Pyhä ateria Jumalan liiton merkkinä
Herran pyhä ehtoollinen on Jumalan uuden liiton merkki.
Kuvassa alttari on katettu pyhää ateriaa varten Edeassa 16.4.2006.
Kiirastorstaita vietetään Herran pyhän ehtoollisen asettamisen juhlana. Vähää ennen vangiksi joutumistaan Jeesus aterioi oppilaittensa kanssa pääsisäisaterian. Siinä noudatettiin juutalaista pääsiäisliturgiaa. Yhdessä aterian kanssa se kesti monta tuntia. Juhlaa vietettiin Israelin kansan Egyptistä vapautumisen muistoksi.
Yhdessä kohdin tuli täysin uutta. Jeesus viittasi omaan kuolemaansa ja sen merkitykseen maailman pelastamiseksi. Ristin kuolemalla Jeesus antaa ruumiinsa kuolemaan ja verensä vuotaa Golgatan kummulle. Tällä teolla koko maailma lunastetaan synnin, kuoleman ja Perkeleen vallasta. Koko ihmiskunta saa sovinnon Jumalan kanssa ja pääsee vapaaksi kaikesta pahasta.
Jeesus sanoo, että Herran pyhän aterian leipä on hänen ruumiinsa ja viini on hänen verensä.
Näin Vapahtajamme ojentaa pelastustyönsä alttarin sakramentin välityksellä. Joka syö hänen ruumiinsa ja juo hänen verensä, sillä on koko pelastus. Hän saa iankaikkisen elämän lahjaksi. Jeesuksen täytetty ristin työ tulee todeksi täydessä voimassaan.
Liiton ateria
Jeesus asetti kristillisen aterian pääsiäisliturgian yhteydessä. Juutalaisilla oli myös muita pyhiin aterioihin liittyviä liturgioita. Jokaisella niillä oli oma tehtävänsä.
Kiirastorstain lukukappaleessa kerrotaaan Liitonkirjan antamisen yhteydessä toimitetusta uhrista. Siinä valmistettiin yhteysuhri Herralle. Tuo toimitettiin liturgisin menoin.
Aluksi tehtiin valmisteluja. Rakennettiin tilapäinen pyhäkkö alttareineen. Sitten teurastettiin uhrieläimet ja valmisteltiin uhriateria. Jumalan sanaa luettiin ja laulettiin.
Mooses rakensi vuoren juurelle alttarin ja pystytti sen luo kaksitoista kivipatsasta Israelin kahdentoista heimon mukaan. Hän lähetti israelilaisia nuorukaisia uhraamaan polttouhreja ja teurastamaan sonneja yhteysuhriksi Herralle.
Näin myös meidän aikanamme ehtoollista vietetään Herralle pyhitetyssä paikassa ja kaikki ehtoollisessa tarvittavat esineet tuodaan esiin ja tuodaan paikalle ehtoollisleipä ja viini.
Siinain vuoren juurella tehdyn liiton vahvistaminen uhriverellä kuului asiaan. Kun puolet pirskotettiin alttarille ja puolet vihmottiin kansan ylle, niin tuossa sanotaan, että tämän sovinnon ja yhteysuhrin välityksellä Jumalan läsnäolo alttarissa ja paikalla oleva kansa yhdistyvät. Kansa vihittiin Jumalan omaisuuskansaksi.
Tämä Jumalan omaksi vihitty kansa sai kuulla pyhää Raamatun sanaa, tuossa tilanteessa Liitonkirjan sanoman.
Raamatun sanan jälkeen seurasi uskontunnustus. Kansa lupasi seurata Jumalaa ja olla hänelle uskollisia.
Puolet niiden verestä Mooses pani uhrimaljoihin, ja puolet hän vihmoi alttarille. Sitten hän otti liiton kirjan ja luki sen kansan kuullen, ja kansa sanoi: ”Me teemme kuuliaisesti kaiken, mitä Herra on käskenyt.” Mooses otti veren, vihmoi sillä kansaa ja sanoi: ”Tämä on sen liiton veri, jonka Herra nyt tekee teidän kanssanne näillä ehdoilla.”
Tuo Vanhan liiton yhteysuhri tuotti elämän yhteyden Jumalan ja ihmisen välillä. Jumala toimi siinä ja antoi täyden siunauksensa. Hänen suuren kirkkautensa säihke täytti koko tienoon. Jumala joka alati huolehtii koko luomakunnastaan, oli läsnä aivan erityisellä tavalla.
Jumalan kirkkauden säteily
Jumalan läsnäolo korostui tuossa Vanhan liiton aterialiturgiassa. Jumalan ja ihmisen yhdistävä uhri nautittiin syömällä ja juomalla. Sen mukana Jumalan ja pyhän kansan yhteys vahvistettiin yhteisellä juhla-aterialla.
Jumalan läsnäolo tuli niin kirkkaana esille, ettei vastaavaa ollut koettu aikaisemmin. Jo yksistään Jumalan jalkojen alla oleva jalkojen sija oli kirkkaampi kuin säihkyvin safiiri tai mikään muukaan jalokivi. Kun jo jalansija oli näin valtavan suuremmoinen niin, miten rajattoman kirkkauden loiste sitten säihkyykään itse meidän Herrastamme. Israelin kansan valitut johtajat saivat tämän nähdä.
Mooses ja Aaron, Nadab ja Abihu sekä seitsemänkymmentä Israelin vanhinta lähtivät vuorelle. He näkivät Israelin Jumalan, ja se millä hän seisoi oli kuin safiirikiveä, kirkas kuin taivas itse. Näitä Israelin valittuja vastaan hän ei nostanut kättään. He saivat katsella Jumalaa, ja he söivät uhriaterian.
Me nykyajan ihmiset saamme kokea Jumalan läsnäolon Pyhässä ehtoollisessa. Siinä saamme ottaa vastaan Jumalan Pojan kalliin sovintoveren tuoman täyden lahjan. Herra on reaalisesti läsnä Herran pyhässä ehtoollisessa.
Vaikka silmämme ei sitä näe niin kuitenkin hänen taivaallisen kirkkautensa ja suuruutensa läsnäolo on todellisuutta jokaisessa eukaristian vietossa. Saamme syödä Vapahtajamme ruumiin leivässä ja juoda hänen verensä viinissä. Jos näkisimme taivaallisen todellisuuden, niin Jumalan läsnäolon taivaallinen kirkkaus täyttäisi koko ehtoollisen viettoon kokoontuneen kansan ja kaikki maallinen valo olisi sen rinnalla vain kuin yön hämäryyttä.
TORSTAI 9.4.2020
Kiirastorstai
Pyhä ehtoollinen
Ensimmäinen lukukappale: 2. Moos. 24: 4-11
.
.
19 kommenttia
Matias
Koska ajatus ihmisen lihan syönnistä ja veren juonnista on niin vastenmielinen, ja kuvottava, sen täytyy olla rangaistus. Ennaltamäärätty, katkera kalkki.
Aikoinaan Euroopassa jos kristitty lapsi katosi, syytettiin juutalaisia että he käyttävät kristityn- lapsen verta valmistamaansa Mazsa-leipään. Ja sitten tapettiin juutalaisia suurin joukoin kostoksi, vaikka olisi pitänyt tietää, että juutalaisilta veren nauttiminen on kokonaan kielletty.
Ja mikä hullunkurisinta, itse voidaan melkein kuin piruuttaan hekumoitsea sillä, että juodaan juutalaisen nuorukaisen verta ja syödään hänen lihaansa.
Matias
“Me nykyajan ihmiset saamme kokea Jumalan läsnäolon Pyhässä ehtoollisessa. Siinä saamme ottaa vastaan Jumalan Pojan kalliin sovintoveren tuoman täyden lahjan. Herra on reaalisesti läsnä Herran pyhässä ehtoollisessa. ”
Wikipedia: ” Uhraaminen on moniin uskontoihin liittyvä toimitus, jossa ihminen antaa lahjan jumalalle, jumalille tai henkiolennolle esimerkiksi paremman sadon tai muun hyvänsuopuuden toivossa, väärien tekojensa sovitukseksi, hartauden osoituksena tai jumalien kiittämiseksi.
Uhrausta harjoitetaan, koska jumalan uskotaan tuomitsevan ihmisen väärät teot taikka kiitokseksi jumalalta saaduista hyvistä asioista. Yleensä uhraamiseen liittyy uhrilahjan jättäminen, hajottaminen, tappaminen, upottaminen, pudottaminen tai polttaminen. Uhratun asian täytyy tavallaan kadota ihmisten maailmasta ja lakata olemasta hyödyksi ihmisille, että se voisi tulla jumalan maailmaan ja olla jumalan hyödyksi. Uhrilahja voi olla luonnonesine kuten kukka, hyötyesine, eläin tai ihminen. Jumalan katsotaan usein pystyvän ottamaan uhrin parhaiten vastaan tietyillä uhripaikoilla. Erityisesti veriuhrit, joissa eläin tai toisinaan ihminenkin surmataan uskonnollisen rituaalin yhteydessä, ovat kuuluneet oleellisena osana useimpiin muinaisajan uskontoihin.
Tointa, joka toimittaa uhreja, kutsutaan pappeudeksi. Yleensä kristillisessä kontekstissa on erotettu puhe uhripappeudesta ja kristillisestä pappeudesta, jolla on ymmärretty kirkollisia toimituksia toimittavaa virkaa. Uhrin on katsottu ensisijaisesti olleen hyödyksi itse uhraajalle. Jos uhraustoimitus on siirretty papin toimitettavaksi, silloin uhrista on katsottu hyötyvän varsinaisesti se, joka on tuonut uhrattavan asian papille.
Perheuhri on vanhoihin uskonnollisiin kulttimenoihin liittyvä koko perheen puolesta yliluonnolliselle jumalolennolle tai vainajalle annettu uhri. Alkuaan uhrien luonnollinen toimittaja oli perheenisä tai perheen päämies, mutta tehtävä siirtyi vähitellen ammattiuhraajille eli papeille. Tällöin perheenisä osallistui toimitukseen vain läsnäolollaan ja kustannusten suorittajana. Perheuhrit ovat olleet viimeiseksi käytössä vainajainpalveluksen yhteydessä.[1][2]
Juutalaisuudessa oli tapana uhrata vuosittain uhri koko kansan puolesta.[3]
Kristillisessä uhriteologiassa Kristuksen ristinuhrin on katsottu koskevan kaikkia ihmisiä.[
jatko…
” Uhrattava´´´´”Yleensä uhrattava on jotain elämään tai hyvinvointiin liittyvää. Uhraamalla se jumaluudelle odotetaan, että jumaluus vastaavasti antaisi hyvinvoinnin uhraajalle.
Veriuhri Veriuhrissa uhrattavana on veri tai uhrattavan elämä, jota veren voidaan katsoa symboloivan.
Ihmisuhri oli kalleinta, mitä jumalille voitiin antaa. Ihmisuhrausta on harjoitettu niin Euroopassa kuin muuallakin, ja satunnaisista tapauksista kerrotaan edelleen. Antiikin Kreikassa ihmisuhrien on väitetty olleen käytössä vielä historiallisen ajan alussa, joskaan arkeologisia todisteita siitä ei tunneta.[5][6] Julmista ja verisistä uhrimenoistaan kuuluisat asteekit saattoivat uhrata kerrallaan tuhansiakin ihmisiä.[6] Myös kelttien ja viikinkien uskotaan uhranneen ihmisiä.[7][8][9]
Eläinuhrissa eläin, yleensä mahdollisimman täydellinen lajinsa yksilö, uhrataan jumaluudelle tappamalla se. Yleensä tähän liittyy myös eläimen ruhon eri osien käyttäminen rituaalisesti, kuten esimerkiksi veren pirskottaminen tai yhteisen juhla-aterian valmistaminen uhrieläimen lihasta.
Joissakin kulttuureissa eläinuhri on liittynyt hautajaismenoihin. Tämä tapa tunnetaan myös Pohjoismaista. Miehelle on voitu antaa mukaan ratsu tai metsästyskoira, naiselle arvokas lehmä, lapselle seuraksi koiranpentu. ”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Uhraaminen
Linkissä lisää, mm. ruoka- ja juomauhreista, raha-uhreista, polttouhreista, ( holokaustum) . Jumala tuomitsi ihmisten uhraamisen ” Iljestyksenä jota hän vihaa ” .
Tarja kiinnitti huomion tuohon veren pyhyyteen Raamatussa. Sitähän on lupa käyttää ainoastaan uhrina, kaikki muunlainen käyttö on vastoin sitä ohjetta, joka muinaisesta Nooasta alkaen on ollut voimassa: ”Teidän ravintonanne olkoot kaikki olennot, jotka elävät ja liikkuvat. Ne kaikki minä annan nyt teille, niin kuin annoin teille vihreät kasvit. Mutta lihaa, jossa vielä on jäljellä sen elämänvoima, veri, te ette saa syödä.(1. Mo9:3,4)
Lakiliittoon sisällytettiin sama käyttöperiaate kuten myös aikanaan uuteen liittoon.(Apt15:28,29) Ihmislihan käytölle ei Luojalta ole lupaa koskaan tullut.
Jeesus opetuksen seurauksena tapahtui kompastumisia, koska jotkut ilmeisesti halusivat tulkita hänen sanojaan väärin. Tai ainakin olivat haluttomia lisäopetukseen. Kun Jeesus sanoi, että ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää”, monet reagoivat seuraavasti: ” Sietämätöntä puhetta. Kuka voi kuunnella tuollaista?” Ja niinpä ”monet Jeesuksen opetuslapset vetäytyivät tämän jälkeen joukosta eivätkä enää kulkeneet hänen mukanaan.”(Joh8:53,60,66)
Pietari ja muutamat muut olivat varmasti ymmyrkäisinä Jeesuksen sanoista, mutta he luottivat, että ymmärrys kyllä tulee myöhemmin: ”Herra, kenen luo me menisimme? Sinulla on ikuisen elämän sanat”.(68)
Matias. Uskotko sinä, että Jeesuksen uhria muisteltaessa hänen opetuksensa mukaisesti punaviini ja happamaton leipä jollakin yliluonnollisella tavalla muuttuvat kirjaimellisesti ja mystisesti muotoon veri ja liha? Vai onko kyseessä ennemminkin ajatus siitä, että verenvärinen viinirypäletuote ja kaikesta hapatuksesta vapaa leipä vertauskuvaavat loistavasti Jeesuksen antamaa uhria?
Toteat Matias, että ”myös meidän aikanamme ehtoollista vietetään Herralle pyhitetyssä paikassa”. Kuinka pyhä paikka oli se ylähuone, jossa Jeesus asetti mallin uhrinsa muistamisesta? Kautta vuosisatojen on noudatettu varmaankin monenlaisissa tiloissa Paavalin sanoja, että ”te siis julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kun hän tulee.”(1. Ko11:26) Tuskin turhaan, vaikka aina ei paikka ole ollut erityisen pyhitetty eikä pappejakaan ole paikalla näkynyt.
Näetkö mitään ongelmaa siinä, ettei Jeesuksen kuolinpäivä vastaa kiirastorstain ja pitkäperjantain ajankohtaa? Juutalaisten seder-juhla erityisjärjestelyineen näyttäisi tänäkin vuonna olevan hiukan eri paikassa kalenteria, koska sen päivämäärä katsotaan tarkasti Raamatun ilmoituksesta.
Kiitos, Matias Roto.
Matias
“Juutalaisessa perinteessä ihmisuhrin lopettamisen perusteet tulivat esille jo Iisakin uhrin yhteydessä. Tuo kertomus on mitä voimakkain vetoomus siihen että Jumalan valittu kansa ei ihmisuhreja käytä. ”
Mutta kristityt syytävät, että juutalaiset ristiinnaulitsivat Jeesuksen. Vasta eilen kuulin taas tämän syytöksen täälläkin. Uskontunnustuksessa syytetään Juudasta kavalluksesta etc. Suuri viha kohtasi juutalaisia teidän kertakaikkisesta uhrista. Ja sitä on kostettu miljoonin ja taas miljoonin halveksivin sanoin ja kansaa on vainottu ja murhattu.
Raamatussa on kertomus kuinka Mooabin kuningas uhrasi poikansa Israelin rajalla, voittaakseen sodan. Ja suuri viha kohtasi Israelia. Miksi näin? Miksi viha aina kohtaa heitä ?
Jumala ja ihminen: Roomalaisilla oli tapana julistaa ihmisiä, keisareita jumaliksi heidän kuolemansa jälkeen ja jotkut julistivat itsensä jumalaksi jo eläessään. Kristinusko on roomalainen uskonto, ja perinne ihmisen jumaluudesta on kreikkalais-roomalainen .
Epifanes on sana, joka tarkoittaa ‘ jumalan ilmentymää’ . Seleukkidien päällikkä Antiokhos käytti lisänimeä Epifanes, ja nimeä käyttää myös muutama kristillinen rooman piispa, kuten Epipfanius Salamiin. “Jumala tuli ihmiseksi, että ihminen voi tulla jumalaksi. ” Patsasjumalat ovat aina ihmisen näköisiä. Mutta Jumala ei tietenkään ulkoisesti ole ihmisen muotoinen, hän on henki, eikä sitä voi kukaan nähdä. “Jumala teki ihmisen omaksi kuvaksensa,” ei tarkoita lihallista muotoa. Jumala on toinen ulottuvuus , mutta kuitenkin läsnäoleva, koska elämä on yksi hänen ilmenemismuodoistaan.
Jos sitten puhutaan kuolleista jumalista, niin heitähän on paljonkin, Zeus, Apollo, Juppiter, Afrodite, Janus, Baal, Dagon, Mars, Merkurius, Mithra, Amor, Sol Inviktus, Vulkanus ihan vain muutama mainitakseni. Heidätkin on uhrattu, eli annettu pois. Osa noista on taivaalla ja siten ikuisia, aikojen alusta olleita, mutta heitä ei palvota.
Te olette Kristuksen päällenne pukeneet, joten juopukaa omasta verestänne, niinkuin rypäleviinistä, Paavalin mukaan te julistatte sillä herran kuolemaa.
Matias
“Jeesuksen suuri ja kertakaikkinen uhri poisti vihan. Hänen sovintokuolemansa yhdisti kaikki maailman kansat yhteiseen Jumalan valtakunna perintöön. Toisin kuin väität, niin evankeliumin kutsu on kutsu rauhaan ja sovintoon ja kaikenlaisen vihan pois panemiseen.”
Mitä tarkoitat Jumalan valtakunnalla ? Eikö kaikki ole aina ollut Jumalan luomaa, ja ihmisuhrit on tuomittu. Ne ovat mennyttä aikaa. Me olemme tässä valtakunnassa. ‘ Hän loi kansat ja kansoille rajat.’ ” Viljelkää ja varjelka maata. ” Me olemme kuitenkin unohtaneet varjella tätä maata, se ei johtune niinkään perisynnistä vaan ahneudesta, jota vailla ei kristinkansakaan vaella. Kaste ei tee ihmisestä parempaa. Ei edes Jeesuksen kertakaikkinen uhri.
“Minkä ihminen tekee luonnolle, sen se tekee itselleen,” sanoi jo aikoinaan vanha intiaanipäällikkö. Me saamme tekojemme mukaan, mitä sitten tuleva onkin. Sille ei voi mitään. Teot kiertyvät tekijänsä eteen.
Kiirastorstaista ja sen teksteistä kerrotaan osoitteessa
https://www.kirkkovuosikalenteri.fi/kalenteripaiva/torstai-9-4-2020/
Skärtorsdagen och texterna presenteras här
https://www.kyrkoarskalendern.fi/kalendar-dag/torsdag-9-4-2020/
Ilmoita asiaton kommentti