Isien elämäkerroissa luetaan eräästä miehestä, joka piti itseään suurena pyhimyksenä. Kun hän tahtoi tietää, kuinka korkealla sijalla hän oli istuva taivaassa, osoitettiin hänelle muuan soittoniekka, jonka kaltaiseksi hänen piti pyrkiä. Mies heti tämän luo kysymään: Veikkonen, mitähän hyvää sinä teet? Soittoniekka vastasi: En mitään muuta kuin soittelen maalaisten tansseissa; kerran satuin näkemään, miten kumppanini aikoivat raiskata erään neidon, sen minä estin ja pelastin hänet.
Toisen kerran hän taas kysyi, kenen kaltainen hänen pitäisi olla. Silloin vastattiin hänelle: Kahden aviovaimon. Näiltä hän taas kysymään samoin kuin soittajaltakin: Mitkä ovat teidän hyvät tekonne? He vastasivat: Emme tiedä mistään erikoisen pyhästä elämästä; meillä on kotimme ja lapsemme, joita me hoidamme parhaamme mukaan, – me olemme koettaneet elää niin, ettemme koskaan keskenämme riitaannu ja toisiamme soimaa.
Silloin pyhä isä sanoi lähtiessänsä: Nyt tiedän, ettei saa halveksia mitään säätyä, vaikka se kuinka alhaiselta tuntuisi. Kaikissa oloissa voi Jumalaa palvella ja elää hurskaasti, ja hänelle on jokainen otollinen, joka vain häntä pelkää ja tekee oikein, olkoon missä säädyssä tahansa…
Kristityksi tuleminen ja Jumalalle kelpaaminen ei riipu ulkonaisista olosuhteista, vaan sydämen muutoksesta: tiedät Jeesuksen oikeaksi Vapahtajaksi ja luotat häneen, Jumalaa kiittäen ja ylistäen hänen armostansa. Silloin Jumalalle kelpaa ulkonainen elämä ja säätykin.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 89-90, SLEY, 1945.
Luther kertoo erakosta, joka eli vuosikausia yksinäisyydessä, kaukana pahasta maailmasta. Hän omistautui yksinomaan hengellisille harjoituksille. Kun hän sitten tahtoi tietää, kuinka pitkälle hän oli päässyt pyhityksessään, hän näki eräänä yönä näyn. Näyssä Jumala näytti hänelle läheisen kylän palvelustytön, johon hänen tuli verrata itseään. Hän kiiruhti matkaan ja kysyi palvelustytöltä, millaisia pyhiä tekoja tämä oli tehnyt. Mutta hän ei tiennyt mitään hyvistä teoista. Hän teki vain sen, mitä emäntä käski tekemään. Ja sitten hän kertoi, että kun hän kantoi halkoja, hän ajatteli Vapahtajaa, joka kantoi ristin hänen tähtensä ja joka kantoi myös hänen syntinsä ruumiissaan ristille. (1 Piet. 2:24)
Tämä lainaus Lutherilta löytyy ainakin ruotsalaisen herätyssaarnaajan C. O. Roseniuksen (1816─1868) hartauskirjasta ”Leipäset”, s. 13, jonka PerusSanoma Oy julkaisi vuonna 1990.
RAKKAUDESTA
“Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne” (Joh. 15, 17). Samoin kirjoittaa Paavali: “Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte” (Room. 13,8). Sovelias on siis Kristuksen ies ja hänen kuormansa keveä (Matt. 11, 30). Sanoessaan näin Jeesus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että jokaisella meistä olisi sydämen lempeys ja hyvä tahto lähimmäistä kohtaan sekä rakkaus niin todellisena ja teeskentelemättömänä, ettei se palaisi liikaa kohtuullisissa asioissa tai sammuisi kohtuuttomien vaatimusten edessä eikä myöskään tekisi lainkaan eroa ystävän ja vihollisen välillä. Tästä kirjoittaa Paavali myös toisaalla: “Mutta käskyn päämäärä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä ja hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta” (1 Tim. 1, 5).
Martti Luther, En minä kuole vaan elän, s. 204, WA 4, 683, Aurinko Kustannus ja Arkki-kirjat, 2016.
Missä Raamatussa puhutaan kolminaisuudesta, joku voi kysyä. Selvästi Jeesus opettaa tästä aiheesta tutussa lähetyskäskyssään. Jeesuksen opetuslapsiksi tullaan kasteessa. ”Kastakaat heitä NIMEEN Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen” (Matt. 28:19, Biblia). Sana ”nimi” on siis yksikössä eikä esimerkiksi muodossa ”nimiin”! Tässä tietyllä tavalla 1=3 (yksi Jumala, kolme persoonaa).
Raamatun luomiskertomuksessa Jumala sanoi: ”Tehkäämme …” (1. Moos. 1:26). Tämän sana ”tehkäämme” on tässä jakeessa monikon ensimmäisessä persoonamuodossa. Jumaluuden kolme persoonaa käyvät neuvotteluja keskenään! Tässä taas tietyllä tavalla 3=1 (kolme persoonaa, yksi Jumala). Nämä matemaattiset yhtälöt pätevät vain järjen tasolla, mutta havainnollistavat kuitenkin kolminaisuutta.
Apostolisessa uskontunnustuksessa me ilmaisemme uskovamme sekä Isään että Poikaan ja Pyhään Henkeen. Tämän tunnustuksen täytyy olla lähtöisin apostoleilta eli Jeesuksen ensimmäisiltä kahdeltatoista opetuslapselta, niin selkeä ja yksinkertainen se on. Sen, joka haluaa saada hyvää opetusta kolminaisuudesta, kannattaa lukea myös Athanasioksen uskontunnustus. Se löytyy luterilaisen kirkon Tunnustuskirjojen alusta. Mutta palatkaamme selviin raamatullisiin perusteisiin!
Raamattu kieltää uskomasta, palvomasta, rukoilemasta, ylistämästä, kiittämästä jne. muuta kuin Jumalaa. Kun nämä edellä mainitut esimerkit kohdistetaan Raamatussa selvästi myös Jeesukseen, hänen täytyy olla tosi Jumala. Tosin usein Jeesus aivan kuin väistyy taka-alalle ja antaa kaiken kunnian taivaalliselle Isälleen, joka on hänet lähettänyt. Samanaikaisesti ovat kuitenkin totta Jeesuksen sanat: ”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän” (Joh. 14:9).
Kun ymmärretään Jeesuksessa jumaluuden ja ihmisyyden asuvan samassa persoonassa, on helpompi uskoa Pyhän Hengen olevan Jumalan kolmas persoona. Järki ei vain käsitä, miten yksi voi olla kolme ja kolme yksi. Näin Raamattu kuitenkin opettaa! (Eräs pappi esitti joskus ehkä hieman vajavaisen, mutta jollakin tavalla asiaa havainnollistavan esimerkin: 1 x 1 x 1 = 1).
Apostoli Johannes ymmärsi hyvin kirkkaasti Jeesuksen olevan tosi Jumala. Yksi tärkeä syy Johanneksen evankeliumin kirjoittamiseen oli ilmeisesti se, että siinä todistetaan Jeesuksen olevan myös Jumala, eikä ainoastaan paljas ihminen. Johannes kirjoittaa Pyhän Hengen johtamana: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. – – ”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme” (Joh. 1:1, 14).
Lisäksi Johannes kirjoittaa kirjeessään: ”Mutta me tiedämme, että Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, tunteaksemme sen Totisen; ja me olemme siinä Totisessa, hänen Pojassansa, Jeesuksessa Kristuksessa. Hän on totinen Jumala ja iankaikkinen elämä.” (1. Joh. 5:20) Kun Jeesus sanoi ylösnousemuksensa jälkeen apostoli Tuomakselle: ”älä ole epäuskoinen, vaan uskovainen”, niin Tuomas vastasi sanoen Jeesukselle: ”Minun Herrani ja minun JUMALANI!” (Joh. 20: 27─28), tunnustaen näin uskonsa. Nämäkin kohdat todistavat selvästi Jeesuksen jumaluuden!
Haluan ottaa esille myös erään tutun kohdan Vanhasta Testamentista. Profeetta Jesaja ennustaa Jeesuksesta: ”Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas” (Jes. 9:5). Onhan selvää, ettei tällaisia arvonimiä ja kunniaa voida antaa pelkästään maalliselle kuninkaalle, olkoonpa hän kuinka mahtava tahansa. Tämä kohta on selvää puhetta tulevan messiaan eli Jeesuksen jumaluudesta!
Sitten vetoan erääseen raamatunkohtaan Pyhästä Hengestä. Oletko huomannut Jeesuksen käyttävän Pyhästä Hengestä sanaa: ”hän”? ”Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh. 16:14). Pyhä Henki on siis persoona niin kuin Isä ja Poika. Pyhä Henki ennen kaikkea ilmoittaa, kirkastaa ja selvittää ihmisille koko maailman lunastusta, sovitusta ja syntien pois ottamista, joka tapahtui Jeesuksen kuollessa Golgatan ristillä ja noustessa kuolleista.
Voidaan sanoa kolminaisuutta opettavien kristittyjen seisovan vahvalla raamatullisella kalliopohjalla. Uskomme perusta ei horju! Tosin sana ”kolminaisuus” ei sellaisenaan esiinny Raamatussa, mutta monia kohtia ei voi täysin ymmärtää, ellei opeteta kolmiyhteistä Jumalaa (ks. esimerkiksi 1. Kor. 12:4─6, Ef. 4:4─6 ja 2. Kor. 13:13). Tähän lopuksi tuli vielä mieleen ihana ja loistava kohta profeetta Jesajan kirjasta. Siinä Herra Sebaot eli Jumala kysyy: ”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee MEIDÄN puolestamme?” (Jes. 6:8) Huomaa tässä taas monikon ensimmäinen persoonamuoto ”meidän”! Jumaluuden kaikki kolme persoonaa kysyvät näin yhdessä ja yksimielisesti.
”Näin Isä on Jumala, Poika on Jumala, Pyhä Henki on Jumala, eikä kuitenkaan ole kolmea Jumalaa, vaan yksi ainoa Jumala.” (Athanasiuksen uskontunnustus, kohdat 15 ja 16, Tunnustuskirjat s. 18, vuoden 1948 painos)
Armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. 1. Kor. 12:4-6.
yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. Ef. 4:4-6.
Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne. 2. Kor. 13:13.
Kolmiyhteinen Jumala puhuu vielä tässäkin: ”Ja Herra sanoi… Tulkaa, astukaamme alas.” (1. Moos. 11:6-7).
Vielä selvä kohta kolminaisuudesta: ”Ja Herra ilmestyi hänelle Mamren tammistossa, jossa hän istui telttamajansa ovella päivän ollessa palavimmillaan. Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, KOLME miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan ja sanoi: ”Herrani, jos olen saanut armon SINUN silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse.” (1. Moos. 18:1-3).
Tämä kirjoitus on julkaistu Concordia-lehdessä muutama vuosi sitten. Tosin tähän esillä olevaan olen lisännyt lisää tekstiä.
Psalmit:
110:1 Daavidin virsi. Herra sanoi minun herralleni: ”Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi”. Eli Herra sanoo Jeesukselle. Tämäkin kohta todistaa, että Jeesus on Jumala.
Herra Jeesus. Sinä saatat meidän pahuutemme päivän valoon ottaaksesi sen pois. Sinä haavoitat meitä sanallasi, voidaksesi rakkaudellasi ja anteeksiantamuksellasi lääkitä meitä. Pidä meitä alati armoa tarvitsevina. Kun maailma jatkuvasti muuttuu ja me joudumme uusiin oloihin ja uudenlaisiin ihmissuhteisiin, anna meidän aina ja kaikkialla pysyä uskollisina sinulle ja saamallemme korkealla kutsumukselle sinun todistajinasi.
Jaakko Haavio, Taivaan avain, s. 141, WSOY, 1965.
Roomalaiskirje:
1:16 Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.
Jumalan sana on elävä ja voimallinen. Hebr. 4:12.
Minusta ei ole tärkeää se, miten on tullut uskoon, vaan se, että todella uskoo Jeesukseen. Jumala on voinut kuljettaa ihmisiä uskontielle eri tavoin. Puhuisin myös mieluummin Jeesuksen vastaanottamisesta kuin ratkaisun tekemisestä.
SANANKUULIAIN RUKOUS
O Jumala Pyhä Henki, joka meille pyhän sanas, joka on sielun oikia ruoka, niin armollisesti ja runsaasti antanut olet: anna meille hurskaat, jumaliset ja uskolliset opettajat, jotka meille jumalisella elämällä hyvän esimerkin antaisivat. Anna myös meille pyhä armos, että me uskolla ja sydämmen halulla sinun sanas vastaan ottaisimme, sen kautta lisääntyisimme uskossa, toivossa, rakkaudessa ja kärsivällisyydessä, siinä loppuun asti vahvana pysyisimme ja viimein katoomattoman elämän kruunun saisimme, Jesuksen Kristuksen meidän Herramme kautta.
Vanha Suomalainen Virsi- ja Evankeliumikirja, s. 852, Raumalla 1963.
F. G. Hedbergin Elämänsanoja. Valda Livsord av F. G. Hedberg.
”Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?” (Ps. 42:3) ”Min själ törstar efter Gud, efter den levande Guden. När skall jag få träda fram inför ditt ansikte?” (Ps. 42:3)
Tämä on Koran lasten opetus kaikille kiusatuille Herran uskovaisille. Detta är Koras söners längtan och bön och en lärdom för alla sanna kristna.
Sillä kaikkien, jotka rakastavat Jeesusta Kristusta, täytyy täällä myös kärsiä murhetta ja joskus vainoakin Herransa seuraamisessa – uskon koetukseksi ja lihan kuolettamiseksi. Ty alla som har Jesus Kristus kär måste även ibland känna bedrövelse och uppleva förföljelse under sin vandring med Frälsaren. Till trons prövning och köttets dödande låter Gud sådant ske.
Mutta raskain on se sisällinen risti, kun Herra meiltä salaa armokasvonsa ja antaa meidän kärsiä hengellistä kuivuutta. Särskilt svårt är det inre lidandet, då Herren gömmer undan sitt nödefulla ansikte och låter oss drabbas av andlig torka.
Sillä eivät ulkonaiset vaivat eivätkä vainotkaan silloin vaikeilta tunnu kun Herra on lähellä. Ty yttre svårigheter eller förföljelser är inte så kännbara, då Herren är nära.
Mutta kun hän salaa itsensä kiusauksen aikoina, silloin on sieluparka aivan peloissaan ja heikko kestämään tämän maailman myrskyjä ja tahtoo pian uupua niihin. Men om han under frestelser och prövningar gömmer sitt ansikte, då är den arma själen rädd och svag att stå emot världens stormar och vill snart ge upp.
Sillä uskovan sielun voima ja kerskaus on ainoastaan Herrassa, ja ilman häntä ei sielulla ole mitään muuta edessään kuin heikkoutta ja kuolemaa joka puolella. Ty den troende själen har all sin kraft och berömmelse i Herren allena. Utan honom har hon endast svaghet och död på alla sidor.
42. psalmista näemmekin tämän selvästi. Se alkaa näin: ”Niinkuin peura halajaa vesipurolle, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Minun sieluni janoo Jumalaa; elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?” I den 42. psalmens inledning ser vi också detta klart: ”Såsom hjorten trängtar till vattenbäckar, så trängtar min själ efter dig, o Gud. Min själ törstar efter Gud, efter den levande Guden. När skall jag få komma och träda fram inför ditt ansikte?”
Joka ei koskaan ole autuuden sanasta uskossa katsellut Kristuksen armokasvoja, hän ei ikävöikään niitä. Den som aldrig i tron har sett något av Kristi nådefulla ansikte i evangeliet, längtar naturligtvis inte heller därefter.
Mutta mitä suuremmassa määrässä olet maistanut Herran armoa ja rakkautta, sitä kovempi on kaipuusi, kun hän hetkiseksi salaa sinulta kasvonsa. Men ju mer du smakat av Guds nåd och kärlek, ju svårare upplevs saknaden, när han någongång gömmer sitt ansikte för dig.
Niinkuin peura halajaa vesiojille, niin ikävöi silloin sielusi elävän Jumalan luokse, joka Jeesuksessa Kristuksessa on sinulle tutuksi tullut, ja niin ikävöit sinä vieläkin saada nähdä hänen armokasvojaan sekä haluat pian pääseväsi vapaaksi koko synnin ruumiista, saadaksesi iankaikkisessa elämässä lakkaamatta katsella häntä kasvoista kasvoihin. Såsom hjorten trängtar till friskt vatten, så längtar din själ då efter den levande Guden som du har lärt känna i Jesus Kristus. Du längtar att snart åter få se hans nådefulla ansikte, längtar att snart bli fri från hela syndakroppen för att i det eviga livet få se Frälsaren ansikte mot ansikte utan avbrott.
Mutta mitä teet? Men vad är att göra? Sinun täytyy kuitenkin vielä vähän aikaa viipyä täällä vieraalla maalla ja oppia luottamaan Herran armolupauksiin, myöskin kiusauksen ja kuoleman synkässä laaksossa. Du måste dock ännu en liten tid dröja här i främlingslandet och lära dig förtrösta på Herrens nådelöften, även i prövningens och dödens mörka dal.
Sillä tätä ristin tietä on Jeesuksemme vaeltanut Isänsä kunniaan meidän edellämme ja meidän autuudeksemme, ja samaa ristin tietä on meidänkin hänen jäljessään ja hänen voittoonsa luottaen vaeltaminen; ristin kautta iloon! Vår Frälsare har själv före oss vandrat denna korsets väg till härligheten hos sin Fader. Han gick den för vår salighet skull. I förtröstan på Hans seger måste även vi vandra samma väg: Genom lidande till seger.
Niin älä siis tuskaannu Herran johdatukseen äläkä väsy, vaikka hän joskus kovasti kohteleekin sinua; sillä sulasta armosta ja rakkaudesta hän sen tekee, ja sitä suurempana on riemusi ja autuutesi vielä kerran ilmestyvä! Så tröttna då inte med Herrens ledning och ge inte upp, fastän han ibland ter sig hård och obarmhärtig! Av idel nåd och kärlek gör han vad han gör. Desto större skall också din fröjd och salighet bli, när den sedan uppenbaras i härlighet!
Niin tahdon tyytyen mä kilvoitella
ja toivoin pääsinpäivää vartoella;
Nyt tulkoon risti – se on hetken vaan,
mä kerran siitä iäks päästä saan.
Då är jag nöjd, då vill jag gärna strida;
Mig väntar fröjd invid min Jesu sida.
Kom gärna kors, du blir ej alltid mitt!
En liten tid – och sen är jag dig kvitt.
Elämänsanoja, kodin hartauskirja, Fredrik Gabriel Hedbergin (1811-1893) kirjoituksista koottuja päivittäisiä tutkisteluja, suomentanut K. J. Korpitie, pastori, s. 46, Helsingissä 1960, SLEY. Valda livsord för morgon och kväll, sidorna 56-57. Denna bok består av 62 särskilt utvalda stycken ur Fredrik Gabriel Hedbergs (1811-1893) livsord som undertecknad, Lars Nylund, har haft i uppdrag att språkligt revidera. Evangeliföreningens förlag, Vasa, 1997.
Kysymme, kenelle Jeesuksen verellään hankkima armo oikein kuuluu? Dogmaatikko Franz Pieper (1852-1931) vastaa: ”Sitä, kuinka välttämätöntä on, että armo on ilman muuta yleinen, ei ihminen tajua niin kauan kuin hän vielä ei ole sydämessään saanut kokea omantunnon kauhuja. Todellisessa synninhädässä (terrores conscientiae) ei ole lohtua mistään muusta kuin armosta, joka rajoituksetta koskee kaikkia syntisiä kuuluen yhtä hyvin ryövärille kuin Pietarille, portolle yhtä hyvin kuin pyhälle Neitsyelle, kuten Luther asian sanoo.”
Kristillinen dogmatiikka, s. 598, SLEY, 1961.
Isä on Kristuksen tähden lepytetty, myötämielinen ja suosiokas.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 190, SLEY, 1957. Suosiokas tarkoittaa varmaankin suosiollista.
”Raamattuhan kauttaaltaan opettaa, että tuomion perustana ovat uskon teot; Jumala teoista näkee, kuka on vanhurskas.” (Kalevi Tanskanen, Jaakobin kirje, SLEY, 1986.) Näin hän selittää Jaakobin kirjeen lukua kaksi. Näin opettaa esim. Matteuksen evankeliumin luvun 25 loppu.
”Ja tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin” (Saarnaaja 12:7).
Elämän koko tarkoitus ei siis olekaan tämä lyhyt matka täällä, vaan jotakin paljon enemmän. Eteinen on kyllä samaa rakennusta kuin itse talo, mutta varsinainen asuminen tapahtuu sisähuoneissa. Sama koskee myös elämää. Tämän elämän maanpäällinen osa on eteinen, jonka kautta käydään sisähuoneisiin. Vajaasta saadaan siirtyä täydelliseen, puolinaisuudesta kokonaiseen. Ja tästä näkökulmasta alkaa ihmiselle hahmottua myös elämän mielekkyys uudella tavalla, ja kaikkeen tulee uutta sisältöä. Hänen kaipauksensa, ikävänsä ja ahdistuksensa saattavat johdatella häntä sille ovelle, jossa elämää, ikuista elämää, saadaan elää jo nyt.
Jeesus Kristus, joka oli myös mitä todellisin ihminen, teki ”maavierailun” aikoinaan tänne luoksemme. Hän tuli oveksi elämään. Hän sanoo: ”Minä olen ovi; jos joku minun kauttani käy sisälle, niin hän pelastuu.” (Joh. 10:9) Hänen suuressa suunnitelmassaan ei ole sivullisia, vaan jokainen ihmisyksilö on keskeinen. Jos yksi eksyy, häntä etsitään, jos joku kompastuu, hänet autetaan uudelleen nousemaan, jos joku väsyy, häntä kannetaan.
Erkki Leminen, Kirjeitä Kiusatuille, s. 45-46, Karas-Sana, 1980.
Pyydän esirukousta nuoremman siskoni puolesta, jolla on pitkälle edennyt rintasyöpä!
Herra auta ja armahda!