Rippi ja synneistäpäästö

Mitä minun pitää tekemän, kun synnit raskaasti painavat mieltäni?

Katua ja ottaa synnin päästö.

Jos raskaat synnit painavat mieltäsi, on paras, että tunnustat ne sielunpaimenellesi ja otat häneltä pyhän synninpäästön, niin saat omalletunnollesi rauhan. Sillä synninpäästö on sama, kuin jos Jumala itse uskosi vahvistukseksi ja omantuntosi paremmaksi vakuutukseksi tekisi uuden liiton kanssasi ja korkeudestaan päästäisi sinut synneistäsi.

Mutta siinä ei vielä ole kylliksi, että me sen varmasti uskomme, vaan meidän tulee rauhoittuakin siitä eikä enää pelätä mitään syntiä eikä kuolemaa. Sillä jos me olemme vanhurskaat ja vapaat synneistä, mitä meillä sitten enää on synnin kanssa tekemistä? Jos me olemme vapaat kuolemasta ja eläviksi tehdyt, mitä kuolema silloin meihin koskee? Synnillä ja kuolemalla ei enää ole mitään valtaa ylitsemme. Synti ja kuolema ovat kuoletetut ja Kristuksen kanssa haudatut, synti ja kuolema ovat erotetut meistä, kauemmaksi kuin taivas maasta. …

Rakas opettajani, Luther, jonka opetusta mielelläni seuraan, kirjoittaa siitä postillassansa, Jen. s. 9:

“Uskokaamme siis varmaan, että Kristus ylösnousemisensa ja voittonsa kautta on antanut meille sellaisen varmuuden, ettei mikään synti enää voi meitä pelottaa. Koska siis Kristus on meidät vapahtanut, niin me teemme väärin, jos emme siihen luota, vaan annamme synnin tahi kuoleman meitä pelottaa.”

Stefan Prätorius, Hengellinen Aarre-aitta. Muutama sana on muokattu nykyaikaisempaan muotoon.

Matt. 16:19, 18:18 ja Joh. 20:23. Ks. kuningas Daavidin ja profeetta Naatanin kohtaaminen 2. Sam. 12:1-13, Sananlaskut 28:13, 1. Joh. 1:9, Jaak. 5:16. Ks. ns. katumuspsalmit esim. 6 ja 32. Lutherin työtoveri Philipp Melanchthon (1497-1560) piti yksityisrippiä suuressa arvossa. Augsburgin tunnustuksen 11. kohdassa hän opetti, että seurakunnissa piti säilyttää yksityinen synneistäpäästö. Concordia 2/1999, 17. Ripin tärkeydestä Melanchthonille kertoi myös hänen teoksensa Ydinkohdat (Loci communes). Ks. sama kirja, s. 206, SLEY-Kirjat, Hämeenlinna, 1986. Tässä kirjassa hän totesi yksityisen synneistäpäästön tuntuvan joskus henkilökohtaisemmalta kuin seurakunnan yhteisen evankeliumin saarnan. Concordia 2/1999, 17.

    • Mika taas jätät vastaamatta kysymyksiin. On hankala keskustella jos keskustele. Mihin pyrit tällä?

    • Lauri, olen samaa mieltä kanssasi; ”Jos luterilaisuuden mukaan pyhitys ei ole tarpeen autuuteen, niin sitten pitää ainkin Ramatusta repiä sivu pois. ” Tosin me emme voi mitään sille, että luterilaisuus opettaa näin.

  1. Kuka meistä voi luottaa niin paljon omiin tekoihinsa, että niiden perusteella uskoo pääsevänsä taivaaseen? Silloin syrjäytetään Jeesus Vapahtajana ja hänen sovitustyönsä.

    Galatalaiskirje:
    2:21 En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.

    mutta koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista, koska ei mikään liha tule vanhurskaaksi lain teoista. Gal. 2:16

  2. Mutta jos valinta on armosta, niin se ei ole enää teoista, sillä silloin armo ei enää olisikaan armo. Room. 11:6

    Sen tähden se on uskosta, että se olisi armosta. Room. 4:16

    mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi. Room. 4:5

    Vanhurskaus tarkoittaa kelvollisuutta Jumalan edessä Kristuksen perusteella ja tähden.

    • Mika, eli pelkkä uskominen kotona riittää, ei tarvitse lukea Raamattua, eikä käydä kirkossa, ei rukoilla eikä ripittäytyä.

  3. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; Fil. 3:8-9

    • Mika, tarkoittiko, Paavali, että Raamatun lukeminen on roskaa, ehtoollinen on roskaa, seurakuntayhteys on roskaa, vain Jumalan vanhurskaus on kultaa. Koska vanhurskas pelastuu uskosta eikä siihen tarvita muuta. Ei Raamattua, ei ehtoollista, ei seurakuntaa, ei rippiä, ei rukousta. Näinkö Mika ajattelet?

    • Mika, ja tämän vanhurskauden ylläpitämiseen ei tarvitse lukea Raamattua, ei koskaan, ei käydä ehtoollisella, en tarvitse seurakuntayhteyttä, voi olla ilman näitä, koska muuten lahja vaarantuu lain tekoihin.

  4. ANNA RIEMUN RAIKUA

    Arvokas on elämä, jonka Jeesus antoi.
    Siksi synnit ristillään tähtemme Hän kantoi
    johtaakseen yhteyteen Jumalamme kanssa,
    koska Isä rakastaa paljon lapsiansa.

    Jälleen tänä päivänä Isä haluaisi,
    että rakas Poikansa meidät armahtaisi,
    jokaisen ihmisen johdattaisi luokseen.
    Onhan Jeesus ristillään kuollut heidän vuokseen.

    Jos et tunne Jeesusta, älä karkuun juokse.
    Syntisenä lapsenaan palaa Isän luokse.
    Uhrinsa hinnalla hän syntisi poistaa.
    Taivaan rauhan kirkkaus sydämeesi loistaa.

    Matti Vuolanne, Hovinarri, s. 3.

Mika Rantanen
Mika Rantanen
Teologian maisteri, uimamaisteri ja koulutettu hieroja.