Isien elämäkerroissa luetaan eräästä miehestä, joka piti itseään suurena pyhimyksenä. Kun hän tahtoi tietää, kuinka korkealla sijalla hän oli istuva taivaassa, osoitettiin hänelle muuan soittoniekka, jonka kaltaiseksi hänen piti pyrkiä. Mies heti tämän luo kysymään: Veikkonen, mitähän hyvää sinä teet? Soittoniekka vastasi: En mitään muuta kuin soittelen maalaisten tansseissa; kerran satuin näkemään, miten kumppanini aikoivat raiskata erään neidon, sen minä estin ja pelastin hänet.
Toisen kerran hän taas kysyi, kenen kaltainen hänen pitäisi olla. Silloin vastattiin hänelle: Kahden aviovaimon. Näiltä hän taas kysymään samoin kuin soittajaltakin: Mitkä ovat teidän hyvät tekonne? He vastasivat: Emme tiedä mistään erikoisen pyhästä elämästä; meillä on kotimme ja lapsemme, joita me hoidamme parhaamme mukaan, – me olemme koettaneet elää niin, ettemme koskaan keskenämme riitaannu ja toisiamme soimaa.
Silloin pyhä isä sanoi lähtiessänsä: Nyt tiedän, ettei saa halveksia mitään säätyä, vaikka se kuinka alhaiselta tuntuisi. Kaikissa oloissa voi Jumalaa palvella ja elää hurskaasti, ja hänelle on jokainen otollinen, joka vain häntä pelkää ja tekee oikein, olkoon missä säädyssä tahansa…
Kristityksi tuleminen ja Jumalalle kelpaaminen ei riipu ulkonaisista olosuhteista, vaan sydämen muutoksesta: tiedät Jeesuksen oikeaksi Vapahtajaksi ja luotat häneen, Jumalaa kiittäen ja ylistäen hänen armostansa. Silloin Jumalalle kelpaa ulkonainen elämä ja säätykin.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 89-90, SLEY, 1945.
Luther kertoo erakosta, joka eli vuosikausia yksinäisyydessä, kaukana pahasta maailmasta. Hän omistautui yksinomaan hengellisille harjoituksille. Kun hän sitten tahtoi tietää, kuinka pitkälle hän oli päässyt pyhityksessään, hän näki eräänä yönä näyn. Näyssä Jumala näytti hänelle läheisen kylän palvelustytön, johon hänen tuli verrata itseään. Hän kiiruhti matkaan ja kysyi palvelustytöltä, millaisia pyhiä tekoja tämä oli tehnyt. Mutta hän ei tiennyt mitään hyvistä teoista. Hän teki vain sen, mitä emäntä käski tekemään. Ja sitten hän kertoi, että kun hän kantoi halkoja, hän ajatteli Vapahtajaa, joka kantoi ristin hänen tähtensä ja joka kantoi myös hänen syntinsä ruumiissaan ristille. (1 Piet. 2:24)
Tämä lainaus Lutherilta löytyy ainakin ruotsalaisen herätyssaarnaajan C. O. Roseniuksen (1816─1868) hartauskirjasta ”Leipäset”, s. 13, jonka PerusSanoma Oy julkaisi vuonna 1990.
Todellakin meidän pitäisi jo tyytyä siihen, että Kristus pitää meitä opetuslapsinansa, palvelijoinansa, oppilainansa, tai että hän nimittää meitä ystäviksensä (Joh. 15:15). Kukapa ei ottaisi häntä herrakseen ja mestarikseen (Joh. 13:13; Matt. 23:10). Mutta hän korottaakin meidät ylemmäksi: hän ei tyydy nimittämään meitä noilla halvemmilla nimityksillä, vaan sanoo meitä veljiksensä (Joh. 20:17). Älkäämme siis koskaan unhottako tätä suurta lohdutusta! Muistelkaamme aina tätä rikassisältöistä, iankaikkista veljeyttä ja lohduttakaamme itseämme sillä kaikissa hädissä ja kuolemankin kohdatessa.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 340, SLEY, 1945. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Niin monia ja suuria eroavaisuuksia kuin Jumalan lasten välillä maan päällä onkin, on kuitenkin se, mikä heillä on yhteistä, paljon suurempaa ja arvokkaampaa. Huolimatta kaikesta erilaisuudesta ovat Jumalan lapset yhtä, sillä heillä on yhteisenä suurin ja ihanin kaikesta: Kristus ja usko häneen. ”Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste, yksi Jumala ja kaiken Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa” (Ef. 4:4-6).
Kun pidämme mielessä tämän ykseyden, me voimme unohtaa kaikki eroavuudet ja kuin suuri sisarusjoukko tukea ja auttaa toisiamme vaeltaessamme kohti kotimaata, joka odottaa taivaassa meitä kaikkia. Amen.
C. O. Rosenius, Usko yhdistää, s. 132, SLEY, 1977.
Isoisäni serkku Eino Hjulgren oli aikoinaan erittäin kova ja innokas yhteisvastuukerääjä Porissa. Vielä 90-luvulla hän yksin keräsi yhtenä vuotena 30 000 mummon markkaa! Summa koostui varmaankin pääosin useista muutaman kympin lahjoituksista. Olen kyllä itsekin muutamana vuotena ollut kerääjä, mutta en päässyt lähellekään tällaisiin summiin.
Eräässä omakotitalossa eräs mies ei halunnut osallistua keräykseen, koska hänen mukaansa keräyksen tuloilla pystytään auttamaan niin harvoja ihmisiä maailmassa. En sanonut siihen silloin mitään. Nyt voisin sanoa, että kristitty iloitsee voidessaan auttaa yhtäkin ihmistä.
Osallistukaa yhteisvastuukeräykseen! Eräs pappi sanoi joskus, että on sekin ihme, kun Jumala avaa kukkaron auttamaan!
Pelastuvatko kaikki juutalaiset?
https://www.facebook.com/photo/?fbid=1748780469780948&set=a.770809430911395
KRISTUS PSALMEISSA
Jeesuksen julkinen toiminta; pappina – Ps. 110:4 – Hebr. 5:6, 6:20, 7:17, 21, puhuu vertauksin Ps. 78:2, tyyntää myrskyn Ps. 89:10.
Kärsivä Kristus: halveksittiin Ps. 69:12-22, kavaltaminen Ps. 41:10 – Matt. 26:14-16, 47-50, Mark. 14:10,11, 43-45, Juudas Iskariot Ps. 109:8 – Apt. 1:18-20, väärät todistajat Ps. 35:11 – Matt. 26:59-61, vaitiolo syytettäessä Ps. 38:13-15 – Matt. 26:62-63, aiheetta vihattuna Ps. 69:5 – Joh. 15:23-25.
Ristiinnaulittu Kristus: lävistetty Ps. 22:17 (luultavasti kopiointivirhe ”jalopeurat = lävistetty”, ks. Joh. 19:37), pilkattu ja ivattu Ps. 22:7-9, Ps. 69:20-21, Ps. 109:25 – Matt. 27:39-44, Mark. 15:29-32, katkera viini Ps. 69:22, jano Ps. 22:16, rukous vihollisten puolesta Ps. 109:4 – Luuk. 23:34, vaatteiden arpominen Ps. 22:19 – Matt. 27:35, Mark. 15:24, Luuk. 23:34, Joh. 14:24, luita ei rikota Ps. 34:21 – Joh. 19:33.
Kristuksen ylösnousemus, korotus ja jumaluus: nousi kuolleista = ylösnousemus Ps. 16:10 – Matt. 28:6, Mark. 16:6, Luuk. 24:6, 1. Kor. 15:4, astui taivaisiin Ps. 68:19, korotus Ps. 68:19, Ps. 110:1 – Luuk. 24:50-51, Apt. 1:9, 2:33-35, Ef. 4:8-10, Kol. 2:15, Jumalan oikealla puolella Ps. 110:1, tuomitsee kansat Ps. 110:6, Ps. 2:12, kuninkuutensa on iankaikkinen Ps. 89:35-37, Jumalan Poika Ps. 2:7 – Hebr. 1:5.
Me uskossa Kristukseen olemme jo niin pyhät, ettemme taivaassakaan sen pyhemmiksi tule; ainoastaan, että vain sen siellä täydelleen näemme.
F. G. Hedberg, Todistaja-lehti, s. 19, N:o 9, Syyskuu 2024.
JUMALAN SANAN KYLVÖ
Kylväkäämme runsaasti Jumalan sanan kallista siementä. Kylväkäämme toivossa luottaen kalliiseen siemeneen, Jumalan sanaan, joka pysyy iankaikkisesti. Meillä on lupaus, että se ”ei tyhjänä palaja” Jes. 55:11, vaikka sen vaikutus ja hedelmä olisivatkin kauan silmiltämme salatut. Ja vaikka meidät itsemme kutsuttaisiin lepoon Herran työstä ennen kuin kylvö on ehtinyt kypsyä leikattavaksi. Sillä kallis taivaallinen siemen ei koskaan jää vaille hedelmää, koska sanassa on mukana Pyhä Henki ja Jumalan voima. Koska me nyt olemme Jumalan kylvömiehiä, tehtävänämme ei ole murehtia työmme hedelmästä. Se murhe kuuluu Jumalalle. Meidän tulee vain huolehtia siitä, että hänen palvelijoinansa oikein jaamme totuuden sanaa ja runsaasti kylvämme tätä taivaalista siementä. Sen vaikutusta meidän ei tarvitse nähdä tai edes yrittää saada selville.
F. G. Hedberg, Todistaja-lehti, s. 16, N:o 10, Lokakuu 2024.
Tietysti iloitsemme siitä, kun joku sanoo tulleensa uskoon tai kun armo on kirkastunut hänelle.
Ken nyt vaan sydämmestänsä
Kristuksen omistaapi,
Se syntins anteeks häneltä
Ja tunnon rauhan saapi;
Vanhurskaaksi näin tuleva,
Lain käskyjä hän kuuleva
On sitten haluisesti.
Hengellinen Virvottaja, vuoden 1894 painos.
Hoosea:
6:2 Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.
Tämän kohdan on katsottu ennustavan sen, että Jeesus nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä. Meidät on jo tehty eläviksi yhdessä Kristuksen kanssa.
Jeesus elää ja mekin saamme elää!
Room: 4:25 joka (Jeesus) on alttiiksi annettu meidän rikostemme tähden ja kuolleista herätetty meidän vanhurskauttamisemme tähden.