Kaikki lienevät samaa mieltä siitä, että ylösnousemususko on kristillisyyden tukipilareja. Raamattu toteaakin, että ”ellei kuolleita herätetä eloon, niin ’syödään ja juodaan, huomenna kuollaan’. (1.Ko15:32) Mutta mitä ylösnousemuksessa sitten tapahtuu? Mitä merkitsee esimerkiksi ”usko ruumiin ylösnousemiseen”?
Me nykyään elävät emme suinkaan ole ensimmäisiä, jotka pohtivat ylösnousemuksen yksityiskohtia. Paavalin päivinäkin asia oli esillä: ”Joku ehkä kysyy: ”Millä tavoin kuolleet herätetään? Millainen ruumis heillä silloin on?”(1.Ko15:35) Miten sinä vastaisit tähän kysymykseen?
Raamatun vastaus lähtee siitä, että kuollut on ihan oikeasti kuollut. Korinttolaiskirjeessä perustellaan asia seuraavasti: ”Eihän se mitä kylvät tule eläväksi, ellei se ensin kuole.”(jae36) Ylösnousemus ei ole siis minkään jo elossa olevan muuntumista toiseen olotilaan. Raamatussa ei ole yhtäkään jaetta, joka osoittaisi meissä olevan jotakin itsessään kuolematonta. Teoriat kuolemattomasta sielusta tai muista vastaavista ovat saaneet alkunsa kaukaa Raamatun ulkopuolelta.
Jatkossa Raamattu kuvailee ylösnousemusta sitten maanviljelystermein: ”Kun kylvät, et kylvä tulevaa kasvia vaan pelkän siemenen, vehnänjyvän tai jonkin muun kasvin siemenen. Mutta Jumala antaa sille sellaisen varren kuin hän on nähnyt hyväksi, jokaiselle siemenelle sellaisen kuin sille kuuluu.”(Jakeet 27,38)
Niin, aika harva sen saman siemenperunan syksyllä kattilaansa laittaa. Meidän tomumajastammekin tulee ylösnousemuksessa uusi versio. Näitä ”varsia”, joita Kaikkivaltias meille tekee on kahdenlaisia: ”On taivaallisia ja maallisia ruumiita.”(jae 40) Molempien käytöstä Raamattu antaa esimerkkitapaukset.
Jeesus herätti kuolleista ystävänsä Lasaruksen. Vaikka Lasarus oli olut kuolleena vasta muutaman päivän, hänen elimistönsä oli mennyt jo sangen elinkelvottomaan kuntoon. Ylösnousemuksen ”siemen” oli pitkälle edenneessä mätänemistilassa. Mutta kun Jeesuksen kehotuksesta ylösnoussut käveli käärinliinat päällysvaatteenaan, uusi ”maallinen varsi” toimi kaikesta päättäen oivallisesti.
Jeesus on Raamatun mukaan ensimmäinen, joka herätettiin pysyvästi eloon. Hänen vartensa ei voinut olla maallista laatua, koska ”liha ja veri ei voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa”(jae 50). Myös Paavali odotti saavansa Jeesuksen laatua olevan varren, koska hän odotti myös taivaallista ylösnousemusta: ”Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi.”(jae 49)
On mielenkiintoista, että Jeesus jopa ”vähätteli” niitä ylösnousemuksen prototyyppejä, joita hänen vierailunsa maan päällä tuotti: ” Älkää ihmetelkö tätä! Tulee aika, jolloin kaikki, jotka lepäävät haudoissaan, kuulevat hänen äänensä.”(Joh5:28) Vaikka muualla Raamatussa kerrotaankin, ettei nyt ihan kaikkia herätetä, herätettävien eli ”haudoistaan nousevien”(jae29), määrä tulee olemaan melkoinen. Mutta mistä nuo kaikki ”Jeesuksen äänen kuulevat” sitten tunnistavat itsensä? Eihän heistä ole enää atomiakaan jäljellä siitä aikanaan kylvetystä siemenestä!
Oletko tullut ajatelleeksi, että sinäkään et ollut atomin tai edes molekyylinkään tarkkuudella sama ihminen kymmenen vuotta sitten. Esimerkiksi ihossasi ei ole yhtä ainoata solua jäljellä siitä kokoonpanosta, joka sinulla oli silloin. Mutta identiteetti, se on kyllä meillä ollut nämä elämämme vuosikymmenet ihan sama. Monet ovat vahvasti sitä mieltä, että osaamme jopa käyttää tätä nykyistä koostumustamme mielekkäämmällä tavalla. Varsinkin jos sovellamme Raamatun ylivertaisia ohjeita elämässämme.
Ylösnousemukseen uskoivat jo Jumalan palvelijat Raamatun vanhemman osan mukaan. Elian ja Elisan elämän aikana tapahtui kuolleista herääminen. Aivan erityisen mielenkiintoista on Jobin kirjan opetus ylösnousemuksesta.
Job kysyy: ”Voiko ihminen herätä eloon, kun hän on kuollut?” Vastaus osoittaa lujaa luottamusta ylösnousemukseen: ”Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.”(jae15)
Jobin usko kohdistui tietysti maallisen ”varren” saamiseen. Asia konkretisoituu seuraavalla tavalla: ”Ehkä Jumala armahtaa häntä ja sanoo enkelille: ’Vapauta hänet vaipumasta hautaan, olen saanut hänestä lunnaat!’ Silloin hänen ruumiinsa elpyy, hänestä tulee yhtä uljas kuin hän oli nuoruutensa päivinä.”(Job33:24,25)
Ylösnousemus on valtava osoitus Tekijämme rakkaudesta luomuksiaan kohtaan. Se on myös näyttö Hänen armostaan. Perustuuhan kristillinen ylösnousemustoivo Jumalan Poikansa kautta antamaan uhriin eikä siihen, että me sitä vähänkään olisimme itse ansainneet.
Mitä sinä ylösnousemuksesta ajattelet? Kaikenlaiset aiheeseen liittyvät mielipiteet ovat tervetulleita.
.Rauli: ”Miten toteutat Heprealaiskirjeen 10. luvun kehotusta”.
Tässä vastaus tähän kysymykseen!
Hepr 10:25 virheellisen käännöksen ja väärän tulkinnan perusteella on kautta aikain uskoville esitetty vaatimus, ettei saa hylätä omaa seurakuntaa (lestadiolaisilla “Jumalan valtakuntaa”), vaan on pysyttävä jopa oman autuuden menettämisen pelossa siinä porukassa, missä sattuu olemaan, olipa siellä kuinka kylmää, kolkkoa ja kuoleman hiljaista tahansa, olkoonpa opetus kuinka väärää tahansa ja uskovat nälkäkuoleman partaalla.
Mainitussa Raamatun paikassa ei alkukielen mukaan puhuta välttämättä “omasta” eikä edes “seurakunnasta” yhtään mitään, vaan siinä on sana episynagoogee, joka merkitsee kokoontumista.
Siinä on vakava varoitus jättää pysyvästi keskinäinen kokoontuminen Jeesukseen Kristukseen, jonka haltuun on uskottu Jumalan koko huone (oikos, talo) ja toisaalta kehoitus uskoville kokoontua säännöllisesti kohtaamaan ja näkemään (katanoeoo nähdä, ei valvoa, “vahtia”, kuten suom. käännös!) toisia uskovia ja kehoittamaan toinen toistaan kestävään uskon kilvoitukseen aina lähestyvään Herran tulemuksen päivään saakka (ks. Saarisalon käännös).
Toiseksi siinä ei korosteta eikä edes tarkoiteta uskollisuutta jollekin määrätylle paikallisseurakunnalle. Vaatimus uskollisuudesta jollekin porukalle tai laumalle Herran Jeesuksen sijaan on lahkohenkinen vaatimus, joka sitoo ja on sitonut uskovat pelon alle, niin etteivät he uskalla nähdä ja tavata toisia uskovia muualla, vaikka tämä Sanan paikka siihen nimenomaan kehottaa.
Kun Herra Jeesus itsekään ei ole sitoutunut olemaan vain jossakin määrätyssä ryhmässä, vaan käyskennellen lampunjalkain keskellä menee, minne itse haluaa ja erityisesti sinne, missä Hänelle ovi avataan jättäen tarvittaessa 99 oman onnensa nojaan rientääkseen vain yhden perään, ei meilläkään ole varaa ihmisorjuuden vuoksi jäädä Hänen seurastaan silloinkaan pois, kun Hän katsoo aiheelliseksi kulkea jopa ulkopuolella kaikkien leirien. Vapauteen Kristus vapautti meidät, älkäämme enää antako sitoa itseämme orjuuden ikeeseen (Gl 5:1).
Tämä sitoutuminen uskon kautta yksin Herraan Jeesukseen ei missään tapauksessa sulje pois käytännön sitoutumista Herran työssä siihen työyhteyteen, mihin Herra kulloinkin on itse kunkin johdattanut. Mutta tällaiseen yhteisen ikeen kantamiseen aina tullaan vapaaehtoisesti ja sopien toisten kanssa Jumalan johdatusta itselleen pyytäen eikä koskaan pakosta. Samoin ehdoin siitä on lupa milloin tahansa lähteä ja liittyä toiseen Jeesuksen nimessä kokoontuvaan yhteisöön joko samalla paikkakunnalla tai muualla. Myöskin “yksityisyrittäjänä”, kuten Paavali Antiokian työyhteyden katkettua, on lupa iloisin ja vapain mielin Herran työtä tehdä, kunhan vain pitää huolen siitä, ettei laiminlyö keskinäistä kokoontumista kohtaamiensa uskovien kesken.
Jaan seuraavan ajatuksesi:”Virheellisen käännöksen ja väärän tulkinnan perusteella on kautta aikain uskoville esitetty vaatimus, ettei saa hylätä omaa seurakuntaa (lestadiolaisilla “Jumalan valtakuntaa”), vaan on pysyttävä jopa oman autuuden menettämisen pelossa siinä porukassa, missä sattuu olemaan.”
Minun tietolähteeni, Strongin varsin arvostettu teos, kertoo ilmauksesta ”episynagōgē”(Hepr10:25) että kyseessä on ensinnäkin:
1) a gathering together in one place(=kokoontuminen yhteen paikkaan)
2) the (religious) assembly (of Christians)(=kristittyjen uskonnollinen kokous)
Refleksiivipronomini ”heautou” lisää edeltävään periaatteessa vain päätteen ”of ourselves”(=meidän). KR38 ”oma seurakunnankokous” on hiukan painotettu ilmaus, sanoisin.
Myös 92-käännös puhuu seurakunnasta, vaikka sanaa ei siis esiinny alkutekstissä. Meidän UM-käännös kehottaa olemaan ”jättämättä yhteen kokoontumistamme.”
Tulkinta on sitten tietysti virheellinen, jos kuvitellaan Paavalin tarkoittaneen sitä kokoontumista, jonka traditio on tullut äidinmaidon mukana. Kristityksi tuleminen on jokaisen henkilökohtainen valinta, ei suvun tai perheen perusteella ajopuuna kulkemista.
Mutta eikö Korinttossa Jeesuksen askeleita etsivän täytynyt liittyä Paavalin ja muiden keskusohjaamaan seurakuntaan, kuten myös Filippissä, Kolossassa jne?
Ja entä nykyisin? No, minun maailmanlaajuisen kantani sinä tiedät. Oletko tutustunut kokoontumisiimme? Millaiset kokoontumiset ovat sinulle läheisiä? Eihän sitä oikein voi itsekseen kokoontua yhteen?
Rauli: ”Jäin miettimään yhtä asiaa “yksilöllisyydestäsi”. Olisitko ollut oman tien kulkija myös ensimmäisellä vuosisadalla?”
En toki ole ”oman tien kulkija”! Olen Jeesus-tien kulkija Hänen henkilökohtaisessa johdossaan ja ohjauksessaan. Uskoisin, että jos olisin elänyt ensimmäisellä vuosisadalla, olisin sitä ollut silloinkin!
Sitä oli Paavalikin. Hän toi evankeliumin tänne meidän maanosaamme ”yksityisyrittäjänä”, kun lähettävän seurakunnan, Antiokian kanssa meni välit poikki. Tästähän ovat monet tutkijat, mm. suomalainen Nikolainen, samaa mieltä. Paavali tosin aivan oikein palasi Jerusalemiin tarkistamaan, että opetti samoin kuin apostolit. Paiskasi yhteisen työn merkiksi kättä, kuten hän itse heitä kutsui ”isoisten” apostolien kanssa ja sopi kohteliaasti Pietarin kanssa menevänsä pakanain luo ja Pietari juutalaisten. Sanoin kohteliaasti, koska tätä jakoa kumpikaan ei tarkasti noudattanut, sillä molemmilla oli Lähettäjänsä määräys mennä kaikkien kansojen luo. Pääasia sopimuksessa oli kai, että molemmat sanoivat tekevänsä yhteistyötä!
Toisessa yhteydessä Paavali sanoi päin naamaa apstoliruhtinas Pietarille, että vaellat väärää tietä. Silti Paavali säilyi Pietarin silmissä ”rakkaana veljenä”! Tässä mielessä on tarpeen ja hyödyllistä olla yhteydessä toisiin uskoviin ja ottaa nöyrästi vastaan heidän perustellun ohjauksensa.
Mitään valvontasysteemiä lukuun ottamatta muutamia yhteisesti sovittuja asioita ei ensimmäisellä vuosisadalla ollut julistajien kesken eikä varsinkaan jonkin järjestön ohjausta tai päätöksiä. Kukin meni ja tuli ja julisti evankeliumia joko yksin tai yhteistyössä sovitusti ja vastasi suoraan Lähettäjälleen.
Tällainen väljä toiminta saattaisi olla paikallaan nykyaikanakin. Olisi vähemmän johtokuntia, komiteoita, päällikköjä ja esimiehiä. Uskoisin, että Pyhä Henki, tuo Toinen Puolustaja pääsisi ohjaamaan paremmin opillisissakin kysymyksissä ja väärissä tai väärinkäsitetyissä Sananselityksissä olisi joustavampaa tehdä korjauksia ja uudelleen ojentautumisia, kuin jonkin kirkon tai järjestön saneluissa.
Ajattelen, että meidän tulisi antaa Raamatun Valon muuttaa meitä eikä asettaa suodattimia ja silmälaseja toisille Raamatun tulkinnoissa, niin että pyritään lukemaan Sanaan sisälle omia näkemyksiä. Sanan tulisi päästä muuttamaan meitä eikä päinvastoin!
Sanoit: ”Uskon, että Jeesus johtaa seuraajiaan nykyään globaalisti. Ja hän käyttää tähän vain yhtä järjestöä”.
Kerro millä Raamatun perusteilla nykyään Jeesus ”käyttää tähän vain yhtä järjestöä”? Onko Toinen Puolustaja, Pyhä Henki pantu viralta? Ei kai sentään!
Alkuseurakunnassa oli ongelma: ”Juudeasta tuli Antiokian seurakuntaan eräitä, jotka opettivat: ”Ellette anna ympärileikata itseänne, niin kuin Mooses on säätänyt, ette voi pelastua.””(Ap15:1)
Ottivatko kristityt sellaisen linjauksen, että kukin päättää omalta kohdaltaan, Hengen ohjaamana tietenkin, suhtautumisensa uuteen opetukseen? Jako kahteen herätysliikkeeseen, tai vielä useampaan, olisi kai tuonut ”rikkautta” kristilliseen malliin, jonka Raamattu tarjoaa!
Asiaa ei ratkaistu paikallisesti: ”Päätettiin, että Paavali ja Barnabas ja muutamat muut lähtisivät Jerusalemiin apostolien ja vanhimpien puheille, jotta saataisiin selvyys tästä kiistakysymyksestä.”(Apt15:2)
Aikanaan Jesrusalemin ”keskusjohto”(sana erityisen myönteinen tässä) päätti: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän kannettavaksenne pidä panna mitään taakkaa. Annamme ainoastaan nämä välttämättömät ohjeet:”(Apt15:28)
Edistikö päätös Jumalan tarkoituksen toteutumista? Seuraavan luvun alkujakeissa kerrotaan: ”He kulkivat sitten kaupungista kaupunkiin ja ilmoittivat samalla uskoville apostolien ja vanhimpien Jerusalemissa tekemistä päätöksistä velvoittaen heidät noudattamaan niitä.Seurakunnat vahvistuivat uskossa ja kasvoivat päivä päivältä.”(Apt16:4,5)
Tätä samaa mallia me noudatamme tänä päivänä. Tosin Jerusalem ei enää ole paikkakuntana eikä apostoleja ole enää paikalla.
Oletko Reino koskaan tavannut toista samanlaista käytäntöä nykyään niiden keskuudessa, jotka väittävät olevansa kristuksen seuraajia? Globaalisti, siis.
Reinon kanssa samoilla linjoilla, vaikka itse olenkin saanut kansankirkolta paljon eväitä. Nykyinen meno herättää kyllä paljon kysymyksiä. Tietyissä asioissa allianssi linja tuntuu joskus järkevältä ja vanha sääntö pitää kutinsa: Jos ei ole mitään rakentavaa sanottavaa, on hyvä vetäytyä vuorille rukoilemaan.
Maailman henki on väkevä ja sen edessä voi menettää henkensä, kuten Jeesukselle kävi. On joskus hyvä miettiä, miksi hyvän tekijälle ja totuuden puhujalle kävi kuten oli kirjoitettu. Moni muukin on joutunut kantamaan samaa ristiä. Pyhä Henki opettaa ja muistuttaa kyllä kaiken, mitä Jeesus on sanonut. Näin saa uskoa.
Rauli: ”Oletko tutustunut kokoontumisiimme? Millaiset kokoontumiset ovat sinulle läheisiä? Eihän sitä oikein voi itsekseen kokoontua yhteen?”
Olen käynyt tutustumassa Jehovan Todistajien kokoontumisissa muutaman kerran eri puolilla maata.
Kahteen seuraavaan kysymykseesi vastaan näin:
Läheisimmät ns. kristilliset kokoukset ovat sellaisia, missä selkeästi ollaan koolla Jeesuksen Nimessä. Kaksikin riittää! Siellä Jeesus on lupauksensa mukaan heidän keskellään. Alkutekstin mukaan Hän ei tule sinne, vaan on siellä jo valmiina. Tällaisiin kokouksiin tullaan Hänen oppilainaan kuulemaan, mitä asiaa Hänellä itse kullekin henkilökohtaisesti on! Etupäässä Hän puhuu Sanassaan ja evankeliumin kautta! Ja tietenkin toisten kautta! Kun Hän on Eläväksi Tekevä Henki, Hänen tulkkinsa, Toinen Puolustaja, on mukana! Kuulevat korvat on syytä varustaa mukaan!
En siis usko minäkään ”itsekseen kokoontumiseen”!
Voin kertoa, että olen kymmeniä vuosia toiminut sananjulistustyössä, ensin aikanaan kirkon piirissä, sitten muutama vuosi Suomen Vapaakirkon piirissä, ja myöhemmin yhdistyksemme Lähetyspalvelu – Mission Service ry:n puitteissa järjestelin Syvemmän rukouselämän päiviä, Raamattu-herätyspäiviä (mm. yhdessä hyvän ystäväni, edesmenneen Aapeli Saarisalon kanssa) ja Lähetysherätyspäiviä eri puolilla maata, eri seurakunnissa, kirkkojen ja eri yhteisöjen piireissä, missä vain ovet avautuivat ja luottamusta riitti.
Jumalan armosta olen työn tuloksena saanut perustaa ja järjestää mm. kolme Vapaaseurakuntaa, joista kaksi on edelleen toiminnassa (Rovaniemi ja Haapavesi).
Kyllä minulla siis jotain kokemusta on näistä kokoontumisista! Ymmärrän myös, että aina järjestys on toiminnassa paikallaan. Uudessa Liitossa ei vain ole opillisia välittäjiä, luepas esimerkiksi Jer 31:34: ” Silloin ei kukaan enää opeta toista, veli ei opeta veljeään sanoen: ’Oppikaa tuntemaan Herra!’ Sillä kaikki, pienimmästä suurimpaan, tuntevat minut, sanoo Herra. Minä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejään.” Opastajia ja opettajia tietenkin on, mutta niillä ei ole valtaa sanoa viimeistä sanaa. Sen sijaan Pyhä Henki ottaa Jeesuksen omasta (pääasiallisesti Raamatun sanasta, ja muistuttaa kaikesta, mitä Jeesus on sanonut, Jh 14:26)!
Jeesus sanoo: ”Minun lampaani kuulevat Minun ääneni!” Kokemuksesta olen huomannut, että kun saa Jumalan armosta Pyhässä Hengessä julistaa Sanaa, niin että ihmiset rakentuvat, parantuvat, täyttyvät Pyhällä Hengellä ja tulevat uskoon, toisin sanoen kun merkit seuraavat julistusta, lampaita tulee kokoon joskus juoksujalkaa! Tätä olen saanut joskus vuosien varrella henkilökohtaisesti kokea! Mutta valitettavasti, kuten Jobin kirjassa todetaan, ”Jumalan Poikien joukossa itse saatanakin tulee” silloin pistämään omat messunsa pystyyn. Joskus saa sotkettua koko ”pesän”. niin että toivottu alkava herätys menee pipariksi. Tiedän kyllä varmasti, että Jumalan ei tarvitse muuta kuin antaa ajan kulua, niin viimeinen sana ja hyvä lopputulos jää jäljelle!
Edellä olevassa on syyt, miksi en usko mihinkään katto-organisaation tai järjestön lopulliseen menestykseen! Kovalla kurilla voidaan saavuttaa jotakin jopa globaalisesti, mutta ihmiskunnan historia osoittaa vääjäämättömästi, että sellaiset yritykset aikaa myöten kaatuvat! Eikös Herra sanonut Baabelin tornistakin: ”Tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä”!
Minä uskon Raamatun Jumalan todistukseen! ”Hän voittaa kärsimällä, On voiton kruunu Hällä. Siunattu olkohon Ken taivaasta tullut on!”
Esityksesi oli varsin vakuuttava, ja olet kulkenut pitkän tien Raamattuun luottaen. Se on hienoa, saa lakkini nousemaan.
Vierastat katto-organisaatioita ja ilmeisesti (karvaat) kokemuksesi tukevat asennetta. Toteat, että ”kovalla kurilla voidaan saavuttaa jotakin jopa globaalisesti, mutta ihmiskunnan historia osoittaa vääjäämättömästi, että sellaiset yritykset aikaa myöten kaatuvat!”
Ihmiskunnan historia kylläkin, mutta entäpä, jos organisaation johdossa onkin itse Jeesus Kristus? Eikä hänen johtamansa globaali organisaatio olisi eri maata?
Jehovan todistajien keskuudessa nähdään usein kova kuri: EI SAA tupakoida, EI SAA elää avoliitossa, ON PAKKO saarnata jne jne. Ja nämä ”pakot” ovat jopa globaaleja, siihen ei kultturikaan ei anna helpotusta: Moniavioisuus ei vetele Afrikassakaan, missä kyllä on pilvin pimein ”kristittyjä” varstettuna monilla vaimoilla.
Mutta tiedätkö Reino, me tottelemme Raamatun ohjeita ihan sydämestämme. Paavalin kirjoittamat sanat kuvaavat tilannetta: ”Sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.”
Ja ajattelehan: Kuka antaisi yksiäänisen todistuksen Jumalan valtakunnasta, ”joka murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti”, ellei Jehovan todistajien maailmanlaajuista järjestöä olisi)(Dan2:44)
Jouduin taas poistamaan pari sellaista puheenvuoroa, jotka eivät millään tavoin liittyneet keskusteluaiheeseen. Tulen jatkossakin deletoimaan kaikki asiattomat kommentit, joiden tarkoituksena on vain ja ainoastaan riidan haastaminen.
K24 on mitä ilmeisimmin palsta asialliselle keskustelulle. Netistä löytyy kyllä alustoja, joissa voi ihan sydämensä pohjasta haukkua meitä Jehovan todistajia ja myös muita. Siellä sana on todella villiä ja vapaata, kertovat.
Kysyin vain mielipidettäsi mainitsemaani asiaan. Olen vilpittömästi kiinnostunut, mitä Jehovan todistaja siitä ajattelee. Kyse ei kuitenkaan ole mistään pienestä asiasta ja uskonnollinen yhteisönne on tuominnut muut uskonnot jotka ovat kunnostaununeet samassa asiassa, mm. katolisen kirkon.
Jos et halua vastata tässä, kerro missä voin kysyä asiasta, sähköpostilla kenties?
Oma postiosoitteeni on: truestory@suomi24.fi
Rauli: ”Tulen jatkossakin deletoimaan kaikki asiattomat kommentit, joiden tarkoituksena on vain ja ainoastaan riidan haastaminen.”
Sellainen korjaus tähän, että asiallinen kritiikki ei täytä asiattoman kommentoinnin määritelmää, eikä sen tarkoitus ole haastaa riitaa. Jos asiallinen kritiikki saa tunteet pintaan, kannattaa miettiä mistä reaktio johtuu. Täällä on paljon blogeja kirjoittavia jotka eivät kavahda asiallista kritiikkiä, vaan osaavat suhtautua siihen kypsästi ja jopa ottavat siitä onkeensa.
Rauli,
Kiitos rakentavasta vastauksestasi!
Olen iloinen, että me molemmat pidämme koko Raamattua Jumalan Sanana ja ilmoituksena. Se on asia, joka näyttää olevan tänä aikana jopa harvinaista kristittyjen kesken, valitettavasti!
Kirjoitit: ”Mutta tiedätkö Reino, me tottelemme Raamatun ohjeita ihan sydämestämme.”
Tämä on oikein. Näin meidän tulee kaikessa tehdä, jotka uskomme!
Jaat varmaan myöskin tämän Paavalin kirjoittaman sanan kanssani: ”Mutta kun nyt olemme kuolleet pois siitä, mikä piti meitä vallassaan, olemme päässeet vapaiksi laista. Nyt palvelemme Jumalaa uudella tavalla, Hengen mukaan, emme enää vanhalla tavalla, lain kirjaimen orjina.” (Rm 7:6)
Ajattelen Paavalia, joka sanoi saaneensa Herralta ” sen laupeuden, että hän on luotettava. ” (1Kr 7:25)
Oletko ajatellut, että Paavali käytti aika voimakasta sanaa, kun hän sanoi entisestä ajattelustaan näin: ”Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen” (Fil 3:8)
Tarkoitan sanaa ”roskana”. Se on alkukielessä uloste, sonta!
Hänhän kertoi entisestä vaelluksestaan juutalaisena, kuinka hän totteli lakia, Jumalan käskyjä kirjaimellisesti niin tarkasti, että saattoi sanoa olevansa lain vanhurskauteen nähden nuhteeton (Fil 3:6)!
Ajattelen näin: Kun hän Damaskoksen lähellä kohtasi Herran, hänelle toinen, ”lakiin nähden nuhteeton” mies, Ananias myöhemmin viestitti: ”Mitä viivyttelet, nouse, anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi! (Apt 22:16)” En usko, että Paavali oli niin tyhmä, kuten monet nykyiset pappi gurut, että pelkällä toimituksella synnit pyyhkäistäisiin pois! Kyllä siinä oli selkeä irti sanoutuminen omavanhurskauden tavoittelusta omien suoritusten tieltä huutamaan Jeesusta avuksi ja pyytämään Häneltä sellaista kastetta, joka Jumalan tekona tapahtuu koko loppuelämän aikana eikä vain hetkellisenä toimituksena niin, että Kristuksen voittokuoleman ja ylösnousemuksen perusteella Jumala itse suorittaa syntisen lihan tekoineen kuolettamisen ja antaa tilalle uuden elämän. Kastetoimitus oli vain selkeä ulkonainen merkki suostumisesta tähän!
Kirjoitit: ”Jehovan todistajien keskuudessa nähdään usein kova kuri: EI SAA tupakoida, EI SAA elää avoliitossa, ON PAKKO saarnata jne jne. Ja nämä “pakot” ovat jopa globaaleja, siihen ei kultturikaan ei anna helpotusta:”
Allekirjoitan kaiken tämän ”kovan kurin”! On todella paikallaan nostaa kristittynä elämisen ja toimimisen rima mahdollisimman korkealle. Täytyyhän joku ero olla maailman ihmisten ja uskovaisten välillä! Jumalan lakien viitoittamat vinkit ovat tässä suhteessa oivallisia tien viittoja käytännölliseen elämään.
Mutta ratkaisevaa lienee, millä käyttövoimalla suoritus tapahtuu, omilla voimilla lain alla, vai Jumalan Hengellä kuolettaen lihan teot. Tarkoitin kovalla kurilla itseäni, että jonkinlaiseen tulokseen voisin tuon Vanhan Aatunikin kepittää, mutta kun se poloinen ei peri Jumalan valtakuntaa ja toisaalta taitaisi vanhurskauden suorituksessa jäädä kauas jälkeen sen vaatimustason, mitä Jumala vaatii (Hänhän vaatii täydellistä, osasuoritukset eivät Hänelle kelpaa!), taidan jäädä pysyvästi evankeliumin äärelle!
Siinähän Jumalan vanhurskaus ilmestyy (huom! jatkuva preesens!) uskosta uskoon Rm 1:16-17). Haluan siis ottaa vastaan Jumalan lahjana Hänen oman, täydellisen vanhurskautensa ja jättää Vanhan Aatuni Jumalan vihan ilmestymisen (jae 18, siinäkin jatkuva preesens) alle!
Vielä toteaisin tähän lopuksi, että Galatalaiskirjeen mukaan on kysymys joko – tahi suhteesta omiin suorituksiin ja lahjavanhurskauteen nähden eikä sekä – että! Tämä jälkimmäinenhän on farisealaisten oppi: Teen oman voitavani ja Jumala armossaan hoitaa loput! Omat suoritukset ovat Paavalin mukaan sitä SONTAA!
Tunnustan reilusti, etten itse koskaan kykenisi edes lähimainkaan niin pitkälle omavanhuskauden tiellä, kuin Paavali kykeni, ja sekään ei riittänyt! Vielä senkin tunnustan toisaalta, että Vanha Reinoni on jo syntymälahjana saanut suuret itseriittävyyden ja oman vanhurskauden lahjat, mutta koetan kaikin voimin olla sen valheita uskomatta!
Kaikki me kuolemme ja kaikki nousevat ylös ja saavat tuomion. Paavali kuvaa yleistä lankeemusta ja toteaa sen seurauksista;
” Silloin Jumala maksaa jokaiselle hänen tekojensa mukaan.
Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän,
mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha.
Tuska ja ahdistus tulee jokaisen osaksi, joka tekee pahaa, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen.
Kirkkaus, kunnia ja rauha taas tulee jokaisen osaksi, joka tekee hyvää, ensin juutalaisen, sitten myös kreikkalaisen,
sillä Jumala ei tee eroa ihmisten välillä” ( Room 2)
Tämä on linjassa Jeesuksen monien vertauksien kanssa ( vrt esim Lk 16: 19-31).
Joten opetus, että ihminen ei ole iankaikkinen olento, on keksitty konvettisalilla mutta Raamatussa sitä ei esiinny.