Raamattu ei riitä, kun se ei uskossa sulaudu.
Hepr. 4:2, ”Sillä hyvä sanoma on julistettu meille niinkuin heillekin; mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat”.
Ollaan tehty uskontunnustuksia, joiden olemassaolon tarkoitus on kyseenalainen. Vähiten kyseenalainen on nk. Apostolinen Uskontunnustus. Nikean Uskontunnustus sanotaan olevan rinnakkainen, yhtenevä, mutta totuuksia alleviivaavampi.
Nikealainen “alleviivaa” kuitenkin sellaista mitä Apostolinen ei sisällä, eli tunnustuksen viimeisen virkkeen alkuosa: “Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, …“
Apostolisen uskontunnustuksesta “puuttuva” osa on korjattu Suomen evlut kirkon sivuilla, kirjoittamalla lisäys taustaa-osaan seuraavasti: “Apostolinen uskontunnustus on lännen kirkon perinteinen kastetunnustus, jolla kristityiksi kääntyneet tunnustivat uskonsa kasteen yhteydessä.
Annettiinko tuo uskontunnustus ennen vai jälkeen kasteen?
Kyseenalaistan yksiselitteisen Sanan muotoilun.
Ei ole mitään esimerkkiä Raamatussa yhdessä lausutusta uskontunnustuksesta.
Kun ensimmäinen lähetyssaarnaaja tuli uskoon Gazan tiellä, niin siinä yhteydessä on Apt. 8:
37 “Silloin Filippus sanoi hänelle: jos sinä uskot koko sydämestäsi, se tapahtukoon.” Hoviherra vastasi: “Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.
38 Hän käski pysäyttää vaunut, ja he molemmat, Filippos ja hoviherra, astuivat veteen, ja Filippos kastoi hänet.
Näen paljon uskottavampana lukea Raamatusta mm. tämä kertomus hoviherran uskoontulosta, kuin tehdä “kilpailevia” versioita, joita sitten ei ole edes tarkoitus käyttää Raamatun opettamassa yhteydessä.
Reijo Mänttäri manitsemasi ”vapaaehtoisuus” kasteen edellytyksenä ei vakuuta eli en selkeästi sitä löydä vaan lähtökohta on Pietarin helluntai saarnassa mainittu parannus, siis ilman todellista synnin tuntoa ei pelkkä ”vapaaehtoisuus” riitä, nyt onkin kyse siitä missä iässä ihminen on Jumalan edessä synteihinsä kuollut eli omat teot ovat tähän johtaneet?
En löydä Uuden testamentin puolelta kuin yhden kohdan jossa puhutaan lapsien asemasta eli Paavali sanoo että jos edes toinen vanhemmista on uskossa niin lapsi on pyhä, muutoin saastainen, siis lapset ovat pyhitetty vanhemman uskon kautta. Kuitenkin jossain vaiheessa lapset kasvavat ja ovat omien tekojensa takia synteihinsä kuolleita eli tarvitsevat parannuksen ja uskon evankeliumiin ja ottaa kaste.
Raamatullinen kaste ei ole keskustelua, että minkä ikäisille se ei kuulu, koska se kuuluu jokaiselle uskoontulleelle. Silti, niinkuin minunkin tapauksessa oli mielekästä suorittaa se neljä vuotta uskossa oltuani. Silloin, 14 vuotiaana itse sitä pyysin.
Voit katsoa sanakirjasta mikä on tuon aikaisemmin viittaamani “asmenos” sanan merkitys. Vapaaehtoisuus kuvaa sitä hyvin. Halukas ja ilolla pelastuksen vastaanottaminen kertoo vapaaehtoisuudesta ja sitä edelsi pisto, joka oli Isän vetoa Jeesuksen tykö.
Kun kirjoitin Italian yli 40 lapsen uskoontulosta ja kasteellemenemisestä, niin se heidän kohdallaan tapahtui uskoontultuaan ja ikäluokassa 13-16 vuotta. Muutama meni kasteelle 18 ja 20 vuotiaana.
Raamatun mukaan Taivaan Valtakunnan kansalaisia ovat lasten kaltaiset ja lapset sitä ovat siihen asti kunnes alkavat erottamaan pahan hyvästä, jolloin Isä heitä pelastukseen vetää. Tyttäreni tuli uskoon 8 vuotiaana ja pyrki kasteelle 13 vuotiaana. Heti uskoon tultuaan tyttäreni todisti Jeesuksesta kaikille sopivissa tilanteissa. Tästä hän kirjoitti englanninkielisiin lehtiin, vähän kasteella käyntinsä jälkeen. Ei hän eikä kukaan nuori, joka uudestisyntyy, millään tavalla eroa Jumalan edessä, eikä heidän kastamisensa ole “lapsikastamista”.
Olen tätä selittänyt useamman kerran.Tuo mainitsemasi “lapsien asema” ei mielestäni kuulu raamatulliseen kastekeskusteluun. Sen, niin sinä kuin minäkin, olemme jo ammoin ymmärtäneet, eikä lapsen asema ja otollisuus pitäisi sotkeutua kasteeseen, mikä on Jeesuksen käsky.
Martti Pentti, kirjoitat:
”Jos kääntymys on tulemista lapsen kaltaiseksi, miksi lapselta vaadittaisiin kääntymystä ennen kastetta?”
Kuka sellaista vaatii? Ei ainakaan kasteen asettaja Jeesus.
Ari Pasanen näyttää ajattelevan niin kasteesta keskustellessaan.
Reijo Mänttäri selityksesi ei edelleenkään vakuuta eli kun Jeesus puhuu Jumalan valtakunnasta ja Hänen seuraamisestaan evankeliumissa niin siihen liittyy kaikesta luopuminen eli omasta elämästä luopuminen Jeesuksen tähden. Kuinka nuori voi luopua kaikesta Jeesuksen tähden ?
Entä mitä on tämä ”Vapaaehtoisuus kuvaa sitä hyvin. Halukas ja ilolla pelastuksen vastaanottaminen kertoo vapaaehtoisuudesta ja sitä edelsi pisto, joka oli Isän vetoa Jeesuksen tykö”, siis mikä on pelastus, mistä pelastuu uskoon tullessaan?
Kun ihminen uudestisyntyy hän on matkalla taivaaseen ja pelastuu helvetiltä. Se on taistelua joka päivä, mutta minun ja tuntemieni lapsena uskoon tulleitten kohdalla se on ollut siunattu taistelu.Koko ajan, joka päivä joutuu sanomaan ”ei”, maailman tarjouksiin. Eli se on päivittäistä luopumista maailman tarjouksista, jotka kaikki eivät näytä olevan syvyydestä, vaan ovat vain kallistumia pois suoralta tieltä.
Hyvä Helluntai-ystäväni kyseli rukouksessa ylhäältä sitä, kuka on lahkolainen.
Vastaus oli: se joka ei veljeään rakasta. Niinpä olen kaikki lakolaiset pyrkinyt jättämään rauhaan. Ne tunnistaa usein juuri kasteasialla kiivailusta.
Lahkolaisuus on kunnia tai harhaa.
Jeesus alotti Nasaretilaisen ”lahkon”, jonka päämieheksi Paavalia syytettiin. Paavali mielellään tunnusti itsensä ”tien kulkijaksi, jota he (juutaliset) lahkoksi sanovat”.
Juutalaisuudesta irtaantuminen ei ollut harhaoppia. Juutalaiset ja tämänkin päivän ”kirkolliset” nimittelevät heistä irtaantuneita lahkolaisiksi. Helluntaiherätystä kutsutaan lahkolaisuudeksi, esimerkiksi luterilaisen kirkon taholta.
Pekka eikö Luther kiivaillu kasteasialla hyväksyessään ns ”uudestikastajien” vainot?
Ari, kysyit, milloin olen ottanut Jumalan valtakunnan vastaan lapsenomaisesti? En tiedä, mitä merkitystä tällaiseen vastaamisella on, tuskin se sinun asennettasi muuttaa, mutta vastaan: reilut 40 vuotta sitten.
Kun arvioimme toisten uskon aitoutta, Jeesus antoi siihen yhden kriteerin: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Näin juuri olen tehnyt ja havainnut, että myös vauvana kastettujen elämässä voi nähdä Jumalan työn ja siunaukset. Joka sen kiistää, kulkee laput silmillä.
Minä puolestani kysyn, miksi ette noudata Heprealaiskirjeen ohjetta: ”Jättäkäämme sen tähden Kristuksen opin alkeet ja edetkäämme täysi-ikäisyyteen ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista teoista ja uskoa Jumalaan, OPPIA KASTEISTA, kätten päällepanemisesta…” (Hepr. 6: 1,2)
Jumalan sanassa avautuvat sellaiset rikkaudet, että ei tarvitse yhden asian ympärillä pyöriä.
Anita Ojala ei sillä mitä minä ajattelen ole väliä, tarkoituksenani on tuoda evankeliumia esille eli tässä tapauksessa kun ihminen tulee uskoon niin Jeesus käyttää vertausta ”tarttuu auraan” , en tiedä mitä sukupolvea olet eli ymmärrätkö mitä vertauksen taakse katsominen tarkoittaa, ei voi katsoa taakse koska kaatuu varmasti eli ei voi lähteä seuraamaan Jeesusta jos haluaa ottaa jotain vanhaa (kaste)
Luuk. 9:62
Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan”.
Ota huomioon että Paavalin ja muiden ns yleiset kirjeet on kirjoitettu seurakunnille eli jo uudestisyntyneille, iankaikkisen elämän Sanat ovat Jeesuksen Sanat eli niiden kautta vain pääsee sisälle ja jos niitä ei ymmärrä ja voi sovittaa itseensä niin silloin ei ole Pyhää Henkeä joka kirkastaisi ne.
Reijo Mänttäri et käy keskustelua kasteiästä eli löytyykö Raamatusta mitään josta voisi sitä löytää, mielestäni evankeliumin teksteissä olevia kohtia uskoontulosta ei voi lapsiin liittää ja VT.n puolelta löytyy ikäraja 20 vuotta selkeänä.
Koska Raamattukaan ei käy sellaista keskustelua, niin ei meidänkään tarvi. Olen mielestäni vastannut hyvinkin selkeästi. Jo oma todistukseni profiilissani on vastaus. Samoin kokemukseni nuorten parissa. Puhumme aina uudestisyntyneistä, jotka sen merkiksi pyytävät tulla kastetuiksi.
Käsitellään asioita Raamatun puitteissa.
Minun e-mailini on: begra1@hotmail.com. Ota sinne yhteys ja jatketaan.
Onpa Vanhassa testamentissa tämä kahdeksan päivän ikärajakin. ”Leikkauttakaa pois esinahkanne. Tämä on merkkinä liitosta, joka on meidän välillämme, minun ja teidän. Kahdeksantena päivänä syntymästä ympärileikattakoon jokainen poikalapsi sukupolvesta toiseen.”
Fyysinen ympärileikkaus tulee ympärileikkaamattomuudeksi, jos ihminen luopuu Jumalasta. Eli on kysymys sydämen ympärileikkauksesta, joka on Pyhän Hengen työ niille, jotka ”asmenos” (ilolla, vapaaehtoisesti) ottavat kuulemansa Sanan vastaan.
Myös kasteen kohdalla puhutaan liitosta ja sen rikkomisesta. Lapsikasteen voi nähdäkseni perustella vertaamalla sitä lapselle suoritettuun ympärileikkaukseen. Jumalan ja ihmisen välinen liitto on Jumalan tekemä. Liiton rikkominen on ihmisen teko, jonka Jumala voi antaa anteeksi.
Reijo Mänttäri käydään keskustelu julkisesti kun kerran olet sen niin alottanut, otit siis esille onko usko ensin ja sitten kaste vai voiko luterilaisittain ensin kastaa ja sitten vasta tulla usko, siis aivan asiaan liittyy onko ihminen uudstisyntynyt ilman kastetta, siis tuot väitteen tuossa edellä esille:
”Puhumme aina uudestisyntyneistä, jotka sen merkiksi pyytävät tulla kastetuiksi.”
Yhtä poikkeusta lukuunottamatta Pyhä Henki annettiin vasta kasteen jälkeen, siis onko todellista uudestisyntymää ilman kastetta? Jumala armahtaa ihmisen parannuksessa eli saa synnit anteeksi eli mahdollista on päästä taivaaseen, mutta ei vielä ole päässyt eroon siitä saastaisesta elämästä jossa ennen eli. Siis kaste tarvitaan vanhan ihmisen hautaamiseen eli on osa uudestisyntymää ja Pyhän Hengen saanti vasta herättää uuteen luomukseen.
Se mitä VT.n polella sanotaan iästä kerron kun olet vastannut tähän.
Ihmiselle ei tapahdu mitään iankaikkista, muuta kuin kadotus , ellei hän uudestisynny Pyhästä Hengestä.
Se, että kyselin luterilaisilta teologeilta, Apostolisen uskontunnustuksen paikkaa, eli järjestystä, ei tarkoita, että minulla olisi mitään ongelmaa sen kanssa. Tuo ”taustaa” osa Suomen kirkon sivulla, koskien Apostolista tunnustusta, oli minulle uutta. Siinä on mielestäni ”kaksimielisyys” järjestyksen suhteen. Vai lukeeko tunnustuksen kummit tms. Vastaus liennee, että ei sillä ole väliä. Sitten siirryttäisiinkin Anita Ojalan kantaan, että onhan niitä tärkeämpiäkin asioita.
En vastaa sinun sanoituksillasi ja kun sanon, että oma profiilini on vastaus kenet kastetaan, se on mielestäni selkeä vastaus. Halusit käännellä asiaa enemmän, jonka ”tason” katson hoituvan parhaiten kahdenkeskisessä keskustelussa, joko sähköpostitse tai puhelimella.
Reijo Mänttäri ihmisten käytös kertoo kaiken eli onko heillä Totuutta eli millä vastata vaikeimpiinkin kysymyksiin.
Olen pienessä määrin nähnyt helluntalaisuutta ja sen ”lapsikastettuja” eivätkä he paljoa eoa luterilaisista ”kolleekoistaan” eli kaste ilman todellista parannusta on yhtä tyhjän kanssa.
Olen samaa mieltä. En edusta helluntalaisuutta, jossa ”lapsia” kastetaan. Viittasin jo tähän kun mainitsin uudesta helluntalaisesta ripari-käytännöstä. Nämä ripari-kastamiset ovat osittain rajatapauksia, mutta silti edesvastuutonta luoda tilanne, missä kasteelle mennään tunteita manipuloiden.
Mainitsein jo tässä keskustelussa, että kaste tulisi suorittaa siinä seurakunta- yhteydessä missä asianomaisen on tarkoitus elää.
Reijo Mänttäri entä Jeesuksen käsky kastaa ja opettaa eli voiko ennen kastetta opettaa siis kun ei ole Pyhää Henkeä? Varsinkaan ilman todellista parannusta.
Pidän itse vielä 15 vuotiaita ”lapsikastettuina”.
Puhun omaan kokemukseen ja Raamattuun perustuen, sekä elän näiden nuorten kanssa ja olen elänyt jo yli 50 vuotta.
Miksi jankutat siitä, ettei voisi uudestisyntyä Pyhästä Hengestä alle 15 vuotiaana, koska Raamattu ei opeta eikä anna niin ymmärtää.
Sementoidaan tämä kantasi tähän ja yritän muistaa sen. Edelleenkin, keskustelu julkisuudessa on tässä, mutta muuten olen halukas sitä jatkamaan.