Rukouselämä versoo kirkkaita hetkiä ja liittää osaksi rukoilevaa kirkkoa.

Rukousnurkka omassa huoneessa auttaa hiljentymään. Myös kynttilästä ikonin edessä sekä rukoushelmistä voi olla apua. Pienimuotoinen Raamatun sanan käyttö tuo hiljaisiin hetkiin Jumalan puheen hyvin läsnäolevana. Kristus tulee luoksemme evankeliumin sanan kautta. Oletko kokeillut rukouspäiväkirjaa? Sitä voi pitää mietekirjana päiväkirjan tapaan. Siihen voi kirjata rukoushuokauksiansa ja ehkä rukousvastauksiakin. Joskus rukouspäiväkirjaa tulee pidettyä matkoillakin.

Edellisellä Jerusalemin matkallani kirjasin ylös seuraavaa: Tänään nousin kuudelta mennäkseni messuun luostarin vanhaan kivikirkkoon. Jumalanpalvelus oli kuitenkin siirretty juhlapäivän takia tuntia myöhemmäksi. Sain seurata auringon nousua luostarin puutarhassa. Istuin tutulle penkille pippuripuun alle. Hiukan huvituin ajatellessani pippuripuun mahdollisia vaikutuksia sielunelämääni -lisääntyykö kipakkuus ja pippurisuus. Vaistomaisesti siirryin nojailemaan isoa ja kuhmuraista öljypuuta vasten -öljyä laineille.

Arvioin ison oliivipuun iäksi satoja ehkä tuhansia vuosia. Siinä on jo selvästi lahonneita ja kuivanneita osia ja sitä on tuettu kivimuurauksella, mutta edelleen elinvoimaiset latvaoksat tuottavat runsaasti oliiveja. Tähän Pyhän maan jaloon kasviin on moni Jerusalemin kävijä varmaan nojannut - juutalainen, roomalainen sotilas, arabi ja ristiretkeläinen. Olisiko Jeesus itse koskettanut tätä puuta? Puu tuntuu sitovan yhteen historiaa ja ihmiskohtaloita.

Silloin kun oma rukouselämä ei suju, on hyvä muistaa menneitä kilvoittelijoita ja tälläkin hetkellä rukoilevaa kristikuntaa. Helposti huomaan käpertyväni vain oman yksityisen uskoni ympärille. On hyvä, että rukoushiljaisuudessa on myös omaa salattua ja vaiettua intiimiyttä, mutta toisaalta rukous kutsuu meitä yhteyteen. Tänään huomasin ihmetteleväni kristikunnan tutuimman rukouksen muotoa: Isä meidän -rukous on monikossa. "--Anna meille." Tätä rukousta rukoillessani muistan samalla muitakin ja tiedän, että minunkin puolestani rukoillaan. Kirkon yhteinen usko kantaa silloin, kun itse
olen heikko.

Pentti Tepsa

2 kommenttia

  • Matias Roto sanoo:

    Pentti

    Kiitos ihanasta tekstistäsi.

    Avaat oven rukouselämään miellyttävällä tavalla. Sanomasi huokuu kesäaamun raikkautta ja nousevan auringon valovoimaa.

    Kiitos

    Ilmoita asiaton kommentti
  • Kirjoittaja

    Pentti Tepsa

    Olen taustaltani lappilainen teologi, pappi ja uskonnon opettaja, Vanhan testamentin eksegeetti ja Kemijärven seurakunnan kirkkoherra.