirjoittamiseen vanhurskauttamisoppinsa puolustaminen ja kirkastaminen. Lutherin johtavana reformatorisena perusteena oli pelastuminen sulasta Jumalan Kristuksessa ilmestyneestä armosta ilman ihmisen omaa ansiota tai myötävaikutusta. Kun ajatus vähimmästäkin ihmisen omasta vaikutuksesta pelastukseen näytti Lutherin mielestä himmentävän reformatorista pelastusoppia ja vanhurskauttamiskäsitystä, hän vastusti ehdottoman jyrkästi kaikkea ihmisen vapaan ratkaisuvallan myöntämistä. Taistelu vapaata ratkaisuvaltaa vastaan johti Lutherin vuorostaan predestinaatio-opin esilletuomiseen. Lutherin ajatus- ja ilmaisutavalle on ominaista, että hän korostaa esittämiään asioita usein mahdollisimman kärjistetysti. Siten saa predestinaatio-opin esitys Sidottu ratkaisuvalta-kirjassa väliin suorastaan kammottavan jyrkän luonteen. Miika Ruokanen moittii Lutheria liian jyrkästä ilmaisutavoistaan, kirjassaan,Miten uskoa kun ei voi uskoa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Kiitos Sami hyvästä ja selkeästä kirjoituksesta.

    Muutama huomio. Kristityn elämä on Rakastavan Isän käsissä, siinä ei siis ole mitään Fatalismia. Ihmisellä on näennäisesti vapaa tahto toimia oman tahtonsa mukaan, mutta ihmiseltä puuttuu vapaus toimia puhtaasti ja vilpittömästi ja näin täyttää ja toteuttaa pyyteetöntä Rakkautta. On siis itsepetosta kuvitella ihmisestä sellaista oletusta, että hän voisi toteuttaa elämässään vain hyviä tekoja. Joka on rikkonut yhdessä kohdin on rikkonut koko lain ja taas, synnin palkka on kuolema.

    Moni ihminen kuvittelee olevansa vapaa, vaikka on syntynyt synnin ja kuoleman alle. Ihmisen näennäinen vapaus, ei pysty poistamaan ihmisen syntiä ja kuolemaa. Ihmisen teot ovat parhaimmillaankin, kuin likainen vaate… Kirkkaudessa taas ei ole yhtään tahraa. Kristus on meidän kirkkaus.

    Jos Jumala on päättänyt pelastaa maailmasta ne ihmiset, jotka uskovat Kristuksen Evankeliumin, niin mikä on ihminen siihen sanomaan, että Jumala tekee väärin?

    Sami, vastaa minulle, mikä on se teko, joka riittää, että ihminen Vanhurskautetaan? Vai riittääkö Kristuksen työ yksin?

    Syyn ja seurauksen laki on maailman henki ja laki, mutta Uskon laki on kokonaan toista, siinä Armo käy oikeuden edellä. Kristityt on Jumalan omia lapsia, Hän on heidät synnyttänyt, sillä he syntyneet lupauksen mukaan. ”Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal.3:10

    ”Minä olen ilmoittanut sinun nimesi ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle, ja he ovat ottaneet sinun sanastasi vaarin. Nyt he tietävät, että kaikki, minkä olet minulle antanut, on sinulta. Sillä ne sanat, jotka sinä minulle annoit, minä olen antanut heille; ja he ovat ottaneet ne vastaan ja tietävät totisesti minun lähteneen sinun tyköäsi ja uskovat, että sinä olet minut lähettänyt. Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun- ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä. Joh.17:6-10

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Ismo, kirjoitat; ”Kristityn elämä on Rakastavan Isän käsissä, siinä ei siis ole mitään Fatalismia.”

      Valitettavasti luterin kirjoituksissa asia on näin. Esim Miikka Ruokanen puhuu toistuvasti lutherin käsitteestä välttämättömyyden pakko. Pelastus monergistisen Jumalan toteuttama välttämättömyyden pakko jossa ihminen on kohde, vastoin tahtoansa. Jla. siis pelastaa ihmisen ilman ihmistä väkisin.

      Fatalismi eli kohtalousko on usko, että ihmisen tahto ja toiminta sekä tapahtumat ovat sidottuja ennalta määrättyyn kohtaloon tai jonkin jumalallisen voiman vaikutukseen.

      Kirkon historiasta et löydä lutherin fatalistista predestinaatio oppia ennen 1500 lukua. Mitään rakastavaa Jlaa. ei voida löytää tästä opista.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Ismo, vielä yksi asia, joka minua huvittaa. Kun luterilainen puhuu rakastavasta Jumalasta, niin hän ei tiedä mitään luterin predestinaatio-opin julmuudesta. Hän ei tajua koko oppia.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Kari Paukkunen sanoo:

      ”Ismo, vielä yksi asia, joka minua huvittaa. Kun luterilainen puhuu rakastavasta Jumalasta, niin hän ei tiedä mitään luterin predestinaatio-opin julmuudesta. Hän ei tajua koko oppia.”

      Eikö luterilaisen kristityn puhe rakastavasta Jumalasta ole oikeaa puhetta? Pitäisikö vielä Jumalan julmuudesta erikseen opettaa?

      Keskustelu on mielestäni aika kaukana yksittäisestä seurtakuntalaisesta, joka on messuun tullut syntisenä armoa omistamaan. No, palsta on suunnattu kaikille mielipiteille, eikä ole tarkoitettu erikseen yhdelle kirkon penkkiä kuluttavalle? Tässä mennään ”syvälle”?

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Kari, on totta, se mitä sanot; ”Keskustelu on mielestäni aika kaukana yksittäisestä seurtakuntalaisesta, joka on messuun tullut syntisenä armoa omistamaan.”

      Voisimme sanoa, onneksi näin. Tämä ei tietenkään poista sitä mikä luterilaisessa uskonopissa ja opetuksessa vaikuttaa. Siitä on voitava keskustella. Huono puoli tässä on se, että monet eivät tunne oman kirkkonsa keskiössä olevaa teologista ajattelumallia, joka mainitaa luterilaisessa tunnustuskirjassa, useassa kohdin.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • Riitta Sistonen sanoo:

    Sami, tästä predestinaatiosta olemme puhuneet jo aiemmin. Mutta et vain hyväksy mitä sanotaan. Ongelma on sinussa, ei Lutherin teologiassa.

    Nuori Luther oli saanut predestinaatio -oppinsa room.kat. kirkolta. Myöhemmin hän luopui siitä. Jumala haluaa pelastaa kaikki ihmiset evankeliumia saarnauttamalla. Yksittäisiä ihmisiä ei ole suoraan predestinoitu eli ennalta määrätty pelastukseen, vaan kaikki on valittu ennalta pelastumaan uskosta Kristukseen, siis evankeliumin kautta. Kaikki kulkevat siis kohti kadotusta, elleivät usko Kristukseen. Siksihän evankeliumia juuri julistetaan.

    Ihminen tekee välttämättömyyden pakosta syntiä. Totta kai. Puhut kai jostain muusta kuin synnin tekemisestä. Syntihän on sinulle pikkujuttu, koska se ei ole Jumalalle kuulemma mikään ongelma. Olet sen näin sanonut. Tällä nostat itsesi Jumalan yläpuolelle. Jumala on ratkaissut ongelman sovittamalla maailman itsensä kanssa, mutta ihmisellä se ongelma on, jos ei suostu sivintoon Jumalan kanssa.

    Voisit muuten kertoa tekstisi lähteen. Olet sen varmaan kopioinut jostain. Silloin se kuuluu sitaatteihin, koska on lainaus ja lähdetieto perään.

    Olen sen huomannut kirjoittelustasi.

    Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Viimeinen lause on turha.

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Sami Paajanen sanoo:

      Riitta kirjoittaa; ”Nuori Luther oli saanut predestinaatio -oppinsa room.kat. kirkolta. ”

      1. Riitta olet informoitu väärin. Roomalaiskatolisilla ei ole tälläistä predestinaatio-oppia. Erasmus oli katolinen. Tutustumalla sidottuun ratkaisuvaltaan näet katolisen kirkon opin vapaasta tahdosta.

      Riitta kirjoittaa; ”Nuori Luther oli saanut predestinaatio -oppinsa room.kat. kirkolta. Myöhemmin hän luopui siitä.”

      2. Sidottu ratkaisuvalta on kypsän Lutherin tuotos. Hän ei ikinä luopunut siitä. Luther itse sanoi, että kaikki muut hänen kirjoitukset voidaan hävittää, mutta ei sidottua ratkaisuvaltaa. 🙂

      Ilmoita asiaton kommentti
    • Riitta Sistonen sanoo:

      Sami

      Et suostu totuuteen: siihen että Jumala on kaikkivaltias etkä sinä pysty kutistamaan häntä taskuusi tai johonkin tekemäsi muottiin. Käsityksesi synnin vakavuudesta ja Jumalan vihasta syntiä kohtaan on virheellinen ja Jumalan sanan vastainen. Se näkyy juuri tuossa jankutuksessasi Lutherin predestinaatio -käsityksestä. Ehkä sinulle Jumala on sitten juuri humanisti Erasmuksen jumalan kaltainen pilven reunalla istuva ukonvaaja. Niin kuin Luther sen ilmaisi.

      Paavali: ”Ei kaiketi Jumala ole väärä, kun hän rankaisee vihassansa? Minä puhun ihmisten tavalla. Pois se! Sillä kuinka Jumala silloin voisi tuomita maailman?” Room. 3:5-6

      ”Totisesti Jumala ei tee väärin, Kaikkivaltias ei vääristä oikeutta. Kuka on pannut hänet vallitsemaan maata, ja kuka on perustanut koko maanpiirin? Jos hän ajattelisi vain itseänsä ja palauttaisi luokseen henkensä ja henkäyksensä, niin kaikki liha yhdessä menehtyisi, ja ihminen tulisi tomuksi jälleen. Jos sinulla on ymmärrystä, niin kuule tätä, ota korviisi sanojeni ääni. Taitaisiko todella se hallita, joka vihaa oikeutta? Vai tuomitsetko sinä syylliseksi tuon Vanhurskaan, Voimallisen…” Job 34:12-17

      Näyttää siltä, että sinun mielestästi Jumala on epäoikeudenmukainen ja julma, koska hän vihaa syntiä ja rankaisee synnistä. Et taida ymmärtää, että Jumala on pyhä, kaikkivaltias, suvereeni, alku ja loppu, ihmisistä riippumaton. Hän vallitsee ja hallitsee kaikkea. Mikään ei ole hänelle mahdotonta toteuttaa. Hän toteuttaa suunnitelmansa eikä kukaan voi vastustaa hänen tahtoaan. Hän on Luoja. Hän on koko olemassaolo. ”Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme.” Ap. 17:28 Hän on luomakuntansa yläpuolella ei osa luomakuntaa. Hän on kaikkialla läsnä ja toisaalta ei kuitenkaan ole, vaan salaa itsensä. Häntä ei voi vangita mihinkään eikä pakottaa. Hän ei jaa kunniaansa.

      Ilmoita asiaton kommentti
  • ismo malinen sanoo:

    Predestinaatio oppi tulee Paavalilta, joka tekee meille selväksi:

    ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

    Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme. Room.8:28-34

    Jumalan Pojan Evankeliumia on saarnattava kaikkeen maailmaan ja kaikille ja kuka tietää, milloin ja missä ja kuka kuulee Jumalan Pojan äänen ja tulee sisään pelastukseen? Jumalan Sana yksin synnyttää ihmisessä Uskon ja luottamuksen Jumalaan, joka näin ollen pelastaa ihmisen iankaikkiseen elämään. Kuka voi vastustaa Jumalan Armoa? Ihmisen oma ylpeys?

    Sami ampuu siinä mielessä ohi, että väittää Augustinuksen ja Lutherin keksineen Armovalinta (predestinaatio) opetuksen. Raamattu on selkeä Jumalan Armovalinnan suhteen, mutta luonnolliselle ihmiselle se ei sovi, koska hän katsoo itsensä vapaaksi hyvän ja pahan suhteen. Jumala ei ole määrännyt ketään kadotukseen, vaan olemme kaikki vailla pelastusta, synnin tähden, joka juontaa lankeemuksen. Me kaikki kuolemme kerran synnin tähden, mutta Kristuksen tähden kaikki nousevat ylös Paavalin mukaan:

    ”Pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.” Ap.teot. 24:15 Kaikki ihmiset joutuvat Jumalan eteen kuolemansa jälkeen.

    ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me, valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan. Sentähden kehoittakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niinkuin teettekin. ” 1.Tess.5:9-11

    ”Sillä sille jolla on, sille annetaan; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.” Ja hän sanoi: ”Niin on Jumalan valtakunta, kuin jos mies kylvää siemenen maahan; ja hän nukkuu, ja hän nousee, öin ja päivin; ja siemen orastaa ja kasvaa, hän ei itse tiedä, miten. Mark.4:25-27

    Jumala on kylvänyt Sanansa maailmaan ja tekee työnsä välttämättömyyden suomasta pakosta ja näin ihminen pelastuu yksin Armosta, Jumalan Sanan (Kristus) tähden. Ylistys ja Kiitos Jumalan, joka vanhurskauttaa syntisen.

    Ilmoita asiaton kommentti