Tarja

Hyvää iltapäivää

Sinä sanot: ” “Jumala teki ihmisen omaksi kuvaksensa,” ei tarkoita lihallista muotoa.”

Minä vastaan: Edellä olet puhunut epäjumalien kuvista ihmisen muotoisina. Tästä pätee se että mikään kuvallinen ilmaisu ei kuvaa Jumalaa.

5.Mooseksen kirja:

27:15 ‘Kirottu olkoon se, joka tekee jumalankuvan, veistetyn tai valetun, taitajan käden tekemän, kauhistukseksi Herralle, ja joka salaa sen pystyttää.’ Ja kaikki kansa vastatkoon ja sanokoon: ‘Amen.’

Jesajan kirjan luvussa kerrotaan ensiksi mitä ihminen tekee puusta ja sitten pilkaten kuvataan miten osasta tätä samaa puuta hän tekee jumalan, joka ei pysty mitään tekemään.

Jesaja:

44:17 Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: “Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani.”

Sen jälkeen puhut ihmisestä Jumalan kuvana.

Jumala on tosiaankin luonut ihmisen kuvakseen. Ihminen elävänä ihmisenä on Jumalan kuva. Jumala on rakkaus, siksi myös ihminen on Jumalan kuva miehenä ja naisena, rakastavana ihmisenä.

Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluu ruumis, sielu ja henki. Luomiskertomuksessa nämä käsitteet ovat eri tavalla ilmaistuna kuin kreikkalaisessa filosofiasssa. Kun maan tomu eli siis ihmisen aineellinen puoli ja Jumalan häneen puhaltama henki eli ihminen elävänä toimivana olentona yhdistyvät niin tämä molempien muodosta kokonaisuus on elävä sielu. Näin ollen meidän on todettava, että ihminen on Jumalan kuva persoonallisena kokonaisuutena johon kuuluvat koko hänen olemuksensa kaikki puolet.

Tämän kokonaisvaltaisen linjauksen kanssa yhdessä linjassa on myös se että me aikojen lopussa, kun Kristus tulee takaisin saamme ruumiin ylösnousemuksen eli siis koko meidän olemuksemme yhdistyy Kristuksen meille antamaan uuteen elämään.

Sinä sanot: “Jumala on toinen ulottuvuus , mutta kuitenkin läsnäoleva, koska elämä on yksi hänen ilmenemismuodoistaan.”

Minä vastaan: Jumala on enemmän kuin ulottuvuus. Ulottuvuudet ovat tämän maailman käsittämiseen liittyvä luokitteluperuste. Sellaisena ne ovat osa tätä luotua maailmaa ja koska ne voidaan meidän luonnollisin älyllisin päätelmin käsittää, niin tässä mielessä ne ovat myös osa tätä näkyvää maailmaa erotuksena Jumalan luoma näkymätön maailma, johon kuuluvat mm enkelit. Emmehän voi pyytää enkeliä vaakaan mitataksemme miten paljon tämä painaa.

Koska dimensiot ovat osa luotua maailmaa niin luodun maailman yhtenä hahmotteluperusteena dimension pitäminen Jumalana tekisi hänestä epäjumalan ja perusteissaan tämä merkitsisi vain edellä puhuttujen patsasjumalien joukkoon kuuluva vaikkakin vähän abstraktiivisempi muoto, mutta luomisen näkökulmasta yhtä lailla luotuun maailmaan kuuluva todellisuus.

Luojana Jumala on paljon enemmän. Kaikki meidän universumisssamme on hänen luomaansa. Meidän on siis tehtävä ero Luojan ja luodun välillä.

Samaan aikaan voimme todeta, että täydellisessä huolenpidossaan hän pitää huolta niin pienimmistä kuin suurimmistakin. Jokainen atomiytimessä olevan varkin eli protonin ja neutroinin rakenneosankin hän tuntee paremmin ja huolehtii siitä hellemmin kuin rakastavin äiti tai isä pitää huolta rakkaasta lapsestaan. Samaan aikaan hänen ääretön voimansa ja kaikkitietävyytensä hoitaa ja huolehtii maailmankaikkeuden kaukaisintakin linnunratajärjestelmää, josta me emme vielä tiedä yhtään mitään,

Tämä Jumala suuressa rakkaudessaan ja huolenpidossaan pystyy siis olemaan toimellinen kaikessa tässä luomassaan sekä laajuutensa että syvällisyytensä puolesta.

Näin ollen se mitä ajattelen sinun tavoittelevan eli että Jumala on läsnä kaiken luomansa maailman todellisuudessa toteutuu vieläkin valtaisampana, suurempana ja persoonallisempana kuin kuvitella että hän olisi vain yksi osa tätä luomakuntaamme yhtenä todellisuutemme dimenssiona.

Sinä sanot: “Jos sitten puhutaan kuolleista jumalista, niin heitähän on paljonkin, —-”

Vastaukseni:

Uskontojen historiassa on esiintynyt paljonkin jumalia. Siitä olemme samaa mieltä. Näiden palvonta on loppunut tuon uskonnon hävitessä toisten uskontojen tieltä. Teologiassa on näitä tutkittu hyvinkin paljon. Erilaiset ilmiöt uskontojen käyttäytymisen historiassa voidaan täsmäkohdentaa omaan aikaansa ja nuo ajankohdat voidaan määritellä.

Uskontieteen menetelmin on muuten paljastunut erittäin moni väärennetty muka historiallinen dokumentti, jota muka on “salattu” aikaisemmassa tutkimuksessa. Väärentäjä on paneutunut johonkin aikakauteen ja kuvittelee olevansa täydellinen väärennetyn dokumenttinsa kanssa ja kuvittelee tuon auttavan hänen ajamaansa ideologiaa tms. Mutta kuinkas sitten onkaan käynyt: Muutoin hyvältä näyttävä juttu kaatuu niin pöhköön seikkaan kuin, että muka tuossa muianisessa maailmassa uskonnolliset menot ovat jostain syystä vasta viime vuosisadalla keksittyjen outojen uskonnollsten suuntausten mukaisia. Joten koko jutun pukinsorkka paljastui tahalliseksi väärennökseksi.

Toinen puoli on monenkin uskonnon jumaltarustossa ilmenevät jumalten kuolemat ja niiden uudelleen heräämiset. Nämä kertomukset on kuitenkin jokaisessa uskonnossa pantava omaan teologiseen raamiinsa, jotta niiden merkitys tulisi näkyviin. Mikäli tätä oikeisiin yhteyksiinsä panemista ei huomata tehdä, niin tuloksena on teoreettinen rakennelma, jota voidaan verrata vaikkapa sellaiseen, että eri eläimistä otetaan eri osia ja saadaan vaikkapa hevosen selkä, leijonan pää, norsun kuono, albatrossin siivet ja kotkan koivet. Kun teorian palaset ovat sikin sokin niin lopputuloskin on yhtä onnettomasti päin seiniä oleva ajatuksellinen teoria.

Kristillinen usko Jeesuksen ylösnousemukseen ja tästä seuraava lupaus myös meidän ylösnousemukseemme on noussut suoraan juutalaisesta perinteen kehityksestä ja tähän syvästi paneutuneen Vapahtajamme tuomasta pelastustyöstä, joka tuo meille täydellisen ja todellisen toivon elämämme perustaksi.

Me olemme vanhurskaita yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Kristuksen tähden, kun hän on omalla kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan tuonut koko maailmalle sovinnon Jumalan kanssa ja omassa ruumiissaan kantanut kaikki meidän syntimme ristille sekä ylösnousemuksessaan lahjoittanut meille täyden vanhurskauden.

Sinä kirjoitat: “Te olette Kristuksen päällenne pukeneet, joten juopukaa omasta verestänne, niinkuin rypäleviinistä, Paavalin mukaan te julistatte sillä herran kuolemaa.”

Vastaukseni:

Pyhässä kasteessa me olemme pukeutuneet Kristukseen. Kaste on tuonut meille koko evankeliumin. Meidät on yhdistetty Vapahtajaamme ja näin meistä on tullut kirkon eli hänen ruumiinsa jäseniksi. Tämän kasteen tähden meistä on tullut Jumalan lapsia ja taivaan perillisiä.

Herran pyhä ehtoolinen antaa meille Jeesuksen ruumiin ehtoollisen leivässä ja Jeesuksen veren viinissä. Tämä merkitsee että Golgatan ristillä tehdyn sovitustyön anti annetaan meille kaikessa voimassaan ja todellisuudessaan. Meille ojennetaan ikuisen elämän lupaus vahvana ja horjumattomana lupauksena Jumalan lapsen oikeudesta ja tulevaisuuden todellisuudesta. Jeesus sanoo tästä:

Johanneksen evankeliumi:

6:54 Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.

Herran kuoleman julistaminen siis kertoo meille pelastuksen täydellisyydestä. Kuolemallaan Jeesus voitti kuoleman ja toi iankaikkisen elämän koko maailmaa varten niin, että kuka ikinä häneen uskoo, pääsee siihen mukaan.

Johanneksen evankeliumi:

3:15 että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä.

Sen sijaan me emme vietä ehtoollista omaa vertamme juoden, vaan meidän ruokamme on Kristuksen ruumis ja juomamme on Kristuksen veri. Juuri siksi myös ehtoollinen on pelastuksen täyteyden tulo meidän elämäämme.

Kokonaan toinen asia on että kautta kristikunna historian on esiintynyt kristittyjen vainoja, niin että martyyreita on tullut koko ajan milloin missäkin osassa maailmaa. Viime vuosisatana oli niin paljon marttyyrikuolemia, kuin kaikkina muina vuosisatoina yhteensä. Ihmisten julmuus on niin käsittämätöntä, että tällaista pääsee tapahtumaan meidänkin muka sivistyneenä aikana, vaikka monin paikoin tämäntapainen barbarismi on päässyt valloilleen ennen näkemättömän voimakkaana.