Rakkauspuhetta vihapuheen sijaan

Kaisa RaittilaKiusallinen on se hetki, kun pitää ottaa kotona puheeksi asia, josta tietää toisen olevan eri mieltä. Poteroita on kaivettu kaikessa hiljaisuudessa jo etukäteen. Vasta-argumentteja ei hiota, ne purskahtelevat esiin kulmikkaina. Tunteet kärjistyvät. Ääntä korotetaan.

Sellaista on ollut myös viime vuosien kirkollinen keskustelu. Verkkokommenttien valtakunta on karu. Sorrutaan yleistyksiin siellä, missä pitäisi kuulla yksilön ääni. Sanotaan vastaan ennen kuin toinen on saanut lausettaan loppuun. Ymmärretään tahallaan väärin, vaikka voitaisiin ounastella, mitä toinen tarkoittaa.

Mitä vaikeampi asia, sitä kovempi kieli. Sen ovat huomanneet ne, jotka ovat kirkossa keskustelleet sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisesta kohtelusta. Erityisen paksua nahkaa on vaadittu niiltä, jotka ovat ryhtyneet puhumaan omassa asiassaan. Pahinta peläten moni on nähnyt kristillisessä yhteisössään viisaimmaksi vaieta erilaisuudestaan.

Yhtä lailla puristukseen ovat tunteneet joutuneensa ne, jotka muuttuva maailma on haastanut uuden eteen. Näkemysten sijaan ovat taistelleet tunteet. Ihmisen oikeudesta rakkauteen ja perheeseen on pahimmillaan tehty pelastuskysymys.

Kirkko on joutunut keskittymään epäolennaiseen ja menettänyt jäsenistönsä luottamuksen – rintamalinjojen toisella puolella surraan menetettyä, toisella uneksitaan paremmasta. Keskustelun aloittajia moititaan kirkon hajottamisesta. Vääryyttä kokeneiden ja heidän rinnallaan reiluutta pyytävien korvissa se on kuulostanut kohtuuttomalta.

Ihmisiä kun ollaan, erimielisyyden aiheet eivät yhdenvertaisuuskysymykseen lopu. Kirkon kiristyvä taloustilanne, maahanmuuttajien vyöry ja kristillisen perinteen oheneminen herättävät erilaisia kaikuja erilaisissa kristityissä. Siksi pitäisi löytää malleja rakentaa keskinäistä luottamusta ja tehdä yhdessä työtä erilaisista näkemyksistä huolimatta.

Vihapuheen sijaan tarvitaan rakkauspuhetta. Se on sitä, missä kuunnellaan toisen elämäntarinaa ja kuljetaan hänen polkuaan. Yhteinen ihmisyys riisuu aseista ja altistaa yhteydelle. Keskustelu saa uuden sävyn, kun puolin ja toisin tehdään erilaisuudelle tilaa ja kiinnostutaan siitä, miten toinen on omaan ajattelutapaansa päätynyt.

Rakkauspuhe ei ole ympäripyöreää ja kaikkeen suostuvaa. Päinvastoin. Se on ystävällistä ja toista kunnioittavaa, mutta ei tingi oikeudenmukaisuudesta, tuosta Jumalan ehkä kauneimmasta attribuutista.

Rakkauspuheen voima ei ole totuudessa, vaan lämmössä. Kun menet kohti, huomaat, hohkaako se vai ei.

Kaisa Raittila

  1. ”Rakkauspuheen voima ei ole totuudessa, vaan lämmössä. Kun menet kohti, huomaat, hohkaako se vai ei.” (blogisti)

    Kun Jeesus eli täällä maanpäällä niin kun Hänet kohtasi niin kuinka silloin ihminen koki, hohkasiko se kaikille rakkautta vai ei, ottivatko kaikki vastaan Jeesuksen ja Hänen Sanansa, oliko Jeesus täynnä rakkautta armoa ja Totuutta?

    Miksi Jeesus ristiinnaulittiin, sen rakkaudenko tähden jota Hän edusti vai Totuuden tähden jota kaikki eivät kärsi kuulla?

    Oliko siis Jeesuksen ristiinnaulitseminen Jumalan oikeudenmukaisuuden mukaista?

  2. TK-liikkeen Kirsi Hiilamo kirjoitti kirkon soteuudistuksesta. En ollut uskoa silmiäni: asiallinen artikkeli eikä sanaakaan seksuaalivähemmistöistä! Eipä se kauaa kestänyt kun jo tuli tämä kirjoitus joka on jo satoja kertoja luettu.

    ”Poteroita on kaivettu”” Kirkko on joutunut keskittymään epäolennaisuuksiin” Juuri niin. Ja kenestä hän se mahtaa olla kiinni? Kuka jauhaa samaa vuodesta toiseen?

    ”Keskustelun aloittaja moititaan kirkon hajottamisesta.” Niin? Mikä siinä menee pieleen? Ketähän kummia ne mahtavat olla jotka mielivaltaisiin perustein vievät rahoja lähetysjärjestöiltä?

  3. Pari huomautusta, jotka Kaisa Raittilan kirjoitus kirvoitti. En käsitä, että kenelläkään voisi olla oikeutta rakkauteen, mikäli tällä ymmärretään eroottista rakkautta, kuten asiayhteys tuntuisi osoittavan. Tämmöinen oikeus vaatisi vastineekseen jollekulle velvollisuuden eroottisen rakkauden tuntemiseen ja osoittamiseen, mutta eihän tunne ole käskettävissä. Jumalallinen rakkaus saattaa toisaalta velvoittaa eroottisten tunteiden hillitsemiseen ja tukahduttamiseenkin. Toinen ongelmakohta oli lopussa oleva ajatus Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Jeesuksen ja apostolien opetus Jumalasta on käsitykseni mukaan ennen muuta se, että hän on armahtava ja laupias, antaa synnit anteeksi Kristuksen tähden sen sijaan, että jakaisi oikeutta. Kyllähän Jumalalta oikeuttakin saa, jos vain sitä pyytää, mutta se olisi karmea kohtalo.

    • ”Jumalallinen rakkaus saattaa toisaalta velvoittaa eroottisten tunteiden hillitsemiseen ja tukahduttamiseenkin. ” Tämä tuskin tarkoittaa, että ketään velvoitetaan Jumalallisen rakkauden nimissä toisen ihmisen tunteiden tukahduttamiseen.

  4. ”Siksi pitäisi löytää malleja rakentaa keskinäistä luottamusta ja tehdä yhdessä työtä erilaisista näkemyksistä huolimatta.” blogisti

    TK-liike voi kysyä itseltään käsi sydämellä, miten se on itse ollut rakentamassa kirkossa keskinäistä luottamusta/mahdollistanut yhdessä työskentelyä, vai onko se toiminut juuri päinvastoin.

    Muistissa on vielä taannoiset muutaman TK-liikkeen edustajan syyllistävät hyökkäykset, ei vain joitakin kirkon virallisia lähetysjärjestöjä vaan myös kirkkohallitustakin kohtaan. Ko. toiminta ei ole lisännyt luottamusta vaan synnyttänyt epäluottamusta ja keksinäisen kyräilyn ilmapiiriä.

    • Käsi sydämelle muillakin tahoilla. Toisen silmästä on helppo tikku löytää, mutta entä omasta silmästä se tukki.

    • Voi olla, että ilman näitä lähetysjärjestöihin ja kirkkohallitukseen kohdistettuja syyllistäviä hyökkäyksiä TK-liikkeen maine olisikin parempi tavallisen kirkkokansan keskuudessa?

    • Jesuiittojen ohjeen ”Tarkoitus pyhittää keinot” noudattaminen voi joskus olla itselle vaarallista. Näin on silloin kun keinot ovat ylimitoitettuja ja kohdistuvat väärään tahoon.

      TK-liike olisi voinut ajaa tärkeäksi katsomaansa asiaa itse asiana. Nyt se yritti iskeä kaksi kärpästä samalla iskulla yrittäessään estää joitain kirkon lähetysjärjestöjä säilyttämästä asemaansa kirkon virallisina lähetysjärjestöinä. Kun tämä ei onnistunut määrärahojen poistamisen kautta, niin sitten yritettiin syyllistää kirkkohallitusta. Uskon, että nämä keinot olivat liikaa monelle riviseurakuntalaiselle.

  5. Salme, Tulkaa kaikki -liike on antanut suhteesta lähetysjärjestöihin linjauksen, joka on edelleen voimassa:

    ”Toimintaryhmä haluaa antaa selvän viestin, että Tulkaa kaikki -liike etsii yhteistyömahdollisuuksia kirkkomme kaikkien lähetysjärjestöjen kanssa. Arvostamme niiden työtä ja tunnustamme, että niillä ja meillä on paljon yhteistä. Yhteinen tehtävämme on tehdä tietä Kristukselle.
    Etsimme keskusteluja ja yhteistyömahdollisuuksia myös niiden lähetysjärjestöjen kanssa, joille uudistusmielisten luottamushenkilöiden on vielä vaikeaa esittää määrärahoja seurakunnissa. Tällä hetkellä monet luottamushenkilömme eivät voi tukea määrärahoja esimerkiksi sellaisille järjestöille, jotka sulkevat toiminnastaan naispuoliset papit ja parisuhteensa rekisteröineet.
    Toivomme, että myös nämä lähetysjärjestöt haluaisivat edustaa koko kirkkoa, myös uudistusmielisiä, lähetyskentillä. Toivomme, että molemminpuolinen luottamus niiden kanssa voisi lisääntyä ja että voisimme hyvillä mielin palata tukemaan myös niitä seurakunnissa.
    Toimintaryhmä jatkaa tapaamisia lähetysjärjestöjen edustajien kanssa, mutta toivomme, että luottamuksellisia keskusteluyhteyksiä ja kohtaamisia syntyisi myös seurakunnissa.
    Rukoillaan toinen toisemme puolesta kirkossa. Kristuksen kirkko on kaikille, niin uudistusmielisille kuin konservatiiveille, niin erimielisille kuin samanmielisille. Olemme kaikki Kristuksen ja toinen toisemme rakkauden tarpeessa. Kristus kutsuu ja niin kutsumme mekin: tulkaa kaikki.”
    http://tulkaakaikki.net/tulkaa-kaikki-liikkeen-joulukirje/

    Laskiaisterveisin Vesa Hirvonen

Kirjoittaja

Tulkaa Kaikki
Tulkaa Kaikkihttps://tulkaakaikki.net/
Blogiin kirjoittavat Tulkaa kaikki -henkiset seurakuntavaikuttajat eri puolilta Suomea, kukin omissa nimissään. Yhteistä meille on pyrkimys toimia kirkossa avarakatseisesti lähimmäisyyden hengessä. Tulkaa kaikki -liikkeen perusajatuksen mukaisesti haluamme herättää rehellistä keskustelua kirkon perustehtävästä, lisätä kirkollisen päätöksenteon avoimuutta ja luoda siltoja eri tavoin ajattelevien välille.