Rippi on keskeinen asia luterilaisessa teologiassa , sen toteutuminen on ollut tosin vaihtelevaa . Rippi on menneinä vuosikymmeninä on toiminut luterilaisessa herätyskritillisyydessä myös maallikkojen käsissä , sellaisessa kritillisyydessäkin jossa armonvälineet ei ole olleet keskiössä . Lestadiolaisten piirissä sillä on ollut aina keskeinen osa , vaikkakin sen teologinen perusta on erilainen kuin luterilaisen tunnustuksen mukaan . Blogi käsittelee vain lähinnä henkilökohtaista rippiä .
Tunnustuskirjat ripistä johdannoksi sanoo :
Ripittäytymisestä olemme aina opettaneet, että sen tulee olla vapaaehtoista. Olemme kukistaneet paavin hirmuvallan, ja niin me kaikki olemme nyt vapaat pakosta, olemme päässeet kantamasta sitä sietämätöntä taakkaa, jonka hän oli säilyttänyt kristikunnan harteille. Yhteisen kokemuksemme mukaan ei yksikään kuorma ollut painavampi kuin se, että meidän jokaisen oli pakko ripittäytyä pahimpaan kuolemansyntiin syyllistymisen uhalla. Ripittäytyminen tehtiin varsin vaikeaksi, ja omaatuntoamme piinattiin vaatimuksella, että meidän oli lueteltava kaikki mahdolliset synnit;kukaan ei pystynyt ripittäytymään niin, että omatunto olisi tullut puhtaaksi. Pahinta oli kuitenkin, ettei kukaan opettanut eikä edes tiennyt, mitä rippi on tai kuinka hyödyllinen ja lohdullinen se on. Ripittäytyminen oli yhtä ahdistusta ja helvetin tuskaa. Se oli pakko suorittaa, vaikka mitään ei vihattu niin kuin sitä. Näistä kolmesta pahasta olemme nyt päässeet: meitä ei enää aja ripittäytymään pakko eikä pelko; meitä ei piinata vaatimalla kaikkien syntien tarkkaa luettelemista; olemme lisäksi saaneet suuren edun, kun nyt tiedämme, kuinka rippiä on ihanalla tavalla käytettävä omantuntomme lohduttamiseen ja rohkaisemiseen.
Teksti tietysti liittyy uskonpuhdistuksen aikoihin , jossa rippi oli sekoittunut lakiin ja silloin se ei ole enää täyttä evankeliumia . Kaikessa uskonpuhdistuksen teologiassa on tärkeää erottaa laki ja evankeliumi toisistaan , muuten Kristus ei kirkastu Jumalan tahdon mukaan . Tämä koskee tietysti Jumalan sanaa myös, jossa Kristus on kaikkialla. On virheellisiä käsityksiä että luemme vaan raamattua ja Pyhä Henki sen kirkastaa , tietysti näin myös , mutta ilman jo Jumalan Hengen kirkastamaa opetusta koko 2000- vuotisen historian aikana ,emme kykyne löytämään kontekstia, eikä sanasta kirkastuvaa Kristusta, niin kuin hän on todellisena läsnä. Raamattu on ehtymätön lähde . Siksi on opettajan / paimenen on syytä olla perehtynyt Raamatun opetuksiin kirkkoisien ja Raamatun tutkijoiden löytöjen kautta .
Ripin käytön tarve ei välttämättä vähene vaikka uskova vanhenee , koska liha ei pyhity eikä muutu ja Jumala armossaan voi sallia ihmiselle tien jossa tahtoo armonsa ja rakkautensa kirkastaa suurempana ja silloin ihminen saa nähdä oman syntisen kurjan tilansa, jossa ihminen toteaa Paavalin sanoin : se on minun lihassani , siellä ei asu mitään hyvää . Se kauheus mikä meissä asuu täytyy tietysti opettajan itse kokea jotta voi siitä opettaa ja pitää sitä seurakunnassa esillä .
Apostoli Paavali kuvaa asuvaista syntiä meissä :
Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Lankeemuksen kautta saimme perisynnin , mutta Jumala on lapsiinsa myös antanut Poikansa uskon ,Paavali kirjoittaa Galatalaiskirjeessä , että Kristus asuu minussa tai Pietari puhuu Jumalan pojan uskosta eli uskokaan ei ole meidän vaan Kristus elää uskovassa .
Perisynnin seurauksena saimme pelon , joka vaikuttaa meissä ja emme tahdo tulla usein valoon syntiemme kanssa . Kun uskomme synninpäästön sanat ja mieltämme ei paina menneisyys niin hyvin on , mutta sydämen sopukoissa on kaikilla ihmisillä luulisin asioita joita tahdomme vähätellä . On esimerkiksi rakkaudettomuutta , jonka senkin haluamme kätkeä tekosyihin vaikka sana siitä puhuttelee . Ihmisen luonto rakastaa syntiä luonnostaan ja nauttii siitä tietoisena että Jumalan tahto ei ole niin. Synnit ei itsessään ole meidän ongelma vaan niiden tunnustamattomuus . Kumpa tämän rakkauden voisimme ymmärtää . Koko seurakunnan tulee olla turvallinen paikka jotta saisimme kristityn vapauden ja rauhan kestäväksi pohjaksi koko elämän ajaksi .
Aiheesta opetus kirkkomme nuoren paimenen saarnassa , alla upotettu sanan rippi taakse puhe (23min)

