Piispa emer. Eero Huovinen hahmottelee Kanava-lehden artikkelissaan ”Kaikille suhteille tasa-arvo, avioliitolle erityisasema” (6/2014, s. 39-41)etenemistietä avioliittokeskustelussa. Hän erottaa avioliittolain muuttamisessa kaksi tavoitetta: ensinnäkin samaa sukupuolta olevat voivat solmia liiton, joka on oikeusvaikutuksiltaan sama kuin miehen ja naisen liitto. Toinen tavoite tähtää siihen, ettei avioliitto olisi enää sidottu sen solmijoiden sukupuoleen. Näiden kahden tavoitteen erottaminen toisistaan jäsentää keskustelua.
Kaikki ovat yhdenvertaisia lain edessä. Voidaan siksi kysyä, tavoitetaanko tasa-arvo lisäämällä parisuhdelakiin siitä puuttuvat oikeudet avioliittolakiin verrattuna: adoptio-oikeus ja mahdollisuus samaan nimeen.
Huovinen kysyy perustellusti, onko konkreettisten oikeuksien yhdenmukaistamisen lisäksi välttämätöntä nimittää kaikkia liittoja samalla nimellä avioliitoiksi ja jättää huomiotta liittojen tosiasialliset erot. Avioliitto-käsitteen alle jäisi edelleen samaa sukupuolta olevien sekä miehen ja naisen väliset liitot. Ihmisen syvä tarve tulla hyväksytyksi on otettava vakavasti. Tasa-arvoinen avioliittolaki oikeuksineen ja avioliitto -nimitys samaa sukupuolta oleville pareille ei kuitenkaan takaa asenteiden muutosta. Siksi edelleen voi jäädä jäljelle liittojen erottelua ja kokemus epätasa-arvosta.
Miehen ja naisen erilaisuus ehtona elämän jatkumiselle on Huoviselle luonnonoikeudellinen peruste pitää miehen ja naisen avioliitto erillään muista liitoista.
Erilaiset kulttuurit liittyvät tähän perusteeseen. YK:n ihmisoikeuksien julistus (16. artikla) ja Euroopan ihmisoikeussopimus (12. artikla) pitävät avioliittoa miehen ja naisen välisenä. ”Olisi tuskin onnellista, jos pohjoisen ja läntisen maailman nykyhetkiset katsomukset loisivat uusia jännitteitä ihmiskunnan keskuuteen. Kulttuureja jakavia ongelmia on muutenkin tarpeeksi” – Nämä kysymykset rasittavat jo yhteyttä kirkkojen sisällä ja välillä.
Eero Huovinen pitää tarpeellisena selvityksen laatimista avioliiton kulttuurisista ja historiallisista merkityksistä erilaisten perusteluiden auki kirjoittamiseksi ja turhien vastakkainasetteluiden välttämiseksi. Tämä on varmasti hyvä tavoite.
Huovinen ei tässä yhteydessä avaa teologisia tai raamatullisia perusteita. Itsekään en tässä mene niihin laajemmin. Mikäli tasa-arvoinen avioliittolaki tulisi hyväksyttyä, vaikuttaisi tämä myös kirkon toimintaan. Avioliittoon vihkimisen johdanto – muun muassa – ”Jumala on asettanut avioliiton lahjaksi ja tehtäväksi miehelle ja naiselle” näyttäytyisi ajan oloon syrjivältä ja syntyisi paine muuttaa avioliittoteologiaa sekä vihkitoimitusta. Eikö tämä olisi menetys heille, jotka haluavat solmia miehen ja naisen välisen avioliiton kristillisen tradition mukaan?
Muuten hyvä uutinen, mutta ensimmäisen lauseen kyllä kyseenalaistan. Kirkon kansainvälistä toimintaa maailmalla toteuttaa seitsemän järjestöä, joista Lähetysseura in vain yksi muiden joukossa. Lähetysjuhlien kävijämäärä ei ole sen suurempi kuin vaikka Evankeliumijuhlien tai Kansanlähetyspäivien. Toki väkimäärä vaihtelee järjestäjäpaikkakunnan mukaan, mutta silti.
Yhden jääkiekko ottelun katsojat suunnilleen näiden liikkeiden kesäjuhla. Ja pelejä on useita viikoittain. Joten ei kannanottoa paljon pullistelee niillä kävijämäärä.
Anteeksi kirjoitusvirheet. Opettelen vasta käyttelemään eläkeläisen ostamaan älypuhelinten kömpelöillä vanhan ukon sormilla.
Olihan se vuonna 1906 melkoinen menetys miehille, kun termiä ”äänioikeutettu” alettiin soveltaa myös naisiin. Parempi olisi ollut jättää tuo arvostettu ja perinteikäs termi vain miesten käyttöön ja naisille olisi käytössä vaikka ”rekisteröity äänestäjä” 🙂
Termien ”äänioikeutettu” ja”rekisteröity äänestäjä” välillä ei Suomessa ole mitään eroa. Yhdysvalloissa lienee toisin, koska siellä on äänioikeutetun erikseen rekisteröidyttävä äänestäjäksi voidakseen äänestää. Sen sijaan miehen ja naisen liitolla toisaalta ja kahden samaa sukupuolta olevan liitolla toisaalta on selvä ja kiistaton sisällöllinen ero. Tämä ero saa joka tapauksessa jonkin ilmaisun riippumatta siitä, miten lakiteksti tulevaisudessa tulkitsee sanaa avioliitto. Nykymerkityshän tälle termille on julkisesti solmittu miehen ja naisen pysyväksi tarkoitettu sukupuoliyhteyden sisöktävä liitto. Selkeintä olisi, jos tämä termi säilyisi nykymerkityksessään ja samaa sukupuolta olevien liitolle luotaisiin oma terminsä. Jos lainsäädäntö yhdenmukaistetaan, mitä sinänsä voi pitää ymmärrettävänä tavoitteena, olisi parempi keksiä jokin yläkäsite näille molemmille liitoille ja antaa avioliiton merkityksen pysyä entisellään.
”Nykymerkityshän tälle termille on julkisesti solmittu miehen ja naisen pysyväksi tarkoitettu sukupuoliyhteyden sisöktävä liitto. Selkeintä olisi, jos tämä termi säilyisi nykymerkityksessään ja samaa sukupuolta olevien liitolle luotaisiin oma terminsä. Jos lainsäädäntö yhdenmukaistetaan, mitä sinänsä voi pitää ymmärrettävänä tavoitteena, olisi parempi keksiä jokin yläkäsite näille molemmille liitoille ja antaa avioliiton merkityksen pysyä entisellään.”
Aika samaa mieltä. Miehen ja naisen suhteessa on aina pääsääntöisesti se lapsen syntymisen mahdollisuus. Se ei ole vain kahden ihmisen juttu.
Kun tässä on kovasti toisteltu sitä, että ”samat oikeudet kaikille” niin mitä vikaa on ratkaisussa, jossa olisi erikseen parisuhdeinstituutio samaa sukupuolta oleville pareille?
Samat oikeudet mutta ei samoja velvollisuuksia kuin heteroliitossa.
Olisiko hyvä? Eikö? Miksi ei? Jos on kyse ”yhdenvertaisista oikeuksista” niin miksi ne oikeudet eivät sitten riitäkään.
Kuten olen sanonut, mielestäni naisen ja miehen välisen liiton tekee erityiseksi siihen liittyvä vastuu, koska sellaisista suhteista tuppaa syntymään lapsia. Ja siksi tällaisten suhteiden tulisi olla erityisellä tavalla määritettyjä, rajattuja, kontrolloituja ja tarkkailtuja sen luomien erityisvelvoitteiden takia.
Jos asiaa selventää se, että iäkkäät heteroparit myös ”pariliittoon” niin voidaan tehdä niin. Kunhan säilytetään avioliiton merkitys siinä, että miehet ottavat vastuun siittämistään lapsista ja lapsen biologiset vanhemmat sitoutuvat huolehtimaan omista lapsistaan.
Tässä ei ole yhtään mitään kadehdittavaa. Elämä ei ole ylipäätään pelkkiä oikeuksia.
Weckroth: ”Kunhan säilytetään avioliiton merkitys siinä, että miehet ottavat vastuun siittämistään lapsista ja lapsen biologiset vanhemmat sitoutuvat huolehtimaan omista lapsistaan.”
Ei mikäänsorttisessa avioliitossa eläminen sitä takaa, että miehet ottavat vastuun siittämistään, tai naiset synnyttämistään lapsista. Avioliiton solmiminen ei sido perheenjäseniä elämään yhdessä jos sen jäsenet eivät sitä halua vaikka olisi kuinka kirkossa Jumalan silmien alla aamenta veisattu. Hyvää esimerkkiä näyttävät tässä suhteessa monet pappismiehetkin, joista joku elää jo kolmannessa liitossaan, vaikka ex-vaimot vielä elävät.
Jos joka toinen Suomessa nykyään solmittu avioliitto päätyy eroon, ei se instituutiona ole yhtään sen varmempi tai turvallisempi lasten kannalta kuin vaikkapa avoliitto. Kyllä liiton kuin liiton kestävyys riippuu täysin sen jäsenten yhteensopivuudesta, keskinäisestä rakkaudesta ja halusta elää yhdessä. Ei tänä päivänä enää mitään pakkoavioliittoja tunneta.
Keskimmäinen poikani on elänyt avoparinsa kanssa onnistuneessa ja rakastavassa suhteessa jo yli 20 vuotta. Kuusi vuotta sitten syntyneelle pojanpojalleni en voisi turvallisempaa ja huolehtivampaa kotia kuvitella.
tuosta tuli mieleen, että pitäisikö naisia kutsua miehiksi, koska heillä on samat oikeudet kuin miehillä? Miksi kaksi eri nimitystä…ehkä erilaisuudellakin on jotain merkitystä, vaikka onkin samat oikeudet.
Heinonen:”tuosta tuli mieleen, että pitäisikö naisia kutsua miehiksi, koska heillä on samat oikeudet kuin miehillä? Miksi kaksi eri nimitystä…”
Katsos Juhani, kun niillä ihmisillä, joita kutsutaan miehiksi roikkuu jotain pampuloita jalkojen välissä ja niillä taas, joita kutsutaan naisiksi ei roiku.
Ainakin se olisi Raamatun mukaista.Näin vuoden 1776 Bibliassa:
”Niin sanoi Adam: tämä on nyt luu minun luistani, ja liha minun lihastani: se pitää kutsuttaman miehiseksi, sillä hän on otettu miehestä.”
Eikös sekä miehiä ja naisia kutsuta ihmisiksi? Termi kattaa molemmat sukupuolet ilman että se ottaisi sukupuolista mitään pois.
Asiayhteydestä sadaan ilmenemään, kumpaa sukupuolta ihminen- kun tätä ilmaisua käytetään- kulloinkin on. Sama koskee käsitettä avioliitto. Se koskee heteroparia silloin kun kontekstista (esim. nimistä) ilmenee että liiton on solminut heteropari. Mikä on ongelma?
@Kimmo
Ymmärrän hyvin, että miksi on kaksi nimitystä eli mies ja nainen, vaikka heillä onkin samat oikeudet. On päivänselvää, että sukupuolissa on eroja. Samalla logiikalla myös hetero- ja homopareilla on selviä eroja, joten olisi loogista että näitä parisuhteita ei kutsuta samalla termillä eli avioliitolla. Osan mielestä tämän erilaisuuden tunnustaminen on verrattavissa syrjintään.
Heinonen: ” On päivänselvää, että sukupuolissa on eroja. Samalla logiikalla myös hetero- ja homopareilla on selviä eroja,”
Viittaan Seppo Heinolan kommenttiin tuossa yläpuolella.
Ongelmana on lähinnä epäloogisuus. Erilaisuutta kuvaamaan käytetään eri termejä, paitsi jostain syytä ns. tasa-arvoissa avioliittoasiassa erilaisuus halutaan kieltää ja korostaa vain samankaltaisuuksia.
Heinonen: ” Erilaisuutta kuvaamaan käytetään eri termejä,”
Juu, niin käytetään. Puhukaamme siis nais-ihmisistä ja mies-ihmisistä.
Pitäisikö Juhani Heinonen koko lainsäädäntömme laatia siten,että huomioidaan sukupuolten erot. Eri tieliinnelaki mies- ja naisautoilijoille esim?
Sukupuolella ei ole mitään merkitystä ajamisen kanssa, samalla tekniikalla homma hoituu. Eri parisuhdemuodoissa on seksuaalisuudesta riippuen selkeästi ero miten sitä toteutetaan. Siinä on siis aito ero, toisin kuin autolla ajamisessa.
Naisautoilijat ja miesautoilijat käytäytyvät tutkimusten mukaan liikenteessä eri tavoin, naiset kolaroivat mm. huomattavasti vähemmän,joten heille vain oma lievempi tieliikennelaki.
Koskakohan lemmikeillekin myönnetään äänioikeus, kun kerran se naisillekin mentiin myöntämään jo reilu sata vuotta sitten? Tällä tasollahan tässä argumentoinnissa mennään, mutta sitä hirttä ei tunnuta näkevän omassa silmässä.
Kun kerran avioliitto homoille on sallittu jo monessa maassa, niin näillä asian vastustajilla pitäis olla jo paljon evidenssiä siitä, miten huonosti se on toiminut kyseisissä maissa. Joten miksi näitä todisteita ei esitetä, kun samoilla argumenteilla kuitenkin spekuloidaan jatkuvasti?
Meidän avioliittomme alkoi kirkollisella vihkimisellä Keuruun uudessa kirkossa 27.7.1996. Avioliittomme on kestänyt jo 18 vuotta ja siihen on syntynyt yhteinen lapsi.
Kuinka ollakaan olen kärsinyt transsukupuolisuudesta,jonka olen yrittänyt piilottaa kunnes en onnistunut enää vuonna 2004 vaan minun oli haettava apua hoitojärjestelmän kautta. Lääketieteen tuntema tila todettiin ja hoidettiin. Olen nykyisin fyysisesti naiseksi korjattu. En kuitenkaan saa sellaista passia, jossa olisi nainen vaan passissa lukee mies.
Miksi siinä lukee mies?
1. Kaksi naista eivät voi olla avioliitossa keskenään. Tähän päätyi myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Me nyt vain olemme avioliitossa, koska menimme siihen 18 vuotta sitten.
2. Uskonnolliset piirit katsovat puolustaneensa kristillistä avioliittoa tapauksessani, kun laki evää tässä tilanteessa sukupuolen juridisen tunnustamisen, jotta ei synny tilannetta että kaksi naista olisi avioliitossa keskenään.
3. Raamatussa Jeesus kuitenkin kieltää erottamasta sellaisia, jotka Jumala on yhdistänyt
4. Kirkko ei puolusta vähäisimpien avioliiton pyhyyttä. Siksi on äärimmäistä tekopyhyyttä pitää institutiota pyhempänä kuin itse avioliittoa.
Tekopyhyys kuuluu olemuksellisesti kristinmuskon kirkollisiin sovelluksiin. Turvaa rahoituksen.
Tekopyhyys tässä asiassa on katsoja tavoitehakuisessa silmässä ja mielessä, löytyy siis paljon lähempää.
Erittäin hyvä, että piispa Huovisen ko. lakialoitetta koskeva puheenvuoro on tuotu julkisuuteen.
Itsekin olen kysellyt pitkin matkaa kuten Huovinen ”Huovinen kysyy perustellusti, onko konkreettisten oikeuksien yhdenmukaistamisen lisäksi välttämätöntä nimittää kaikkia liittoja samalla nimellä avioliitoiksi ja jättää huomiotta liittojen tosiasialliset erot.” Miksi ei käy se, että on samat juridiset oikeudet, mutta liitoilla eri nimet? Kukaan ei ole vastannut tähän kysymykseen muuta kuin tunnepohjalta.
Kaikusalo: ” Miksi ei käy se, että on samat juridiset oikeudet, mutta liitoilla eri nimet? Kukaan ei ole vastannut tähän kysymykseen muuta kuin tunnepohjalta.”
Miksei käy se, että on samat juridiset oikeudet ja yksi ja sama nimi? Kukaan ei ole vastannut tähän kysymykseen muuta kuin uskonnolliselta tai perinteen vaatimalta pohjalta. Uskonnolla, kirkolla tai piispoilla (nykyisillä tai entisillä) ei pitäisi olla mitään nokan koputtamista maistraatissa solmittavan avioliiton nimestä, olipa parien sukupuoli mikä tahansa.
Ei kai monikaan kuvittele tai ole vaatimassa, että kirkon olisi pakko vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja tai pitää kiinni edes vihkioikeudestaan. Sehän on kirkon ihan ikioma valintakysymys.