[Timo Eskola] Keskustelu Heikki Räisäsen raamatuntulkinnasta on saanut Kotimaa24:ssä [Eskolan blogi 12.12. Mitä Räisänen todella sanoi melko vahvoja sävyjä. Siksi katson hyväksi kirjoittaa esille jokusen sovittelevan ajatuksen, joiden tavoitteena on tasapainottaa keskustelua Räisäsen näkemyksistä ja minun analyysistäni.

Räisänen haluaa vastineissaan korostaa sitä, että hän on kehitellyt tradition ja kokemuksen tulkintamalliaan jo Uuden testamentin eksegetiikan puitteissa (ennen koraanikritiikin vaihetta). Olen samaa mieltä, ja itse asiassa olen analysoinut tätä seikkaa laajalti myös tutkimuksissani. Räisäsen kriittiset kommentit minun tutkimuksistani johtunevat pienestä väärinkäsityksestä. Pitkässä arviossa hänen vuoden 1972 artikkelistaan käsittelen hermeneuttisen mallin taustoja ilman koraanikritiikin vaikutusta. Olemme siis näistä lähtökohdista samaa mieltä.

Keskustelun polarisoituminen on kuitenkin käytännössä johtanut siihen, että Räisänen tulee väheksyneeksi oman Koraani-tutkimuksensa merkitystä hänen teoriansa kehittymisessä. Näin lukijoille syntyy hieman vääristynyt kuva hänen kokonaisnäkemyksestään. Tarjoan tähän avuksi sitä näkökulmaa, jota itse olen tutkimuksissani käyttänyt. Räisäsen tulkintateorian kehittyminen on ollut prosessi, jossa eri vaiheet ovat tuoneet siihen uusia näkökulmia. Siksi totean englanninkielisessä tutkimuksessani, että vaikka Räisänen on kehittänyt tulkintaansa ensin Uuden testamentin alueella, hän on kehittänyt sitä edelleen vertaillessaan Mohammadin ja Paavalin historiaa toisiinsa. Tämän johdosta Räisänen on voinut päätellä, että hänen esittämänsä malli on universaali eli sitä voi soveltaa erilaisiin kohteisiin.

Jokainen, joka lukee Räisäsen teosta Das koranische Jesusbild toteaa, että tulkintamallin kehittely saa lisäpontta juuri tästä teoksesta. Räisänen itse asiassa päättää tutkimuksensa tekemällä johtopäätöksiä itse metodista. Asia tulee esille kirjan viimeisessä alaviitteessä. Räisänen katsoo tutkimuksensa vahvistavan käsitystä siitä, että uskonnolliset käsitykset kehittyvät tradition ja kokemuksen vuorovaikutuksessa.

Koraanikritiikin vaiheella on siten ollut oma merkityksensä siinä prosessissa, joka vähitellen johtaa tiedonsosiologisen teorian syntyyn. Juuri näin Räisänen itsekin on myöhemmin ilmaissut asian. Hän toteaa kehitelleensä näkemystä eteenpäin nimenomaan Koraani-tutkimuksen yhteydessä. Yllämainittuun saksankieliseen kirjaansa viitaten hän toteaa Vartija-lehdessä: ”Luonnostelin siten jo tässä ’tradition, kokemuksen ja tulkinnan’ selitysmallia, josta oli tuleva kantava rakenne Beyond New Testament Theology -kirjaan parikymmentä vuotta myöhemmin ja jota olen propagoinut hermeneuttisena avaimena pyhien (ja muidenkin) tekstien maailmaan.” (Vartija, 2006).

Olemme näistä seikoista siis samaa mieltä. Väitteet Räisäsen omien ajatusten ja minun analyysini välisistä eroista ovat kärjistyksiä, joilla ei ole kohdetta. Kun olen muutoin kuvannut lyhyesti, miten Räisänen vertailee Raamattua ja Koraania käyttäen perinteisiä kriteerejä, hän hyväksyy tekemäni huomiot. Omassa vastauksessaan Räisänen totesi, että juuri tämä on hänen käsityksensä fair play -periaatteesta. Hänen mukaansa kaikkia uskonnollisia tekstejä on tarkasteltava vain ihmisten tapoina tulkita omaa traditiotaan uusien kokemusten valossa. Tätä hän tarkoittaa sillä ”luonnollisen uskonnon suurella panoraamalla”, josta hän teksteissään puhuu.

On siis eri asia kirjoittaa analyysiä jonkun henkilön teksteistä, kuin keskustella siitä, miten kannatettavia hänen näkemyksensä ovat. Olen pyrkinyt tutkimuksissani nimenomaan edelliseen, vaikka minun kirjojani koskeva keskustelu näyttää koskevan vain jälkimmäistä. Kenenkään näkemyksistä ei voi kuitenkaan keskustella, ennen kuin niiden luonteesta tulee edes jonkinlainen hyväksytty yleiskäsitys. Siksi toivon, että tämä laajempi näkemykseni Räisäsen tulkintateorian syntyprosessista voi auttaa lukijoita hahmottamaan edes sitä, mitä Räisänen on kirjoittanut.

Totean lopuksi saman seikan, johon myös Räisänen kiinnitti huomiota. Kun keskustelua jostain teoksesta tai kirjoituksesta käydään, olisi hyödyllistä, jos mielipiteiden esittäjät olisivat tutustuneet teksteihin edes pintapuolisesti. Muutoin keskustelusta tulee väärinkäsitysten korjailua, kuten tässäkin tapauksessa on käynyt. Omalta osaltani Räisäsen tulkintaa koskeva analyysi löytyy englanninkielisestä tutkimuksestani, joka on oma puheenvuoroni tulkintateoriaa koskevaan keskusteluun.

- Timo Eskola -