Lauri Lahtinen, Jeesus tulee tunnustaa paitsi suulla, niin myös teoilla. Paavali sanoi joistakuista: ”He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät”.

Yksimielisyyden ohje antaa ymmärtää, ettei suun tunnustus vaikuttaisi armon saamiseen. Sellainen ajatus kielletään antiteesien joukossa. Sen taustalla on ajatus, että pelastus on yksin uskosta. Sillä ajattelulla millään ihmisen tekemisellä ei voisi olla mitään merkitystä pelastumiseen. Ei siis suun tunnustuksellakaan.

Mutta toisaalta pitää ymmärtää, että kun Paavali sanoi, että vanhurskaus tulee uskosta eikä lain teoista, niin hän todellisuudessa tarkoitti lain teoilla juutalaisuuden ympärileikkausta, sapatti- ja ruokasäädöksiä, yms. Luther vain laajensi väärin sen tarkoittamaan kaikkia tekoja. Tämä on todettu selkeästi myöhemmin. Mutta ei Paavali todellakaan sano kirjoituksissaan, että pelkkä usko riittää ja voi vaikka kieltää Jeesuksen, kunhan vain uskoo. Sellaistakin olen nimittäin kuullut väitettävän.

Usko ja tunnustus joko suulla tai kasteessa tarvitaan. Jos häpeämme Jeesusta ihmisten edessä, on hän häpeävä meitä palatessaan takaisin (Mark. 8:38).

Lauri Lahtinen, ei tuo ”ongelma” mielestäni mitenkään uusi ole. Ennenkin on ollut, että vanhemmat ovat saattaneet omista syistään olla hanakoita johdattamaan lapsensa kasteelle ja siitä on tullut haastavia tilanteita. On meillä joka tapauksessa koko ajan kaikenlaista hakemista kasteteologian ja -käytäntöjen nyanssien suhteen. Keskusteluja käydään.

Jatkan vielä tuosta tunnustuksesta (homologia). Oman näkemykseni mukaan se on kristillisyydessä ja Jumalan valtakunnan etenemisessä aivan keskeinen asia. Jeesus todella on Jumalan Poika kuten tiedämme. Hänet ristiinnaulittiin kuitenkin jumalanpilkkaajana, koska häntä ei tunnistettu. Meillä ihmisillä on nyt oma valintamme: asetummeko niiden joukkoon, jotka Jeesuksen surmasivat eli niiden joukkoon, jotka eivät häntä Herraksi tunnusta vaan haluavat pysyä tässä nurjassa sukupolvessa vai niiden joukkoon, jotka tunnustavat hänet Herraksi sekä suulla että teoilla. Tämän jälkimmäisen vaihtoehdon valitsevat saavat pelastuksen. Meillä on siis valinta. Pietarikin saarnasi: ”Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta”. Jumala on antanut meille evankeliumin ja antaa uskon, mutta ihmisellä valta valita vastaako hänen kutsuunsa. Ihmisellä on valinta, tunnustaako Jeesus vai kieltääkö.

Jumalan valtakunta, joka on sisällisesti meissä (tai paremmin: meidän keskellämme), etenee sitä mukaa kun yhä useammat ottavat Jeesuksen Herrakseen ja hänet tunnustavat. Jumalan valtakuntahan on sellainen, jossa Hän hallitsee. Ja sen valtakunnan kansalaisuus on vapaaehtoista. Kaste oli alussa se initiaatio, jossa ihminen tunnustautui Jeesukseen. Hän tunnusti samalla teolla itsensä syntiseksi ja pelastusta tarvitsevaksi ja saikin armon. Hänesät tuli Jumalan valtakunnan kansalainen.

Sellainen ajatus, että vauva saa kasteessa anteeksi perisynnin syyllisyyden ja pelastuu siten kadotuksesta, on myöhäsyntyinen kuten koko imeväiskastekin ja se on valitettava erehdys. Se on vähän kuin magiaa. EI imeväiskaste kadota ketään, mutta ei se mitään hyödytäkään.