Harvoin sattuu tammikuun 19. sunnuntaille ja silloin on seurakunnassa mahdollista viettää Pyhän Henrikin muistopäivää. Suomen ensimmäinen piispa saapui maahan kertoman mukaan vuonna 1155 Ruotsin kuningas Eerik IX:n tekemän ristiretkijoukon mukana. Eerikin palattua takaisin Ruotsiin jäi piispa järjestelemään kirkollisia oloja. Lähetysalueena oleminen merkitsi rasitteita paikallisväestölle, mm. kirkon rakentaminen ja papin palkkaaminen. Henrikin surman syynä saattoi olla, keskiaikaisten lähteiden pohjalta, joko Lallin ojentaminen murhasta tai kestitysrasite talonpoikaistalolle.
Kesti vuosisatoja ennen kuin kristillisyyden voi sanoa kokonaan juurtuneen Suomeen. Keskiajalla 1500-luvulla Turun piispa Mikael Agricola kirjasi ylös tietoja suomalaisen muinaisuskon jumalista. Vielä 1800-luvulla, mitä museoista voi saada tietoa, maaseudun väestö oli jonkin verran taikauskoista ja pakanallisia henkiolentoja, ymmärtääkseni, pidettiin todellisina ja magian voimaan myös uskottiin.
Oliko Suomi kristillistetty 1900-luvulla? 1800-luvulta alkaen vaikuttaneet herätysliikkeet ovat tehneet merkittävää työtä kristillisen uskon vahvistamiseksi ja varmasti vaikuttaneet taikauskoisuuden vähenemiseen. Mutta samalla vuosisadalla alkaneet yhteiskunnalliset muutokset ja 1900-luvun tapahtumat, mm. maailmansodat, ovat muuttaneet tilannetta merkittävästi. Yhtenäiskulttuurin murtuminen Suomessa näkyy kasvavassa määrin kirkosta eroavien määrässä, vakaumuksen yksityistymisenä, uskonnottomuutena, maallistumisena ja myös, kumma kyllä, taikauskoisuuden kasvuna. Internetissä tarjottavat enkelihoidot tai TV:ssä olevat astraaliohjelmat ovat hyviä esimerkkejä. Itämaiset pakanauskonnot ja henkisyys ovat saaneet kasvavassa määrin jalansijaa Suomessa.
Työsarkaa riittää, jos Suomea pikkuhiljaa alkaisi kutsua jälleen lähetysalueeksi. Onko se sitä? Tarvittaisiin piispa Henrikin kaltaisia vahvoja persoonia julistamaan evankeliumia ja kutsumaan suomalaisia Jumalan luokse. En ole ennustaja enkä osaa tehdä ihan tarkkaa tilanneanalyysia. Mutta mielenkiinnolla katson kohti tulevaisuutta, rukoilen Jumalaa luottaen hänen huolenpitoonsa, sekä herätyksen saapumista.
Olipa hyvä että kirjoitit tämän Ville; pääsen purkamaan tuntojani eilisestä messusta. Saimme varsin kattavan kuvan piispa Henrikistä ja maamme ”kristillistämisestä”. Varsinainen järkytykseni oli virsi 759. En ollut aikaisemmin koskaan törmännyt siihen, kun alettiin veisata
”Mies saapui Englannista
uskoa kylvämään,
hän, opettaja Suomen,
sai kansaa kääntymään …
Upsalan hiippakuntaa
hän johti Ruotsissa.
Rinnallaan pyhä Eerik
hän kylvi uskoa…
He laivan Suomen rantaan
iloiten laskivat,
taittoivat taikauskon
ja voiton hankkivat…”
Ja kertosäkeenä aina: ”Riemuitse, Suomen kansa, ja Herraa armostansa ylistä palvoen”.
Vaikka sanat näyttävät olevan Hemminki Maskulaiselta 1600-luvulta, minä koin uskomattoman erikoisen siirtymän suoraan keskiajalle – tai sen ihannoimiseen. Miten virsikirjassa voi olla tämmöinen virsi!? Suomen kansaa kehotetaan riemuitsemaan siitä että oikein Englannista asti tuli Pyhä Mies, ensin johdeltuaan Upsalan hiippakuntaa, taittoi taikauskon ja hankki voiton. Jo sanat ”Englanti” ja ”Upsalan hiippakunta” särähtävät virressä kuin kivensiru ruisleivässä. En tiedä miten muut kokivat, mutta oudolta tuntui – missä olen missä olen?
Aivan oikein Ville kyselee missä vaiheessa suomen kristillistäminen on menossa. Mutta jotakin muuta mielestäni tarvitaan kuin historian hämärässä uinuvaa myyttistä hahmoa. Uskallan ajatella ettei kehitys 1100-luvulla tai sen jälkeenkään mennyt ainakaan virren kuvaamalla tavalla. Muutenkaan menneiden hyven aikojen muisteleminen ei parhaalla tavalla palvele sitä mitä pitäisi tehdä.
Yksi melko hyvä tilanneanalyysi on kirkon tutkimuskeskuksen johtajalta tässä:
https://evl.fi/documents/1327140/45652999/Iustitia+36_Hanna+Salomäki_artikkeli+Kirkon+ja+kristinuskon+asemasta+Suomessa+2020-2030-luvuilla.pdf/10737127-8ec1-9e7c-6cb2-4f78665b3cbd
Hannu Paavola. Omassa seurakunnassamme vietimme kyllä piispa Henrikin muistopäivän messua. Kaksi huomiota. Ensiksikin päivää voi kirkkokäsikirjankin tekstien pohjalta viettää ihan luterilaisittain. Itse koen ongelmalliseksi sen, että päivän messun ylipäänsä saa viettää melkein keskiaikaisesti ja ongelmallisen Henrik-keskeisesti. Valitsemalla päivän rukouksen, Vanhan testamentin lukukappaleen apokryfikirjoista ja tuon mainitsemasi virren. Itse ratkaisin ongelman niin luupääluterilaisesti, että lauloimme kirkko-opillisia virsiä ja valmistelin saarnan Augsburgin tunnustuksen XXI artiklan mukaisesti. Kanttori soitti kyllä instrumentaalisesti tuon virren 759.
Onhan meillä jo Lähetyshiippakunta. Kyllä lähetyskenttä alkaa olla nykyään jo kotiovella vastassa.
Jos lähetyskenttä ei ala kotiovelta, niin Ambomaalla on vaikea olla.
Asiasta toiseen, Ville, oliko Inkerin kirkossa joskus piispana Hassinen ja onko sukua?
Kyllä, Leino Hassinen oli ensimmäinen Inkerin kirkon piispa vuosina 1993-96 ja hän on sukua minulle. Samassa sukukirjassa ollaan, mutta kenen esivanhemman kautta sukuyhteys löytyy hänen ja meikäläisen kesken, en ole siihen tutustunut.
Toivottavasti ei tule toista piispa Henrikkiä. Mikäs siinä oli kastaessa kun oli kokonainen kuninkaan armeija selän takana . Monen kohdalla, oli varmasti poikkeuksia, kyseessä oli joko kasteen vastaanottaminen tai välitön teloitus . En usko Suomen olevan poikkeus siitä miten miekkalähetystä tehtiin.
Todellinen käännytystoiminta oli alkanut rannikoilla pitkälti ennen ristiretkiä . Kalastajat kävivät kauppaa Ruotsin kanssa ja saivat sieltä vaikutteet. Kärsivällinen hiljainen suusta suuhun menevä sanoma, alkukirkon mukaan on jotain muuta kun kuninkaiden arvovaltaristiretket joissa piispa oli vain kuninkaan työkalu.
Markku, sama toive myös minulla, ettei lähetys ja herätys ole miekkalähetystä. Tällä aikakaudella luonnollisesti ihan nykyaikaisella tavalla julistamisella, avustamisella yms. miten vain tehdään asiallisesti ja sivistyneeksi.
Se on totta historiassa – kristillisyys oli juurtunut Suomeen jo ennen Eerikin ja Henrikin tuloa. Lallin ja hänen vaimonsa Kertun nimetkin ovat kristillisiä taustaltaan – Laurentius ja Gertrud. Pyhän Henrikin legendassa kuvataan Henrikin jääneen järjestelemään kirkollisia oloja, joten pohja oli jo olemassa.
Turku nimi on kuulemma alun perin jostain Venäjän suunnan kielistä.. Joten saattoi hyvinkin olla, että kristillinen usko oli tuotu jo idästä. Idän uskonnollisesta vaikutuksesta länsi oli kai huolestunut ja laittoi omat pojat asialle.