Isien elämäkerroissa luetaan eräästä miehestä, joka piti itseään suurena pyhimyksenä. Kun hän tahtoi tietää, kuinka korkealla sijalla hän oli istuva taivaassa, osoitettiin hänelle muuan soittoniekka, jonka kaltaiseksi hänen piti pyrkiä. Mies heti tämän luo kysymään: Veikkonen, mitähän hyvää sinä teet? Soittoniekka vastasi: En mitään muuta kuin soittelen maalaisten tansseissa; kerran satuin näkemään, miten kumppanini aikoivat raiskata erään neidon, sen minä estin ja pelastin hänet.
Toisen kerran hän taas kysyi, kenen kaltainen hänen pitäisi olla. Silloin vastattiin hänelle: Kahden aviovaimon. Näiltä hän taas kysymään samoin kuin soittajaltakin: Mitkä ovat teidän hyvät tekonne? He vastasivat: Emme tiedä mistään erikoisen pyhästä elämästä; meillä on kotimme ja lapsemme, joita me hoidamme parhaamme mukaan, – me olemme koettaneet elää niin, ettemme koskaan keskenämme riitaannu ja toisiamme soimaa.
Silloin pyhä isä sanoi lähtiessänsä: Nyt tiedän, ettei saa halveksia mitään säätyä, vaikka se kuinka alhaiselta tuntuisi. Kaikissa oloissa voi Jumalaa palvella ja elää hurskaasti, ja hänelle on jokainen otollinen, joka vain häntä pelkää ja tekee oikein, olkoon missä säädyssä tahansa…
Kristityksi tuleminen ja Jumalalle kelpaaminen ei riipu ulkonaisista olosuhteista, vaan sydämen muutoksesta: tiedät Jeesuksen oikeaksi Vapahtajaksi ja luotat häneen, Jumalaa kiittäen ja ylistäen hänen armostansa. Silloin Jumalalle kelpaa ulkonainen elämä ja säätykin.
Martti Luther, Huonepostilla, s. 89-90, SLEY, 1945.
Luther kertoo erakosta, joka eli vuosikausia yksinäisyydessä, kaukana pahasta maailmasta. Hän omistautui yksinomaan hengellisille harjoituksille. Kun hän sitten tahtoi tietää, kuinka pitkälle hän oli päässyt pyhityksessään, hän näki eräänä yönä näyn. Näyssä Jumala näytti hänelle läheisen kylän palvelustytön, johon hänen tuli verrata itseään. Hän kiiruhti matkaan ja kysyi palvelustytöltä, millaisia pyhiä tekoja tämä oli tehnyt. Mutta hän ei tiennyt mitään hyvistä teoista. Hän teki vain sen, mitä emäntä käski tekemään. Ja sitten hän kertoi, että kun hän kantoi halkoja, hän ajatteli Vapahtajaa, joka kantoi ristin hänen tähtensä ja joka kantoi myös hänen syntinsä ruumiissaan ristille. (1 Piet. 2:24)
Tämä lainaus Lutherilta löytyy ainakin ruotsalaisen herätyssaarnaajan C. O. Roseniuksen (1816─1868) hartauskirjasta ”Leipäset”, s. 13, jonka PerusSanoma Oy julkaisi vuonna 1990.
Mikä on kristinuskon ja natsismin ero?
Kristinuskossa yksi kuolee kaikkien puolesta, natsismissa kaikki kuolevat yhden puolesta.
Tämän on kertonut minulle teologiharjoitteluni ohjaaja pastori Aki Paavola. Hän oli puhunut näin eräässä koulussa pitämässään aamunavauksessa. Kuulemma joku koulun opettajista oli myös suuttunut hänelle, kun hän puhui tällaista.
Pyhä ja pyhittäytyä määritelmän selitys leijailee milloin missäkin. Raamatullinen selitys sanalle tulee esille esimrkiksi VT:n puolella 4.Moos.15:
40 niin muistakaa ja täyttäkää kaikki minun käskyni ja olkaa pyhät Jumalallenne
UT:n puolella 1Piet 1:
16 Sillä kirjoitettu on: ”Olkaa pyhät, sillä minä olen pyhä”.
Kummankin esimerkin yhteydessä on täydellinen selitys siitä, että on kysymys pahasta, saastaisesta erottautumisesta, erossa pysymisestä.
Siis kysymys ei ole seremoniaalinen, tehdä vaikutus ja jopa hämmästyttää.
Mooseksenkirjan muoto ”.. olkaa pyhät JumalaLLENNE, on pelkistys näkymättömästä asiasta näkymättömälle, mihin kehoitetaan kiinnittämään katseemme. Eli vain Uskon kautta uskossa pyhitys on mahdollista.
Hebrealaiskirje:
10:10 Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan.
Hebrealaiskirje:
10:14 Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään.
Mika
Kiitos sinulle hyvästä blogistasi
Esimerkit ovat erittäin hyvin valittuja
Olen samaa mieltä ja Hebrealaiskirje avaa Kristuksen suuruutta , jota meidän on hyvä tutkia aika ajoin .
Samaa mieltä Matias R:n kanssa. Lutherin ”pointti” on tietenkin siinä, että pyhä ja Jumalan mielen mukainen elämä ei toteudu itse valituissa hengellisissä harjoituksissa kuten katolisessa luostarielämässä vaan Jumalan sanassaan käskemässä arkisessa elämässä.
Pyhityksen eri määritelmistä ja merkityksistä ei ehkä kannata ruveta taas väittelemään, kun sillä todellakin on useampia eri merkityksiä jo Raamatussa myöhemmästä kristikunnasta puhumattakaan. Eikä kyse tosiaankaan ole määritelmien ”leijailusta” vaan Raamatun rikkaudesta.
Marko Sjöblom hyvin koetat olla ”valvomassa” keskustelua ettei Totuuden mukainen pyhitys tule esille.
Tuon Raamatun mukaisen pyhityksen, siis se on yksinkertaisesti kun ihminen tulee uskoon niin silloin lihanmieli korvataan Hengen mukaiseksi eli valheet vaihdetaan Totuuden sanoiksi.
Täällä on niin monta ”portinvartijaa” jotka eivät tahdo että Totuutta tuodaan esille vaan että valhe saisi pitää vallan keskusteluista. Itse he eivät tee parannusta eivätkä antaisi muidenkaan sitä tehdä!
Mitä tarkoittaa Jeesuksen sanat:
Ilm. 22:11
Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.
”Joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.” Tämä kertoo selvästi, että Ari Pasasen ajatus, että ’kun ihminen tulee uskoon, silloin lihanmieli korvataan Hengen mukaiseksi’ ei pidä paikkaansa. Pyhittyminen on jatkuvaa kehittymistä Jumalan mielen mukaiseksi eikä pahan muuttumista pyhäksi kuin taikaiskusta.
Ja koska Herra Jeesus asuu meissä, niin kunnioittakaamme myös Häntä sentähden! Ajatelkaamme useammin Kristusta, notkistakaamme polvemme Hänen edessään useammin kuin silmämme avaamme ja suljemme, ja sanokaamme: ”Ah, rakas Jumalan Poika ja Vapahtajani, sinä Immanuelini! (Ks. Matt. 1:23) Sinulle olkoon kiitos ja ylistys! Ole ja pysy aina minussa, hallitse ja varjele minua voimallisesti! Ajattele ja puhu minussa ja anna menestystä kätteni töille!”
Stefan Prätorius, Uskovaisten Hengellinen Aarre-aitta, s. 336, SLEY, 1925. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Mika Rantanen tuot niin paljon toisten ihmisten kirjoitelmia, siis minulle se kuvastaa että missä on rakkaus Jeesukseen eli Hänen sanoihin?
Tuntuu kuin esittäisit toisten sanoilla millainen rakastamasi on, et tunne kohdetta itse!
Kerropa siis, Ari Pasanen, aivan omin sanoin, millainen Jeesus on.
Tuo on hyvä lainaus kun siinä ei anneta lihalle mitään puheenvuoroa edes ! Näin meidän katseemme tulisi kiinnittyä Kristukseen silloinkin kun synti painaa ja ahdistaa meitä !
Ari, tee mitä teet, pelastusta et omista teoistasi löydä.
Olen ajatellut, että antaa minua viisaampien puhua. Kun laitan sitaatteja, yhdyn hengessäni niihin. Olen laittanut tänne myös aika paljon Raamatun sitaatteja, joihin uskon. Eivät nekään ole minun ajatuksiani.
Martti Pentti hyvä kysymys, kyse on nyt siitä mitä tuo esille, tuoko Jeesuksen sanoja vai ihmisoppia, onko rakkautta Totuuteen!