Uutinen tällä viikolla kertoi, että Suomessa on yli sata Reilun kaupan seurakuntaa. Kriteeriksi näyttää riittävän, että niissä juodaan Reilun kaupan kahvia. https://www.kotimaa.fi/uutiset/kotimaa/11185-suomessa-yli-sata-reilun-kaupan-seurakuntaa
Mitenköhän reilua tuo meininki mahtaa oikeasti olla?
Suomalaisten vesijalanjälki on globaalisti raskas. Ihmisten, eläinten ja kasvien käytettävissä oleva makea vesi muodostaa 1% maailman kaikesta vedestä. Me sanomme, että kyllähän Suomessa vettä riittää. Riittääkö?
Suomessa käytettävästä vedestä valtaosan käyttää teollisuus. Kotitalouksien veden kulutus on pääosin tuonti- ja piilovettä. Siis vettä, jota käytetään maanviljelykseen, teollisuuteen ja muuhun tuotannolliseen elämään jossakin muualla mutta jonka lopputuotteista me nautimme. Se ei ole meidän vettämme vaan muiden vettä siellä, missä sitä ei ole tuhlattavaksi vaan siitä pikemminkin taistellaan.
Vedestä on jo muodostunut ja yhä enemmän muodostuu strateginen asia valtioiden välillä. On käyty sotia ja tullaan käymään veden hallinnasta. Sodille annetaan joitakin kauniita nimiä kuten vaikkapa terrorismin vastustaminen, mutta todellisuudessa soditaan raaka-aineiden hallinnasta ja käyttöoikeudesta. Raaka-aineista vesi on vaietuin.
Nyt pääsemme kahviin. Päivittäisistä elintarvikkeistamme ja nautintoaineistamme kahvi vaatii kaikkein eniten vettä. Kupillinen kahvia sisältää kahvin tuotantoon kulunutta piilovettä jopa 140 litraa (lähde: http://www.vesijalanjalki.fi/). Se on yhtä paljon kuin yksi henkilö keskimäärin käyttää vettä kotitaloudessa ruoan laittoon, peseytymiseen, pyykkäämiseen, juomiseen, tiskaamiseen yms vuorokaudessa. Paljon parjattu naudan lihakaan ei vaadi sellaisia määriä. Tee ja olut vaativat vettä jopa alle kymmenesosan kahvista. Olen ruvennut sympatiseeraamaan saksalaisten seurakuntien olutkellareita.
Globaalisti katsoen kahviaddiktiossamme ei ole mitään reilua. Kahvi tuotetaan ja sen vesijalanjälki syntyy siellä, missä vedelle olisi tärkeämpääkin käyttöä. Meidän turhamaisuutemme ja näköalattomuutemme tähden parempi käyttö saa kuitenkin väistyä, jotta saisimme aamu-, päivä-, vieras-, ilta-, juhla-, huoltoasema-, kahvila- ja kirkkokahvimme kaikenlaisista kissaristiäisistä puhumattakaan.
Seurakunnille jaetaan ympäristödiplomeja. Ymmärtääkseni yhtenä kriteerinä on Reilun kaupan tuotteiden käyttäminen. Jos ympäristöstä huolehtiminen rajoittuu omiin kotinurkkiin, niin ok. Jos ympäristöllä tarkoitetaan koko uhanalaista tellustamme, niin enpä paljon tuollaiselle arvoa anna. Niin kuin en annakaan.
Itse lopetin kahvin juonnin about 25 vuotta sitten. Silloin en tällaisesta mitään tiennyt. Lopetin, koska pyrin pitämään paheiden määrän elämässäni suunnilleen tasoissa. Luulenpa, että sijalle tulleet paheet ovat maailmallemme vähemmän vahingollisia kuin taakseni jättämä. Jos ympäristömme tuhoutuu, käy ihmisenkin huonosti. Jos ihminen tuhoaa itsensä, se saattaa olla ympäristöllemme jopa eduksi.
Kumpi kannattaisi asettaa etusijalle?
Kahvin juojat, juokaa rauhassa vaan kahvinne. Mutta reiluksi sitä ei kannata väittää.
Kamala. En enää koskaan juo Reilun kaupan kahvia!
Minä taidan siirtyä kirkkaaseen viinaan. Siinä on vain 62% vettä.
Jos ihmisruumin vesimäärä on keskimäärin 60% per ihminen ja ihmispopulaatio kasvaa sekä jos veden määräkin on vakio, niin taidamme itse olla reiluttomia. Kahvin kofeiini kuivuttaa meitä. Mutta tosiasissa ympäristömme tuhoutuu, ja ihmistä kohdin puhdasta vettä on yhä vähemmän. Elomme on kestämättömällä pohjalla.
Jaa. Väittäisin, että kahvi tuotetaan alueilla, joilla kahvin kasvukautena sataa aika paljon. Vettä on siis runsaasti tarjolla. Keinokastelua ei yleensä käytetä. Jos käytetään, on mahdollista varastoida vettä sadekautena jolloin sitä on yllin kyllin. Kahvinviljelyyn voi liittyä muita ympäristöongelmia, mutta vedenkäyttö ei ole niistä suurimpien joukossa. Yleisesti ottaen kahvinviljelyn ympäristöongelmat on aika pieniä verrattuna joihinkin muihin maatalouden muotoihin. Lannoitteita kahvi tarvitsee jonkin verran, koska kahvimarja on pienen puun hedelmä ja hedelmien tuotanto vaatii enemmän ravinteita kuin esim. lehtien tuotanto. Jos haluaa hifistellä ympäristöasioissa, teen tuotannolla on tästä syystä pienemmät ympäristövaikutukset per juotu kuppi.
Joni Valkila. Hienoa, olet tosissasi ja oikeilla jäljillä. Vesijalanjälki on mutkikas mittari, siinä mm. erotetaan ”vihreä” eli sadevesi ja ”sininen” eli pohjavesi. Halusin ottaa kahvin juonnin esimerkiksi, koska se koskettaa suomalaisia syvälle perusturvallisuuteen asti. Totta että kahvi ei ole pahimmasta päästä vaan pahimpia ovat yllätys yllätys riisi ja puuvilla, joita viljellään alueilla joilla on vähän sadevettä mutta käytetään ja samalla pilataan pohjavesivaroja. Tosiasia on kuitenkin, että Suomi ei ole kuvitelmistamme huolimatta veden käytöltään läheskään omavarainen ja merkittävä osa käyttämästämme piilovedestä on pois niiltä, jotka sitä vettä oikeasti tarvitsisivat.
Tee on muuten vesijalanjäljeltään alle 10 % kahvista. Teemun suosittelemassa viinassa vesi on sitä paitsi pääosin kotimaista. En silti kannata päiväkahvin korvaamista 1,25 dl:lla kirkasta, ei ainakaan alvariinsa. Hulluuksien hulluus on, että meillä kalliisti puhdistetaan vettä jota sitten käytetään vessanpöntön huuhteluun sekä autojen ja pihojen pesuun minkä jälkeen vesi jälleen kalliisti puhdistetaan.
Eikös suklaa ole myös vedenkulutuksellisesti ja vesiluonnonvarallisesti kestämätön nautintoaine? Jostain muistan ymmärtäneeni, että se on jopa kahvia pahempi.
Älkää murehdiko. Huumeiden kasvatus on kasvussa. Jo paikka paikoin se on korvanutkin tavalliset vieljelyt globaalisen markkinatalouden hinnoittelun takia. Minä en murehdi sitä, mihin vesi käytetään, vaan mihin vesi joutuu sen jälkeen jos käytämme globaalista markkinataloutta köyhyttämään sademetsiä ja ym. pelloiksi, joiden käyttö on kaksi vuotta ennen kesantoa. Jos kaupankäynti olisi reilua olisi monella köyhällä elintaso parempi ja ehkä veden kertyminen suolaisiin altaisiin olisi vähempää. Erossio lisää veden kertymistä vääriin paikoihin. Kuluttamisella voimme vaikuttaa, mutta emme voi vaikuuttaa siihen, mihin köyhä maa käyttää viljelysmaata saadakseen elinehdon.
Elias, olet oikeassa, käytetty vesi per tuotekilo on suklaassa samaa tasoa kuin kahvissa.
Katja, kuvaat oivasti miten monimutkaisten ja fataalien asioiden äärellä liikumme. Kyse on kuin onkin perimmiltään tasaamisesta. Reiku kahvi on reilu kädenojennus mutta sellaisenaan silmänlumetta.
Vettä kuluu paljon per tuotettu suklaakilo, koska kaakao on puu, joka kasvaa sademetsäoloissa. Kaakaon viljelyalueilla sataa vettä hillittömästi, vuosittain kymmeniä kertoja enemmän kuin Suomessa. Vedenkulutus ei ole ongelma kun vettä on valtavasti. Kaakaon ja kahvinviljelyssä mielenkiintoisempi ongelma on se, tuhoaako se metsiä. Vastaus ei ole yksiselitteinen. Erityisesti varjopuiden alla kasvatettava kaakao ja kahvi muistuttaa hieman metsää, joten ympäristön kannalta se on edullisempaa kuin jotkut maankäytön vaihtoehdot, kuten karjankasvatus.