Pyhän Hengen lahja on kaste Hengessä, – uskoontulleille!

Pyhän Hengen kaste ja upotuskaste vedessä, vain uskoville!

Johannes Kastaja ennusti, että hänen toimittama symbolinen vesikaste parannuksen tehneille ei ole sama kuin Pyhän Hengen kaste, joka Jeesuksen kautta sittemmin alkoi vuotaa niiden päälle, joissa oli Pyhän Hengen sinetti, eli olivat tulleet uskoon. Johannes sanoo yksiselitteisesti, että Jeesuksen suorittamaan kasteeseen ei kuulu mitään katoavaa, ei edes symbolisesti. Se on Kaste Hengessä, ”.. hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.” Pyhän Hengen kaste sekä Jeesuksen asettama vesikaste eivät myöskään ole ”osa pelastustyötä”. Ne ovat asioita, jotka tapahtuu, koetaan kun ollaan tultu uskoon. Yleensä ensimmäisiä etappeja Jeesus-tiellä.

Ihminen vastustaa Jumalan ohjeita, käskyjä ja usein päätyy kapinaan Jumalaa vastaan. Tästä esimerkkejä on paljon. Vaikuttavimpia ovat niskuroinnit matkalla Kaanaan maahan.  Aikansa kun kastetta välttelee, niin tähän tulee apua maan päältä ja maan alta ja aletaan vainoamaan ”uudelleenkastajia”, tai aletaan ymmärtämään toisenlaista teologiaa!

Sakramentaaliseen  pelastusoppiin on tehty synteesi (yhdistelmä), jossa vesikaste vaikuttaa uudestisyntymisen.  Uskoontulo on yhtäkuin uudestisyntyminen, mielenmuutos, pelastus, muunmuassa. On kysymys Jumalan työstä, jonka ihminen itselleen sallii tapahtuvaksi. Eli on vastaus Jeesuksen kysymykseen ”tahdotko?” 

Pelastuksen osa ei ole vesikaste, eikä Henkikaste. Kummatkin ovat seurausta uskoontulosta. Ensimmäinen edustaa ihmisen yhteistyötä, kuuliaisuutta Jumalan kanssa, työtoveruutta ja toinen on Jumalan akti Henkensä kautta. Kummatkin ovat todistuksia, merkkejä siitä mitä on tapahtunut, ketä ollaan lähdetty seuraamaan.

 Apt. 2:38, ”..niin te saatte Pyhän Hengen lahjan”, vt. Apt.2:16, 17, on muutettu KR92 ja UT2020, ”Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.”1 

Paavalin kysymys Efesossa kahdelletoista miehelle alkuperäisessä muodossa kuuluu ”Saitteko Pyhän Hengen uskoon tultuanne?”, Apt. 19:2. 

  1. Martti,

    πιστεύσαντες  juurisanasta πιστεύω.

    Muoto tarkoittaa tapahtunutta, jonkin jälkeistä

    Seuraavassa vanhimpia ja luotettavimpia käännöksiä alkuperäisestä sanasta:

    Since ye believed

    Dopo che avete creduto

    Uskoon tultuanne

    sittenkuin te uskoitte

    RKK ja Evlut suomalaiset käännökset, ovat paljon Westcott/Hort alkukielisen UT:n ”aparaattiin” sotkemisen 1800 loppupuolen jälkeen, järjestelmällisesti lakanneet osaamasta kreikkaa, josta syystä oppi, että Pyhän Hengen kaste on yhtäkuin uskoontulo-uudestisyntyminen, alkaa sementoitumaan sakramentaaliseen opetukseen.

    Otat kantaa Raamattua vastaan- tulkintojen puolesta sen enempää asiaan perehtymättä. Kantasi on ymmärrettävä, koska alkuperäinen merkitys poistaisi kirkkolaitoksen.

    • ”Muoto tarkoittaa tapahtunutta, jonkin jälkeistä.” Kantasana ei tarkoita uskoontuloa vaan uskomista. Uskomisen jälkeinen tarkoittaisi minun nähdäkseni jotain, kun usko on lakannut.

    • Tuostä ”henkikasteasiasta” ym. ja sen liittymistä Pyhän Hengen työhön lienee helluntaipiireissä(kin) vuosien (ja vuosikymmentekin) aikana ollut turhan suoraviivasitakin (ja yksioikoistakin) opetusta. Näin sivusta seuranneena ajatellen. Vastaavasti myös luterilaisella puolella on opetus (tarkoitan ”selitysta rahvaalle”) ei ehkä ole avannut pelastuksen todellisuutta ja sen toteutumisen tapaa aina aivan selkeästi, jolloin on saattanut syntyä hiukan vääränlaista asian ymmärryatä.

      Onneksi (käsittääkseni) on kuitenkin ollut myös aitoa dialogia helluntailiasten ja luterilaisten kanssa. On valitettavaa, että aihe on (toli ymmärrettäväati) vaikea ja tunnepitoinenkin, ja useimmiten päädytään jonkinlaiseen ”juupas – eipäs” -tyyppiseen väittelyyn. Lienee myös niin, että kummallakin osapuolella voisi olla hyvä tarkastella omaa historiaansa (en tässä viittaa vain ns. patristiikkaan), miten historiassa on toimittu siinä, että Kristuksen sovitustyön, syntien anteeksiantamuksen ja sen mukaisen elämän yhteensopivuus Pyhän Hengen vaikutuksesta on toteutunut. Eri osapuolet voisivat kenties toisiltaan jotain oppiakin vaikka eivät aivan samaan tapaan Jumalan pelastustyö käytännön realisoinnin prosessia ajattelisikaan.

  2. Helluntailaisuuden syntynä voidaan pitää vuoden 1906 huhtikuuta, kun 9.4. ja 12.4. kaksi miestä saivat kokea ”henkikasteen” johon kuului osana ”kielillä puhuminen” tuon uuden suuntauksen mukaisena tunnusmerkkinä.

    Raamatussahan kielillä puhuminen on armolahja, mutta tuossa uudessa liikkeessä se sai eräänlaisen sakramentin aseman, koska se tulkittiin ”Pyhän Hengen kasteen” tunnusmerkkinä.

    Sen vanhemmasta opista ei helluntailaisuudessa ole kysymys.

    Sen sijaan kielillä puhumisen armolahja on ikivanha kirkollinen ilmiö, jolla on ollut palvelutehtävä erinäisinä aikoina, mm. apostoli Tuomaan lähetysmatkoilla Intiassa, apostoli Paavalin omassa hartauselämässä, herännäisyyden alkuaikoina, puhumattkaan laajamittaisemmista herätysliikkeestä karismaattisista katolisista jne. Näissä kuitenkaan ei missään mielessä ole pienimmässäkään määrin hylätty alkuperäistä kristillistä kastetta, joka perheiden kääntyessä pakanuudesta kristinuskoon on annettu vauvasta vaariin ja kristittyjen lapsille pienenä vauvana. kun pappi on saatu vauvan luo tai vauva papin luo.

    On suorastaan kielellistä epäjohdonmukaisuutta puhua ”henkikasteesta” ilman konkreettista vettä. Sellaista käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran Keswickin konferenssissa 1875, mutta silloin se tarkoitti syvempää pyhityksen astetta elämässä. Sitten noin 1900 -luvulla muuan Parham leimaitui erääseen uskovaan, jolla oli kielillä puhumisen lahja. Tämän hän kuvitteli olevan tuota neljännesvuosisataa aikaisemmin keksittyä käsitettä, ”henkikastetta”, nyt siis uudessa merkityksessä. Tuossa tilanteessa kyse kuitenkin oli sellaisen puheen tuottamisesta, joka oli ymmärrettävää puhetta, vaikkakaan ei puhujansa tietoisesti hallitsemaa.

    Jotta vältämme turhan kinaamisen jätän kommentointini tässä ketjussa tähän.

    • Kysymyksessä on siis lopunajallinen harhaoppi. Ollaan olevinaan viisaampia kuin itse Jeesus ja apostolit. Silloin kasteettiin koko perhe kunnat, niin nämä kieltää lapsilta uuden elämän peson. Siinä on silloin moni muukin asia pielessä.

    • Matias,

      Sinun on syytä lukea tuo blogini. Miksi vastaat ikäänkuin olisin tässä blogissani kirjoittanut nk. helluntalaisuudesta, koska en ole edes maininnut sitä.
      Tarmo Ahonen kirjoittelee sekavia sekavasti ja siksi siihen ei ole syytä jatkaa sinun eikä minun. Miten voit olla noin tolkuton, että siitä kimmokkeen otit omiin vailla-perää olevaan kommenttiin.

      Jatkan hieman alhaisella tyyliillä ja muistutan sinua, että juuri tällaiseen jaaritteluun olen ainakin pariin otteeseen sinulle antanut yksityiskohtaisen vastineeni, sisältäen parit hämmästelyt ”Keswick-” konferenssi-tietämykseesi.

      Tässä blogissani on kohdistus siihen mitä on ollut luettavissa jo kaksituhatta vuotta ja saman verran aikaa se on käsitetty, koska Pietarin sanat Apt. 2:16,17 ja 2:38 tarkoittavat sitä Pyhän Hengen kastetta, josta profeetat monasti ennustivat.

      Apostolien tekojen jae 38 mainitseen asian ja järjestyksen, alkaen uskoontulosta:

      uskoontulo/ kr. metanoia (metanoeō)

      kasteen ottamisen/ kr. βαπτισθήτω (baptizō)

      Pyhän Hengen lahjan kr, δωρεὰν (dōrea) vastaanottaminen/ kr. λήψεσθε (lambanō)

      Jos jo vajaa tuhat vuotta ennustettu kaiken lihan päälle, kasteena vuodatettu Voima on monesti selkokielisesti ilmoitettu, niin se oli silloin sitä ja on tänäänkin sitä. Voin henkilökohtaisesti todistaa lupauksen toimivuuden.

      Siis puhu asioista mistä on puhe. Jos et, niin johdatat päätelmään, ettei Raamattu eikä raamatullisuus ole sulautunut, vt. Hebr. 4:2. Sulautumis- sulattamis-ongelmia on uskovillakin, mutta hoito löytyy lukemalla Raamatusta se, mikä siellä on luettavissa.

    • ”Apostolien tekojen jae 38 mainitseen asian ja järjestyksen.” Kannattaa olla tarkkana apusanojen kanssa. ’Ja’ ei viittaa mihinkään järjestykseen. ’Silloin’ tarkoittaa samanaikaisuutta. Raamatussa ei lue näin: ””Kääntykää ja ottakaa sitten itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Sen jälkeen te saatte lahjaksi Pyhän Hengen.”

  3. Älkää tulko uskoon, tulkaa tietoon.

    Totuus on tarua ihmeellisempi.

    Ja sen tiesi jo vanha kansa, että tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä, varsinkin silloin, kun se on miesten pään päällä. Kaste ei silloin riitä, tarvitaan palokunta.

    Ja lopuksi kysymys: – Mikä erottaa Johanneksen kasteen, rabbi Hillelin kasteesta, joka oli aikaisemmin. Kristinuskoa ei ollut vieläJohenneksen aikana.

    • Tarja,

      Poimintoja lähinnä omasta ”päästäsi”. Loukkaannut tai et, niin puhut asioista joista olet kuullut tai yrittänyt päästä sisälle. Et kuitenkaan ole edes siinä suuressa ”seurakunnassa”, joka kokoontuu portin ulkopuolella ja huutelee sisäpuolelle.

      Tarkoitan, että täysin perusteettomat ja mielivaltaiset lausumasi eivät noudattele mitään linjaa ei edes väärää linjaa??!!

      Rabbi Hillelit eivät kuulu tähän Raamatusta asian käsittelyyn.

      On jonkinverran kuvottavaa lukea mainintojasi Raamattuun, kristinuskoon (Jeesuksen seuraamiseen), kuten tämä tuli miesten pään päällä ja tulla tietoon. Raamattu, se sinun viisikiloinenkin kertoo uskon olemuksen. Se on tietämistä, kokemisen kautta.

      Sinulle vastaan ja muutkin vastaa tempaisemaasi ”asiaan”. Olisi ystävällistä, että jatkat samaan aiheeseen, etkä taas tempaise jotain jostain, asiaankuulumatonta.

  4. Jeesus, tuli ja kaste.

    Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä toivoisinkaan, että se jo olisi syttynyt. Luuk.12:49

    50 Mutta minä olen kasteella kastettava, ja kuinka minä olenkaan ahdistettu, kunnes se on täytetty. 51 Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maanpäälle rauhaa? Ei, sanon minä, en ole tullut tuomaan rauhaa vaan eripuraisuutta.

    52 Sillä tästedes riitautuu viisi samassa talossa keskenään, kolme joutuu riitaan kahta vastaan ja kaksi kolmea vastaan. 53 isä poikaansa vastaan ja tytär äitiään vastaan ja miniä anoppiaan vastaan.

    • ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen.”

      EI! Vaan jumalat/elävät voimat אֱלֹ הִ֔ים tekivät נַֽעֲשֶׂ֥ה ihmisen verenkuvansa kaltaisuudessa כִּדְמוּתֵ֑נוּ :

      יֹּ֣אמֶר אֱלֹהִ֔ים נַֽעֲשֶׂ֥ה אָדָ֛ם בְּצַלְמֵ֖נוּ כִּדְמוּתֵ֑נוּ וְיִרְדּוּ֩ בִדְגַ֨ת הַיָּ֜ם וּבְעֹ֣וף הַשָּׁמַ֗יִם וּבַבְּהֵמָה֙ וּבְכָל־הָאָ֔רֶץ וּבְכָל־הָרֶ֖מֶשׂ הָֽרֹמֵ֥שׂ עַל־הָאָֽרֶץ

  5. Jukka Mikkola, Tarmo Ahonen, Matias Roto, Martti Pentti:

    Suoraviivainen ja yksioikoinen opetus on esim Jukka M:n mielestä moitittavaa. Eli tulkintaa, nk. jälkitotuutta tarvitaan selkeyden poistamiseksi.

    Ennen lankeamista Jumalan ohjeet olivat yksiselitteisiä. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, jopa vapaan tahdon Hän laittoi ihmiseen, mikä oli Jumalan ominta omaa. Hyvä alku tuhoutui tulkintaopilla, jonka isä oli Saatana; ”onko Jumala todellakin sanonut …” alotuksella.
    Eli, – keskustellaanpa.

    Dialogit sellaisen asian tai olennon kanssa, mikä ei ole Kirjoituksissa ohjaa pois ”suoraviivaisuudesta”. Jo Jesajan kautta Jumala puhui omilleen ilmoitettavaksi, että minun tieni on suora, kulkee korkealla ja on tasainen.

    Tämän Tien alku on tiivistetty, ilmoitettu Apostolien tekojen toisessa luvussa ja ensimmäisen luvun 8 ensimmäisessä jakeessa. Se on säilynyt sanomaltaan muuttumattomana esimerkiksi suomalaisissa Raamatun käännöksissä vuoden 1938 käännökseen asti. Silloin Apt. 1:8 muuttui , ”..kun Pyhä Henki tulee teihin ..” vaikka se pitäisi olla ”yllenne”, kr. epi.

    Seuraava saman 38 laitoksen Alkuohjeiden laimennus esiintyy Apt. 2:41, josta puuttuu sana ”ilolla” kr. asmenos.

    Sitten KK92 kirjoitaa, ”Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen”, vaikka se pitää olla ”… Pyhän Hengen lahjan”, viitaten Apt. 1:5 Jeesuksen ohjeeseen omilleen, uskoville, missä Hän viittaa Jeeesuksen aikaisempaan lupaukseen.

    Näitä muutoksia eivät muut kaikkialla käytössä olevat mm. englannin KJV, italian Diodati, ranskan Luis Segond, saksan Luther 1545 jne -kieliset laitokset edusta.

    Tämä on kaiken uustestamentillisen Jeesuksen seuraamisen perusta. Sen ovat uskovat , Jeesuksen seuraajat voinneet lukea aivan tähän päivään asti. Ensin on oltava Pyhän Hengen sinetti sisäisesti, jotta Voiman Pyhän Hengen kasteena voi vastaanottaa.

    Ei näitä voida muuttaa, siis Itse asiaa, niinkuin mainitut KK38, KK92 ja UT2020 ovat tehneet. Muutokset johdattavat pois Pyhän Hengen kasteen vastaanottamisesta ja vapaaehtoisesta, ilolla vastaanotetusta uskoontulosta, pelastuksesta kr. metanoia.

    • Reijo,
      En moittinut suoraviivasta opetusta sinänsä.

      Pointtini oli dialogissa – tai enemmänkin sen vaikeudessa, ei kunkin ”kuppikunnan” omassa sisäisessä opetuksessa omasta näkemyksestään. Se, mitä opetetaan (tai kerrotaan, joskus väitetäänkin) ”toisen kuppikunnan” näkemyksestä ei aina oau ihan nappiinsa. Sivusta olen hiukan kumpaistakin ryhmittymää seurannut, ja valitettavan harvoin väittelystä on rakakentavaa tullut. Usein tutntuu, että ”sen toisen” ryhmittymän näkemystä ei ymmärretä oikein – riippumatta siitä kumman näkemys on oikeaoppisempi.

    • Reijo,

      Ehkäpä minun olisi ollut parempi kirjoittaa, että opetus on voinut olla pinnallista tai yksipuolista.
      Sama pätee toki dialogiin.

      Tuosta ”henkikaste” -asiasta on ollut pinnallista tai yksipuolista ja siinä merkityksessä (liian) ”suoraviivasitakin” opetusta helluntaipiireissä – tai käsitystä luterilaisissa piireissä. Näin olen joiltakin helluntailaisilta itseltään kuullut. Se on voinut synnyttää tarpeettomasti toisissa käsityksen ”paremmuudesta uskovaisuudessa”. Peremmuusajatteluun me kaikki toki lienemme taipuvaisia, syntisiä kun olemme. Armosta ymmärtääkseni sekä helluntailaiset että luterilaiset ymmärtävät pelastuvansa. (Tai ainakin ne, jotka ymmärtävät pelastuksen ja sen tarpeen.)

      Ajatus ”henkikasteesta” tai ”tavanomaiseta” Pyhän Hengen omistamisesta ovat käsitteinä voineet hämärtyä tai sekaantuakin. Ajatus ”henkikasteesta” (johon toiset uskovat, toiset eivät) ei ole peruste paremmuuteen toisiin nähden eikä toisaalta ”henkikasteen” puuttuminen merkitse, ettei henkilöllä olisi Pyhää Henkeä sisimmässään. Kyse kasteesta (tai upotussellaisesta) taas on eri kuin kyse ns. henkikasteesta. Voi olla, että ne on joskus liiana suoraviivaisesti liitetty toisiinsa.

      Kaikkein tärkeintä tietenkin lienee se, että olemme (ja valitettavasti säilymmekin, onneksi kuitenkin armahdettuina) syntisinä; ja pelastumme yksin armosta Krituksen työn tähden ja saamme Pyhän Hengen – ihan silkasta lahjasta, ilman asioitamme. Olimme sitten luterilaisia tai helluntailaisia tai joitakin muita. Tuleeko tämä sitten riittävän hyvin sisäistetyksi saati eletyksi, on oma kysymyksensä, jota olen usein joutunut ihmettelemään. Sen jälkeen voimme ophdiskella Pyhän Hengen erilaisia ilmenemismuotoja ja toimiotatapoja, ehkäpä tuota ”henkikasteen” kysymystäkin.

    • Jukka,

      Arvostan, että vaivauduit!

      Näissä blogeissa ja kommenteissa on tai olisi keskitettävä. Vaikka täydelliseen onnistumiseen ei ole tarvis, niin vaikka mihinkä rihmoittaminen aiheuttaa itse asian sekoittamista. On usein niin tarkoituskin.

      Kirjoitukset ovat paloja, omalla paikallaan. Tästä poikkeaa esille ottamani Apt. 1:8, 2:38 ja 2:41. Näissä kohdissa erilaisesta ”tulkinnasta” johtuen mainitsemani käännökset päälle-sanan merkitys muuttuu sisään ja Pyhän Hengen lahja Pyhästä Hengestä syntyneille muuttuu syntymäksi Pyhästä Hengestä ja asmenos-sana poistuu, mikä ilmoittaa vapaaehtoisuudesta eli halusta tulla uskoon.

      Eli nämä sanat ilmaisevat Asian, ovat kokonaisuuden pala.

    • Olet takertunut tuohon ασμένως-sanaan. Se tarkoittaa ’iloiten’ tai ’mielellään’. Mielestäni venytät liikaa sen merkitystä, kun suomennat sen joko ’vapaaehtoisesti’ tai ’haluten’. Tunnetta kuvaava sana ei viittaa pyrkimykseen tai asenteeseen.

    • Ehkä oleellisinta olisi ajatella, että usko on lahjaa, mutta uskoon tuleminen kääntymyksen merkityksessä on kuitenkin suostumista ilman pakkoa: voimassa on (Jumalan armo-)tarjous, josta voi myös kieltäytyä.

      Miten tuon Jumalan armotarjouksen olemassaolo ja Jumalan vetovoima sitten itse kullekin selviää – vähitellen vai nopeampitempoisesti – vaikuttaa ”prosessin” ilmiasuun. Pahimmillaan tietenkin ympäröivät ihmiset (ja ihmisryhmät) toki voivat aiheuttaa hämmennystä ja sitä kautta hankaloittaa tuon Jumalan vetovoiman, ”tarjouksen” ja siihen vastaamismahdollisuuden hahmottamista. Ihmisen vastauksessa ei ole vain ja ainoastaan kyse tietystä tapahtumasta vaan pikemminkin tuon tapahtuma on alku uudelle elämälle, jonka kuvauksia lienee yhtä monta kuin on uuden alun ihmisiäkin.

  6. Raamatun mukaan uskovan perheen lapset on pyhiä. Miksi pyhiä lapsia ei voisi kastaa. Siksikö etteivät ole tulleet vielä uskoon? Eikö kuitenkin pelastus ole yksin armosta tapahtuva ? Armosta jonka jokainen voi ottaa vastaan. Silloinkin kun ei mitään uskoontulon erityistä kokemusta ole. Jumala kykenee toimimaan hyvin eri tavalla. Joten vain yhden tavan määritteleminen oikeaksi on tässä tapauksessa Jumalan työn rajaamista. Itse en haluaisi olla Jumalan työn tiellä.

    • Pekka,
      Oivalluksessasi on monta ristiriitaa, kun pitäydymme ”Raamatun mukaan” kasteperusteluihin.

      Niin Johanneksen kuin Jeesuksen asettama kaste perustuu parannuksen (kr. metanoia) eli Jeesus-tien, yleensä ensimmäiseen etappiin, kun on tultu uskoon. Eli ollaan siinä tilassa Jumalan edessä, niinkuin ryöväri ristillä. Ryövärin lahjavanhurskautus ei tarvinnut kastetta yhtä vähän kuin jo otollisessa tilassa oleva lapsi.

      Raamatussa ei ole ohjetta, saatikka käskyä, joiden vaikutus olisi plus-miinus-nolla. Meitä on paljon, jotka olemme siirtyneet lapsen syntymä-uskosta henkilökohtaisesti seuraamaan Jeesusta. Minä ja moni muu alle ja päälle kymmenvuotiaana uskoontulleet olemme oitis ymmärtäneet ja halunneet ottaa kasteen. Kaste on toteutunut muutama vuosi myöhemmin. Ehkä pisimpään meni Jeesuksella siitä hetkestä kun hän tunnusti suullaan uskonsa. Eli meitä on aina ollut paljon, jotka olemme olleet aina lahjavanhurskautettuja. Ei tietämättämme tai vahingossa tai muiden meille tehdyn riitin ansiosta, vaan omasta halustamme,

      Tämän puheenvuoron ydin, koskien kommenttisi ristiriitaisuutta, on ehdotuksesi, joka linjautuu täydelliseti kaste(kin) pelastaa opetukseen. Tämä ”olen kastettu, olen pelastettu”- opetus ei ole luettavissa, ei löydettävissä, Raamatusta. Se on katolis-evlut kirkkojen oppi ja ”toimii” vain ilman Jumalan vaikutusta.

  7. Martti Pentti
    09.10.2023 07:19   

    ”Olet takertunut tuohon ασμένως-sanaan. Se tarkoittaa ’iloiten’ tai ’mielellään’. Mielestäni venytät liikaa sen merkitystä, kun suomennat sen joko ’vapaaehtoisesti’ tai ’haluten’. Tunnetta kuvaava sana ei viittaa pyrkimykseen tai asenteeseen.”

    Asia ilmaistaan sanoilla.

    Tämä asia-vapaa kommenttisi vastaa, tai on ristiriidassa sanomasi kanssa. Sanomalla tarkoitan ilmoitusta . Koko ensimmäisen paikallisseurakunnan alku perustuu ”halullisten” toimiin.

    Apt. toinen luku kertoo ainoastaan vapaaehtoisuudesta. Ilo ja halu saa alkunsa vain vapaaehtoisuudessa. Pyrkimys ja asenne ovat mielentiloja, haluamista. Jumalan täydellinen siunaus, eli uskoontulo on Jumalan työ ihmisessä, jolle vain ihminen voi antaa luvan.

    Eli sisimpämme oven voi aukaista vain sisäpuolelta. Tämä ovenavaus on omasta halusta, johon Jumala lahjoittaa täydellisen työnsä, uskoontulon, pelastuksen, uudestisyntymän jne. Ilo on silloin ylimmillään maassa ja taivaassa. Tämän on minun henkilökohtainen kokemus, niinkuin sitäkin sillointällöin toistelen.

Kirjoittaja

Reijo Mänttäri
Reijo Mänttäri
Jo lapsena, aito usko ja sen ilmiöt, saivat minut viihtymään helluntalaisten kokouksissa. Otollisesta tilasta, omakohtaisen uskonlahjan sain vastaanottaa jo 10-vuotiaana. 4 vuotta myöhemmin halusin, että minut kastetaan vedessä, koska Jeesuksellekin se oli vanhurskautuksen täydellistyminen. Nyt lähes "koko maailman" kiertäneinä paluumuuttajina vaimoni kanssa, voimme todeta, että helluntalaisuudessa halutaan noudattaa Alkuperäisiä Ohjeita, vaikka yhtä puutteellisina kuin Alkuseurakunnassa.