Ryövärin armo
Ryövärin armo! Mitä se on? Katekismuksessa oli aina ensin käsky, joka useasti alkoi sanalla: ÄLÄ! Sitten oli seuraavaksi: Mitä se on? Ja viimein selitys mitä se merkitsee. Maailma viisastuu ja sivistyy mielestään, mutta olemmeko kuitenkin tulleet ainakin uskonasioissa tyhmemmiksi. Kun apostolit ovat lähettäneet kirjeitään, niin joskus aina sanottiin missä ja kenen pitäisi se lukea. Ei koskaan sanottu: Joku vanhimmista selittäköön teille tämän kirjeen sisällön. Kun miehet olivat sodassa ja kirjoittivat kotirintamalle kirjeitä vaimollaan tai muuten läheiselle ihmiselle, he ymmärsivät lukiessaan mitä henkilö kirjoittaa. Sanat kertoivat syvästä kaipauksesta js pelosta, ettei enää nähdä kasvotusten. Eikä siinä tarvinnut lasten tulkata äidille mitä isä sanoillaan tarkoittaa.
Olen kuullut joskus mainittavan, että joku pelastui ryövarin armolla, kun sai uskon lahjan kuoleman läheisyydessä. Minä olen joskus miettinyt tuota asiaa, että me hyvät ihmiset pelastumme jalommalla armolla, mutta syntiset ryövärin. Kun katsomme Golgatan tapahtumia, niin ketkä kaikki saivat pelastuksen siinä hetkessä? Pilatus? Pestyään kätensä ja suostuessaan kansan vaatimukseen ei varmaan halunnut enää kuulla koko miehestä.Papit ja fariseukset joivat juhlakupeista iltakahvit pullan kanssa, nyt oli koko elämän tärkein tehtävä suoritettu. Kansanvillitsijä ei kuitenkaan saanut koko valtakuntaa sekotettua. Entäs sotilas, joka oli vaatteidenjaossa saanut Jeesuksen nutun ja voi sitten vapaa-aikanaan kuljeskella kaupungilla Jeesuksen takki päällään.
Sadanpäällikkö, joka tunnusti Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Muutama nainen ja nuorukainen Johannes. Nämä viimeiset eivät vielä täysin ymmärtäneet mikä oli tapahtumasarjan merkitys.
Vain ryöväri sai Jeesukselta itseltään vakuutuksen!! Siinä hetkessä. Olen kuullut julistettavan ainakin miljoona kertaa miten keskimmäisellä ristillä kaikki sovitettiin maailman alusta maailmanloppuun. Minua se vakuuttelu ei tahdo enää sytyttää, kun niiden kahden muun ristin merkitystä ei varsinaisesti kukaan käsittele. Missä on siis pelastuksemme paikka? Ristillä Kristuksen rinnalla. Siinä olemme omien syntiemme tähden lihaa kuolettamassa ja Jeesuksen lupaus on siinä tuoreimmillaan. Siinä kohdalla on takuu pelastuksesta. Taampana on epävarmempaa. Kaikkien Vapahtaja kuoli, mutta mitä se merkitsi monille, ei yhtään mitään.
18 kommenttia
Tunnustaa Kristus Herraksi! Mitä se on? Silloin ihminen antaa kaiken hallitusvallan elämässään Jeesukselle Kristukselle. Merkitseekö aina suulla toistetut lauseet tätä? Koetelkoon kukin itse itseään.
Nyt ollaan asian ytimessä. Me voimme kuulla suun tunnustuksen, mutta Jumala yksin näkee sydämen tilan. Tiedämmekö sitä edes itse aina?
Moni hokee Herra herra, mutta kuinka kukaan voi huuta avaukseen Herraa, jos ei edes usko? Onko meidän siis tyytyminen, kirkon yhteiseen tunnustukseen, jossa sanotaan: ”Me uskomme yhteisen seurakunnan…” eli me emme sitä siis näe, vaan uskomme, mutta Jumala kyllä näkee kaiken ja tietää kaiken, kuten Paavali jossain todistaa. Sehän meille tietenkin riittää, eikö vain? Ja pysyyhän Jumalan perustus lujana; ”sillä Herra tuntee omansa.” ( 2.Tim.2:19)
Luther sanoi jossain (vapaata muistista): ”Jos minulle tapahtuu Jumalan tahto, niin se on parasta, mitä minulle voi tapahtua, jos vaikka sitten joudun helvettiin, niin olkoon se Jumalan tahto” Tuota voi pitää uskonsa tunnustamisena.
Kiitos hyvästä blogista, joka porautuu uskon ytimeen.
RK! En nyt saa ihan kiinni mitä ajat takaa. Raamatussa ymmärtääkseni riitti suun tunnustus, koska se piti tehdä vainon alaisena, siinä on jo uskon teko. Nykyisin ei ole fyysiselle elämälle mitenkään vaaraksi, vaikka puhuisi Jeesuksesta kaiket päivät. Kyllä siitä hedelmä jotenkin näkyy, jos ihminen uskoo oikeasti.
Niinpä. Kyllä kaikki jotka tunnustautuvat yhteiseen Kirkon tunnustukseen, joutuvat nyt ja pian vielä suuremmissa määrin pilkan kohteeksi. Kasteen uusiminen on mielestäni kyseenalainen juttu, vaikka olen itsekin sellaisella käynyt. Olen kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että yksi kaste ja yksi usko riittää tunnustukseen. Olen myös sitä mieltä, että Kristittyjen tulee pitää yhtä kasteen ajankohdasta riippumatta. Usko on se joka vahvistaa uskon. Jos joku Uskoo ja kastetaan, niin se on yhtä pitävä kuin se, että joku kastetaan ja uskoo. Kasteen merkitys on Raamatun mukaan vala Jumalan puolelta.
Kun laiva kastetaan, niin kaste on merkityksellistä, syvää ja pysyvää. Usko on kasteen sinetti. Vakla on Jumala puolelta tehty. Jumala on itse vannonut itsensä kautta ja se vala pitää.
Selvennykseksi sanon, että molemmille kastekäsityksille löytyy Raamatusta perusteet. Siksi ne on hyväksyttävä ja kunnioitettava. Yksi kaste, on liian kapea perustus rakentaa koko pelastus siihen. Se lienee tarkoittanut sitä, ettei tarvita niitä Mikve-kasteita jatkuvasti eri syistä. Vain kaste Jeesuksen yhteyteen riittää. En kuitenkaan usko, että kukaan olisi muuttunut paholaiseksi vaikka kastetta olisi uusittukin.
Olen ymmärtänyt, että ns vapaissa suunnissa lähestytään kasteasiassa ongelmaa, joka on uusi. Kasteita suoritetaan alle kymmenvuotiaina, joten voi olla ongelma, kun vanhennutaan.
Niinpä. Olen samaa mieltä Lauri, tämä kaste asia pitäisi pian saada Kristikunnassa sovittua. Yksin Kristus meidät pelastaa ja kasteiden määrällä ei lopulta lienee siinä väliä, kunhan uutta kastetta ei vaadita autuuden ehtona, vaan hyväksytään, että yksi kaste riittää. Kun Helluntalainen siirtyy Lutherilaisen kirkon jäseneksi, niin Helluntalaisten suorittama kaste on Toimiva, eikä kastetta ole syytä toimittaa. Suun tunnustus ja sydämestä nouseva usko elää Kristuksen kautta niissä, joiden sydän on ympärileikattu… (Room.2:29)
Kyllä se lopulta on niin, että Kristitty on sisäisesti Kristitty, eikä vain ulkoisesti ja vain Henki tekee eläväksi, ei liha mitään hyödytä.
Ongelma on vanha. Suorastaan Augustinukselta. Tälläisen tiedon sain eräältä teologian tohtorilta. Pahuuden ongelmaa on varmaan pohdittu paljon. Sitten tuli ahaa-elämys: Lapsi syntyy pimeuden lapseksi, joka pitää äärimmäisellä nopeudella uudestisntymisen takia kastaa.
Siitä on tulut sitten piletti perille. Kun ostat Helsingissä paikkalipun, etkä jätä jakkaraasi, niin Rovaniemi tulee aikanaan. En sano tätä pilkallisesti, mutta Nikean tunnustuksen kastetta koskeva kohta mahdollistaa tuon tulkinnan. Olen joskus ahdistunut siitä varmuudesta, jolla näistä asioista puhutaan puoleen ja toiseen. Vaikuttaa siltä, että Ristintyö on vain pieni osa pelastusta, vaikka se on KAIKKI!
Aamen Lauri! Ristolle totean, että on surullista, että Helluntalaiset eivät tunnusta vauvana kastettuja Kristityiksi, vaikka me sellaisia olemme.
Imeväisikäisen kastetta ei hyväksytä, koska sellaista ei Raamatussa ole… Entäpä, jos Jumala lukee meidät omiksi lapsikseen? Olisi Kristinuskolle suuri voitto, jos me tunnustaisimme toistemme kasteet Kristilliseksi ja sellaisenaan toimiviksi…
”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ”Herra tuntee omansa”, ja: ”Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee”. 2.Tim.2:19
Putkinäköä kasteasiassa. Surullista, että on niin paljon tuomiohenkeä. Jos ajatellaan luonnollista syntymää, niin ovatko lapsia: Vain ne jotka syntyvät pää edellä vai olisiko myös ne jotka syntyvät jalat edellä tai keisarinleikkauksella. Eikö ainoa merkki elämästä ole se, että lapsi hengittää ja liikkuu parkuu ja kakkii?
Kannattaa kiinnittää huomio, siihen mitä nuo ristillä olevat kaverit sanovat. Heidän sydämensä paljastaa heidät.
Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ”Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään”. Room. 10:9-11
Olipa kerran mies, joka oli lapsena kastettu vanhempiensa toimesta, ja varttui kaikessa sanassa. Ei kiertänyt, eikä julistanut, istui vain. Uskonsa hän tunnusti kaikille, mutta teot häneltä puuttui, sillä kätensä ja jalkansa olivat syntymästään poikki…
Ilmoita asiaton kommentti