”Pure” paha

Pure paha – Puhdasta pahaa.

Miksi Jumala laisti tehtävästään suojella pientä ja heikkoa lasta?

Kirkon – ainakin pyhäkoulun – opetuksissa hoetaan ja vakuutetaan aina sitä kuinka Jumala suojelusenkeleineen suojelee ja varjelee varsinkin pieniä ja heikkoja telluksentallaajia maan korvessa ja kaikkialla muuallakin kaikelta pahalta.

Toissapäivänä pienelle kolmivuotiaalle tytölle tehtiin porvoolaisella leikkikentällä äärimmäisen paha teko. Ainakin inhimillisen mittapuun mukaan teko on paha, kun pikkulapsi puukotetaan kuoliaaksi. Sitä en tiedä minkälaista tekoa se Jumalan mittapuun mukaan edustaa?

Joku täällä, tästä tapahtumasta kertovan uutisen yhteydessä puhuu ihmisen hirvittävästä pahuudesta. Ja kaikki kristityt uskovaiset vakuuttavat yhteen ääneen, että Jumala on itse hyvyys. Mutta jos Jumala on hyvä, jos ihminen on Jumalan kuva ja jos ihminen tekee tuollaisia tekoja (vieläpä niin, ettei Jumala hoida suojelutehtäväänsä, eikä edes korviaan lotkauta varjellakseen lasta), niin tuskinpa tuollainen Jumala kovin suurta hyvyyttä edustaa tai sitten koko Jumalaa ei vain yksinkertaisesti ole.

Ei vastuuta tapahtuneesta voi ihmisen niskaan sälyttää. Ihmisenhän väitetään olevan Jumalan omakuva, jonka Jumala on luonut juuri sellaiseksi kuin mikä ihminen on, kaikkine vikoineen, omine tahtoineen ja puutteineen. Miksi Jumala kaikkitietävänä oli kuitenkin tyytyväinen luomishommien lopputulokseen (Moos 1:31), jos homma kuitenkin ihmisen kohdalla mätti pahasti?

Jos ihminen siis on paha, ei Jumalakaan voi hyvä olla. Tai sitten koko Jumalaa ei vain yksinkertaisesti ole. Kaikkitietävän Jumalan luulisi tietävän, mikä ihmisen luomisessa meni pieleen. Jos hän on hyvä ja kaikkivoipa, kuten kirkkain silmin ja suurta yksimielisyyttä osoittaen kristillisissä piireissä väitetään, niin hyvänä ja kaiikvoipana hänen olisi luullut korjaavan pikimmiten mokansa. Hän kuitenkin päästi ihmisen (keskeneräisenä) rellestämään ja tekemään pahojaan Tellukselle.

Miksi? Ihan vain piruuttaanko?

  1. Teodikea on hankala keskustelunaihe, kun siinä jossakin vaiheessa voi tulla eipäs-juupas tilanne.

    Sinänsä kuitenkin terveellistä pohtia Kimmo Wallentinin esiin nostamia ajatuksia, joista osa velloo nyt monen päässä – ei ehkä noin selvästi formuloituina, mutta kuitenkin.

    Itse en osaa panna ihmisen pahuutta Jumalan piikkiin.

    Kun näin sanon, huomaan lipuvani kohti toista ehtymätöntä suota, kysymystä tahdon vapaudesta ja ihmisen vääristä valinnoista jo paratiisista alkaen.

  2. Kärsimyksen ja pahuuden nostattamiin kysymyksiin on haastavaa tarjota yksiselitteisiä vastauksia. En itse kuitenkaaan ajattele, ettei vastauksia olisi. Vastaukset vain avautuvat monesti rationaalisen päättelymme tuolla puolen. Eikä niitä voi yleensä antaa toinen ihminen, vaan ne avautuvat Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa käydyn henkilökohtaisen dialogisen työskentelyn kautta (josta esim. Jobin kirja Raamaatussa on yksi esimerkki).

    Näkökulmia voimme toki tarjota. Erään monipuolisen näkökulman kärsimyksen teemaan tarjoaa professori Tapio Puolimatka kirjassaan Kärsimyksen tarkoitus. – Tässä kommenttini tämän blogin aiheeseen tällä erää.

    • Ryösö: ” Vastaukset vain avautuvat monesti rationaalisen päättelymme tuolla puolen. Eikä niitä voi yleensä antaa toinen ihminen, vaan ne avautuvat Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa käydyn henkilökohtaisen dialogisen työskentelyn kautta ”

      Justiinsa, juu. Hyvää päivää kirvesvartta vaan sinullekin.

      Tyypillisempää vastausta teodikean ongelmaan ei umpiuskovaiselta voi odottaakaan. Niinhän se aina, että rajan takan vasta kaikki Telluksella tapahtuvat ihmeet ratkeavat ja kummat tulevat ymmärretyiksi, kun pääsee Jumalan kanssa naamatusten juttelemaan. Metkan sorttiset aivot se Jumala on meille ihmispoloisille luonut, kun ei niillä täällä maapallolla mitään ymmärrä.

    • Theodokian ongelma (siis viattoman kärsimyksen) on aivan aito ongelma, johon kukaan ei ole kyennyt antamaan kristillisessä viitekehyksessä järkevää vastausta. Sami Paajasen reagointi asiaan on itsessään lapsellinen.

    • Paajanen: ”Kimmo on aito pesunkestävä pakana.”

      Tästä olen samaa mieltä. Sellaiseksi se Jumala minut loi.

      Paajanen: ” Walletinillä on paljon huonoja päiviä.” (Nimeni adessiivimuoto on: Wallentinilla).

      Tästä olen eri mieltä. Ylivoimaisesti suurin osa lähes 26 000: sta päivästä, jotka olen saanut jo elää ovat olleet voittopuolisesti ja ylivoimaisesti suurimmalta osin varsin hyviä ja miellyttäviä. Yöni ole myös saanut nukkua yleensä hyvin, rauhallisesti ja sikeästi – jos sekin sattuisi sinua kiinnostamaan. Huushollin frouva väittää tosin, että olen alkanut vanhemmiten kuorsata.

      Paajanen: ”Lapsellisia kysymyksiä”

      Tästä ole samaa mieltä. Sanoikos se Jeesuskin aikoinaan jotain siihen suuntaan, että lasten kaltaisten on taivasten valtakunta? Vaikka eipä tuo tieto taivasten valtakunnan perijöistä minua hetkauta juuri suuntaan, eikä toiseen. Lapsenmielisenä on vain niin kiva ja helppo olla ja elää.

      Paajanen: ” kommunikaatio ongelmia”

      Tästä olen eri mieltä. Ei ole, eikä ole koskaan ollut paitsi ehkä siinä suhteessa ehkä, että se Jumala ei ole koskaan saanut minuun yhteyttä – liekö sitten edes yrittänyt.

      Paajanen: ”kuin tietokone jonka kovalevy yrittää käynistyä uudestaan.”

      Tästä olen eri mieltä. Korvieni väli toimii ikäisekseni vielä varsin mallikkaasti – sanovat kaikki, jotka minut paremmin tuntevat. Mitään pykimiseen tai muistiongelmiin viittaavaa ei ole ainakaan vielä toistaiseksi ilmennyt.

      Paajanen: ”Ei jatkoon!”

      Lienee tarkoitettu humoristiseksi loppupläjäykseksi. Ei erityisen hauska. Lienet katsellut liikaa ”talentti-ohjelmia” telkkarista.

      Kun nyt olet arvioinut ja analysoinut persoonani varsin perusteellisesti – joka lieneekin tämän foorumin perimmäinen tarkoitus (jotkut tosin ovat tämän foorumin olemassaolon tarkoituksesta eri mieltä) – voisit varmaan seuraavaksi analysoida itsesi ja kertoa kenties itsestäsi joitain lukijoita kiinnostavia hassuja ja humoristisia piirteitä.

      Tästähän saattaisi kehittyä vaikka kuinka mielenkiintoinen henkilöanalyysien verkko.

    • Paajanen: ”Kannattaa tutustua kristilliseen tradition ja kirjallisuuteen”

      Miksi? Miten ne eroavat salatieteistäja taikauskosta?

    • Höpöhöpö Sami, itse et edellä vain alittanut rimaa vaan kaivoit sen alta mahallasi ryömiessäsi sinne vielä kuopan. Ja mitä ’salatieteillä’, joita en harrasta,on tässä ketjussa tekemistä?

      Minulla on muuten Sami noin 10 hyllymetriä puhtaasti kristillisaiheista sekä tunnustuksellista että tutkivaa kirjalisuutta, johon olen myös perusteellisesti perehtynyt. Voimmeko alkaa keskustella vaikkapa Pöhlmanin Dogmatiikan pääkohdista?

  3. Ehkä ainoa opetus voisi olla se, että jokainen miettisi omaa suhdettaan pahuuteen ja väärintekemiseen. Kuitenkin saattaa käydä myös niin, että se saa aikaan ajatuksen: Onneksi en ole niinkuin tuo! Lyht tai pitkä elämä on inhimillinen pohdinnan aihe. Oliko kolmen vuoden elämänkaarella joku merkitys? Ainakin hän on Jumalalle yhtä arvokas kuin vaikka satavuotias ihmisten mielestä pyhimys.

    • Salme: ” Eiköhän sitä pahuutta löydy ihan oman puseron sisältäkin?”

      Niin varmaan sitten. Sitä jumalankuvaan kuuluvaa?

      Omaksi kuvakseenhan hän meidät loi – vai?

    • Theodokian ongelma ei siitä ratkea vaikka kieriskelisin syntejäni itkien säkissä ja tuhkassa.
      Ongelma on ja pysyy. .. Ongelman transportoiminen yksityisenihmisen syntiin, on alkeellinen ns.red herring niminen argumentaatiovirhe:

      Wiki: ”Harhaanjohtava vihje, harhautus, hämäys tai harhautuskeino engl. red herring (”savusilli”, suoraan käännettynä ”punainen silli”) on englannin kielessä kielikuva, jolla tarkoitetaan helposti henkilön huomion vievää, mutta muilta osin täysin tarpeetonta tai hyödytöntä esinettä, asiaa, henkilöä jne. Se on myös yksi Ignoratio elenchi -virhepäätelmätyyppi[1].
      Kielikuva tuli nykyiseen käyttöönsä 1800-luvun lopulla. Tarinan mukaan punaiseksi savustettuja, voimakashajuisia sillejä olisi vedetty perässä harhauttamaan esimerkiksi vankikarkurin kannoilla olevat vainukoirat. Toinen mahdollisuus on, että sillejä olisi käytetty metsästyskoirien koulutuksessa. Termi laajentui muuhun puheeseen tarkoittamaan asian vierestä puhumista huomion vetämiseksi tärkeämmästä asiasta.”

  4. Sami Paajanen.

    Sinullakaan ei odotetusti ole vastausta Kimmon esittämään kysymykseen. ”Miksi Jumala laisti tehtävästään suojella pientä ja heikkoa lasta?”

    Ei sitä ole kyllä ole monilla muillakaan. Pitäisi kuitenkin olla rehellinen, kuten piispa Eero Huovinen v. 2004, kun häneltä kysyttiin Aasian tsunamin jälkeen, että miksi Jumala sallii tämmöistä? Jos oikein muistan, niin Huovinen vastasi; ”En minä tiedä.”

    Jos rehellisiä ollaan, niin Raamatun Jumalasta emme tiedä tuon taivaallista. ”Yks` vaan on taivas, yks` Jumala vaan, on jokaisella se sielussaan”, runoili aikanaan Eino Leino

    Leinon runosta nousee minun selitykseni tähän asiaan. Meidän sielussamme oleva Jumala ohjaa tekojamme. Jos tämä Jumala hyväksyy pahuuden koston ja muut vääryydet, niin niitä tapahtuu. ”Oikea usko” (kirkkokunnat tai yhteiskunnat) toimii niin, että ihmisten sieluissa olevat Jumalat ovat armollisia ja suojelevia. Siitä seuraa, että pahuus maailmassa vähenee.

    • Leo Tihinen :“Miksi Jumala laisti tehtävästään suojella pientä ja heikkoa lasta?”

      Jumala ei ole laistanut tehtävästään, vaan jumalaa leikkivä syntinen ihmiskunta yhteiskunnallisine tms. sopimuksineen. Johanneksen evankeliumin mukaan Jumala on rakkaus, ja kaikkivaltiuteen kuuluu myös mahdollisuus olla käyttämättä valtaansa.

      Ortodoksipappi Lars Ahlbäck/Sana papilta:
      ”On vaikeaa, jos ei suorastaan mahdotonta, määritellä järjetön järjelliseksi, irrationaalinen rationaaliseksi. Ja demonisuus tai yleisemmin ottaen paha jos mikä on irrationaalisen todellisuutta…
      Entäs Jumala saattaa joku huomauttaa. Onhan hänestä oppia vaikka millä mitalla saatetaan piikitellä ehkäpä hieman näsäviisaasti. Aiheellinen huomio, mutta tarkkaan ottaen ortodoksinen kirkko pitää toki puhetta Jumalasta järjen ylittävänä, muttei järjettömänä.”
      – –
      ”Rakkautta ei voi olla siellä, missä ei ole rakastajaa, siis persoonaa, joka rakastaa, ei myöskään voi olla vihaa ilman vihaajaa, siis persoonaa, joka vihaa. Ja jos hyvyyden perimmäinen mysteeri on persoonassa, myös pahan perimmäisen mysteerin pitää olla persoonallinen. Pahan pimeän ja irrationaalisen läsnäolon takana täytyy olla persoona tai persoonia.” (analyysiä kirjasta Alexander Schmemann (k. 1983) Vedestä ja hengestä)

  5. Tuula. Olen samaamieltä siitä että, ”Rakkautta ei voi olla siellä, missä ei ole rakastajaa, siis persoonaa, joka rakastaa, ei myöskään voi olla vihaa ilman vihaajaa, siis persoonaa, joka vihaa. Ja jos hyvyyden perimmäinen mysteeri on persoonassa, myös pahan perimmäisen mysteerin pitää olla persoonallinen. Pahan pimeän ja irrationaalisen läsnäolon takana täytyy olla persoona tai persoonia.”

    Minun ymmärryksen mukaan em. persoonia, joissa rakkaus ja viha vaikuttaa, olemme me ihmiset, eikä esim. Johanneksen evankeliumin Jumala.

  6. Leo Tihinen,

    kun tällä sivustolle on keskusteltu mm. siitä, onko ihmisellä vapaa tahto, niin tässä jo aiemmin postattu ortodoksiraamattuun kuuluva teksti:

    ”13.Kaikkea kauhistusta Herra vihaa, eivätkä häntä pelkääväiset sellaista rakasta.
    14. Hän teki alussa ihmisen ja jätti hänen hänen vapaan tahtonsa valtaan.
    15. Jos tahdot, sinä pidät käskyt; sinä olet uskollinen, jos se sinulle kelpaa.
    16. Hän on asettanut eteesi tulen ja veden: Kumpaan tahdot, sinä ojennat kätesi.
    17. Ihmisellä on edessänsä elämä ja kuolema, ja hänelle annetaan se, mikä hänelle kelpaa.
    18. Sillä suuri on Herran viisaus, hän on voimallinen valtasuuruudessaan ja kaikkinäkevä.
    19. Ja hänen silmänsä ovat käännetyt häntä pelkääväisten puoleen, ja hän tuntee ihmisen kaikki teot.
    20. Mutta ei hän ole käskenyt kenenkään olla jumalaton eikä antanut kenellekään lupaa tehdä syntiä.” (Jeesus Siirakin kirja 15:13-20)

  7. Ehkäpä suunnitelma sittenkin oli. Oli tiedossa ihmisen todennäköinen lankeaminen vihollisen apuriksi ja yhteistyöhenkilöksi. Vihollisen tavoite on aina saada kaikki näyttämään Jumalan syyltä. Ihminen on siinä tehtävässä hänen paras apurinsa. Jo Aadam syytti Jumalaa omasta lankeemisestaan . Sanoen, että ”vaimo, jonka minulle annoit”. Eli Jumala oli aiheuttanut lankeamisen, kun oli antanut vaimon. Ihan vastaavan syytöksen esittää Kimmo tuossa. Kertoessaan meille hyvästä Jumalasta joka loi pahan ihmisen. Joten Jumala onkin syyllinen, eikä ihminen. Niinkö?

    Missähän kohtaa Raamatussa kerrotaan Jumalasta, joka lupaa kaikille hyvää? Olisi kiintoisaa löytää sellainen kohta. Tietääkseni Raamatussa puhutaan siitä, että pahuus nimenomaan tulee yhä pahemmaksi.

    • Pekka: ” Ihan vastaavan syytöksen esittää Kimmo tuossa. Kertoessaan meille hyvästä Jumalasta joka loi pahan ihmisen. ”

      Ei Jumalalle voi vastuuvapautta myöntää jos hän on luonut epäkelvon tuotteen, joka toiminnallaan tahallaan aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman. Erityisen merkillepantavaa on se, että sanotaan Jumalan olevan itse hyvyys ja luoneen ihmisen omaksi kuvakseen. Raamatussa kerrotaan hänen olleen vieläpä varsin tyytyväinen lopputulokseen (1.Moos 1:31). Kaikkitietävänä hän toki tiesi, että oli luonut epäkelvon tuotteen. Miksei hän kaikkivoipana korjannut asiaa välittömästi?

      Jos VolksWagen tekee auton, jonka jarrut tai ohjauslaitteet ovat vialliset ja ihmisiä joutuu sen seurauksena kuolonkolareihin, niin ihan satavarmasti Volkswagen on valmistajana vastuussa noista traagisista tapahtumista ja velvollinen tietysti välittömästi takaisinvetämään ja korjaamaan kaikki viallisen valmistuserän autot. Ei autolla ajaja ole ajamastaan kuolonkolarista tuolloin vastuussa.

      Tai jos NCC rakentaa kerrostalon, joka sortuu rakennusvirheen seurauksena asukkaiden päälle, on se rakentajana ja pääurakoitsijana vastuussa katastrofista. Vai eikö muka ole?

      Pekka: ”Missähän kohtaa Raamatussa kerrotaan Jumalasta, joka lupaa kaikille hyvää?”

      En tiedä, ei varmaan missään, mutta mitään sellaista en ainakaan minä ole koskaan väittänytkään. Kirjoitin sanatarkasti näin:
      ”Kirkon – ainakin pyhäkoulun – opetuksissa hoetaan ja vakuutetaan aina sitä kuinka Jumala suojelusenkeleineen suojelee ja varjelee varsinkin pieniä ja heikkoja telluksentallaajia maan korvessa ja kaikkialla muuallakin kaikelta pahalta.”

      Pekka, on ihan eri asia luvata ”varjella kaikelta pahalta” kuin ”luvata kaikille hyvää”. Tässä nimenomaisessa tapauksessa Jumala on (enkeleineen) laistanut suojelutehtävästään tai nukkunut tai sitten kirkko on antanut hänen varjelu- ja suojelulupauksiaan suuresti liioittelevan epätodellisen kuvan, heitellyt ns. vaihtoehtoisia faktoja tai suomeksi ihan suoraan sanottuna – valehdellut.

      Pekka: ”Tietääkseni Raamatussa puhutaan siitä, että pahuus nimenomaan tulee yhä pahemmaksi.”

      Eikä hyvä, kaikentietävä, kaikkivoipa, kaikkivaltias ja luotujaan niin suuresti rakastava Jumala tee mitään!!!??? Mitä iloa semmoisesta Jumalasta kellekään on?

      Eikä pahuus enää paljoa tuosta pahemmaksi voi tulla, mitä Porvoossa maanantaina tapahtui. (Pure paha = puhdas, pelkkä, silkka, erittäin paha).

wallentin kimmo
wallentin kimmo
Nakuklabbina landestadissa -46 födannu telluksendallaaja, giftiksessä snygin donnan kans snadisti yli viiskytkaks suuliksen rundii, kolme skloddii 52, 49 ja 42 v gamloja boitsuja, budjaa landestadissa, luudailee skutseissa kondiksen takii, entinen reklaamihemmo ja dirika, nykyne eläkestara ja tsyrkasta eronnu pakana.